Mies oli käynyt minulta salaa tekemässä sterilisaation

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ei ole jaksanut vasektomian jälkeen käydä lääkäriasemalla selvittämässä onnistuiko se.

Joten en oikein tiedä mikä idea operaatioon hakeutumisessa oli. Edelleen kuukautisten lähestyessä jännitämme satunko olemaan raskaana vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten epätoivo kasvaa kun tajuavat ettei heillä ole mitään määräysvaltaa tai edes tiedonsaantioikeutta miesten oikeudesta päätyä omasta isyydestä.

Jokaisen miehen pitäisi lukea tämä ketju ja tehdä itse päätös haluaako itse päättää haluaako tulla isäksi vai luovuttaa päätösvalta naisille.

1) isäksi tuleminen on melko helppo estää käyttämällä kumia (oikein). 2) parisuhde ei tietääkseni ole pakollinen. 3) kumppanin kanssa puhuminen ei tarkoita päätösvallan luovuttamista - jos ei ymmärrä mitä eroa näillä on niin terapiaan kasvamaan aikuiseksi ja mietitään vasta sitten niitä parisuhdejuttuja.

1) mies päättää mitä ehkäisyä hän käyttää

2) itsestäänselvyys jolla ei ole aiheen kanssa mitään tekemistä

3) mies päättää yksin milloin haluaa isäksi. Se ei ole neuvottelukysymys.

Asioita joiden pitäisi olla kaikille itsestäänselvyyksiä. Paitsi kontrollifriikeille.

Onneksi naisilla ei ole näihin mitään sananvaltaa tai edes keskustelupalstaa, halusi nainen sitä miten paljon tahansa.

Sinä voit toki hoitaa parisuhdettasi ihan miten haluat, jos sinulla sellainen ylipäänsä on. Mutta hoitavat suhteensa miten parhaaksi katsovat. Kenenkään ei ole onneksi pakko myöskään seurustella ihmisen kanssa, jonka mielestä mistään ei tarvitse keskustella eikä yhteiset asiat kuulu kumppanille. Ja muilla ihmisillä on omissa suhteissaan sananvalta tasan niihin asioihin joihin yhdessä sovitaan sitä sananvaltaa olevan.

Onneksi Suomen lainsäädännön perusteella kukaan ei voi luopua edes sopimuksella omasta itsemääräämisoikeudesta. Joten sopimuksella jolla joku luovuttaa oikeuden päättää omasta vanhemmuudestaan ei ole mitään juridista arvoa.

No tämä nyt on jo ihme vänkäystä. Ei kai kukaan ole täällä väittänytkään, että joku voisi konkreettisesti estää kumppania pistämästä piuhoja poikki jos hän on vakaasti niin päättänyt tehdä. Mutta käytännössä normaalit parit keskustelee ja sopii näistä asioista yhdessä. Silloinhan mies nimenomaan ei päätä sitä asiaa yksin vaan keskustelee päätöksestä kumppanin kanssa. Ihan niinkuin normaalissa suhteessa keskustellaan muistakin päätöksistä. Ja jos joku pari päättää yhdessä, niin silloin se on päätetty yhdessä ja silloin se on kuulunut sille kumppanillekin. Jos taas joku on sitä mieltä ettei ehkäisyasia tai lapsiluku kuulu kumppanille ollenkaan, niin saa sitä mieltä olla, mutta parisuhde voi jäädä aika lyhyeksi.

Tästä olen samaa mieltä, parisuhteet ovat vapaaehtoisia. Päätös vasektiosta ja siitä kertomisesta ovat myös.

No, jos sille linjalle lähdetään, niin viime kädessä kaikki sellainen kertominen on vapaaehtoista joka koskee asiaa joka on ylipäänsä edes teoriassa mahdollista pimittää. Kai muistat tämän, jos kumppanisi on sinulle epärehellinen. Rehellisyyshän on täysin vapaaehtoista.

Toki myös suhteeseen jääminen epärehellisyyden paljastuttua on vapaaehtoista.

Ja vastapainoksi sinulla ei ole yhtään mitään yksityisyyttä, vaan olet velvollinen kertomaan kaikesta puolisollesi. Tiedän, että tällaisia naisia on, en suosittele kenellekään miehelle.

Mutta onhan se nyt kuitenkin hyvä ettei tuollaisia miehiä ole! Onneksi miehet eivät vaadi puolisojaan kertomaan yhtään mitään.....eikun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ei ole jaksanut vasektomian jälkeen käydä lääkäriasemalla selvittämässä onnistuiko se.

Joten en oikein tiedä mikä idea operaatioon hakeutumisessa oli. Edelleen kuukautisten lähestyessä jännitämme satunko olemaan raskaana vai ei.

Mies ilmiselvästi haluaa lisää lapsia. Uskomatonta, että jättää tarkastuksen välistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten epätoivo kasvaa kun tajuavat ettei heillä ole mitään määräysvaltaa tai edes tiedonsaantioikeutta miesten oikeudesta päätyä omasta isyydestä.

Jokaisen miehen pitäisi lukea tämä ketju ja tehdä itse päätös haluaako itse päättää haluaako tulla isäksi vai luovuttaa päätösvalta naisille.

1) isäksi tuleminen on melko helppo estää käyttämällä kumia (oikein). 2) parisuhde ei tietääkseni ole pakollinen. 3) kumppanin kanssa puhuminen ei tarkoita päätösvallan luovuttamista - jos ei ymmärrä mitä eroa näillä on niin terapiaan kasvamaan aikuiseksi ja mietitään vasta sitten niitä parisuhdejuttuja.

1) mies päättää mitä ehkäisyä hän käyttää

2) itsestäänselvyys jolla ei ole aiheen kanssa mitään tekemistä

3) mies päättää yksin milloin haluaa isäksi. Se ei ole neuvottelukysymys.

Asioita joiden pitäisi olla kaikille itsestäänselvyyksiä. Paitsi kontrollifriikeille.

Onneksi naisilla ei ole näihin mitään sananvaltaa tai edes keskustelupalstaa, halusi nainen sitä miten paljon tahansa.

