Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kun kukaan ei välitä
18.09.2014 |
Olen 15v tyttö. Menestyn koulussa hyvin, mutta minulla ei ole koulussa kavereita, koska olen iso paljon isokokoisempi kuin muut. Tai no onhan minulla yksi ystävä, ystävä joka ei voi olla kanssani koulussa koska tulee siten kiusatuksi. Olen hyväksynyt sen että olemme tekemisissä lähinnä vain vapaa-ajalla. Mutta silti ahdistaa mennä kouluun. Joka päivä. Samat viiltävät katseet jotka pureutuvat selkääni. Ne kuiskimiset minusta jotka kuulen. Kuulen ystävältäni usein jälkeen päin mitä kaikkea paskaa minusta on taas puhuttu. Se sattuu vaikka yritän olla ystäväni kanssa välinpitämätön kaikesta siitä paskasta mitä minusta puhutaan.. vaatteista, ulkonäöstä, hiuksista... kaikesta. Minulla oli puolitoista vuotta ystävä. Jolle pystyin kertoa lähes kaiken ja hn lohdutti. Olin ollut muutaman päivän pois koulusta ja hän sanoi kun tulin kouluun että haluaa olla välillä muidenkin kanssa. Eikä olla sen jälkeen puhuttu. Kotonakaan ei hyvin mene. Vanhemnat valittavat toisistaan minulle jatkuvasti. En kestä kuunnella sitä. Tekee pahaa kuunnella sitä koko ajan. Jos olen tavallista väsyneempi tai mikään ei onnistu niin heti sanotaan että painu yläkertaan siitä kun pitää naamaa väännellä jatkuvasti. En saa tukea vanhemmiltani. Olen yrittänyt ottaa puheeksi äitin kanssa painonpudotukseni ja että haluaisin syödä terveellisemmin, menkat, ja että tarvitsisin siteitä yms... menkat alkoi 12 vuotiaana enkä ole saanut yhtään siteitä. En uskalla käydä yksin ostamassa kun asun pikku paikkakunnalla. Wc paperilla on pitänyt pärjätä. Kaikki tämä aiheuttaa minulle raivokohtauksia. En pysty hillitä itseäni. Saan niitä vain kotona. Ja niistä saa kärsiä huonekalut kuin pienemmät sisarukseni. Koirani on ollut minulle tukena. Se ei riitä. Perheessäni on rahahuolia ja välit on kireällä aika usein. Kuraattorille tai terkkarille en halua mennä puhumaan. Itsemurha ajatukset pyörivät päässä päivittäin. Mutta en vahingoita itseäni. En polta, viiltele, enkä käytä alkoholia tai huumeita. Minulla on palava halu näyttää. Näyttää että olen vahvempi kuin muut. Haluan pudottaa painoa. Haluan esittää mielipiteeni ja olla oma itseni ilman muiden painostusta. Haluan ylioppilaaksi. Mummuni sanoi ettei minusta tule ylioppilasta vaan serkustani jonka KA on vajaa 8. Omani on vajaa 9. Kertokaa mitä teen ?
Kommentit (60)
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 20:53"]
Laihduta ja koita olla kaunis ja normaali! Ei se oo niin vaikeeta :D jos haluat että jotain tapahtuu ni ryhdy toimeen. Muutkin joutuu nähdä vaivaa ollakseen haluttava.
[/quote]
Ei tarvitse yrittää olla haluttava !!! Miksi, ketä varten ? Enemmäkin kannattaa haluta viihtyä omissa nahoissaan. Ja sitä kohti kannattaa yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 20:53"]
Laihduta ja koita olla kaunis ja normaali! Ei se oo niin vaikeeta :D jos haluat että jotain tapahtuu ni ryhdy toimeen. Muutkin joutuu nähdä vaivaa ollakseen haluttava.
