Lapsiperheiden vkl on ihan hel#£ttiä ?

Maapallolla on porukkaa jo nyt reilusti liikaa. Pitäisi päästä porukasta eroon eikä lykkiä lisää kakaroita tänne ympäristökatastrofin keskelle.

Vierailija kirjoitti:

Maapallolla on porukkaa jo nyt reilusti liikaa. Pitäisi päästä porukasta eroon eikä lykkiä lisää kakaroita tänne ympäristökatastrofin keskelle.

Ja eniten vihaat tietysti suomalaisia lapsia. Vai tasapuolisesti aivan kaikkia kakaroita? Kyllä minä ainakin tykkään enemmän vanhemmista, jotka ovat tehneet lapsia maahan, jossa on rauha eikä sotia, nälänhätää, kohtuutonta korruptiota, surkeaa terveydenhuoltoa....

Minä en koskaan kokenut noin. Siivosin aina torstaina jo, kun perjantaina lopetin työt meillä alkoi laatuaika. Kävimme uimassa, ratsastamassa ja ulkoilimme. Vierailimme mummoloissa ja nautiskelimne kotona. Minulla on vieläkin ikävä niitä aikoja, lapset on jo nelissäkymmenissä, yksinhuoltaja olin siitä kun nuorempi oli 9 v.

Lapsi on nyt 4,5-vuotias, ja viikonloput on kivoja ja rentoja. Nukutaan helposti ainakin kymmeneen (lapsikin välillä, mutta jos herää aiemmin kuten tänään kasilta, saa katsoa piirrettyjä ilman ruuturajoitusta, kunnes jompikumpi vanhemmista herää - tämä ei vielä vähän pienempänä ollut yhtä helppoa, kun oltiin tarkempia ruutuajasta; näin iso ei enää mielestäni mene lopullisesti pilalle siitä, että saa viikonloppuisin katsoa pidempään). Sitten tehdään jotain kaikkien mielestä kivaa: pelataan lautapelejä, ulkoillaan, käydään museossa, nähdään ystäviä ulkosalla (näin korona-aikana), leivotaan, lämmitellään ulkosauna ja saunotaan.

Todella halusimme lasta, ja jos häntä ei olisi, elämä tuntuisi paljon tylsemmältä. Muistan kyllä, että lapsen ollessa pienempi arki tuntui välillä rankalta, kun miehellä oli viikonlopputöitä (no edelleen on) ja olin lapsen kanssa kaksin. Mutta silloin hakeuduttiin usein muiden seuraan, ja se helpotti.

Jos on itse väsynyt, niin ei kai sitä halua kuulla toisten (tässäkin ketjussa juuri niiden TÄYDELLISTEN PARISKUNTIEN) omakehua. Ihan kiva, että olette onnenne kukkuloilla, mutta monella voi olla jaksamisessa haastetta monestakin syystä. Minä toivon voimia sinulle joka uskalsit sanoa että väsyttää työviikon jälkeen. Itse olen uupunut ja masentunut, joten en osaa tai jaksa sinulle neuvoja antaa, mutta kiitos rohkeudesta :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maapallolla on porukkaa jo nyt reilusti liikaa. Pitäisi päästä porukasta eroon eikä lykkiä lisää kakaroita tänne ympäristökatastrofin keskelle.

Ja eniten vihaat tietysti suomalaisia lapsia. Vai tasapuolisesti aivan kaikkia kakaroita? Kyllä minä ainakin tykkään enemmän vanhemmista, jotka ovat tehneet lapsia maahan, jossa on rauha eikä sotia, nälänhätää, kohtuutonta korruptiota, surkeaa terveydenhuoltoa....

Ei tarvitse vihata lapsia tai ketään muutakaan ymmärtääkseen, että liika väestö on suurin ongelma. Penskoja ei pitäisi tehdä Suomeen eikä minnekään muuallekaan. Se tosiasia, että Afrikassa lisäännytään vauhdikkaasti, ei tarkoita, että Suomessa pitäisi myös lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maapallolla on porukkaa jo nyt reilusti liikaa. Pitäisi päästä porukasta eroon eikä lykkiä lisää kakaroita tänne ympäristökatastrofin keskelle.

Ja eniten vihaat tietysti suomalaisia lapsia. Vai tasapuolisesti aivan kaikkia kakaroita? Kyllä minä ainakin tykkään enemmän vanhemmista, jotka ovat tehneet lapsia maahan, jossa on rauha eikä sotia, nälänhätää, kohtuutonta korruptiota, surkeaa terveydenhuoltoa....

Ei tarvitse vihata lapsia tai ketään muutakaan ymmärtääkseen, että liika väestö on suurin ongelma. Penskoja ei pitäisi tehdä Suomeen eikä minnekään muuallekaan. Se tosiasia, että Afrikassa lisäännytään vauhdikkaasti, ei tarkoita, että Suomessa pitäisi myös lisääntyä.

Kyllä minuakin mielestäni pitää jos haluaa, että maapallolla on minkäänlaista tulevaisuutta. Täysin korruptoitunut kehitysmaat eivät tätä maapalloa keskenään pelasta ellei väkiluku niissä laske rytinällä.