Sinä voit toki hoitaa parisuhdettasi ihan miten haluat, jos sinulla sellainen ylipäänsä on. Mutta hoitavat suhteensa miten parhaaksi katsovat. Kenenkään ei ole onneksi pakko myöskään seurustella ihmisen kanssa, jonka mielestä mistään ei tarvitse keskustella eikä yhteiset asiat kuulu kumppanille. Ja muilla ihmisillä on omissa suhteissaan sananvalta tasan niihin asioihin joihin yhdessä sovitaan sitä sananvaltaa olevan.

Silti et voi yhtään mitään sille jos miehesi tekee vasektion jos hän niin päättää. Et edes tule siitä koskaan tietämään jos hän päättää olla kertomatta.

Joten yhdentekevää mitä mitä mieltä sinä olet miehesi oikeudesta päättää milloin haluaa isäksi ja mitä hän siitä sinulle kertoo. Et voi sille mitään. Ja se tuntuu harmittavan monia.

Oikeushan on toki jokaisella olla epärehellinen ja välinpitämätön kumppania kohtaan, ei siihen edes sterilisaatiota tarvitse. Jokaisella parisuhteessa olevalla on esimerkiksi mahdollisuus käydä vieraissa, jos nyt tuolle "lällällää voin kusettaa kumppaniani ettekä te voi sille mitään" -linjalle nyt välttämättä halutaan lähteä. Monessa parisuhteessa leikkaus ei kuitenkaan käytännön syistä kuulu niihin asioihin joiden salaaminen olisi ylipäänsä mahdollista. Ja se nyt jostain syystä tuntuu ärsyttävän sinua.

Rinnastat miehen itsemääräämisoikeuden omaan kehoon (ja kyllä, siihen kuuluu myös päätös mitä muilla kertoo) pettämiseen? Ja teet viikottaisia tarkastuksia miehesi kalustoon ettei siellä vain olisi epäilyttäviä leikkausarpia? Muistathan varmasti ajaa miehesi posliiniksi, muuten et välttämättä huomaa mitä alakerrassa on nipsaistu.

Ihana suhde, tollaisen jokainen mies haluaa! Miehesi on oikein onnenpekka.

Itse uskon, että jos mies olisi käynyt vasektomiassa, hän olisi ainakin leikkauspäivänä sen verran kipeä, että olisin huomannut. Nuo sinun pallitarkastukset kuulostavat omituisilta.

Mies voisi ilmoittaa olevansa työmatkalla tai vaikka mökillä kavereiden kanssa, jos haluaisi mennä jonnekin rauhassa toipumaan leikkauksesta.

Aika suuri osa miehistäkin tekee työtä, jossa ei työmatkoilla käydä, eikä kaikilla ole mökkiä, ei edes kavereilla.

Muutenkin aika omituiselta suhteelta kuulostaa tuollainen salailu .

Jokainen saa toki salailla puolisoltaan ihan mitä vaan, mutta miksi edes olla tuollaisessa suhteessa? 

Enemmän pitää kysyä miksi olla suhteessa jossa ei ole mitään yksityisyyttä. Olen kerran ollut. Jäi viimeiseksi kerraksi. Onneksi suurin osa naisista ymmärtää yksityisyyden tärkeyden ja myös vaativat että sitä on myös heillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten epätoivo kasvaa kun tajuavat ettei heillä ole mitään määräysvaltaa tai edes tiedonsaantioikeutta miesten oikeudesta päätyä omasta isyydestä.

Jokaisen miehen pitäisi lukea tämä ketju ja tehdä itse päätös haluaako itse päättää haluaako tulla isäksi vai luovuttaa päätösvalta naisille.

1) isäksi tuleminen on melko helppo estää käyttämällä kumia (oikein). 2) parisuhde ei tietääkseni ole pakollinen. 3) kumppanin kanssa puhuminen ei tarkoita päätösvallan luovuttamista - jos ei ymmärrä mitä eroa näillä on niin terapiaan kasvamaan aikuiseksi ja mietitään vasta sitten niitä parisuhdejuttuja.

1) mies päättää mitä ehkäisyä hän käyttää

2) itsestäänselvyys jolla ei ole aiheen kanssa mitään tekemistä

3) mies päättää yksin milloin haluaa isäksi. Se ei ole neuvottelukysymys.

Asioita joiden pitäisi olla kaikille itsestäänselvyyksiä. Paitsi kontrollifriikeille.

Onneksi naisilla ei ole näihin mitään sananvaltaa tai edes keskustelupalstaa, halusi nainen sitä miten paljon tahansa.

Sinä voit toki hoitaa parisuhdettasi ihan miten haluat, jos sinulla sellainen ylipäänsä on. Mutta hoitavat suhteensa miten parhaaksi katsovat. Kenenkään ei ole onneksi pakko myöskään seurustella ihmisen kanssa, jonka mielestä mistään ei tarvitse keskustella eikä yhteiset asiat kuulu kumppanille. Ja muilla ihmisillä on omissa suhteissaan sananvalta tasan niihin asioihin joihin yhdessä sovitaan sitä sananvaltaa olevan.

Onneksi Suomen lainsäädännön perusteella kukaan ei voi luopua edes sopimuksella omasta itsemääräämisoikeudesta. Joten sopimuksella jolla joku luovuttaa oikeuden päättää omasta vanhemmuudestaan ei ole mitään juridista arvoa.

No tämä nyt on jo ihme vänkäystä. Ei kai kukaan ole täällä väittänytkään, että joku voisi konkreettisesti estää kumppania pistämästä piuhoja poikki jos hän on vakaasti niin päättänyt tehdä. Mutta käytännössä normaalit parit keskustelee ja sopii näistä asioista yhdessä. Silloinhan mies nimenomaan ei päätä sitä asiaa yksin vaan keskustelee päätöksestä kumppanin kanssa. Ihan niinkuin normaalissa suhteessa keskustellaan muistakin päätöksistä. Ja jos joku pari päättää yhdessä, niin silloin se on päätetty yhdessä ja silloin se on kuulunut sille kumppanillekin. Jos taas joku on sitä mieltä ettei ehkäisyasia tai lapsiluku kuulu kumppanille ollenkaan, niin saa sitä mieltä olla, mutta parisuhde voi jäädä aika lyhyeksi.

Tästä olen samaa mieltä, parisuhteet ovat vapaaehtoisia. Päätös vasektiosta ja siitä kertomisesta ovat myös.

