Uskoisitko selviäväsi jos joutuisit aikakoneella vuoteen 1984

Vierailija kirjoitti:

Tätä on kyl mielenkiintoista miettiä. Selviäisin hengissä toki, mutta esim. oma työni on sellaista, mitä tehtiin 80-luvulla ennen tietokoneisiin siirtymistä niin eri tavalla, etten luultavasti osaisi tehdä sitä enkä saisi töitä. Toki silloin oli enemmän työpaikkoja, joihin ei tarvinnut koulutusta, joten varmaan jotain töitä löytyisi. 

Arkisista asioista selviäminen vaatisi opettelua ja totuttelua, esim. laskujen maksaminen pankissa. Ja netin puuttumiseen olisi kyllä todella vaikea sopeutua! Toisaalta uskon, että elämä olisi myös rauhallisempaa ja yksinkertaisempaa (hyvässä ja pahassa?) Todennäköisesti lukisin kirjoja todella paljon enemmän, ja olisi ehkä helpompi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Jos haluaisi olla rauhassa ja ei tavoitettavissa, vetää vaan puhelimen johdon seinästä. Kukaan ei odottaisi, että vastaan aina ja välittömästi puheluihin ja viesteihin.

Ihmiselle, joka on tottunut hoitamaan kaiken virallisen ja vähän epävirallisemmankin asioinnin netissä ei varmasti tuntuisi yksinkertaiselta käydä henkilökohtaisesti paikan päällä hoitamassa kaikki asiat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1984 on liian lähellä. Jokainen voi sen ajan elokuvien perusteella päätellä että ei kovin suurta eroa nykyaikaan silloin ollut. 

Ainoa mikä ei silloin ollut oli älypuhelimet. Tosin suurin osa tietokoneistakin oli vain ammattilaisten käytössä.

Ainoa? Oletko humalassa?

Ei ollut mitään kännyköitä eikä internettiä ollenkaan. Ihan vain aluksi.

Kaikki käyttivät käteistä kaikkialla.

Shekkivihko ja niiden kirjoittaminen, ennen pankkikorttia.

Sekit eivät olleet Suomessa valtavan suosittuja, vaikka käytössähän ne olivat. Käteisellä tehtiin jokapäiväiset ostokset ja usein isommatkin.

Pankkikortit tulivat jo 1980-luvun alussa. V 1984 sai opiskelijakin sellaisen. 

Mulla oli ainakin vielä vuonna 1985 pankkikirja. Muistan sen eräästä kesätyöpaikasta ja siitä, miten "ihailin" saamaani palkkaa siitä kirjasta. Se tuntui teinistä niin isolta rahalta silloin. :) Ja sillä kirjalla kävin nostamassa sitä rahaa tililtäni. En yhtään muista, milloin olisin saanut ekan kerran pankkikortin, luultavasti muutamaa vuotta myöhemmin.

Niin, ja olikohan jossain siirtymävaiheessa niin, että oli sekä pankkikirja että -kortti? En tosiaan muista enää.

Haluatko samalla reissulla erota kirkosta? Varaa aika etukäteen ja mene paikan päälle Maistraattiin täyttämään anomus. Odota, kunnes virkailija kutsuu papin paikalle. Perustele hänelle, miksi eroat kirkosta. Valmis!

Ja noin tehtiin moni muukin asia, jonottamalla virka-aikaan virastoissa. Onneksi sai välillä pistää tupakaksi vaikka verovirastossa odotellessa.

Niitä laskuja mitä te nykyään netissä maksatte teillä ei olisi kasailla todennäköisesti ollut.

Ei voinut ostaa mitään netistä kun nettiä ei ollut. Ei ollut nettiliittymälaskuja, jne.

Itse kävin kerran kuussa pankissa maksamassa vuokran ja sähkölaskun. Se oli siinä.

Puhelimen hankin kotiin vasta ysärin alussa. Kasarin lopussa minulla ei ollut kotona puhelinta.

Pankissa ei kysytty henkkaria. Kela maksoi halutessa tuen käteisellä Kelan konttorissa.

Nostin toista vuotta ysärin alussa työttömyyskorvauksen käteisellä Kelan tiskiltä. Käytäntö muuttui 1993.

