Miten saa 2-vuotiaan lopettamaan sohvalla pomppimisen?

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 10:29"]

mene kyykkyyn, ota käsistä kiinni ja katso silmiin. 'kuules nicopetteri, täällä kotona _ei voi_ pomppia sohvalla. sohva menee rikki tai suhun voi käydä kipeää. mitä muuta kivaa tekemistä keksittäisiin?' tää keskustelu ehkä käydään uusiksi joka päivä. äläkä nyt hölmö perään juokse kun se sinne sohvalle menee, sano kauempaa että tulee pois. jos ei usko niin harjoittele vähän auktoriteettimaisempaa äänensävyä.

[/quote]

Teen tätä. Meillä on myös trampoliini ja patja, joka hankittiin ihan vain tätä pomppimisviettiä varten. Olen selittänyt, miksei sohvalla saa pomppia, olen kieltänyt napakasti. En ole koskaan tehnyt sohvalla pomppimisesta mitään leikkiä tai hassua, en ole siis kieltänyt hymyillen, että 'hei äläs nyt pompi..', vaan aina tiukasti ja pomppiminen on lopetettu heti. Olen ottanut lapsen heti pois sohvalta ja sanonut, ettei sohvalla pompita. 

Silti tämä on päivittäistä. 

ap

osta sille pomppulinna! Näin xxl-sportissa tosi kivoja kotikäyttöön tarkoitettuja pomppulinnoja :) 

Lapsen on elkeästi saatava pomppia jossain.

Sä siis kiellät, ja hetken päästä taas pomppii?? Jos sääntö on, että sohvalla ei pompita, kiellosta seuraa heti rangaistus, mutta jos sulla ei ole auktoriteettia, ei siinä mikään auta.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 10:30"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 10:25"]

Mikä siinä on hankalaa? Tietynlainen auktoriteetti pitää olla, 2v ei ole tyhmä, kyllä hän jo tajuaa milloin ei saa tehdä jotain. 

[/quote]

2v katsoo minua joka kerta aivan hämmästyneenä, kun kiellän sen pomppimisen. Ihan kuin ei olisi koskaan kiellosta kuullutkaan. Lopettaa pomppimisen heti, mutta hetken päästä on taas pomppimassa ja taas aivan hämmästynyt, kun kiellän. Ei siis ole sellaista pahantahtoista ilkeää hymyssä suin pomppimista. Joka kerta on sellainen, että oikeasti ulkopuolinen voisi luulla, että lapsi hyppii sohvalla ensimmäistä kertaa ja ihan ensimmäistä kertaa kuulee, ettei niin voi tehdä. 

ap

[/quote]

Miten hän on oppinut muita kieltoja? Noudattaako? Miten päiväkodissa sujuu, noudattaako ohjeita siellä?

Sä ajattelet vissiin että hienompaa kasvattaa sohvasta kaunis kuin lapsesta liikunnallinen ja taitava vartalonhallinnassa. Lapsi parka. Hävisi sohvalle. Osta jo kiireesti se tramppa pihalle, jos se sohva on kerran niin mahtava ja kallisarvoinen. (Ps. That's just STUFF!)

Mikä siinä kieltämisessä on vaikeaa? Kyllä 2-vuotias ymmärtää kiellon. Meillä lapsi tajusi ja totteli jo vuoden vanhana, mitä saa tehdä ja mitä ei. Digiboksiin ei kosketa, vaikka nappien painaminen olisi kuinka kivaa. Koiria ei kiusata, vaikka niitä olisi kuinka kiva härnätä. Sanot tomerasti EI ja jos ei mene jakeluun, viet sohvalta pois niin kauan, kunnes menee jakeluun. Joudut nyt tekemään tuplasti enemmän töitä, kun olet antanut lapsen puoli vuotta jallittaa.

Sun lapsesi on tuleva trampoliinivoimistelija! Anna sen toteuttaa itseään, pääsee vielä olympialaisiin :)

Osaako lapsi muuten noudattaa sääntöjä, joita teillä on kotona? Eihän kaikki muutkaan säännöt voi olla päiväkkodissa ja kotona samoja! 2v ymmärtää jo varmasti, että kotona on omat säännöt ja päiväkodissa omat, jos hän muutenkin ymmärtää sääntöjen ja kieltojen merkityksen.

Käännä sohva nurinpäin? Vie sohva pois? 

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 10:34"]

Sä ajattelet vissiin että hienompaa kasvattaa sohvasta kaunis kuin lapsesta liikunnallinen ja taitava vartalonhallinnassa. Lapsi parka. Hävisi sohvalle. Osta jo kiireesti se tramppa pihalle, jos se sohva on kerran niin mahtava ja kallisarvoinen. (Ps. That's just STUFF!)

[/quote]

Oletko tosissasi? Lapsi saa hypellä sohvilla, pöydillä ja vaikka pitkin seiniä, sillä tavalla tuet hänen liikunnallista lahjakkuutta? Säälin sinua ja typeryyttäsi.

Taitaa olla jo liian myöhäistä jos 6kk on saanut sitä  tehdä. Miten niin päiväkodista oppinut? Kyllä lapset keksii juttuja ihan itsekin. Meillä lapsi oppii asiat niin, että päivän nostan lapsen sohvalta pois. Useinmiten 20-40 kertaa. Sitten se menee jakeluun. En anna rangaistuksia vaan kiellän ja otan lapsen pois. Koskaan ei ole kahta päivää käyty mistään asiasta taistelua. Yksi päivä kyllä menee harakoille tässä taistelussa. Yksi ilta meni nukkumaanmenotaistelussa, mutta se on pieni hinta nykyisestä helppoudesta. Lapsi sänkyyn ja sinne jää vinkumatta. Toisto on minun salainen aseeni. No meillä saa sohvalla hyppiä, siitä ei ole tarvinut käydä sotaa.

