Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kun kukaan ei välitä
18.09.2014 |
Olen 15v tyttö. Menestyn koulussa hyvin, mutta minulla ei ole koulussa kavereita, koska olen iso paljon isokokoisempi kuin muut. Tai no onhan minulla yksi ystävä, ystävä joka ei voi olla kanssani koulussa koska tulee siten kiusatuksi. Olen hyväksynyt sen että olemme tekemisissä lähinnä vain vapaa-ajalla. Mutta silti ahdistaa mennä kouluun. Joka päivä. Samat viiltävät katseet jotka pureutuvat selkääni. Ne kuiskimiset minusta jotka kuulen. Kuulen ystävältäni usein jälkeen päin mitä kaikkea paskaa minusta on taas puhuttu. Se sattuu vaikka yritän olla ystäväni kanssa välinpitämätön kaikesta siitä paskasta mitä minusta puhutaan.. vaatteista, ulkonäöstä, hiuksista... kaikesta. Minulla oli puolitoista vuotta ystävä. Jolle pystyin kertoa lähes kaiken ja hn lohdutti. Olin ollut muutaman päivän pois koulusta ja hän sanoi kun tulin kouluun että haluaa olla välillä muidenkin kanssa. Eikä olla sen jälkeen puhuttu. Kotonakaan ei hyvin mene. Vanhemnat valittavat toisistaan minulle jatkuvasti. En kestä kuunnella sitä. Tekee pahaa kuunnella sitä koko ajan. Jos olen tavallista väsyneempi tai mikään ei onnistu niin heti sanotaan että painu yläkertaan siitä kun pitää naamaa väännellä jatkuvasti. En saa tukea vanhemmiltani. Olen yrittänyt ottaa puheeksi äitin kanssa painonpudotukseni ja että haluaisin syödä terveellisemmin, menkat, ja että tarvitsisin siteitä yms... menkat alkoi 12 vuotiaana enkä ole saanut yhtään siteitä. En uskalla käydä yksin ostamassa kun asun pikku paikkakunnalla. Wc paperilla on pitänyt pärjätä. Kaikki tämä aiheuttaa minulle raivokohtauksia. En pysty hillitä itseäni. Saan niitä vain kotona. Ja niistä saa kärsiä huonekalut kuin pienemmät sisarukseni. Koirani on ollut minulle tukena. Se ei riitä. Perheessäni on rahahuolia ja välit on kireällä aika usein. Kuraattorille tai terkkarille en halua mennä puhumaan. Itsemurha ajatukset pyörivät päässä päivittäin. Mutta en vahingoita itseäni. En polta, viiltele, enkä käytä alkoholia tai huumeita. Minulla on palava halu näyttää. Näyttää että olen vahvempi kuin muut. Haluan pudottaa painoa. Haluan esittää mielipiteeni ja olla oma itseni ilman muiden painostusta. Haluan ylioppilaaksi. Mummuni sanoi ettei minusta tule ylioppilasta vaan serkustani jonka KA on vajaa 8. Omani on vajaa 9. Kertokaa mitä teen ?
Kommentit (60)
Kiitos että kerroit kokemuksestasi. Itse en pääse mihinkään porukoihin sisään olen aina se joka on yksin. Seiskalla ja kasin alussa olin vielä joissaon porukoissa mukana mutta minut potkittiin hiljaisessa hengessä sieltä pois koska en ollut musikaalinen. Mutta arvelen että entinen ystäväni joka painosti kertomaan että pidin yhdestä pojasta siinä porukassa pojalle itselleen facessa. Minua hävetti.. Ja se "ystävä" sanoi että bändiporukkaan ei tule ylimääräisiä (eli minä). Pari viikkoa myöhemmin välien mentyä poikki siellä oli kaksi vai kolme "ylimääräistä". Sama porukka vieläkin läjässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko luokallasi muita vähemmän suosittuja tyttöjä? Mitä jos koittaisit päästä johonkin tällaiseen porukkaan sisälle? Tai entä jokin harrastus, esimerkiksi seurakunnan kerhot, nuorisokeskuksen illat, hevostalleilla auttelu, 4H kerho tms saattaisi olla ilmainen harrastus jossa tutustua koulun ulkopuolella mahdollisiin tuleviin kavereihin.