No, jos sille linjalle lähdetään, niin viime kädessä kaikki sellainen kertominen on vapaaehtoista joka koskee asiaa joka on ylipäänsä edes teoriassa mahdollista pimittää. Kai muistat tämän, jos kumppanisi on sinulle epärehellinen. Rehellisyyshän on täysin vapaaehtoista.

Toki myös suhteeseen jääminen epärehellisyyden paljastuttua on vapaaehtoista.

Ja vastapainoksi sinulla ei ole yhtään mitään yksityisyyttä, vaan olet velvollinen kertomaan kaikesta puolisollesi. Tiedän, että tällaisia naisia on, en suosittele kenellekään miehelle.

Sinulla tuntuu olevan joku kummallinen lähtökohta että kaikki miehet ylipäänsä haluaa salata terveytensä, sairautensa, leikkauksensa ja ehkäisynsä puolisoltaan. Minusta kun on aika lailla normaalia, että ihmiset ihan itse haluaa keskustella näistä asioista kumppaninsa kanssa. Minä olen täysin vakuuttunut, että minun puolisonikin olisi äärimmäisen kummastunut jos kokisin tarvetta salailla häneltä ehkäisy- ja terveysasioita. "Kulta, ei se sulle kuulu syönkö mä pillereitä vai en." Kärräisi varmaan hoitoon.

Ei vaan jokaisella on oikeus kertoa omasta kehostaan sen minkä kokee luontevaksi. Ja jos on jokin aihe josta ei halua puhua, niin siihen pitää olla myös oikeus.

Se että jokainen ihminen olisi velvollinen kertomaan kaiken itsestään on sairasta. Tämä päätös pitää olla itsellä ja muiden pitää sitä kunnioittaa.

Edelleen pointti menee sinulta viuhuen ohi. Mikä ihmeen velvollisuus kertoa? Ihmisillä on erilainen yksityisyyden tarve. Joillakin se on kovin korostunut, toiset taas kokevat luontevaksi puhua aika lailla kaikesta puolison kanssa. Ei siinä ole mistään pakosta tai velvollisuudesta kyse, vaan itselle sopivan kumppanin löytämisestä. Tietysti se homma kusee, jos toinen haluaa jakaa kaiken ja toinen on sitä mieltä ettei edes isoista yhteiselämän päätöksistä voi puhua. Ei sellaisia ihmisiä ole tarkoitettukaan yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten epätoivo kasvaa kun tajuavat ettei heillä ole mitään määräysvaltaa tai edes tiedonsaantioikeutta miesten oikeudesta päätyä omasta isyydestä.

Jokaisen miehen pitäisi lukea tämä ketju ja tehdä itse päätös haluaako itse päättää haluaako tulla isäksi vai luovuttaa päätösvalta naisille.

1) isäksi tuleminen on melko helppo estää käyttämällä kumia (oikein). 2) parisuhde ei tietääkseni ole pakollinen. 3) kumppanin kanssa puhuminen ei tarkoita päätösvallan luovuttamista - jos ei ymmärrä mitä eroa näillä on niin terapiaan kasvamaan aikuiseksi ja mietitään vasta sitten niitä parisuhdejuttuja.

1) mies päättää mitä ehkäisyä hän käyttää

2) itsestäänselvyys jolla ei ole aiheen kanssa mitään tekemistä

3) mies päättää yksin milloin haluaa isäksi. Se ei ole neuvottelukysymys.

Asioita joiden pitäisi olla kaikille itsestäänselvyyksiä. Paitsi kontrollifriikeille.

Onneksi naisilla ei ole näihin mitään sananvaltaa tai edes keskustelupalstaa, halusi nainen sitä miten paljon tahansa.

Sinä voit toki hoitaa parisuhdettasi ihan miten haluat, jos sinulla sellainen ylipäänsä on. Mutta hoitavat suhteensa miten parhaaksi katsovat. Kenenkään ei ole onneksi pakko myöskään seurustella ihmisen kanssa, jonka mielestä mistään ei tarvitse keskustella eikä yhteiset asiat kuulu kumppanille. Ja muilla ihmisillä on omissa suhteissaan sananvalta tasan niihin asioihin joihin yhdessä sovitaan sitä sananvaltaa olevan.

Silti et voi yhtään mitään sille jos miehesi tekee vasektion jos hän niin päättää. Et edes tule siitä koskaan tietämään jos hän päättää olla kertomatta.

Joten yhdentekevää mitä mitä mieltä sinä olet miehesi oikeudesta päättää milloin haluaa isäksi ja mitä hän siitä sinulle kertoo. Et voi sille mitään. Ja se tuntuu harmittavan monia.

Oikeushan on toki jokaisella olla epärehellinen ja välinpitämätön kumppania kohtaan, ei siihen edes sterilisaatiota tarvitse. Jokaisella parisuhteessa olevalla on esimerkiksi mahdollisuus käydä vieraissa, jos nyt tuolle "lällällää voin kusettaa kumppaniani ettekä te voi sille mitään" -linjalle nyt välttämättä halutaan lähteä. Monessa parisuhteessa leikkaus ei kuitenkaan käytännön syistä kuulu niihin asioihin joiden salaaminen olisi ylipäänsä mahdollista. Ja se nyt jostain syystä tuntuu ärsyttävän sinua.

Rinnastat miehen itsemääräämisoikeuden omaan kehoon (ja kyllä, siihen kuuluu myös päätös mitä muilla kertoo) pettämiseen? Ja teet viikottaisia tarkastuksia miehesi kalustoon ettei siellä vain olisi epäilyttäviä leikkausarpia? Muistathan varmasti ajaa miehesi posliiniksi, muuten et välttämättä huomaa mitä alakerrassa on nipsaistu.

Ihana suhde, tollaisen jokainen mies haluaa! Miehesi on oikein onnenpekka.

Itse uskon, että jos mies olisi käynyt vasektomiassa, hän olisi ainakin leikkauspäivänä sen verran kipeä, että olisin huomannut. Nuo sinun pallitarkastukset kuulostavat omituisilta.

Mies voisi ilmoittaa olevansa työmatkalla tai vaikka mökillä kavereiden kanssa, jos haluaisi mennä jonnekin rauhassa toipumaan leikkauksesta.