Silloin oli laskuja ihmisillä vain murto-osa nykyajasta. Yleensä vuokra ja sähkö.

Pankissa laskun maksaminen ei ollut mikään rasite, koska jonoja ei ollut. Pääsit suoraan tiskille.

Se viisi minuuttia siinä meni.

Olen 50- vuotias nuori aikuinen.

Hyvin selviäisin.

Vierailija kirjoitti:

Haluatko samalla reissulla erota kirkosta? Varaa aika etukäteen ja mene paikan päälle Maistraattiin täyttämään anomus. Odota, kunnes virkailija kutsuu papin paikalle. Perustele hänelle, miksi eroat kirkosta. Valmis!

Ja noin tehtiin moni muukin asia, jonottamalla virka-aikaan virastoissa. Onneksi sai välillä pistää tupakaksi vaikka verovirastossa odotellessa.

Ihanko oikeasti piti papille perustella? Vuonna 1986 (loppuvuodesta) ei ainakaan enää tarvinnut. Paikan päällä piti kylläkin kaavake täyttää ja kai siinä jotain perusteluakin kysyttiin. Mutta ei sentään pappia tarvinnut tavata.

Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 1984 - enköhän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä on kyl mielenkiintoista miettiä. Selviäisin hengissä toki, mutta esim. oma työni on sellaista, mitä tehtiin 80-luvulla ennen tietokoneisiin siirtymistä niin eri tavalla, etten luultavasti osaisi tehdä sitä enkä saisi töitä. Toki silloin oli enemmän työpaikkoja, joihin ei tarvinnut koulutusta, joten varmaan jotain töitä löytyisi. 

Arkisista asioista selviäminen vaatisi opettelua ja totuttelua, esim. laskujen maksaminen pankissa. Ja netin puuttumiseen olisi kyllä todella vaikea sopeutua! Toisaalta uskon, että elämä olisi myös rauhallisempaa ja yksinkertaisempaa (hyvässä ja pahassa?) Todennäköisesti lukisin kirjoja todella paljon enemmän, ja olisi ehkä helpompi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Jos haluaisi olla rauhassa ja ei tavoitettavissa, vetää vaan puhelimen johdon seinästä. Kukaan ei odottaisi, että vastaan aina ja välittömästi puheluihin ja viesteihin.

Laskut kylläkin maksettiin siihen aikaan viemällä valmiiksi täytetty laskulomake kirjekuoressa pankin postiluukkuun, ellei ollut tehnyt sopimusta suoraveloituksesta. Ei silloinkaan tarvinnut mennä pankkiin kuin pankin vaihdon tai lainahakemuksen yhteydessä.

Kyllä vain vietiin hiekkaa pankin eteiseen ja jonotit laskujesi kanssa tiskille vielä pitkään 80-luvulla. Mitään suoraveloituksia ei ole voinut tehdä muille kuin joka kuukausi samalla summalla veloitettaville, kuten vuokra. Ja taisikin olla ainoa lainan ohella. Väitä nyt vielä ettei vekseliäkään käytetty kun sulla oli joustoluotto ja sä olet aivan väärällä vuosikymmenellä.

En vienyt minä, eikä moni muukaan.

Aloitin opiskelut 1978 ja opintolainan yhteydessä vaihtui pankki ja lyötiin shekki-vihko + vihreitä kirjekuoria kouraan, jotta laskujen maksaminen onnistuu ilman hiekan kuljettamista tuulikaappiin. Suoraveloituksia alkoi kyetä tekemään alkuun vakiosummille, vakiomenoista. Muut laskut menivät kirjekuoressa pankin postiluukkuun.

Valuutan vaihdon joutui tekemään pankin tiskillä, kun ei ollut muita vaihtoehtoja, kuten myöhemmin.

Ja kyllä niita shekkejä käytettiin, useimmiten tietysti maksettiin käteisellä, mutta käteistä sai shekillä, kun kirjoitti summan isommaksi kuin ostoksen loppusumma. Itse otin myös pienen lainan kesätyöpaikan työnantajalta, shekillä, jonka allekirjoitin palkanmaksupäivän päivämäärälle, kun hän koki hankalaksi antaa ennakkoa palkanmaksuun liittyen (kirjanpito). Naureskeli, että kaikkea ne nuoret keksiikin, allekirjoittaa shekki palkanmaksun päivämäärälle.

