Uskoisitko selviäväsi jos joutuisit aikakoneella vuoteen 1984

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen selviää aika monesta paikasta. Mutta voisin lyödä vaikka vetoa, että te jotka lähtisitte riemumielin lapsuuden/nuoruuden 80-luvulle huomaisitte nopeasti, että aika kultaa muistot ja aika nopeasti tulisi ikävä älypuhelinta.

Aika moni ihminen jättäisi älypuhelimen elämästään, jos sitä ei olisi tehty käytännössä pakolliseksi.

Missä se muka on käytännössä pakollinen?

Vierailija kirjoitti:

Ihminen selviää aika monesta paikasta. Mutta voisin lyödä vaikka vetoa, että te jotka lähtisitte riemumielin lapsuuden/nuoruuden 80-luvulle huomaisitte nopeasti, että aika kultaa muistot ja aika nopeasti tulisi ikävä älypuhelinta.

Reaaliaikaiset paikkakuntakohtaiset säätiedot olisivat se mitä ehkä eniten kaipaisi. Kasarilla piti soittaa maksulliseen maataloussääpuhelimeen jos halusi yhtään tarkempaa tietoa kuin mitä radiosta tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko pankkikortit ja maksettiinko niillä kassoilla?

Pankkikortti oli juppijuttu vielä silloin, harvoilla oli mitään kortteja. Varsinkaan nuorilla.

Omilla vanhemmillani ei ollut kummallakaan pankkikorttia, keskiluokkainen perhe.

Itselle pankki tyrkytti ensimmäisen kortin 1994.

Pankkikortti oli kasarilla niche-juttu. Oli niitä, mutta harvoilla ja niille naureskeltiin.

Mä olin kasarilla yksinhuoltajaäiti ja mulla oli pankkikortti. Ihan siksi, että ei tarvinnut lähteä lapsen kanssa pankkiautomaatille nostamaan käteistä. Eli ei mikään juppijuttu. 

Ihmiset kantoivat pankeista rahaa jopa muovikasseissa. Lainaa sai helposti ja sitä myös haettiin ja nostettiin. Oli melkoista kulutusjuhlaa.

Osa ei selvinnyt lainojen takaisinmaksuista ja se johti talouksien romahtamiseen 90- luvun puolella.

Töitä oli paljon tarjolla ja sitä tehtiin. Onneksi tein töitä niin paljon kuin jaksoin. Se näkyy nyt eläkkeeni määrässä.

1980- luku on paras vuosikymmen monilla mittareilla. Ja mitä ei ollut, niin ei osannut kaivata, kuten nykyisiä kännyköitä, nettiä jne.

Minä etsisin ihanan ja seksikkään silloin teini ikäisen tätini ja rakastelisin hänen kanssaan pitkään ja hellästi

Varmasti. Olin tuolloin 21v ja menin naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin selviäisin. Kävelisin johonkin yritykseen ja kysyisin töitä.

Tuota jatkui oikeastaan 1990-luvun alun lamaan, jonka myötä Suomi muuttui pysyvästi ihan erilaiseksi. Sitä ennen ei tosiaan tarvinnut kuin soitella firmoihin, niin varmasti löytyi pian jotain duunia.

Juu, olin abi sinä vuonna.

Kaikki aikakoneella 1984 vuoteen päätyvät nuoret, huutakaa kuorossa:

I wanna be somebody

Be somebody soon

I wanna be somebody

Be somebody too

I wanna be somebody

Be somebody soon

I wanna be somebody

Be somebody too!!

Tällä pärjää.

Se olis raskasta Martinalle, blörffeille, nannoille ja ninnuille,

juosta ovelta ovelle kolkuttelemassa "kato mun persettä"

ja taas seuraavalle ovelle, "kato mun persettä",

jne.....

Sinä vuonna olin 10-11-vuotias ja silloin keväällä meidän luokka sairasti ihan järkyn kuumetaudin. En tiedä, oliko kyseessä jokin influenssa - oireisiin ei kuulunut mikään räkätauti, vaan lähinnä korkea kuume, väsymys ja huono olo. Aikuisten en muista sairastuneen. Luokkakuvassa oli n. puolet luokkalaisistamme, koska kuva otettiin pahimman tautihuipun aikaan. Muut paranivat pikku hiljaa, mutta yhden kaverin sairastelu jatkui ja hän sairastui leukemiaan. En haluaisi siihen vuoteen uudestaan, vaikka selvisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Se olis raskasta Martinalle, blörffeille, nannoille ja ninnuille,

juosta ovelta ovelle kolkuttelemassa "kato mun persettä"

ja taas seuraavalle ovelle, "kato mun persettä",

jne.....