[/quote]
Heti tulee alapeukkuja kun ei hyssyttelä ja esitä tekokauhistunutta ja ''kyllä se siitä'', vaan suosittelee jotain konkreettisia toimia :D niin perus av:ta
Ei voi. Minulla ei ole ketään keneen tukeutua. Mutta olo on hiukan helpottunut kun olen saanut purkaa ajatuksia tänne.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 21:02"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 20:53"]
Laihduta ja koita olla kaunis ja normaali! Ei se oo niin vaikeeta :D jos haluat että jotain tapahtuu ni ryhdy toimeen. Muutkin joutuu nähdä vaivaa ollakseen haluttava.
[/quote]
Heti tulee alapeukkuja kun ei hyssyttelä ja esitä tekokauhistunutta ja ''kyllä se siitä'', vaan suosittelee jotain konkreettisia toimia :D niin perus av:ta
[/quote]
Oli siinä hyvääkin ohjetta, mutta tuo "haluttava" pisti silmään. Älä ole miehiä varten, ole itseäsi varten, se on paljon arvokkaampaa ja pysyvämpää.
Teini-ikäisen tytön äitinä mulle tuli tosi paha olo tästä ketjusta. Miten voi olla olemassa näin urpoja vanhempia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 21:17"]
Teini-ikäisen tytön äitinä mulle tuli tosi paha olo tästä ketjusta. Miten voi olla olemassa näin urpoja vanhempia?
[/quote]
Niitä on kaikenlaisia vanhempia, ja vielä paljon tätä pahempiakin, valitettavasti. Ei kaikista ole siihen hommaan tosiaan :(
Mene seurakuntaan. Vaikka.et uskoisikaan nii mene silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 20:24"]
Unohdin vielä mainita, että kesäsin meille tulee samanikäinen tyttö kuin minä noin kuukaudeksi ja se on yhtä helvettiä. Äiti ostaa hänelle siteet yms.. ja hemmottelee ja melkein lässyttää hänelle. Huomaan selkeästi että hän pitää enemmän hänestä kuin minusta ;(
[/quote]
Jos ei omaa lastaan osaa rakastaa, ei varmasti välitä tuosta tytöstäkään. Mutta pelkää ja mielistelee ja toivoo myönteistä arviota itsestään. Saattaa ihaillakin. Mutta jos sinä olisit tuo tyttö ja hän sinä, tilanne olisi täsmälleen sama, vieraalle oltaisiin mielin kielin ja omaa tytärtä mällittäisiin minkä ehditään. Ei ole sinun vikasi, että olet keskenkasvuisen äidin tytär. Jos hänestä ei ole rakastamaan itseään aidosti ja hyväksyvästi, oma tytär joutuu saman inhon kohteeksi jota hän itseään kohtaan tuntee. Olet hänen jatkeensa.
Tiedän mistä puhun, olin kaunis ja lahjakas tyttö, mutta omat vanhemmat löysivät pelkkää pilkattavaa. Sitten ystävystyin toisen samanlaisen kanssa, joka oli vielä kauniimpi ja ehkä se lahjakkaampikin. Vanhempani ihailivat tätä tyttöä avoimesti ja koin jääväni altavastaajaksi. Kunnes sitten tapasin tämän tytön isän, joka on puolihullu, ollut mielisairaalassakin. Kas kummaa, sama reaktio. Minä olinkin se ihmeellinen olento, ja oma tytär itki kohta keittiössä, kun äijäpiru tokaisi, että miksi sinä et ole minun tyttäreni. Muu tytär mansikka, sano.
On onnellista, että havaitset jo noin nuorena, että vanhemmillasi on päässä ihan selvää vikaa. Sinulla on hyvää aikaa nostaa itsesi tuosta alemmuudentunteesta ylös ja löytää itsesi. Ota etäisyyttä heihin ja luo oma elämäsi. Mene vaikka kysymään sieltä kaupasta satunnaistöitä, jotta saat omaa rahaa. Se nostaa itsetuntoa heti. Opettele kaikki omaan elämään tarvittavat taidot, jotta voit vain ampaista omillesi kun se aika tulee, etkä ole heistä henkisesti tai taloudellisesti riippuvainen.