Ymmärrän aloittajaa. Omani on jo isoja. Mutta nyt jälkikäteen ajattelen

-pakollisia (=oletetut muiden odotukset) sukulointeja ei oikeasti ole. Päätä itse menettekö vai ei

- ei tarvi viihdyttää, tavallinen tekeminen riittää

- jos lapset nukkuu vielä päikkärit, niin itse myös sohvalle pitkäkseen

- ruuanlaitosta en pitänyt koskaan, ihan tavallista ruokaa ja rinekset on ihan yviä

- lasten kasvatusta ei tarvi suorittaa

Itse käytän viikonloppuna lastenhoitajaa sillä välin kun käyn ratsastamassa ja mies käy siinä välissä esim. Hierojalla. Syödään ravintolassa.

Kotona voi esim. Paistaa omelettia, pihviä tai tonnikalaa pannulla. Menee kaksi minuuttia. Kaveriksi jotain valmissalaattia kaupan tiskistä. Pätkä kurkkua ja kirsikkatomaattia.

Käytän koiraa lenkillä yksin tai lapsen kanssa. Pyöräillään. Lapsia on vain yksi. Välillä käydään hotelli reissuja.

Sukuloimassa käydään jouluna ja juhannuksena. Joskus pyydetään mummo tänne että päästään miehen kanssa reissuun.

Ei kyllä ole hirveän raskasta.

Paljon vaikuttaa sekin kuinka kuormittavia vanhempien työt on. Tiedän perheen jossa molemmilla vanhemmilla vähän kuormittava työ eikä kummallakaan täysiä tunteja. Aika köyhiä ovat mutta lapsille riittää aikaa ja voimavaroja kun ei työväsymys paina.

Me oltiin tosi väsyneitä kun lapset oli pieniä. Vuoroteltiin viikonloppuina, että aina toimen sai nukkua pitkään. Niin kauan kuin lapsi nukkui päikkäreitä, nukuttiin itsekin, tosin hän lopetti sen aikaisin. Vuoroteltiin myös, että toiset ulkoili tai sukuloi, ja toinen vanhempi jäi lepäämään.. Vaikea myöhemmin tajuta, miten äärettömän väsynyt sitä oli, vaikka se olikin ihanaa aikaa ja meillä oli tavallaan helppoa ja kivaa. En tajua miten olisin selvinnyt yksinhuoltajana. En varmaan mitenkään.

Nykyään ihan erilaista eikä olla niin väsyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani auttoi, kun tajusin, että voihan sitä lastenhoitajankin palkata satunnaisesti, jotta saa nukkua/ käydä lenkillä tai vaikka vaan ruokakaupassa ilman lapsia ihan rauhassa itsekseen.

Olen parin pienen lapsen yh, ja tähän asti lapset on aina kulkeneet mukanani töissä (työ sellaista, minne voi lapset mukaan ottaa), opiskelen yliopistossa, pääasiassa etänä joten lapset minun seurassani kotona 24/7. Pienempi nukkuu hyvin, isompi heräilee monta kertaa yössä eikä usein rauhoitu päiväunillekaan. Hieman aloin väsyä, mutta sitten ymmärsin, että voin tosiaan käyttää lastenvahtia ns. omaan vapaa-aikaani enkä vain silloin kun on pakollinen tentti, minne lapset eivät voi tulla mukaan.

Toistaiseksi olen käynyt kerran yksin kampaajalla ja kerran kirjastossa lukemassa ilman lapsia, mutta kummasti sain voimaa jo noistakin ja ehkä myöhemmin lapset voisivat säännöllisesti olla lastenhoitajan kanssa vaikka kerran viikossa sen pari tuntia.

Nautin kyllä kuitenkin lasteni seurasta ja ikävöin heitä aivan liikaa erossaolo ollessa, mutta väsymys on toisinaan aika kovaa etenkin ekstrahuonon yön jälkeen.

Käyt töissä ja opiskelet pienten lasten kanssa.

Olen sanaton. Mitä teet työksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja elämä on oikein mukavaa. Perhe-elämä on tosi mukavaa, lapsemme ovat toivottuja ja rakkautta riittää. Ruokaa pitää laittaa muutenkin, ei se ole ongelma ja viikonloppuna sen kanssa ei ole kiire, vaan saatamme tehdä sitä koko porukalla, grillata tai ostaa vaikka puolivalmista.

En juuri viihdytä lapsia, vaan he viihdyttävät meitä ja keksimme heidän kanssa helposti tekemistä. Mitään pakollisia sukulaisvierailuja ei tietenkään ole, mutta isovanhempien kanssa olimme kesälläkin monet kerrat ja oli aina ihanaa katsoa kuinka isovanhemmat nauravat ja leikkivät lasten kanssa ihan innoissaan!

En kaipaa oikeastaan omaa aikaa, sillä perheen aika on mukavaa. Työnikin on mukavaa ja koska en ole mikään ikäloppu ja huonokuntoinen nainen, niin jaksan oikein hyvin ilta ja viikonloput. Sama juttu on miehelläkin, ei hänelläkään ole mitään ongelmia elää ja olla. Tämäkin on asennekysymys aika pitkälle ja heikot sortuu varmasti, mutta se on tietenkin todella ikävä lapsille, jos vanhemmat ovat äkäisiä ja pettyneitä perhearkeen.