Olen eri, mutta minun kumppanini ei ole ollut kahdeksaan vuoteen yli yhtä yötä putkeen poissa kotoa. Joten voin olla melko varma ettei se ole tehnyt minulta salaa vasektomiaa.

Voi vi...tu minkälaisia suhteita jollain on.

Sellaisia, joissa on kiva olla kotona. Kannattaa joskus kokeilla tuollaisten passiivis-aggressiivisten kyräilysuhteiden sijaan.

Olen eri, mutta enemmän tuollaiset suhteet, jossa ei käydä missään ovat enemmän salailua loppujen lopuksi. 

Minkähän asian salailua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ei ole jaksanut vasektomian jälkeen käydä lääkäriasemalla selvittämässä onnistuiko se.

Joten en oikein tiedä mikä idea operaatioon hakeutumisessa oli. Edelleen kuukautisten lähestyessä jännitämme satunko olemaan raskaana vai ei.

Mies ilmiselvästi haluaa lisää lapsia. Uskomatonta, että jättää tarkastuksen välistä.

Niin on. Mies menee tuollaiseen leikkaukseen eikä käy selvittämässä onnistuiko se. Ei voi käsittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten epätoivo kasvaa kun tajuavat ettei heillä ole mitään määräysvaltaa tai edes tiedonsaantioikeutta miesten oikeudesta päätyä omasta isyydestä.

Jokaisen miehen pitäisi lukea tämä ketju ja tehdä itse päätös haluaako itse päättää haluaako tulla isäksi vai luovuttaa päätösvalta naisille.

1) isäksi tuleminen on melko helppo estää käyttämällä kumia (oikein). 2) parisuhde ei tietääkseni ole pakollinen. 3) kumppanin kanssa puhuminen ei tarkoita päätösvallan luovuttamista - jos ei ymmärrä mitä eroa näillä on niin terapiaan kasvamaan aikuiseksi ja mietitään vasta sitten niitä parisuhdejuttuja.

1) mies päättää mitä ehkäisyä hän käyttää

2) itsestäänselvyys jolla ei ole aiheen kanssa mitään tekemistä

3) mies päättää yksin milloin haluaa isäksi. Se ei ole neuvottelukysymys.

Asioita joiden pitäisi olla kaikille itsestäänselvyyksiä. Paitsi kontrollifriikeille.

Onneksi naisilla ei ole näihin mitään sananvaltaa tai edes keskustelupalstaa, halusi nainen sitä miten paljon tahansa.

Sinä voit toki hoitaa parisuhdettasi ihan miten haluat, jos sinulla sellainen ylipäänsä on. Mutta hoitavat suhteensa miten parhaaksi katsovat. Kenenkään ei ole onneksi pakko myöskään seurustella ihmisen kanssa, jonka mielestä mistään ei tarvitse keskustella eikä yhteiset asiat kuulu kumppanille. Ja muilla ihmisillä on omissa suhteissaan sananvalta tasan niihin asioihin joihin yhdessä sovitaan sitä sananvaltaa olevan.

Onneksi Suomen lainsäädännön perusteella kukaan ei voi luopua edes sopimuksella omasta itsemääräämisoikeudesta. Joten sopimuksella jolla joku luovuttaa oikeuden päättää omasta vanhemmuudestaan ei ole mitään juridista arvoa.

No tämä nyt on jo ihme vänkäystä. Ei kai kukaan ole täällä väittänytkään, että joku voisi konkreettisesti estää kumppania pistämästä piuhoja poikki jos hän on vakaasti niin päättänyt tehdä. Mutta käytännössä normaalit parit keskustelee ja sopii näistä asioista yhdessä. Silloinhan mies nimenomaan ei päätä sitä asiaa yksin vaan keskustelee päätöksestä kumppanin kanssa. Ihan niinkuin normaalissa suhteessa keskustellaan muistakin päätöksistä. Ja jos joku pari päättää yhdessä, niin silloin se on päätetty yhdessä ja silloin se on kuulunut sille kumppanillekin. Jos taas joku on sitä mieltä ettei ehkäisyasia tai lapsiluku kuulu kumppanille ollenkaan, niin saa sitä mieltä olla, mutta parisuhde voi jäädä aika lyhyeksi.

Tästä olen samaa mieltä, parisuhteet ovat vapaaehtoisia. Päätös vasektiosta ja siitä kertomisesta ovat myös.

No, jos sille linjalle lähdetään, niin viime kädessä kaikki sellainen kertominen on vapaaehtoista joka koskee asiaa joka on ylipäänsä edes teoriassa mahdollista pimittää. Kai muistat tämän, jos kumppanisi on sinulle epärehellinen. Rehellisyyshän on täysin vapaaehtoista.

Toki myös suhteeseen jääminen epärehellisyyden paljastuttua on vapaaehtoista.

Ja vastapainoksi sinulla ei ole yhtään mitään yksityisyyttä, vaan olet velvollinen kertomaan kaikesta puolisollesi. Tiedän, että tällaisia naisia on, en suosittele kenellekään miehelle.

Sinulla tuntuu olevan joku kummallinen lähtökohta että kaikki miehet ylipäänsä haluaa salata terveytensä, sairautensa, leikkauksensa ja ehkäisynsä puolisoltaan. Minusta kun on aika lailla normaalia, että ihmiset ihan itse haluaa keskustella näistä asioista kumppaninsa kanssa. Minä olen täysin vakuuttunut, että minun puolisonikin olisi äärimmäisen kummastunut jos kokisin tarvetta salailla häneltä ehkäisy- ja terveysasioita. "Kulta, ei se sulle kuulu syönkö mä pillereitä vai en." Kärräisi varmaan hoitoon.

Ei vaan jokaisella on oikeus kertoa omasta kehostaan sen minkä kokee luontevaksi. Ja jos on jokin aihe josta ei halua puhua, niin siihen pitää olla myös oikeus.

Se että jokainen ihminen olisi velvollinen kertomaan kaiken itsestään on sairasta. Tämä päätös pitää olla itsellä ja muiden pitää sitä kunnioittaa.

