Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syrjäytynyt lapsi
19.09.2014 |
Autatteko te syrjäytyneitä vai hyväksyttekö lapsen syrjimisen?
Syrjäytynyt lapseni on niin väsynyt kohtaloonsa, että ei halua elää. Antaisin mitä vaan jos joku pyytäisi hänet leikkimään, synttäreille tai edes soittaisi, mutta ei. En voi vaikuttaa teidän muiden ihmisten käytökseen. Teillä on aina keksiä pätevä syy, miksi juuri teidän ei tarvitse välittää. Eikä teidän tarvitsekaan.
En halua neuvoja, mistä hakea lapselle apua. Haluan tietää, miksi ette itse välitä ja auta.
Kommentit (81)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 23:04"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:59"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:36"]
Ap:n asenne on vähän outo. Syyllistät muita lapsia ja vanhempia oman lapsesi ongelmasta? Ensinnäkin, jos lapsellasi ei ole yhtään kaveria missään: koulussa, pihapiirissä, harrastuksissa, niin kyllä siinä voi ede pienen ajatuksen suoda sillekin että miten aktiivisesti lapsi oikeasti yrittää tutustua muihin ja päästä porukoihin mukaan? Harvoin kukaan kotoa tulee hakemaan, tai pyytää leikkimään jos murjottaa jossain nurkassa. Miksi sinun lapsesi ei tee aloitetta ja soita jollekin, jos kerta toivoisi puheluita? Miksi sinun lapsesi ei järjestä synttäreitä ja kutsu niihin koko luokkaa? Tutustumiseen tarvitaan oikeasti aika paljon omaa aktiivisuutta, ja sellainen marttyyriasenne on paras keino karkottaa mahdolliset uudet tuttavuudet. Elämä on aika raakaa peliä jo lapsena.
[/quote]
Oletko koskaan lukenut lehdestä, kun synttäreille ei tulekaan kukaan?
Miksi oletat, että lapseni ei yritä itse?
Oletko koskaan perehtynyt koulukiusaamiseen ja syrjäytymiseen?
Kiinnostaako aihe sinua edes sen vertaa, että tietäisit, ketkä on oman lapsesi koulun kiusatut ja syrjäytyneet vai eikö se asia kuulu sinulle? Sinulla on siis oikeus olla välinpitämätön? Juuri sinunlaistesi asenteen vuoksi lapseni elämänhalu on mennyt.
[/quote]
No olen itseasiassa yhteiskuntatieteiden maisteri, joten opinnoissani on paneuduttu syrjäytymiseen PALJON. Gradunikin itseasiassa sivusi aihetta. Satun tietämään mm. sen, että syrjäytymiskierteestä on kyllä mahdollista päästä pois olemalla itse aktiivinen ja sosiaalinen, vaikka vähän väkisin. Ehkä niitä synttäreitä ei ihan ensimmäiseksi kannata järjestää, mutta esimerkiksi se koulunvaihto ei olisi ollenkaan huono vaihtoehto. Kehenkään ei ole sisäänasennettu mitään syrjäytymisominaisuutta, jonka takia syrjäytyisi aina vain uudelleen ja uudelleen kovasta vastaantaistelusta huolimatta. Uudessa koulussa lapsesi pääsisi hyvin suurella todennäköisyydellä kaveripiireihin ihan normaalisti mukaan, kun saisi ns. uuden alun. Rohkeasti vaan koulunvaihtoon, ja lapsi ITSE ja AKTIIVISESTI tutustumaan toisin lapsiin, avoimin mielin, ei marttyyrina tai valmiiksi syrjäytyneeksi itsensä luokitellen.
[/quote]
Lukisin mielelläni gradusi - varsinkin kun näkemyksesi on täysin ristiriidassa muun lukemani kirjallisuuden kanssa. Oletan kuitenkin, että haluat pysyä nimettömänä...
[/quote]
Graduni aiheena ei ole syrjäytyminen eikä koulukiusaaminen, mutta syrjäytymistä siinä sivutaan kuitenkin. En tiedä mitä tutkimuksia oikein olet lukenut, mutta syrjäytyminen EI ole mikään loppuelämän tila josta ei pääsisi pois. Syrjäytynyt voi olla passivoitunut oman tilanteensa takia, mutta sinun tehtäväsi vanhempana on nyt sysätä se lapsi tutustumaan muihin.