Laskuja ei kertynyt nykytyyliin, koska tavarat ja palvelut maksettiin paikan päällä käteisellä.

Jos halusit lippalakin, niin matkustit sinne lippalakkikauppaan ja maksoit käteisellä.

Siinä ei hirveästi laskuja kerry sillä tyylillä.

Vierailija kirjoitti:

Haluatko samalla reissulla erota kirkosta? Varaa aika etukäteen ja mene paikan päälle Maistraattiin täyttämään anomus. Odota, kunnes virkailija kutsuu papin paikalle. Perustele hänelle, miksi eroat kirkosta. Valmis!

Ja noin tehtiin moni muukin asia, jonottamalla virka-aikaan virastoissa. Onneksi sai välillä pistää tupakaksi vaikka verovirastossa odotellessa.

Miten sen papin sinne maistraattiin sai? Pappi oli seurakunnan tiloissa, ei valtion.

Vierailija kirjoitti:

Niitä laskuja mitä te nykyään netissä maksatte teillä ei olisi kasailla todennäköisesti ollut.

Ei voinut ostaa mitään netistä kun nettiä ei ollut. Ei ollut nettiliittymälaskuja, jne.

Itse kävin kerran kuussa pankissa maksamassa vuokran ja sähkölaskun. Se oli siinä.

Puhelimen hankin kotiin vasta ysärin alussa. Kasarin lopussa minulla ei ollut kotona puhelinta.

Pankissa ei kysytty henkkaria. Kela maksoi halutessa tuen käteisellä Kelan konttorissa.

Nostin toista vuotta ysärin alussa työttömyyskorvauksen käteisellä Kelan tiskiltä. Käytäntö muuttui 1993.

Silloin oli laskuja ihmisillä vain murto-osa nykyajasta. Yleensä vuokra ja sähkö.

Pankissa laskun maksaminen ei ollut mikään rasite, koska jonoja ei ollut. Pääsit suoraan tiskille.

Se viisi minuuttia siinä meni.

Minä olen tässä vapaapäivänä sängyssä makoillen tehnyt seuraavia asioita:

- Tein passihakemuksen, toki kävin lauantaina valokuvassa, mutta sitten ei enää tarvitsekaan kuin hakea valmis passi tuosta naapurin R-kioskilta. Kasarilla passi piti tietysti uusia vain kymmenen vuoden välein, mutta joka tapauksessa se piti käydä tekemässä poliisiasemalla.

- Varasin netistä ajan työterveyshoitajalle. Kasarilla olisi pitänyt vähintäänkin nousta sängystä ja soittaa.

- Laitoin kahdesta reseptistä uusintapyynnöt kanta.fi:ssä. Kasarilla olisi pitänyt kai käydä henkilökohtaisesti terveyskeskuksessa (tai pyytää uusintaa apteekissa?).

- Hyväksyin verkkopankissa veromätkyjen ja autolainan e-laskut. Kasarilla olisi pitänyt käydä pankissa.

- Tilasin nettikaupasta uudet talvikengät. Kasarilla olisi pitänyt käydä kenkäkaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko samalla reissulla erota kirkosta? Varaa aika etukäteen ja mene paikan päälle Maistraattiin täyttämään anomus. Odota, kunnes virkailija kutsuu papin paikalle. Perustele hänelle, miksi eroat kirkosta. Valmis!

Ja noin tehtiin moni muukin asia, jonottamalla virka-aikaan virastoissa. Onneksi sai välillä pistää tupakaksi vaikka verovirastossa odotellessa.

Ihanko oikeasti piti papille perustella? Vuonna 1986 (loppuvuodesta) ei ainakaan enää tarvinnut. Paikan päällä piti kylläkin kaavake täyttää ja kai siinä jotain perusteluakin kysyttiin. Mutta ei sentään pappia tarvinnut tavata.