Edelleen pointti menee sinulta viuhuen ohi. Mikä ihmeen velvollisuus kertoa? Ihmisillä on erilainen yksityisyyden tarve. Joillakin se on kovin korostunut, toiset taas kokevat luontevaksi puhua aika lailla kaikesta puolison kanssa. Ei siinä ole mistään pakosta tai velvollisuudesta kyse, vaan itselle sopivan kumppanin löytämisestä. Tietysti se homma kusee, jos toinen haluaa jakaa kaiken ja toinen on sitä mieltä ettei edes isoista yhteiselämän päätöksistä voi puhua. Ei sellaisia ihmisiä ole tarkoitettukaan yhteen.

Tästä olen samaa mieltä, jokainen valitsee itselleen sopivan kumppanin. Jos haluaa kumppanin, jolle on tilivelvollinen kaikesta, niin sitten valitsee sellaisen. Toiset sitten haluavat kumppanin, jolle ei tarvitse kertoa kaikkia asioita.

Mies ei halua enempää lapsia ja hän teki päätöksen omalta osaltaan. Sinulla on vielä mahdollisuus saada lapsi mutta ei tämän miehen kanssa. Nyt punnitset onko uusi vauva vai parisuhde+perhe tärkeämpi.

Onko ap:lla tiedossa onko vasektomia onnistunut? Kävikö mies testissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ei ole jaksanut vasektomian jälkeen käydä lääkäriasemalla selvittämässä onnistuiko se.

Joten en oikein tiedä mikä idea operaatioon hakeutumisessa oli. Edelleen kuukautisten lähestyessä jännitämme satunko olemaan raskaana vai ei.

Ja tietenkin mies päivittelee ettei hän kestä jos olenkin raskaana. Silti testiin ei mennä, vaikka operaatiosta on jo aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten epätoivo kasvaa kun tajuavat ettei heillä ole mitään määräysvaltaa tai edes tiedonsaantioikeutta miesten oikeudesta päätyä omasta isyydestä.

Jokaisen miehen pitäisi lukea tämä ketju ja tehdä itse päätös haluaako itse päättää haluaako tulla isäksi vai luovuttaa päätösvalta naisille.

1) isäksi tuleminen on melko helppo estää käyttämällä kumia (oikein). 2) parisuhde ei tietääkseni ole pakollinen. 3) kumppanin kanssa puhuminen ei tarkoita päätösvallan luovuttamista - jos ei ymmärrä mitä eroa näillä on niin terapiaan kasvamaan aikuiseksi ja mietitään vasta sitten niitä parisuhdejuttuja.

1) mies päättää mitä ehkäisyä hän käyttää

2) itsestäänselvyys jolla ei ole aiheen kanssa mitään tekemistä

3) mies päättää yksin milloin haluaa isäksi. Se ei ole neuvottelukysymys.

Asioita joiden pitäisi olla kaikille itsestäänselvyyksiä. Paitsi kontrollifriikeille.

Onneksi naisilla ei ole näihin mitään sananvaltaa tai edes keskustelupalstaa, halusi nainen sitä miten paljon tahansa.

Sinä voit toki hoitaa parisuhdettasi ihan miten haluat, jos sinulla sellainen ylipäänsä on. Mutta hoitavat suhteensa miten parhaaksi katsovat. Kenenkään ei ole onneksi pakko myöskään seurustella ihmisen kanssa, jonka mielestä mistään ei tarvitse keskustella eikä yhteiset asiat kuulu kumppanille. Ja muilla ihmisillä on omissa suhteissaan sananvalta tasan niihin asioihin joihin yhdessä sovitaan sitä sananvaltaa olevan.

Silti et voi yhtään mitään sille jos miehesi tekee vasektion jos hän niin päättää. Et edes tule siitä koskaan tietämään jos hän päättää olla kertomatta.

Joten yhdentekevää mitä mitä mieltä sinä olet miehesi oikeudesta päättää milloin haluaa isäksi ja mitä hän siitä sinulle kertoo. Et voi sille mitään. Ja se tuntuu harmittavan monia.

Oikeushan on toki jokaisella olla epärehellinen ja välinpitämätön kumppania kohtaan, ei siihen edes sterilisaatiota tarvitse. Jokaisella parisuhteessa olevalla on esimerkiksi mahdollisuus käydä vieraissa, jos nyt tuolle "lällällää voin kusettaa kumppaniani ettekä te voi sille mitään" -linjalle nyt välttämättä halutaan lähteä. Monessa parisuhteessa leikkaus ei kuitenkaan käytännön syistä kuulu niihin asioihin joiden salaaminen olisi ylipäänsä mahdollista. Ja se nyt jostain syystä tuntuu ärsyttävän sinua.

Rinnastat miehen itsemääräämisoikeuden omaan kehoon (ja kyllä, siihen kuuluu myös päätös mitä muilla kertoo) pettämiseen? Ja teet viikottaisia tarkastuksia miehesi kalustoon ettei siellä vain olisi epäilyttäviä leikkausarpia? Muistathan varmasti ajaa miehesi posliiniksi, muuten et välttämättä huomaa mitä alakerrassa on nipsaistu.

Ihana suhde, tollaisen jokainen mies haluaa! Miehesi on oikein onnenpekka.

Itse uskon, että jos mies olisi käynyt vasektomiassa, hän olisi ainakin leikkauspäivänä sen verran kipeä, että olisin huomannut. Nuo sinun pallitarkastukset kuulostavat omituisilta.

Mies voisi ilmoittaa olevansa työmatkalla tai vaikka mökillä kavereiden kanssa, jos haluaisi mennä jonnekin rauhassa toipumaan leikkauksesta.

Aika suuri osa miehistäkin tekee työtä, jossa ei työmatkoilla käydä, eikä kaikilla ole mökkiä, ei edes kavereilla.

Muutenkin aika omituiselta suhteelta kuulostaa tuollainen salailu .

Jokainen saa toki salailla puolisoltaan ihan mitä vaan, mutta miksi edes olla tuollaisessa suhteessa? 

Enemmän pitää kysyä miksi olla suhteessa jossa ei ole mitään yksityisyyttä. Olen kerran ollut. Jäi viimeiseksi kerraksi. Onneksi suurin osa naisista ymmärtää yksityisyyden tärkeyden ja myös vaativat että sitä on myös heillä.

