Syy selvisi nyt miksei ystävä päästä kotiinsa muita...
Menin yllättäin oven taa. Lopulta tuli pimputtelun jälkeen avaamaan. Kämppä ihan täynnä roinaa. Eteinen muistutti jotain kirppari varastoa :(?
Ilmeisesti jokin hamstrausongelma.
Kohteliaasti en pahemmin alkanut pälyilemään kämppään.
Syy miksi ovella jääköön kertomatta.
Tästä on tovi aikaa, mutta tein aloituksen, koska aiheesta oli tänään täällä.
Kommentit (52)
Joistain vastauksista kyllä paistaa läpi että niitä naputellaan omien tavaravuorten keskeltä. Toivottavasti ette asu kerrostalossa missä koko talo kärsii tuholaisistanne ja vielä enemmän toivon että teille ei ole lapsia tai lemmikkejä kodissanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit tarjota hänelle apuasi. Tosin luulen, ettet osaisi antaa sitä tarpeeksi empaattisesti.
Et siihen tietenkään velvoitettu ole. Vastaavasti sinulla ei myöskään ole oikeutta piehtaroida kaverisi ongelmista syntyvässä sosiaalipornossa.
Avun antaminen himohamstraajalle ei auta. Olen siivonnut useamman kerran todella pahaan kuntoon menneen asunnon ja nyt uuteen pieneen asuntoon kerää taas tavaraa, roskia yms. Se hyvä puoli tässä, että asunto on hyvin pieni toisin kuin edellinen. Juttelut ja terapiat ei auta tähän, on niin iso häiriö ja asunto on oikeasti sellainen, mihin joutuu menemään suojahaalareiden kanssa, jyrsijöitä riitti.
Asunnon pienuus ei ole hamsterille ongelma. Kaukainen sukulainen asui pienessä yksiössä. Oli erakko. Postinkantaja alkoi ihmettelemään kun ei lehdet mahtuneet enää oven postiluukusta. Hätiin hälytettiin isännöinnin kautta huoltomies, joka avasi ovea sen verran, että ehti nähdä vilauksen postivuoresta ennen kuin työnsi oven kiinni. Seuraavaksi kutsu meni poliisille, kun tieto oli että asunnon omistaa jo ikääntyneempi henkilö johon ei ole vuosikausiin kukaan saanut yhteyttä.
Ovi avattiin, ja kuuden vuoden postivuori vyöryi rappukäytävään. Sen rakaa löytyi alle puoli metriä kapea kuja joka oli muodostunut sanomalehtien ja erilaisten mainoslehtien lattiasta kattoon yltävien seinämien väliin. Asunnossa ei ollut edes muita huonekaluja kuin yksi suurehko nojatuoli, sekin lehtien ja rojukasojen muodostaman kanjonin perällä. Kanjonista erkani sivujuoste, sen päästä löytyi kylpyhuone missä oli vielä toimiva wc-istuin ja lavuaari. Lavuaarin reunalla oli vedenkeitin, lautanen, lusikka ja avattu paketti jotain pikanuudeleita.
Se asukas istui muumioksi kuivahtaneena nojatuolissa. Oikeuslääkäri arvioi kuolinajaksi 6-7 vuotta sitten, syyksi todennäköisesti sydänkohtauksen.
Niin, ei hamsterille ole muuta ongelmaa kuin se, että hänen asumiseensa puututaan. Mutta niille jotka tyhjentävät asunnon roskista säännöllisesti on paljon helpompi, ettei tavaraa mahdu niin paljon sisälle eikä työhön mene niin paljon aikaa eikä erityisiä roskia voi niin helposti piilottaa kuin esim isossa talossa.
Vierailija kirjoitti:
Vaimolla alkoi hamstraus lapsen saannin jälkeen ja luonnollisesti en suostunut tekemään lisää lapsia hänen halustaan huolimatta.
Aika hankalaa tässä on mitään tehdä kun ei näe itse ongelmaa asiassa.
En tiedä mitä tässä on taustalla. Roskia ei ole , mutta tavaraa todella paljon. Mitään ei voi heittää pois.
Kovat keinot eivät auta, se on tullut ainakin huomattua.
Vielä kauheampaa on, kun suvussa on useampia hamstereita. Esimerkiksi kun tyhjensin isäni hamsteriläävää, äitini tuli "auttamaan" minua, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että mitään ei saanut heittää pois vaan ne piti siirtää hänen hamsterihuusholliinsa! Eli kun äidistäni aika jättää, ne isän tavarat odottaa sitten siellä mua, hänen omiensa lisäksi, tuplatyö! Ja ihan turhaa krääsää, millä ei ole mitään arvoa. Äitini aina sanoo, että "kyllä tästäkin voi joku kirpparilla maksaa pari euroa". Joo, kyllä varmasti voi. Ongelma on vaan siinä ettei hän koskaan myy mitään missään kirpparilla, kerää vaan sitä roinaa. Aina kun joku kuolee, hän kerää niiden krääsät itellensä "sitten joskus myytäväksi". No kuka ne kaikki myy? En minä ainakaan. Jätelavan tilaan kun hänestä aika jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vaimolla alkoi hamstraus lapsen saannin jälkeen ja luonnollisesti en suostunut tekemään lisää lapsia hänen halustaan huolimatta.