Papilta pyydettiin eroa, ja perustelut piti olla. Meidän seudullamme oli pappi, joka ei olisi millään halunnut päästää ketään lampahistaan karkaamaan. Muutama tuttuni kertoi aikoinaan siitä tulikivenkatkuisesta puhuttelusta, jolla pappi yritti saada mielen muuttumaan. Minä onnekseni en ollut koskaan edes kuulunut kirkkoon, joten säästyin siltäkin saarnalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko samalla reissulla erota kirkosta? Varaa aika etukäteen ja mene paikan päälle Maistraattiin täyttämään anomus. Odota, kunnes virkailija kutsuu papin paikalle. Perustele hänelle, miksi eroat kirkosta. Valmis!

Ja noin tehtiin moni muukin asia, jonottamalla virka-aikaan virastoissa. Onneksi sai välillä pistää tupakaksi vaikka verovirastossa odotellessa.

Ihanko oikeasti piti papille perustella? Vuonna 1986 (loppuvuodesta) ei ainakaan enää tarvinnut. Paikan päällä piti kylläkin kaavake täyttää ja kai siinä jotain perusteluakin kysyttiin. Mutta ei sentään pappia tarvinnut tavata.

Piti. Paikkana Järvenpää.

Vierailija kirjoitti:

Kuka nuorista alkaisi arkistonhoitajaksi? Kaikki dokumentit, tiliotteet, kirjanpito, jne.,  säilyttettiin paperisina ja arkistoissa. Kauhea härdelli. Ainakin lisäisi työpaikkoja.

Mitä ihmettä selität. Ei siihen arkistonhoitajaa tarvittu, tositteet oli kaikki omissa mapeissaan ja jokainen asiaa käsitellyt osasi ihan itse laittaa paperit oikeaan mappiin. Äitini oli vuonna 1983 töissä 16 hengen tilitoimistossa, ei siellä mitään arkistonhoitajaa tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Olen 50- vuotias nuori aikuinen.

Hyvin selviäisin.

Olet kylläkin keski-ikäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko samalla reissulla erota kirkosta? Varaa aika etukäteen ja mene paikan päälle Maistraattiin täyttämään anomus. Odota, kunnes virkailija kutsuu papin paikalle. Perustele hänelle, miksi eroat kirkosta. Valmis!

Ja noin tehtiin moni muukin asia, jonottamalla virka-aikaan virastoissa. Onneksi sai välillä pistää tupakaksi vaikka verovirastossa odotellessa.

Miten sen papin sinne maistraattiin sai? Pappi oli seurakunnan tiloissa, ei valtion.

Papeilla oli työtehtäviä siellä täällä. Ja jalat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko samalla reissulla erota kirkosta? Varaa aika etukäteen ja mene paikan päälle Maistraattiin täyttämään anomus. Odota, kunnes virkailija kutsuu papin paikalle. Perustele hänelle, miksi eroat kirkosta. Valmis!

Ja noin tehtiin moni muukin asia, jonottamalla virka-aikaan virastoissa. Onneksi sai välillä pistää tupakaksi vaikka verovirastossa odotellessa.

Miten sen papin sinne maistraattiin sai? Pappi oli seurakunnan tiloissa, ei valtion.

Se aika varattiin etukäteen. Sitten se pappi saapui paikalle. En kysynyt, tuliko kävellen vai fillarilla, vaiko autolla.

Olin 16-vuotias. Puhelin oli yhteydenpitoon kavereihin ja tavattiin koulussa ja koulun jälkeen. Kukaan ei kaivannut muuta, kun ei ollut muuta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko samalla reissulla erota kirkosta? Varaa aika etukäteen ja mene paikan päälle Maistraattiin täyttämään anomus. Odota, kunnes virkailija kutsuu papin paikalle. Perustele hänelle, miksi eroat kirkosta. Valmis!

Ja noin tehtiin moni muukin asia, jonottamalla virka-aikaan virastoissa. Onneksi sai välillä pistää tupakaksi vaikka verovirastossa odotellessa.

Miten sen papin sinne maistraattiin sai? Pappi oli seurakunnan tiloissa, ei valtion.

Papeilla oli työtehtäviä siellä täällä. Ja jalat.

Mutta papin työtehtävistä yksikään ei ollut maistraatin puolella. Jos halusi erota kirkosta, niin se hakemus tehtiin ihan seurakunnalle, ei valtiolle.

Selviäisin. Olisi kyllä mahtavaa ja helpompaa elämää. Nykyään kaikki tehdään liian hankalaksi.