Olen eroamassa nykyisestä kumppanistani, mutta kannattaako kertoa syytä?
Syy on pitkälti hänen edellisen liiton lapsensa, joka määrittää käytännössä paljon meidänkin ja ennen kaikkea minunkin elämääni suhteessa. Kaikki asiat tehdään lapsi etusijalla ja aina pitää hänet ottaa ensimmäisenä huomioon tehdään tai suunnitellaan mitä tahansa.
Ehkä kylmästi sanottu, mutta koska lapsi ei ole oma, niin en ole tähän valmis. Teen vuorotyötä ja yleiset energiatasoni ovat tämän karusellin takia laskeneet. Tulen ottamaan eron, koska en nauti enää tässä tilanteessa elämästäni ja olen väsynyt. Kannattaako silti todellista syytä sanoa toiselle osapuolelle?
Kommentit (50)
Usein ne ei ole lopulta ne lapset syynä eroon. Se on jokin siinä kumppanissa. Se saattaa kirkastua jälkeenpäin. Lähtökohtaisesti, jos tulee tunne, että pitäisi erota, kannattaa erota mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Ero tulee aina noissa tapauksissa, kun ero on käynyt alussa mielessä. Eri asia, jos pitkässä suhteessa on ja on haasteita, silloin ei pidä erota.
Kokemusta on ja monella tutulla. Täästä eilen juteltiin dinnerillä 8 kaverin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että täällä moni on sitä mieltä, että eron syy kannattaa kertoa rehellisesti. Se tuntuu olevan toistakin osapuolta kohtaan oikein. Kerran taas oli aloitus siitä, että nainen halusi jättää kumppaninsa, koska tällä oli liian pieni vehje, eikä seksielämä tämän takia ollut naisen mielestä tarpeeksi tyydyttävää. Silloin oltiin sitä mieltä, ettei eron syytä kannata kertoa miehelle rehellisesti.
Huvittavaa, että joskus näissä asioissa suorastaan vaaditaan rehellisyyttä ja joskus taas aivan päinvastoin.Mitäs huvittavaa siinä on. Ei ole pakko tahallisesti ketään loukata, elämäntilanteeseen liittyvät syyt eivät loukkaa, kun taas ulkonäköön ja seksuaalisuuteen kohdistuvat loukkaukset voi jättää sanomatta.
Tällainen toteamus on helppo tehdä ulkopuolisena, mutta jos olisitkin itse se jätetty, niin haluaisitko, että sinulle valehdeltaisiin eron todelliset syyt? Jos vaikka olisit suhteessa ja joutuisit onnettomuuteen, ja sen takia pyörätuoliin. Toinen ei haluaisi jatkaa elämää kanssasi, koska olet nyt liikuntarajoitteinen. Toki hän ei halua jättää itsestään itsekästä kusipää-kuvaa ja keksiikin valheen eron syyksi. Olisiko se omalle kohdalle kiva, kun luulisit aina, että se valheellinen syy olisi johtanut eroon, vaikka todellisuudessa tämä olisi täyttä paskapuhetta ja tapahtunut vain siksi, koska toinen halusi valkomaalata eron omalta kannaltaan paremman näköiseksi?
Oletko ap ollut mukana kuviossa kauan?
Yleensäkin ikävä palaute kannattaa ihmisille kaunistella. Jos lapsen kanssa ei jaksa, sanoo että luulin että minusta olisi isäpuoleksi, mutta ymmärrän nyt etten halua sitä roolia.
On viisainta sanoa totuus. Jos et sano mitään syytä, toinen arvuuttelee syytä mielessään, ja todennäköisesti arvaa täysin väärin. Ja se eron kuviteltu syy voi loukata yhtä paljon tai enemmänkin kuin oikea syy.
Sinänsä on kyllä vaikea uskoa, että joku haluaisi erota pelkästään lapsen takia. Olisiko kuitenkin niin, että ette ole muutenkaan luotuja toisillenne?
Jos oikeasti haluat siitä ihmisestä eroon, niin mahdollisimman suoraan sanot minkä asian takia haluat eron. Tässä tapauksessa sanot, että huomaan, että tarvitset miehen joka pystyy osallistumaan perhe-elämään paremmin. Minä en pysty, halua enkä jaksa. Lopuksi toivotat hyvää loppuelämää.
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että täällä moni on sitä mieltä, että eron syy kannattaa kertoa rehellisesti. Se tuntuu olevan toistakin osapuolta kohtaan oikein. Kerran taas oli aloitus siitä, että nainen halusi jättää kumppaninsa, koska tällä oli liian pieni vehje, eikä seksielämä tämän takia ollut naisen mielestä tarpeeksi tyydyttävää. Silloin oltiin sitä mieltä, ettei eron syytä kannata kertoa miehelle rehellisesti.
Huvittavaa, että joskus näissä asioissa suorastaan vaaditaan rehellisyyttä ja joskus taas aivan päinvastoin.
Tilannetajun käyttö on sallittua. Paras ratkaisu tilanteessa A, ei välttämättä ole paras ratkaisu tilanteessa B, eikä se ole yhtään huvittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että täällä moni on sitä mieltä, että eron syy kannattaa kertoa rehellisesti. Se tuntuu olevan toistakin osapuolta kohtaan oikein. Kerran taas oli aloitus siitä, että nainen halusi jättää kumppaninsa, koska tällä oli liian pieni vehje, eikä seksielämä tämän takia ollut naisen mielestä tarpeeksi tyydyttävää. Silloin oltiin sitä mieltä, ettei eron syytä kannata kertoa miehelle rehellisesti.
Huvittavaa, että joskus näissä asioissa suorastaan vaaditaan rehellisyyttä ja joskus taas aivan päinvastoin.Tilannetajun käyttö on sallittua. Paras ratkaisu tilanteessa A, ei välttämättä ole paras ratkaisu tilanteessa B, eikä se ole yhtään huvittavaa.
Eli toisin sanoen on tilanteita, joissa sinustakin olisi ok, jos sinulle valehdeltaisiin suhteen päättymisen syy, etkä haluaisi kumppanisi olevan rehellinen sinua kohtaan.
Ei kannata sanoa totuutta, siitä ei ole mitään iloa kumppanille. Kerro jotain minkä hän haluaisi kuulla eron syyksi. Esim hän on läski, tyhmä, työtön ja köyhä ja sinä et ole.
Ai siksi, että jättäjä voi valheellaan pestä kätensä ja jättää itsestään puhtoisemman ja rehellisemmän kuvan, vaikka todellisuudessa kaiken taustalla on itsekäs kusipää?