Olen eri, mutta eihän kukaan sinua ole avoimesti keskustelevaan suhteeseen pakottamassakaan. Tämä keskustelu taisi lähteä siitä, kun joku keskustelija (sinä?) koki tarpeelliseksi jankata kommentista toiseen ettei kukaan nainen voi tietää valehteleeko hänen puolisonsa vasektomiasta vai ei. Sitten kun muutama tuli sanomaan ettei kyllä varmana valehtele, alkoi tämä kauhea itkuvirsi että kyllä pitäisi voida valehdella tai muuten koko suhde on ihan kauhea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten epätoivo kasvaa kun tajuavat ettei heillä ole mitään määräysvaltaa tai edes tiedonsaantioikeutta miesten oikeudesta päätyä omasta isyydestä.

Jokaisen miehen pitäisi lukea tämä ketju ja tehdä itse päätös haluaako itse päättää haluaako tulla isäksi vai luovuttaa päätösvalta naisille.

1) isäksi tuleminen on melko helppo estää käyttämällä kumia (oikein). 2) parisuhde ei tietääkseni ole pakollinen. 3) kumppanin kanssa puhuminen ei tarkoita päätösvallan luovuttamista - jos ei ymmärrä mitä eroa näillä on niin terapiaan kasvamaan aikuiseksi ja mietitään vasta sitten niitä parisuhdejuttuja.

1) mies päättää mitä ehkäisyä hän käyttää

2) itsestäänselvyys jolla ei ole aiheen kanssa mitään tekemistä

3) mies päättää yksin milloin haluaa isäksi. Se ei ole neuvottelukysymys.

Asioita joiden pitäisi olla kaikille itsestäänselvyyksiä. Paitsi kontrollifriikeille.

Onneksi naisilla ei ole näihin mitään sananvaltaa tai edes keskustelupalstaa, halusi nainen sitä miten paljon tahansa.

Sinä voit toki hoitaa parisuhdettasi ihan miten haluat, jos sinulla sellainen ylipäänsä on. Mutta hoitavat suhteensa miten parhaaksi katsovat. Kenenkään ei ole onneksi pakko myöskään seurustella ihmisen kanssa, jonka mielestä mistään ei tarvitse keskustella eikä yhteiset asiat kuulu kumppanille. Ja muilla ihmisillä on omissa suhteissaan sananvalta tasan niihin asioihin joihin yhdessä sovitaan sitä sananvaltaa olevan.

Onneksi Suomen lainsäädännön perusteella kukaan ei voi luopua edes sopimuksella omasta itsemääräämisoikeudesta. Joten sopimuksella jolla joku luovuttaa oikeuden päättää omasta vanhemmuudestaan ei ole mitään juridista arvoa.

No tämä nyt on jo ihme vänkäystä. Ei kai kukaan ole täällä väittänytkään, että joku voisi konkreettisesti estää kumppania pistämästä piuhoja poikki jos hän on vakaasti niin päättänyt tehdä. Mutta käytännössä normaalit parit keskustelee ja sopii näistä asioista yhdessä. Silloinhan mies nimenomaan ei päätä sitä asiaa yksin vaan keskustelee päätöksestä kumppanin kanssa. Ihan niinkuin normaalissa suhteessa keskustellaan muistakin päätöksistä. Ja jos joku pari päättää yhdessä, niin silloin se on päätetty yhdessä ja silloin se on kuulunut sille kumppanillekin. Jos taas joku on sitä mieltä ettei ehkäisyasia tai lapsiluku kuulu kumppanille ollenkaan, niin saa sitä mieltä olla, mutta parisuhde voi jäädä aika lyhyeksi.

Tästä olen samaa mieltä, parisuhteet ovat vapaaehtoisia. Päätös vasektiosta ja siitä kertomisesta ovat myös.

No, jos sille linjalle lähdetään, niin viime kädessä kaikki sellainen kertominen on vapaaehtoista joka koskee asiaa joka on ylipäänsä edes teoriassa mahdollista pimittää. Kai muistat tämän, jos kumppanisi on sinulle epärehellinen. Rehellisyyshän on täysin vapaaehtoista.

Toki myös suhteeseen jääminen epärehellisyyden paljastuttua on vapaaehtoista.

Ja vastapainoksi sinulla ei ole yhtään mitään yksityisyyttä, vaan olet velvollinen kertomaan kaikesta puolisollesi. Tiedän, että tällaisia naisia on, en suosittele kenellekään miehelle.

Sinulla tuntuu olevan joku kummallinen lähtökohta että kaikki miehet ylipäänsä haluaa salata terveytensä, sairautensa, leikkauksensa ja ehkäisynsä puolisoltaan. Minusta kun on aika lailla normaalia, että ihmiset ihan itse haluaa keskustella näistä asioista kumppaninsa kanssa. Minä olen täysin vakuuttunut, että minun puolisonikin olisi äärimmäisen kummastunut jos kokisin tarvetta salailla häneltä ehkäisy- ja terveysasioita. "Kulta, ei se sulle kuulu syönkö mä pillereitä vai en." Kärräisi varmaan hoitoon.

Ei vaan jokaisella on oikeus kertoa omasta kehostaan sen minkä kokee luontevaksi. Ja jos on jokin aihe josta ei halua puhua, niin siihen pitää olla myös oikeus.

Se että jokainen ihminen olisi velvollinen kertomaan kaiken itsestään on sairasta. Tämä päätös pitää olla itsellä ja muiden pitää sitä kunnioittaa.

Edelleen pointti menee sinulta viuhuen ohi. Mikä ihmeen velvollisuus kertoa? Ihmisillä on erilainen yksityisyyden tarve. Joillakin se on kovin korostunut, toiset taas kokevat luontevaksi puhua aika lailla kaikesta puolison kanssa. Ei siinä ole mistään pakosta tai velvollisuudesta kyse, vaan itselle sopivan kumppanin löytämisestä. Tietysti se homma kusee, jos toinen haluaa jakaa kaiken ja toinen on sitä mieltä ettei edes isoista yhteiselämän päätöksistä voi puhua. Ei sellaisia ihmisiä ole tarkoitettukaan yhteen.

Tästä olen samaa mieltä, jokainen valitsee itselleen sopivan kumppanin. Jos haluaa kumppanin, jolle on tilivelvollinen kaikesta, niin sitten valitsee sellaisen. Toiset sitten haluavat kumppanin, jolle ei tarvitse kertoa kaikkia asioita.