Terveisin itsekin lapsena epäsuosittu, ylipainoinen ja ilman kodin tukea, mutta ihania kavereita löytyi vastaavin keinoin :)
Ihmistä mielestäni kohdellaan sen mukaan mitä on ''ansainnut''. Jos ei pidä huolta itsestään, on hirveän lihava, huonostipukeutuva ja surullinen, niin ei muutkaan pidä huolta sinusta. Jos pidät itsestä ja muista huolta, olet iloinen, niin muutkin pitävät sinusta huolta. Ja tuohon entiseen ystävääsi senverran että en minäkään jaksaisi olla vuosikausia sinun ystävä jos se on pelkkää lohduttelua ja sun itsekeskeistä jatkuvaa säälinhakemista. Kuinka usein oikeasti sinua kiinnosti ystäväsi asiat, eikä vain se mitä sinulle itselle kuuluu tänään?
Sori jos kuulostin jotenkin kamalalta, mutta näin se vaan on. Toki sun vanhemmat on myös vastuussa mutta ennenkaikkea itsestä lähtee se itsestä ja muista huolehtiminen.
On yksi, mutta hän on yksi kiusaajistani. Puhuu minusta isoon ääneen pilkallisesti mm. "Kas kun olit sopivasti eilen pois kun meillä oli liikuntaa". Viime vuonna kyseisestä asiasta olen käynyt kuraattorilla ja terkkarilla mutta vaikutus kesti vain kesään saakka. Viikkoa ennen koulujen alkua nilkastani revähti nivelsiteet ja en pystynyt moneen viikkoon osallistumaan liikuntatunnille ja tästäkös tämä kiusaaja sai uutta kiusaamisen aihetta, että menipäs minulla sopivasti nivelsiteet jne...
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:42"]Ihmistä mielestäni kohdellaan sen mukaan mitä on ''ansainnut''. Jos ei pidä huolta itsestään, on hirveän lihava, huonostipukeutuva ja surullinen, niin ei muutkaan pidä huolta sinusta. Jos pidät itsestä ja muista huolta, olet iloinen, niin muutkin pitävät sinusta huolta. Ja tuohon entiseen ystävääsi senverran että en minäkään jaksaisi olla vuosikausia sinun ystävä jos se on pelkkää lohduttelua ja sun itsekeskeistä jatkuvaa säälinhakemista. Kuinka usein oikeasti sinua kiinnosti ystäväsi asiat, eikä vain se mitä sinulle itselle kuuluu tänään?
Sori jos kuulostin jotenkin kamalalta, mutta näin se vaan on. Toki sun vanhemmat on myös vastuussa mutta ennenkaikkea itsestä lähtee se itsestä ja muista huolehtiminen.
[/quote]
Tuosta ystävähommasta sen verran, että en jatkuvasti ollut purkamassa tunteitani. Ehkä kerran kaksi kuussa. Ja tämä "ystävä" oli sellaista sorttia ettei halunnut omista asioistaan puhua ollenkaan. Ja olen kovasti yrittänyt olla iloinen ja avulias kaikille mutta en mahda tunteilleni mitään. Välitän kaikista mutta kukaan ei välitä minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani, että sulla ei oikein ole kavereita. Se on tuskallista. Tiedän sen kokemuksesta. Mutta ikää tulee, pääset peruskoulusta ja kuviot vaihtuu, niin sitten yleensä tulee niitä uusia ihmissuhteita. Tuosta sideasiasta vielä - sun yksinkertaisesti täytyy pystyä pyytämään äitiäsi ostamaan niitä. Olet kuitenkin jo 15..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin sitä miksi kommunikaatio äidin kanssa on vaikeata. Onkohan äidillä omat estonsa? Me äiditkin ollaan joissain asioissa taitamattomia. Yritä vielä puhua.
