Lue keskustelun säännöt.
Aion antaa lapseni (6kk) pois
19.09.2014 |
Lapsi on nyt noin 6kk. Raskaus oli vahinko, mutta mies suostutteli pitämään lapsen ja lupautui kantamaan ison osan vastuusta. Itse olisin halunnut tehdä abortin. Synnytyksen jälkeen kantoikin, tasan neljä päivää. Koko raskausaika oli, no, raskasta ja suoraan sanottuna ihan persestä, ja synnytys vasta kamalaa olikin.
Lapsi on pääosin terve, mitä nyt huutaa yöt päivät läpeensä koliikkia ja kärsii ilmeisesti refluksitaudista. En koe mitään rakkautta tai maagista yhteyttä lapseen, mutta velvollisuudentunnosta tottakai hoidan ja pidän huolta, ruokin, nukutan, silitän, laulan, pesen ja puhdistan.
Arki kaatuu päälle, kukaan ei auta ja vituttaa. En koe lasta omakseni, enemmän koen koirani omaksi muruvauvakseni. Pelkään, että teen tuolle pienelle ihmiselle jotain pahaa, kun väsymys ja vitutus vaan saa naksahtamaan päässä.
Miestä ei ole näkynyt synnytyksen jälkeisen viikon jälkeen kuin kerran, kun tuli hakemaan vaatteitaan ja romujaan. Muutaman kerran on soittanut ja jokusen kerran laittanut rahaa. Ei kuulemma tajunnut, miten rankkaa isänä olo on, eikä vaan pysty. On kovin pahoillaan, mutta toistelee vaan sitä miten ei pysty, on paska, anteeks.
Aion viikonlopun jälkeen mennä sossuun ja sopia lapsen luovuttamisesta. Ei ole oikein, että lapsi joutuu elämään minut äitinänsä, koska en pysty antamaan hänelle niin paljon rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa, minkä hän ansaitsisi. Koen, että meidän molempien on parempi jatkaa erillään. Tunsin valtavaa helpotusta, kun tajusin, että tämä on vaihtoehto, ja päätöksen jälkeen olen jopa tuntenut eräänlaista hellyyttä lasta kohtaan. Hellyyttä on helpompi antaa, kun tietää, ettei tätä kestä enää kauaa.
Olen 34-vuotias osastonhoitaja, kun sitä joku kuitenkin kohta kysyy. Niin ja heti kun tämä adoptioasia saadaan rullaamaan, niin aion hakea lähetteen sterilointiin.
Kommentit (195)
Jos tää on tosi tarina, meillä olisi mahdollisuus antaa lapselle koti. Olen tosissani valmis auttamaan ja kasvattamaan pienokaisen. Miten sinuun ap saa yhteyden? Tää tulee nyt vähän tökerösti kirjoitetettua..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisimme olla sijais tai tukiperhe lapsellesi.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 23:33"]
Voisimme olla sijais tai tukiperhe lapsellesi.
[/quote]
Varmaan paras, ku otat yhteyttä omaan sossuus. Tuskin ap on niin hölmö, että antaa penskansa jollekin keskustelupalstalaiselle.
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 23:36"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 23:33"]
Voisimme olla sijais tai tukiperhe lapsellesi.
[/quote]
Varmaan paras, ku otat yhteyttä omaan sossuus. Tuskin ap on niin hölmö, että antaa penskansa jollekin keskustelupalstalaiselle.
[/quote]
Joo niin varmaan pitäs sossuu olla yhteydessä mutta kuulostaa jotenkin tyhmältä mennä selittää sossuun, että haluaisin juuri tätä äitiä - lasta auttaa josta luin netin keskustelu palstalta. Ja korjaus tuohon väitteeseen, en ole keskustelupalstalainen. Sattumalta eksyin tänne. Yleensä en lue näitä saati kommentoi. Ja olen aidosti edelleen valmis auttamaan ja kertomaan ap lle lisää itsestäni - perheestäni. En ole provo tai pedofiili tms..