Voisivathan ne ottaa kameralla 48 kuvan filmirullan täyteen, kehityttää tuplakuvat ja käydä sitten niittaamassa niitä kauppojen ilmoitustaululle. Ja siinä nitojan kanssa juostessaan voisivat näyttää pyllyä kassajonoille.

Hyvin selvisin. Opiskelin ATK:ta, kirjoittelin päivät ja joskus talvella monet yötkin ohjelmia laitoksen koneilla Pascalilla, C:llä ja assemblerilla demoihin ja myöhemmin labrassa projekteihin.

Kesälomilla tein töitä hotellin portsarina, ikää oli 24v ja vauhtia riitti kiitettävästi iltaelämässä joskus niin ettei välillä kerinnyt nukkua ollenkaan työvuorojen välillä. Discosta hotellin suihkun kautta raikkaana työvaatteet päälle ja aulaan tiskin taakse aurinkoisena hymyilemään. Oli se elämää, ehdottomasti haluaisin elää niitä huolettomia aikoja vielä uudestaan.

DXTR kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin selviäisin. Kävelisin johonkin yritykseen ja kysyisin töitä.

Tuota jatkui oikeastaan 1990-luvun alun lamaan, jonka myötä Suomi muuttui pysyvästi ihan erilaiseksi. Sitä ennen ei tosiaan tarvinnut kuin soitella firmoihin, niin varmasti löytyi pian jotain duunia.

Sitä voisikin miettiä, pystyisikö tekemään jotain laman välttämiseksi/lieventämiseksi. Jos onnistuisi olemaan vakuuttava ja vaikuttamaan oikeisiin piireihin. Jos siis ylipäänsä sattuu muistamaan ja ymmärtämään jotain laman syistä ja miksi se iski niin raskaasti Suomeen. Tai ehkä voisi omalla osaamisellaan auttaa kehittämään jotain lamankin yli kantavaa liiketoimintaa Suomeen. Vaikkei olisi jonkin tekniikan alan huippuasiantuntija, voisi ihan tavallisellakin 2021 vuodesta tulleella annettavaa, jos vain saisi viestinsä läpi jotain kautta. Esim. että kannattaa miettiä käyttäjän kannalta eikä vain insinöörin, että tulee päivä jolloin menestyvät tuotteet joita on kiva ja helppo käyttää, ja värillä ja muotoilullakin voi olla väliä. MItään suuren suurta teknistä edistystä ei muutenkaan voisi saada yksin aikaan, mutta ehkä voisi olla sopivissa kohdissa avittamassa, että joo tosta suunnasta löytyy toimivia ratkaisuja, kun taas toi tekniikka ei tuu onnistumaan.

Ostaisin seuraavat kymmenen vuotta Nokian osakkeita suunnilleen tapetin neliöhinnalla :D

Menin kouluun tuolloin. Mitähän erityistä selviämistä siinä vuodessa olisi?

Vierailija kirjoitti:

Ostaisin seuraavat kymmenen vuotta Nokian osakkeita suunnilleen tapetin neliöhinnalla :D

Jos tammikuussa 1992 olisi ostanut Nokiaa satasella, niin kesällä 2000 sen olisi saanut takaisin 400 kertaisena...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen selviää aika monesta paikasta. Mutta voisin lyödä vaikka vetoa, että te jotka lähtisitte riemumielin lapsuuden/nuoruuden 80-luvulle huomaisitte nopeasti, että aika kultaa muistot ja aika nopeasti tulisi ikävä älypuhelinta.

Aika moni ihminen jättäisi älypuhelimen elämästään, jos sitä ei olisi tehty käytännössä pakolliseksi.

Missä se muka on käytännössä pakollinen?

Tätä minäkin jäin miettimään. Nuoresta aikuisesta voi ehkä tuntua että älylelu on pakollinen, mutta vanhemmasta ei kyllä. Ihan hyvin pärjää ilman.

Kasari, oih. Ei 90-luvun lamaa pystyisi estämään sieltä käsin kun Neuvostoliitto romahtaisi joka tapauksessa ja sitä myötä meidän ulkomaankauppa.

En ollut syntynyt vielä vuonna 1984, mutta pärjäisin kyllä. Olen ollut nuori nollarilla.

Yksikään av mamma ei selviäisi, kun ei saisi julkaista selfieitä