Äläkä nöyristele luokkakavereiden edessä. Olet vaan oma itsesi ja jos heille ei kelpaa, anna olla. Fiksuna tyttönä tulet pärjäämään paremmin kuin moni heistä. Koulu on pian ohi ja pääset aloittamaan uuden vaiheen ja saat varmasti ystäviä. Kannustan terveellisiin elämäntapoihin ja painon pudotukseen, jos paino on ongelma. Sitten on yksi ongelma vähemmän ja saat itsevarmuutta.
tsemppiä paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot fiksu tyttö. Uskon, että pärjäät jatkossakin. Koita puhua vanhemmillesi tai kirjoittaa esimerkiksi kirje. Voit koittaa myös puhua terveydenhoitajalle tai jollekin muulle luotettavalle aikuiselle.
Todennäköisesti vanhempasikin ovat jotenkin uupuneita, eivätkä oikein osaa olla parempia vanhempia. Hekin tarvitsisivat ohjausta.
Minä muistan sinua tänään iltarukouksessa :) Itselläni on saman ikäinen tytär kuin sinä. Sydämeni särkyy kun kerroit elämästäsi. Auttaisiko jos lähtisit ihan toiselle paikkakunnalle lukioon ja sitä myötä opiskelemaan jotain? Ajattele, enää muutama kuukausi ja se on sitten siinä! Älä puhukaan mistään itsarista. Sulla on tulossa hyviä ja hauskoja aikoja opiskelijaelämässä! Kroppasi muuttuu vielä, ja monesta on kuoriutunut varsinainen kaunotar kun ikää tulee vähän lisää! Halaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia sulle!
Sun kannattaa olla yhteydessä sosiaalitoimistoon, joskus kodin ongelmat tarvii ulkopuolista selvitystä. Mulle huostaanotto ja laitokseen muutto oli tie parempaan elämään, ja eheytymiseen. Nyt aikuisena sen tajuan, ja silti välit vanhempiini hyvät vaikka asuinkin sinun ikäisenäsi laitoksessa jonkin aikaa. Siellä oli mm. perhe neuvotteluita, joissa ratkottiin perheen ongelmia ja ohjaajat olivat myös tukena, aina kun tarvitsin jutteluseuraa tai apua.
Myös avohuolto on hyvä vaihtoehto!
Hae apua, olet sen arvoinen! :)
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:47"]
On yksi, mutta hän on yksi kiusaajistani. Puhuu minusta isoon ääneen pilkallisesti mm. "Kas kun olit sopivasti eilen pois kun meillä oli liikuntaa". Viime vuonna kyseisestä asiasta olen käynyt kuraattorilla ja terkkarilla mutta vaikutus kesti vain kesään saakka. Viikkoa ennen koulujen alkua nilkastani revähti nivelsiteet ja en pystynyt moneen viikkoon osallistumaan liikuntatunnille ja tästäkös tämä kiusaaja sai uutta kiusaamisen aihetta, että menipäs minulla sopivasti nivelsiteet jne...
[/quote]
Aloittajako olet, kyllä kai? Luultavasti tuon liikuntavinoilijan kotona puolisolle puhutaan tuolla tapaa kotitöistä, ja viisitoistavuotiaana ihminen saattaa pitää kotona oppimaansa puhetapaa vielä huomattavasti normaalimpana kuin itsekään ymmärtää, vaikka jo vähän ihmettelisi asiaa. Ole humanisti, ja mieti voisiko olla kysymys tuollaisesta, mutta älä mene viisastelemaan päätelmistäsi hänelle.
Samaan aikaan mieti, oletko antanut jossain kohtaa jotain aihetta hänen päätelmälleen, että sinulla on taipumusta väistellä ongelmia. Jos näin on, hänen ärtymyksessään saattaa olla jopa jotain outoa hyväsydämisyyttä taustalla. Älä lähde siitä oletuksesta, että toinen on kiusaajana läpipaha ihminen ja jotain syvästi inhottavaa ja väisteltävää.