Aika hankalaa tässä on mitään tehdä kun ei näe itse ongelmaa asiassa.
En tiedä mitä tässä on taustalla. Roskia ei ole , mutta tavaraa todella paljon. Mitään ei voi heittää pois.
Kovat keinot eivät auta, se on tullut ainakin huomattua.
Todella vakava sairaus tämä on ja lapselle myös turvallisuusriski (tavarat kaatuvat päälle, hygienia, muiden lasten vierailut, häpeä kodin tilasta jne.) Ota yhteyttä neuvolaan tai lastensuojeluun ja kerro tilanne, ehkä nuorempia ihmisiä voi auttaa terapialla.
Kyllähän hamstereilla on lapsia, jotka ovat ihan koko elämänsä tästä kärsineet ja kärsivät loppuun asti, koska mikään ei näytä auttavan ja apua ei saa mistään paitsi tuohon asumisen rajoittamiseen. Mutta itse ongelmaan ei saa, kun ei ole sairaudentuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimolla alkoi hamstraus lapsen saannin jälkeen ja luonnollisesti en suostunut tekemään lisää lapsia hänen halustaan huolimatta.
Aika hankalaa tässä on mitään tehdä kun ei näe itse ongelmaa asiassa.
En tiedä mitä tässä on taustalla. Roskia ei ole , mutta tavaraa todella paljon. Mitään ei voi heittää pois.
Kovat keinot eivät auta, se on tullut ainakin huomattua.
Vielä kauheampaa on, kun suvussa on useampia hamstereita. Esimerkiksi kun tyhjensin isäni hamsteriläävää, äitini tuli "auttamaan" minua, mikä käytännössä tarkoitti sitä, että mitään ei saanut heittää pois vaan ne piti siirtää hänen hamsterihuusholliinsa! Eli kun äidistäni aika jättää, ne isän tavarat odottaa sitten siellä mua, hänen omiensa lisäksi, tuplatyö! Ja ihan turhaa krääsää, millä ei ole mitään arvoa. Äitini aina sanoo, että "kyllä tästäkin voi joku kirpparilla maksaa pari euroa". Joo, kyllä varmasti voi. Ongelma on vaan siinä ettei hän koskaan myy mitään missään kirpparilla, kerää vaan sitä roinaa. Aina kun joku kuolee, hän kerää niiden krääsät itellensä "sitten joskus myytäväksi". No kuka ne kaikki myy? En minä ainakaan. Jätelavan tilaan kun hänestä aika jättää.
Ja lisään vielä, että on tosiaan sääli näissä hamsteriläävissä, että niissä on usein ihan kelpoakin tavaraa. Arvotonta, mutta hyödyllistä. Tuntuu pahalta joutua heittämään kaikki roskiin, kun ei vaan kertakaikkiaan ole itsellä tilaa eikä varsinkaan halua ottaa kaikkea omiin nurkkiin ja myyskennellä niitä sitten muutamalla eurolla jossain Tori.fi:ssä. Siinä sais olla monta vuotta puhelimessa vastailemassa ventovieraille ihmisille, jotka haluaa ostaa muutamalla eurolla jonkun soppakauhan tai kaffemukin. Tein toki itse virheen kun otin äitini mukaan sinne isäni kuolinpesän tyhjennykseen, mutta luulin hänen olevan jo vähän paremmalla tolalla koska hän on tässä hissuksiin tyhjentänyt taloaan tavaroista, hitaasti mutta varmasti.
Nyt kaikki jotenkin ryöpsähti käsiin. Jännästi tuohon kaikkeen liittyy jonkinlainen rahanahneus, että "tästäkin saa, tästäkin maksetaan", mutta sitten mitään ei kuitenkaan myydä. Äitini saisi tuhansia euroja, jos lähtisi oikeasti myymään niitä tavaroita mitä hän on nurkkiinsa keräillyt. Mutta ei hän sitä koskaan tule tekemään. Puhuu vain siitä myymisestä vuosikymmenestä toiseen ja tavaramäärä vain lisääntyy. Olen siivonnut hänen varastonsa monta kertaa, mutta ne täyttyy aina uudelleen.
Mua myös suututtaa se, että jotkut sukulaiset ja äitini kaverit oikein tuovat omia romujaan hänelle, koska tietävät hänellä olevan omakotitalossa tilaa ja olevan halukas ottamaan kaiken vastaan. Pääsevät helposti ja ilmaisesti eroon kun yksi hölmö ottaa kaiken vastaan. Olen joutunut heitäkin ojentamaan, että tänne ette tuo enää mitään! Ellei se ole tyyliin tuliterä ruohonleikkuri tai kunnollinen toimiva oksasilppuri. Mutta tällaisiahan ei niistä kuolinpesistä kukaan koskaan raijaa äidilleni.