Muista, et ole ainoa, etkä ole edes yksin. Sinun täytyy vain löytää ihmisiä, jotka tietävät mistä puhut. Kaikesta tuosta mistä kerrot, on kirjoitettu paljon. Lue myös tämä:
Nuorena tuntuu siltä, että kukaan ei ymmärrä. Se on luonnollista, koska vertaat itseäsi ikätovereihin ja pidät heitä laumanasi. He ovat kuitenkin ihan yhtä pihalla kuin sinä, joten heidän tukeaan ei kannata liikaa itkeä, koska se ei välttämättä olisi kovin hyvälaatuista vaikka sen saisitkin. Aikuisista ihmisistä todella iso osa tietää ihan hyvin, miten vaikeaa aikaa elät. Muista kuitenkin, että kolmen vuoden kuluttua olet virallisesti aikuinen.
Jos sinua sorsitaan perheessä ja suvussa, syynä voi olla yksinkertaisesti kateus ja kalvava epäilys, että he ovat jotenkin alempaa kastia. Älä käytä voimiasi sen todistelemiseen heille, että olet hyvä ja taitava ja että sinun pitäisi kelvata siksi - pidä taitosi piilossa heihin päin ja päde minkä kerkiät salaa. Opettele ottamaan lisää tilaa sellaisella tapaa, ettei sitä voi sivuuttaa, tuo sidepaketin nakkaaminen äidin kärryyn on hieno ohje jos sitä vain voi toteuttaa. Kun raivostuttaa, mieti miten saat tarvitsemasi asiat tapahtumaan säikyttämättä vanhempia turhaan ja samalla kuitenkin torppaat vastarinnan jo etukäteen. Opettele siis suoraa mutta kieroa toimintaa.
Lue kirjoja, saat ajateltavaa ja etäisyyttä. Jos yksi ei iske, lainaa toinen. Älä vaivu itsesääliin, me pidämme sinulle peukkuja koko ajan salaa ja tiedämme ihan hyvin, että sinulla on oikeuksia, jotka tällä hetkellä eivät toteudu.
Tiedän kaksikin tyttöä, jotka ovat pärjänneet tosi hyvin elämässään, vaikka olivat hiukan ylipainoisia, mutta niin määrätietoisia. Toinen on lastentarhanopettaja ja vielä erikoistunut ja toinen on lääkiksessä nykyään. Älä menetä toivoasi ollenkaan, teinit on niin typeriä toisiaan kohtaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 21:02"]
Ei voi. Minulla ei ole ketään keneen tukeutua. Mutta olo on hiukan helpottunut kun olen saanut purkaa ajatuksia tänne.
[/quote]
Sinulla on kuitenkin suu jolla puhua, silmät joilla katsoa kauniisti, korvat joilla kuunnella toista ihmistä. Kun kehität taitojasi, pystyt hankkimaan ihmisiä, joihin tukeutua ainakin jonkin aikaa. Itse puhuin kaikille aikuisille, jotka vähänkään sain hollille. Etäisempiä sukulaisia, naapureita, kummitätejä, opettajia, tuttavia, etäisempienkin kavereiden vanhempia. Jokaiselta sain jotain vaikken ketään ykkösuskottua saanutkaan. Voisitko harrastaa jotain halpaa, jossa kuitenkin olisit tekemisissä ihmisten kanssa? Vapaaehtoistyötä? Koiranulkoilutusta? Ruohonleikkuuta? Joku eläkeläinen saattaisi mielellään kuunnella sinua ja antaisi sinulle näkökulmaa, ja voisit autella häntä vastalahjana. Koska koulu menee hyvin, älä tee liikaa sen eteen vaan käytä vapaa-aikaasi sosiaalisuuden harjoittelemiseen.
Joko tiedät, mitä haluat tehdä isona? Kerro meille. Kun vanhemmat ovat surkeita, ihminen helposti juuttuu lapsuuteen eikä pääse siitä irti kymmeniin vuosiin. Siksi tee ihan tietoisesti niin, että alat suunnitella omaa tulevaa, itsenäistä elämääsi.