Mä jäin myös yksin vauvani kanssa enkä oikein ollut hyvä äiti yksin. Niinpä rekisteröidyin treffipalstalle. Ei mennyt kauaa kun löysin sieltä ihanan miehen joka oli heti valmis isäpuoleksi. Entä jos säkin kokeilisit löytää sieltä apua? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a, mitähän sä haluaisit nyt meidän sanovan? Päätöksen olet jo näköjään tehnyt. Onnea valitsemallasi tiellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnet itsesi ja voimavarasi, tuo on varmasti hyvä päätös niin lapsen kuin sinun kannalta. Varmasti saa lapsi hyvän kodin! Olet rohkea ja rehellinen.
Hyvä kun menet sinne sossuun! Asiat selviävät. Vauva saa varmasti hyvän kodin, jos todella adoptioon päädyt! Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mielestäsi oikea ratkaisu antaa lapsi pois ni sitten se on oikea mutta oletko miettinyt joka kantilta asiaa? Arkeen saa kyllä tukea esim. Sossusta tai ystäviltä/sukulaisilta
Rakkaus syntyy pikkuhiljaa. Kaikilla se ei puhkea heti. Näin kävi itselleni ja olin siitä hämmentynyt, ahdistunutkin. Mutta tytön ollessa noin vuoden ikäinen tajusin yhtäkkiä rakastavani sitä niin että teki kipeää. Kannan ikuisesti syyllisyyttä alun "tunteettomuudesta", mutten voi sille mitään. Niin se meni kohdallani. Mutta sen jälkeen tyttöä on rakastettu niin että kipeetä tekee. Älä luovuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n tarinan opetus: älä tee lasta miehen mieliksi.
Tsemppiä hirveästi! Kaikki päättyy varmasti hyvin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä ratkaisu. Vauva saa kodin ja vanhemmat jotka ovat häntä odottaneet ja kaivanneet.
Kirjoita nyt ylös tuntemuksiasi ja ajatuksiasi. Vaikka ratkaisu on oikea tulet varmasti vielä monta kertaa palaamaan ajatuksissasi asiaan, ja välillä varmasti myös kadut ratkaisuasi. Silloin on hyvä palauttaa mieleen miksi ja miten ratkaisuun päädyit. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen joka päätyy samaan ratkaisuun.
Sinulla on synnytyksen jälkeinen masennus joka ilmenee useinkin että tunteet ovat turta, eikä rakasta lastaan. Minulla on ollut samanlaiset oireet kun sinulla, ja sain apua neuvolasta, psykologilta ja lääkkeistä. Hae apua! Kadut jos annat lapsesi pois.
Hmmm. Oletkohan masentunut erosta ym.? Kannattaisi hankkia lääkitys. Monet hankkivat lapsen jopa yksin ja jaksavat hoitaa. Ei vauvavaihe huutoineen kestä kuin muutaman kuukauden. Kun lapsi on isompi voi miehenkin helpompi hoitaa sitä. Olisiko sinulla ystäviä/sukulaisia jotka voisivat auttaa edes vähän?
Mitä jos hakisit apua. Saisit neuvolan kautta lastenhoitoapua. Mieti tarkkaan luovutko lapsesta, hän voi olla sinulle siunaus juo tuoda iloa elämääsi myöhemminkin. Pieni avuton ihminen rakastaa sinua ja on sinusta riippuvainen, avaat vain sydämmesi, side joka teitä yhdistää ei voi katkaista kukaan♡
Tärkein kysymys on, oletko hakenut apua lapsen vatsaoireisiin? Puoli vuotta itkua tekee kenet tahansa hulluksi. Hyvä että haet apua nyt, mutta vähän kuulostaa että omat ongelmasi ovat ohittaneet velvollisuutesi hoitaa lapsesi ongelmat jotka ovat akuutimpia. Vai mitä itse tuumaisit jatkuvista suolistovaivoista?