Ei se mikään asennekysymys ole, jos molemmat vanhemmat ovat terveitä ja hyvinjaksavia. Ymmärrät kai, että kaikilla ei käy yhtä hyvin ja teillä on käynyt tuuri, että olette löytäneet toisenne, halunneet molemmat pysyä parisuhteessa toistenne kanssa, pysyneet terveinä ja saaneet helpot ja mukavat, arvaan että myös suht terveet lapset.

Voisit antaa lapsesi adoptoitavaksi, niin sen jälkeen voisit vain maata ja selata kännykkää ihan rauhassa. Työtkin voisit lopettaa ja antaa työpaikkasi jollekin sellaiselle, joka sitä arvostaa. Ihan itse olet ongelmasi aiheuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maapallolla on porukkaa jo nyt reilusti liikaa. Pitäisi päästä porukasta eroon eikä lykkiä lisää kakaroita tänne ympäristökatastrofin keskelle.

Ja eniten vihaat tietysti suomalaisia lapsia. Vai tasapuolisesti aivan kaikkia kakaroita? Kyllä minä ainakin tykkään enemmän vanhemmista, jotka ovat tehneet lapsia maahan, jossa on rauha eikä sotia, nälänhätää, kohtuutonta korruptiota, surkeaa terveydenhuoltoa....

Ei tarvitse vihata lapsia tai ketään muutakaan ymmärtääkseen, että liika väestö on suurin ongelma. Penskoja ei pitäisi tehdä Suomeen eikä minnekään muuallekaan. Se tosiasia, että Afrikassa lisäännytään vauhdikkaasti, ei tarkoita, että Suomessa pitäisi myös lisääntyä.

Meinaatko, että ihan solidaarisuudesta kehitysmaita kohtaan meidän koulutettujen ja kierrättävien luonnonsuojelijalänkkäreiden pitää tehdä ohjelmoitu itsesukupuutto? Sen jälkeenkö kehitysmaissa lopetetaan lisääntyminen, jätteiden nakkaaminen valtameriin ja savupiipputeollisuus? Ja maailma pelastuu?

Miksi aina oletetaan sen lapsiperheen sulloutuvan vapaapäivinä autoon ja hurauttavan mummoloihin? Miksei ne eläkeläiset, joilla on vaan aikaa, ajele moikkaamaan lapsenlapsia?

Tällä ajatuksella meidän lapsiperhe lopetti ”pakolliset” sukuloinnit ja huomasimme pian, ettei ketään kiinnostanutkaan tulla meille kylään. Eli tämä olikin aina yksipuolista. No, ei ole enää. Nykyään tehdään vain mitä me halutaan.

Miten ihmisillä on varaa lastenhoitajiin? Jos ei ole naapurin likkoja niin niille pitää maksaa 20e/h vähintään ja nykyään lisiä päälle iltaisin ja vkl. Tulee siinä kauppareissulle hintaa että ei ole meillä edes vaihtoehto.

Missä ihmeen sukulaistapaamisilla?

Nythän on korona. Ei me ainakaan käydä tapaamassa ketään. Oikein leppoisaa kotona oleilua :)

Lapsi herää viikonloppuisin klo 5-6 välillä ja ei osaa oikeasti olla edes 10 sekuntia puhumatta hereilläolo aikanaan. Ikää alle 3v. Ei viihdy lainkaan yksin, ei osaa leikkiä yksin, ei osaa olla hiljaa jne. Kaukana on ne ajat, kun viikonloppuisin sai nukkua ja levätä.

Miksette vietä aikaa niiden ihmisten kanssa, joita haluatte nähdä?!

Ainakin minulle oli tosi tärkeää viettää viikonloppuja ystävien kanssa illanviettoa pitäen, kun lapsi oli alle kouluikäinen ja vähän aikaa vievämpi kuin nykyään.

Saman muistan myös omasta lapsuudesta: oltiin viikonloput aina jossain äidin ja isän kavereilla kylässä, tai meillä oli talo täynnä porukkaa.

Aikuiset seurusteli keskenään, ja meillä lapsilla oli kavereita.

Isovanhemmat kävivät usein arki-iltoina piipahtamassa tai hoitamassa meitä, kun äidillä oli jumppa tms.

Minun näkemykseni mukaan osa porukasta vaan tekee siitä perhe-elämästä ankeaa.

Ei oo helvettiä. Ihan kiva viikonloppu on ollut. Mä olin lauantaina ison osan päivästä tallilla. Lauantaina vanhempi lapsi lähti yökylään isovanhemmilleen. Mä tein lauantaina ruokaa, sitten mentiin jäljellä olevalla porukalla saunaan. Tänään olin koiran leikkitreffeillä, sitten oon tehnyt juttuja kotona. Kotona oleva lapsi on leikkinyt itsekseen ja olen lukenut hänelle. Nyt hän on ulkona.