Kiitos tuestanne. Arvostan sitä kovasti ja saan siitä voimia jatkaa eteenpäin. Kotoa en hetkeen voi muuttaa pois, koska jään kotipaikkakunnalle lukioon. Saan enemmän aikaa kerätä rahaa säästöön, niin en tarvitse taloudellista tukea. Toisaalta odotan kovasti sitä aikaa kun saan muuttaa asumaan omilleni. Täytyy vain jaksaa tsempata itseä jaksamaan vielä tämä viimeinen yläastevuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on viisaita sanoja ! Talleta ne ja lue myöhemmin uudelleenkin. Moni ei saa näin hyviä ohjeita ikinä. Kannatti siis kirjoittaa, eikö ? Toivottavasti olet saanut jotain helpotustakin. Nyt on vaikeaa, muttei se ikuisesti kestä, kun otat (ja sinullahan jo on !) sen asenteen, ettet anna nujertaa itseäsi.
En ole vielä varma mitä haluan tehdä isona. Minua kiinnostaa ammateista eläinlääkärit, ensiapuhoitajat, lääkärit, poliisot, vartijat yms... osassa ei kunto piisaa mutta aikaa on. Ja teiltä olen saanut enemmän tukea kuin olen tänä vuonna yhteensä saanut. Sen avulla yritän aukaista suuni ja puhua mm. Painonpudotuksestani ja halusta syödä terveellisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:04"]Täällä on viisaita sanoja ! Talleta ne ja lue myöhemmin uudelleenkin. Moni ei saa näin hyviä ohjeita ikinä. Kannatti siis kirjoittaa, eikö ? Toivottavasti olet saanut jotain helpotustakin. Nyt on vaikeaa, muttei se ikuisesti kestä, kun otat (ja sinullahan jo on !) sen asenteen, ettet anna nujertaa itseäsi.
[/quote]
Talletan aivan varmasti :). Olen saanut paljon tukea ja olen kiitollinen kaikista vastauksista.
Kun tulee vaikeita hetkiä luen nämä uudelleen. Ja muistan etten anna heidän käyttää minua kynnysmattona.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 22:06"]Maksaako vanhemmat lukion
[/quote]
Tarvitseeko lukio maksaa että lapsi pääsee sinne opiskelemaan??
Lukion voi käydä nykyään netissä näkemättä yhtään naamaa. En tiedä pitääkö odottaa 18-vuotiaaksi vai ei. Otavan opistosta on kyse.
-Mies 29v-
Minä olen nyt 17-vuotias tyttö. Olen entinen koulukiusattu! Olen kokenut niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa. (Kovin tarkkaan en jaksa kirjoittaa, mutta suurinpiirtein)
Nykyään olen kaunis, itsevarma, todella sosiaalinen ja mahtava persoona! :)
Tarinani alkaa näin; Muutimme pienelle paikkakunnalle kun olin noin 6v. Aloitin täällä siis koulutaipaleeni. Kouluni oli hyvin pieni maalaiskoulu. Nautin lapsuudestani, viihdyin koulussa ja minulla oli paljon kavereita. Olen todella pienestä pitäen ollut aurinkoinen ja sosiaalinen lapsi. Pärjäsin koulussa hyvin. Siirryttyäni 3lk, luokalleni tuli uusi tyttö toiselta paikkakunnalta. Tarkemmin en jaksa sepostaa mutta siis olimme kahdestaan 3luokalla. (Koulumme siis oli todella pieni). Uusi tyttö oli todella räväkkä persoona, mutta viihdyimme hyvin yhdessä. Vartuessamme hän tartutti minuun hiemaan räväkkyyttä ja härskiyttä. Olimme 5lk kun kaverini ystävystyi vuotta nuoremman tytön kanssa kun he molemmat alkoivat harrastaa yleisurheilua. Pikkuhiljaa minä olin se, kuka jäi pois porukasta koska en harrastanut urheilua, joten minulla ei ollut mitään yhteistä heidän kanssaan. Siitä alkoi minun sättiminen. Olin _lihava_, _tyhmä_, _läski_, _open lellikki_. En ole koskaan ollut lihava, olin hyvä koulussa vain koska uuden oppiminen kiinnosti minua! Olen aina ollut musikaalinen ja rakastan laulamista. Meillä oli musikaalinen vanhempi mies opettaja ja hän halusi opettaa minulle basson soittoa ja vähän laulutekniikoita koulun jälkeen. Innostuneena siitä tietenkin halusin oppia ja käydä yksityistunneilla. Muut oppilaat kiusasivat minua siitä! Heittelivät juttuja että olen rakastunut opettajaan yms hölmöjä heittoja. En koskaan uskaltanut ottaa niitä musikaalisia tunteja. :(
Kerran viidennellä luokalla eräs vuotta vanhempi poika ärsytti minua ja käskin häntä lopettaa. Hän nosti minua kurkusta seinälle. En saanut henkeä hetkeen, mutta sitten hän päästi irti. Jätin asian vain sikseen, ei kiinnostanut kertoa siitä kellekkään tms.