Mistä lähtien ehkäisystä ja lapsiluvusta keskusteleminen on = tilivelvollinen kaikesta ja isot, molempien elämään vaikuttavat päätökset = kaikki asiat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten epätoivo kasvaa kun tajuavat ettei heillä ole mitään määräysvaltaa tai edes tiedonsaantioikeutta miesten oikeudesta päätyä omasta isyydestä.

Jokaisen miehen pitäisi lukea tämä ketju ja tehdä itse päätös haluaako itse päättää haluaako tulla isäksi vai luovuttaa päätösvalta naisille.

1) isäksi tuleminen on melko helppo estää käyttämällä kumia (oikein). 2) parisuhde ei tietääkseni ole pakollinen. 3) kumppanin kanssa puhuminen ei tarkoita päätösvallan luovuttamista - jos ei ymmärrä mitä eroa näillä on niin terapiaan kasvamaan aikuiseksi ja mietitään vasta sitten niitä parisuhdejuttuja.

1) mies päättää mitä ehkäisyä hän käyttää

2) itsestäänselvyys jolla ei ole aiheen kanssa mitään tekemistä

3) mies päättää yksin milloin haluaa isäksi. Se ei ole neuvottelukysymys.

Asioita joiden pitäisi olla kaikille itsestäänselvyyksiä. Paitsi kontrollifriikeille.

Onneksi naisilla ei ole näihin mitään sananvaltaa tai edes keskustelupalstaa, halusi nainen sitä miten paljon tahansa.

Sinä voit toki hoitaa parisuhdettasi ihan miten haluat, jos sinulla sellainen ylipäänsä on. Mutta hoitavat suhteensa miten parhaaksi katsovat. Kenenkään ei ole onneksi pakko myöskään seurustella ihmisen kanssa, jonka mielestä mistään ei tarvitse keskustella eikä yhteiset asiat kuulu kumppanille. Ja muilla ihmisillä on omissa suhteissaan sananvalta tasan niihin asioihin joihin yhdessä sovitaan sitä sananvaltaa olevan.

Onneksi Suomen lainsäädännön perusteella kukaan ei voi luopua edes sopimuksella omasta itsemääräämisoikeudesta. Joten sopimuksella jolla joku luovuttaa oikeuden päättää omasta vanhemmuudestaan ei ole mitään juridista arvoa.

No tämä nyt on jo ihme vänkäystä. Ei kai kukaan ole täällä väittänytkään, että joku voisi konkreettisesti estää kumppania pistämästä piuhoja poikki jos hän on vakaasti niin päättänyt tehdä. Mutta käytännössä normaalit parit keskustelee ja sopii näistä asioista yhdessä. Silloinhan mies nimenomaan ei päätä sitä asiaa yksin vaan keskustelee päätöksestä kumppanin kanssa. Ihan niinkuin normaalissa suhteessa keskustellaan muistakin päätöksistä. Ja jos joku pari päättää yhdessä, niin silloin se on päätetty yhdessä ja silloin se on kuulunut sille kumppanillekin. Jos taas joku on sitä mieltä ettei ehkäisyasia tai lapsiluku kuulu kumppanille ollenkaan, niin saa sitä mieltä olla, mutta parisuhde voi jäädä aika lyhyeksi.

Tästä olen samaa mieltä, parisuhteet ovat vapaaehtoisia. Päätös vasektiosta ja siitä kertomisesta ovat myös.

No, jos sille linjalle lähdetään, niin viime kädessä kaikki sellainen kertominen on vapaaehtoista joka koskee asiaa joka on ylipäänsä edes teoriassa mahdollista pimittää. Kai muistat tämän, jos kumppanisi on sinulle epärehellinen. Rehellisyyshän on täysin vapaaehtoista.

Toki myös suhteeseen jääminen epärehellisyyden paljastuttua on vapaaehtoista.

Ja vastapainoksi sinulla ei ole yhtään mitään yksityisyyttä, vaan olet velvollinen kertomaan kaikesta puolisollesi. Tiedän, että tällaisia naisia on, en suosittele kenellekään miehelle.

Sinulla tuntuu olevan joku kummallinen lähtökohta että kaikki miehet ylipäänsä haluaa salata terveytensä, sairautensa, leikkauksensa ja ehkäisynsä puolisoltaan. Minusta kun on aika lailla normaalia, että ihmiset ihan itse haluaa keskustella näistä asioista kumppaninsa kanssa. Minä olen täysin vakuuttunut, että minun puolisonikin olisi äärimmäisen kummastunut jos kokisin tarvetta salailla häneltä ehkäisy- ja terveysasioita. "Kulta, ei se sulle kuulu syönkö mä pillereitä vai en." Kärräisi varmaan hoitoon.

Ei vaan jokaisella on oikeus kertoa omasta kehostaan sen minkä kokee luontevaksi. Ja jos on jokin aihe josta ei halua puhua, niin siihen pitää olla myös oikeus.

Se että jokainen ihminen olisi velvollinen kertomaan kaiken itsestään on sairasta. Tämä päätös pitää olla itsellä ja muiden pitää sitä kunnioittaa.

Edelleen pointti menee sinulta viuhuen ohi. Mikä ihmeen velvollisuus kertoa? Ihmisillä on erilainen yksityisyyden tarve. Joillakin se on kovin korostunut, toiset taas kokevat luontevaksi puhua aika lailla kaikesta puolison kanssa. Ei siinä ole mistään pakosta tai velvollisuudesta kyse, vaan itselle sopivan kumppanin löytämisestä. Tietysti se homma kusee, jos toinen haluaa jakaa kaiken ja toinen on sitä mieltä ettei edes isoista yhteiselämän päätöksistä voi puhua. Ei sellaisia ihmisiä ole tarkoitettukaan yhteen.

Tästä olen samaa mieltä, jokainen valitsee itselleen sopivan kumppanin. Jos haluaa kumppanin, jolle on tilivelvollinen kaikesta, niin sitten valitsee sellaisen. Toiset sitten haluavat kumppanin, jolle ei tarvitse kertoa kaikkia asioita.

Mistä lähtien ehkäisystä ja lapsiluvusta keskusteleminen on = tilivelvollinen kaikesta ja isot, molempien elämään vaikuttavat päätökset = kaikki asiat?