Toisessa keskustelussa tuotiin esiin myös epäkohteliaat ja asenteelliset vieraat. Kommentoivat nokkaa nyrpistäen tai vieroksuen vaikka kuviteltua pölyä tai reaktioista päätellen odottavat suurempaa vierasmäärää tai hienompaa ohjelmaa. Heitäkin on yllättävän usein.
Jotkut tympeiksi paljastuvat vierailijat voivat kutsua minua mielellään kotiinsa, varmaan koska osaan käyttäytyä myönteisesti ja hyvässä hengessä. Sitten erikseen ovat ystävät, joiden kanssa vierailut ovat vastavuoroisia. Heidän kanssaan käyttäydytään puolin ja toisin mukavasti niin vieraisilla kuin omaan kotiin kutsuessa.
Vierailija kirjoitti:
Hei kuunelkaas nyt tarkasti:
Tunsin pitkään tuollaisen himohamstraajan ja sittemmin kuoli.
Vasta kuolemansa jälkeen kuulin että setä oli käyttänyt nuorta poikaa hyväksi ihan kunnolla.
älkää tuomitko ette tiedä polkuaan.
En minä ainakaan ole tuomitsemassa, itse asiassa tiedänkin omien vanhempieni traumat melko hyvin. En varmaan ihan kaikkea.. Mutta saa sen silti sanoa, että se on lapsille kauhea stressi, jos vanhemmat kerää huushollinsa täyteen tavaraa koska lapsille se siivo sitten jää. Ja sehän siinä on niin hankalaa, ettei voi vain tehdä rynnäkköä sinne asuntoon ja kantaa kaikki tavarat pois, koska niihin liittyy se emotionaalinen kiintymys ja turvallisuudentunne. Ja vaikka sen tekisikin, asunto on nopeasti samassa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei kuunelkaas nyt tarkasti:
Tunsin pitkään tuollaisen himohamstraajan ja sittemmin kuoli.
Vasta kuolemansa jälkeen kuulin että setä oli käyttänyt nuorta poikaa hyväksi ihan kunnolla.
älkää tuomitko ette tiedä polkuaan.
En minä ainakaan ole tuomitsemassa, itse asiassa tiedänkin omien vanhempieni traumat melko hyvin. En varmaan ihan kaikkea.. Mutta saa sen silti sanoa, että se on lapsille kauhea stressi, jos vanhemmat kerää huushollinsa täyteen tavaraa koska lapsille se siivo sitten jää. Ja sehän siinä on niin hankalaa, ettei voi vain tehdä rynnäkköä sinne asuntoon ja kantaa kaikki tavarat pois, koska niihin liittyy se emotionaalinen kiintymys ja turvallisuudentunne. Ja vaikka sen tekisikin, asunto on nopeasti samassa kunnossa.
Pienempien lasten kohdalla ja lemmikkien kohdalla turvallisuusuhkia on, kun asunto ei ole hygieeninen, paloturvallinen eikä jyrsijävapaa. Ahdistettu rottahan hyökkää ihmisten kimppuun. Eläinten kohdalla ne yleensä elävät omien ulosteidensa seassa eli kyllä näissä viranomaisten puuttuminen on usein välttämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Arvatkaa vaan onko kivaa olla se lähiomainen, joka joutuu siivoamaan sen lattiasta kattoon täynnä olevan läävän, kun asukas kuolee? Mä jouduin sen kokemaan tänä kesänä, pahimpien helteiden keskellä. Ja asunto piti vielä nopeasti tyhjentää koska se oli vuokrakämppä. Minusta vuokranantajien pitäisi seurata asukkaidensa elämää, tehdä joku tsekkauskäynti vaikka parin vuoden välein. Ja jos asukas ei siivoa, niin sakkoa sitten. Jos alkaisi kiinnostaa siisteys. Tuollainen asunto on jo paloturvallisuusriski ja jos sinne tulee joku ötökkäongelma, vaikka luteita tai riisihäröjä, niin niitä menee sitten joka asuntoon.
Eiköhän se ole lähiomaisen tehtävä katsoa oman läheisensä perään eikä vuokranantajan.
Vierailija kirjoitti:
Keräilypakko on aika yleinen mielenterveyshäiriö. Näihin joutuu isännöitsijät usein puuttumaan ja asunto määrätään siivoamaan palokuorman takia. Haja-asutusalueella ongelmat pääsevät pahemmaksi, kun siellä ei välttämättä käy kykaan, mutta kyllä niitäkin on laitettu asumiskieltoon kun lanssi esim käy toteamassa tilanteen sairaskohtauksen takia ja kämppään joutuu raivaamaan itsensä sisällle. Surullisia tapauksia, kun tuohon ei oikein mitään hoitoakaan ole, joka tehoaisi, ainakaan vanhemmilla ihmisillä.
Tottakai on hoitoa kuten kognitiivinen psykoterapia joka voi auttaa vanhojakin. Eri asia sitten miten sitä saa, tässä ikärasismin maassa.
Monet asiat alkaa kun lapsi syntyy. Näistä ei oikein saa puhua.