Aloin jo viidennellä luokalla pitää itseäni läskinä, tyhmänä ja ihan kamalana ihmisenä. Vihasin itseäni hirveästi ja halusin lopettaa tämän kaiken.. koko elämän. En syönyt hyvin, ei ollut elämän iloa ja kaikki mistä ja mitä lapsena piti nauttia ja tehdä jäi pois. Olin vain yksin. Aloitin tupakan poltonkin (satunnaisesti tosin) 5luokalla.
Pääsin ala-asteelta ja etenin seitsemännelle luokalle. Muutamia päiviä aikaisemmin ennenkuin koulu alkoi, itkin isälleni etten halua mennä. Halusin muuttaa pois, kauas pois! Syytä en kertonut ja asia jäi sikseen. Ensimmäisenä päivänä menin kouluun. Ketään en tuntenut ja aikaisemmin mainittu tyttö oli omien kaveriensa kanssa luokassa ja selvästi puhui minusta. En välittänyt , en jaksanut kiinnittää huomiota. Olin aivan yksin ja käytin kaiken aikani vain opiskeluun. (Oli minulla aikalailla 9-10todistuskin silloin)
Vasta 7luokan lopussa ko. tyttö puhui minulle ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin. Hän oli saanut jostain selville että poltan ja pyysi minua seuraavana aamuna tupakalle ennen koulua. Siitä lähtien poltimme yhdessä muutamia kertoja.
Siirryimme 8luokalle. Alku vähän takkuili, mutta noin puolessa välissä 8lk tyttö pyysi minut taas polttamaan yhdessä ja tutustutti minut yhteen vuotta meitä nuorempaan poikaan. Poikaan tutustuttuani aloin hengailemaan kylillä ja seurusteltiinkin jonkun aikaa. Pojan kautta sain enemmän ja enemmän kavereita. Koulu alkoi menemään huonommin, mutta minulla oli kavereita! Moneen vuoteen minua ei haukuttu. Minua ylistettiin poika porukassa ja olin aina kaikessa täysillä mukana. Kaikkea hölmöähän sitä tuli tehtyä, mutta päivääkään en kadu! Itsevarmuuteni nousi nousemistaan.
Niiden kavereiden kautta tutustuin nykyiseen YSTÄVÄ porukkaani. Kaikki ystävistäni ovat 18+ ja todella fiksuja kavereita. Tästä ystäväporukasta löysin nykyisen mieheni. Olemme seurustelleet nyt 2vuotta ja perhe jo pikkuhiljaa suunnitteilla. Vuoden olemme asuneet yhdessä.
Kaikkien kokemuksien ansiosta minusta on tullut juuri tälläinen! Olen vahva ja itsevarma. Kaunis ja häikäisevä. Iloinen ja sosiaalinen. Olen juuri minä enkä mitään muuta.
Joopa, jotkut äidit ei vain ole kovin hyviä äiteinä... ja monesti äitien ja tyttärien suhteet on todella kinkkisiä. Tuo tuollainen, ettei anneta rahaa edes välttämättömiin tarpeisiin on kuitenkin jo ilkeää. Syystä olet ahdistunut ja turhautunut. Mites isäsi, voiko hänelle mitään puhua ?