Inhoava hyökkäys takaisinpäin ei taida auttaa, ja sitten kuitenkin jotain pitäisi ehkä tehdä. Mitäs jos nostaisit kissan pöydälle. Jospa sanoisit suoraan, miten asiat ovat. Että jos et ole fuskannut liikuntatunteja ainakaan muita enempää, selitä hänelle nivelsidevaivasi. Saat olla kiukkuinenkin, mutta älä inhoa toista, koska se herättää hänessä kostonhimon. Harjoittele vihaisuuden ja ylimielisen inhon eroa ja puhu peilin edessä ääneen - moni kiusattu heittäytyy peloissaan yleisvihamieliseksi ja inhoaa kaikkia, ja se ei takuulla auta.
Jos taas olet laiskotellut ja silminnähden väistellyt ongelmia, niin haasta tämä huutelija. Sano, että olet todennut olevasi vähän lusmu mutta ajatellut laihduttaa ja tarvitsisit tsemppaajaa. Että jos hän kerran tietää miten se tehdään, niin tulkoon pyörälenkkiseuraksi tms. Kun et itse osoita inhoa, voit vaatia oikeudenmukaisuutta, jos hän sortuu siihen itse. Hänellä on omat syynsä, miksi provosoituu huutelemaan sinulle, ja ne syyt ovat hänen elämässään. Ihan samalla lailla kuin vanhempasikin ovat onnettomia tapauksia oman taustansa takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:51"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:42"]Ihmistä mielestäni kohdellaan sen mukaan mitä on ''ansainnut''. Jos ei pidä huolta itsestään, on hirveän lihava, huonostipukeutuva ja surullinen, niin ei muutkaan pidä huolta sinusta. Jos pidät itsestä ja muista huolta, olet iloinen, niin muutkin pitävät sinusta huolta. Ja tuohon entiseen ystävääsi senverran että en minäkään jaksaisi olla vuosikausia sinun ystävä jos se on pelkkää lohduttelua ja sun itsekeskeistä jatkuvaa säälinhakemista. Kuinka usein oikeasti sinua kiinnosti ystäväsi asiat, eikä vain se mitä sinulle itselle kuuluu tänään? Sori jos kuulostin jotenkin kamalalta, mutta näin se vaan on. Toki sun vanhemmat on myös vastuussa mutta ennenkaikkea itsestä lähtee se itsestä ja muista huolehtiminen. [/quote] Tuosta ystävähommasta sen verran, että en jatkuvasti ollut purkamassa tunteitani. Ehkä kerran kaksi kuussa. Ja tämä "ystävä" oli sellaista sorttia ettei halunnut omista asioistaan puhua ollenkaan. Ja olen kovasti yrittänyt olla iloinen ja avulias kaikille mutta en mahda tunteilleni mitään. Välitän kaikista mutta kukaan ei välitä minusta.
[/quote]
Voi myös mennä yli se iloinen avuliaisuus. Sellainen ärsyttää muita myös, koska et ole aito ja se katsotaan mielistelyksi. Mielistelijä pitää toisia enemmän arvossa kuin itseään. Ei silloin voi toisia ihan täysin siitä syyttää, jos he päättävät uskoa omaa arviota itsestäsi.
Joskus ei kaikkia tunteitaan voi ehkä näyttää, mutta älä lähde silti teeskentelemään, ettei niitä ole. Tutustu tunteisiisi, ja käy niitä läpi. Mieti, mistä ne tulevat. Mieti, mitä odotat toisilta, ja ovatko ne odotukset ylä- vai alakanttiin, jälleen kerran väärät odotukset toisia kohtaan ärsyttävät nekin muita.
Voi sinua, laita sähköpostiosoitteesi niin voin olla ystäväsi :) Olen 20 v tyttö Helsingistä!
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 18:46"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:45"][quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 17:06"]Ei ihme ettei oo ystäviä jos oot hirveä tankkeri t.15v 35kg [/quote] No aika harva tuon ikäinen on noin 135 cm kuten sinä todennäköisesti olet. Jos olisit normaalipituinen, olisit jo sairaalassa. Ei kannata ylpeillä tuolla! [/quote] Oon kyllä 155cm!!
[/quote]
sitten sinulla on syömishäiriö.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:08"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:06"]Maksaako vanhemmat lukion [/quote] Tarvitseeko lukio maksaa että lapsi pääsee sinne opiskelemaan??
[/quote]
No kirjat pitää itse hankkia, eivät ole ihan halpoja.