Apn mies ilmoitti ettei halua lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisten epätoivo kasvaa kun tajuavat ettei heillä ole mitään määräysvaltaa tai edes tiedonsaantioikeutta miesten oikeudesta päätyä omasta isyydestä.

Jokaisen miehen pitäisi lukea tämä ketju ja tehdä itse päätös haluaako itse päättää haluaako tulla isäksi vai luovuttaa päätösvalta naisille.

1) isäksi tuleminen on melko helppo estää käyttämällä kumia (oikein). 2) parisuhde ei tietääkseni ole pakollinen. 3) kumppanin kanssa puhuminen ei tarkoita päätösvallan luovuttamista - jos ei ymmärrä mitä eroa näillä on niin terapiaan kasvamaan aikuiseksi ja mietitään vasta sitten niitä parisuhdejuttuja.

1) mies päättää mitä ehkäisyä hän käyttää

2) itsestäänselvyys jolla ei ole aiheen kanssa mitään tekemistä

3) mies päättää yksin milloin haluaa isäksi. Se ei ole neuvottelukysymys.

Asioita joiden pitäisi olla kaikille itsestäänselvyyksiä. Paitsi kontrollifriikeille.

Onneksi naisilla ei ole näihin mitään sananvaltaa tai edes keskustelupalstaa, halusi nainen sitä miten paljon tahansa.

Sinä voit toki hoitaa parisuhdettasi ihan miten haluat, jos sinulla sellainen ylipäänsä on. Mutta hoitavat suhteensa miten parhaaksi katsovat. Kenenkään ei ole onneksi pakko myöskään seurustella ihmisen kanssa, jonka mielestä mistään ei tarvitse keskustella eikä yhteiset asiat kuulu kumppanille. Ja muilla ihmisillä on omissa suhteissaan sananvalta tasan niihin asioihin joihin yhdessä sovitaan sitä sananvaltaa olevan.

Onneksi Suomen lainsäädännön perusteella kukaan ei voi luopua edes sopimuksella omasta itsemääräämisoikeudesta. Joten sopimuksella jolla joku luovuttaa oikeuden päättää omasta vanhemmuudestaan ei ole mitään juridista arvoa.

No tämä nyt on jo ihme vänkäystä. Ei kai kukaan ole täällä väittänytkään, että joku voisi konkreettisesti estää kumppania pistämästä piuhoja poikki jos hän on vakaasti niin päättänyt tehdä. Mutta käytännössä normaalit parit keskustelee ja sopii näistä asioista yhdessä. Silloinhan mies nimenomaan ei päätä sitä asiaa yksin vaan keskustelee päätöksestä kumppanin kanssa. Ihan niinkuin normaalissa suhteessa keskustellaan muistakin päätöksistä. Ja jos joku pari päättää yhdessä, niin silloin se on päätetty yhdessä ja silloin se on kuulunut sille kumppanillekin. Jos taas joku on sitä mieltä ettei ehkäisyasia tai lapsiluku kuulu kumppanille ollenkaan, niin saa sitä mieltä olla, mutta parisuhde voi jäädä aika lyhyeksi.

Tästä olen samaa mieltä, parisuhteet ovat vapaaehtoisia. Päätös vasektiosta ja siitä kertomisesta ovat myös.

No, jos sille linjalle lähdetään, niin viime kädessä kaikki sellainen kertominen on vapaaehtoista joka koskee asiaa joka on ylipäänsä edes teoriassa mahdollista pimittää. Kai muistat tämän, jos kumppanisi on sinulle epärehellinen. Rehellisyyshän on täysin vapaaehtoista.

Toki myös suhteeseen jääminen epärehellisyyden paljastuttua on vapaaehtoista.

Ja vastapainoksi sinulla ei ole yhtään mitään yksityisyyttä, vaan olet velvollinen kertomaan kaikesta puolisollesi. Tiedän, että tällaisia naisia on, en suosittele kenellekään miehelle.

Sinulla tuntuu olevan joku kummallinen lähtökohta että kaikki miehet ylipäänsä haluaa salata terveytensä, sairautensa, leikkauksensa ja ehkäisynsä puolisoltaan. Minusta kun on aika lailla normaalia, että ihmiset ihan itse haluaa keskustella näistä asioista kumppaninsa kanssa. Minä olen täysin vakuuttunut, että minun puolisonikin olisi äärimmäisen kummastunut jos kokisin tarvetta salailla häneltä ehkäisy- ja terveysasioita. "Kulta, ei se sulle kuulu syönkö mä pillereitä vai en." Kärräisi varmaan hoitoon.

Ei vaan jokaisella on oikeus kertoa omasta kehostaan sen minkä kokee luontevaksi. Ja jos on jokin aihe josta ei halua puhua, niin siihen pitää olla myös oikeus.

Se että jokainen ihminen olisi velvollinen kertomaan kaiken itsestään on sairasta. Tämä päätös pitää olla itsellä ja muiden pitää sitä kunnioittaa.

Edelleen pointti menee sinulta viuhuen ohi. Mikä ihmeen velvollisuus kertoa? Ihmisillä on erilainen yksityisyyden tarve. Joillakin se on kovin korostunut, toiset taas kokevat luontevaksi puhua aika lailla kaikesta puolison kanssa. Ei siinä ole mistään pakosta tai velvollisuudesta kyse, vaan itselle sopivan kumppanin löytämisestä. Tietysti se homma kusee, jos toinen haluaa jakaa kaiken ja toinen on sitä mieltä ettei edes isoista yhteiselämän päätöksistä voi puhua. Ei sellaisia ihmisiä ole tarkoitettukaan yhteen.

Tästä olen samaa mieltä, jokainen valitsee itselleen sopivan kumppanin. Jos haluaa kumppanin, jolle on tilivelvollinen kaikesta, niin sitten valitsee sellaisen. Toiset sitten haluavat kumppanin, jolle ei tarvitse kertoa kaikkia asioita.

Mistä lähtien ehkäisystä ja lapsiluvusta keskusteleminen on = tilivelvollinen kaikesta ja isot, molempien elämään vaikuttavat päätökset = kaikki asiat?

Apn mies ilmoitti ettei halua lapsia.

Väärin keskusteltu, ei tiennyt että keskustelu naisen kanssa tarkoittaa että ensin keskustellaan ja sitten tehdään niin kuin nainen haluaa.