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:07"]
Kyllä aikuinen ihminen kantaa vastuun itse, aivan sama mitä joku toinen "maanittelee". Vastuutonta käytöstä hankkia lapsi jonkun mieliksi. Kanna vastuu omista päätöksistäsi äläkä sysää sitä muille. Päätös oli viimekädessä sinun.
[/quote]
No mutta! Eikö se mennytkään niin, ettei naisella saa olla omaa oikeutta aborttiin ja vartaloonsa. Pitää aina kuunnella miehen mielipide. Ei saa abortoida miehen lasta jos mies sen haluaa pitää, mutta ehdottomasti pitää abortoida jos mies niin haluaa.
Vastuuton on tässä nyt lähinnä se lapsellinen mies. Vanhemmat ovat molemmat samalla tasolla vastuussa siitä tulevasta mukulasta. Huolimatta siitä, mitä haarojen välissä killuu tai on killumatta. Yheiskunta vaan antaa niiden killuttimilla varustettujen vapaamatkustaa tässä asiassa.
[/quote]
Ap ei halua omaa lasta, mutta tulee ehkäisystä huolimatta (vai sen puutteesta?) raskaaksi. Tässäkään vaiheessa ap:lla eivät hälytyskellot soi, vaan ap päättää pitää lapsen, koska mies haluaa isäksi. Mies ei ole aiemmin osoittanut mitään merkkejä huonosta käytöksestä. Siispä ap miehen mieliksi pitää lapsen. Mies häipyy ja ap haluaa antaa lapsen pois.
Vai... Voisiko olla, että ap on yhtä pihalla kuin miehensä? Kuka tahansa normaali ihminen olisi ollut a) hankkimatta lasta, jos ei sellaista itse halua b) huomannut vaaran merkit ap:n kuvailemassa miehessä. Tuollaiset asiat vain kerta kaikkiaan eivät vain "tapahdu" kuin tietyille ihmisille. Ihmisestä kyllä huomaa pitkäjännitteisyyden puutteen, kyvyttömyyden hoitaa esim. eläimiä, mahdolliset rahaongelmat, jne. joita aivan varmasti on varoitusmerkkeinä kaikilla tällaisilla tapauksilla.
Loppujen lopuksi ap ei lapsen "edun" vuoksi edes vaadi isää selvittämään isyyttään virallisesti, koska "ei kaipaa pennosia" ja "lapselle ei ole virkaa isästä, jota ei kiinnosta". Vastaavassa tilanteessa hän kuitenkin itse haluaisi avoimen adoption ja saada rusinat pullasta, vaikka ei halua vastuutaan kantaa. Hmm... Voisiko olla, että meidän ap:mme on vain epävakaa ihminen? Vaikka kovin vastuuntuntoista yrittää esittää, ei ota vastuuta edes siitä, että on itse päättänyt lapsen pitää. Päätös ON naisen.
[/quote]
Ehkäisy oli käytössä, mutta jälkeenpäin olen ruennut miettimään, että sabotoiko mies ehkäisyä jollain tavoin. Väsyneenä sängyssä pyöriskellessä on tullut pohdittua muutamaa miehen sanomaa lauseenpätkää, joita en silloin tajunnut, mutta jälkikäteen ne mahdollisesti oli miehen tunnustus vilunkipelistä.
Ja kuten aiemmin kirjoitin, niin kyllä, olin naiivi, tyhmä, epäkyyninen, mutta kun toinen silmät kirkkaina vannoo jotain, rukoilee polvillaan maassa ja tirauttaa itkut, niin onhan sillä merkitystä. Raskaus selvisi myös sen verran myöhään, että aborttiin ei ollut montaa hetkeä aikaa, joten päätöksiä tehtiin nopealla tahdilla, ja sitten olikin jo myöhäistä enää katua.
Mieti osat toisinpäin. Olisitko yhtä kova tilanteessani olevalle miehelle? AP