Oletko typerä ap? Lapsi on tajunnut että ainoa tapa saada sinulta huomiota on hakea sitä negatiivisella tavalla. Olisit tehnyt vähmmän lapsia niin olisi resurssitkin riittänyt. Vai pitikö päästä sitomaan uusi mies sinuun rakkausrusinalla?

Meillä on saanut hyppiä sohvalla. Ei se sohvalla hyppiminen sitten niin paljon olekaan kiinnostanut, kun ei ole kielletty.

Äh, olisin ehkä kaivannut jonkun pomppijan äidin kokemuksia samanlaisesta ongelmasta. On yritetty kaikki nuo, joita on ehdotettu. Ihan kaikki.

Meillä on siis neljä lasta ja kolme edellistä ovat olleet täysin normaaleja, ovat oppineet tottelemaan. Tottakai nekin joskus tekevät jotain hölmöä tai kiellettyä, mutta uskovat, kun kielletään. Ja ovat olleet sellaisia ihan pienestä asti. Tämä neljäs on erilainen, ei muista kieltoja, eikä tottele heti. Päiväkodissa kuulemma menee ihan tavallisesti, ei mitään ongelmia. 

Lopettaa pomppimisen heti, kun kielletään, muttei muista sitä enää viiden minuutin päästä. Pomppii iloisena sohvalla, taas kielletään ja nostetaan pois. Voidaan laittaa vaikka jäähylle tai mitä tahansa, mutta kohta se taas pomppii sohvalla. 

Meillä ei hypitä sohvilla, ne eivät ole hyppimistä varten, vaikka se hyppiminen olisi kuinka kivaa. Meillä ei myöskään heitellä palloja sisällä, vaikka se olisi tosi kivaa. Eikä pudotella portaisiin leluja, vaikka sekin on tosi tosi kivaa. Ulkona voidaan tehdä kaikenlaista, sisällä eletään ihmisiksi.

Ärsyttävää, kun mikään ei auta. Auktoriteetissä ei ole vikaa, lapsi vain tarvitsee nyt jonkun toisen keinon tuon lopettamiseen. Tuntuu siltä, että se on vähän samanlainen kuin jonkun kynsienpureskelu. Sitä alkaa tehdä itseltäkin huomaamatta, ei auta, että joku huomauttelee, jos käsi menee suuhun vahingossa ja tarkoittamatta. Jos tuo pomppiminen onkin sitten vain joku opittu refleksi. Kun sohvalle pääsee, sillä alkaa heti pomppia? En tiedä.

ap

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 10:37"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 10:34"]

Sä ajattelet vissiin että hienompaa kasvattaa sohvasta kaunis kuin lapsesta liikunnallinen ja taitava vartalonhallinnassa. Lapsi parka. Hävisi sohvalle. Osta jo kiireesti se tramppa pihalle, jos se sohva on kerran niin mahtava ja kallisarvoinen. (Ps. That's just STUFF!)

[/quote]

Oletko tosissasi? Lapsi saa hypellä sohvilla, pöydillä ja vaikka pitkin seiniä, sillä tavalla tuet hänen liikunnallista lahjakkuutta? Säälin sinua ja typeryyttäsi.

[/quote]

Yksittäistapauksesta yleistäminen koskemaan kaikkea, missä on ilmiön osatekijöitä, on säälittävän helppoa. Pöydillä hyppinen ei ole sama kategoria kuin sohvalla hyppiminen. Kai ymmärrät sen itsekin. Mieti argumentointitekniikoitasi hitusen.

Lapsi ilmeisesti ilahtuu jollain tapaa, kun äiti huomioi aina ja joka kerta hänen hyppimisensä. Tästä on tullut oikea peli perheeseen. :D Hassuja tyyppejä olette. Veikkaisin myös, että lapsi vaistoaa, ettei sohvalla pomppiminen ole vaarallista eikä äidillä ole mitään kunnon perusteita kieltää (paitsi että hän rakastaa sohvaansa, mikä taas ei välity lapselle, sillä 2-v. ei pysty samastumaan vielä muiden tunteisiin. Tämä kognitiivinen taito kehittyy vasta 4 vuoden tietämillä). Itse laitan pehmusteet lattialle, ettei mahdollisesta muksahduksesta tule kovaa tälliä. 

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 10:45"]

Oletko typerä ap? Lapsi on tajunnut että ainoa tapa saada sinulta huomiota on hakea sitä negatiivisella tavalla. Olisit tehnyt vähmmän lapsia niin olisi resurssitkin riittänyt. Vai pitikö päästä sitomaan uusi mies sinuun rakkausrusinalla?

[/quote]

Joo just. Näinhän se on. Lapsi ei saa minulta mitään huomiota, ei edes ruokaa. En pese sitä koskaan, vien virikehoitoon päiväkotiin, jossa se viettää 10-tuntisia päiviä. Viikonlopun jälkeen sillä on vaippa täynnä, koska vaippaa ei ole vaihdettu. Joka lapsi on eri isälle, eikä niistäkään ole mitään tietoa, missä ne nykyään ovat. Olen nykyään lesbo. En ole koskaan kuullutkaan ehkäisystä, siksi näitä lapsia vain on vahingossa tullut näin monta. 

Joskus olisi kiva saada asiallisia kommentteja edes johonkin aivan tavalliseen kysymykseen, mutta ei. AV ei petä koskaan.

Kiitos ja näkemiin. Juuri ja juuri jaksaa taistella 2-vuotiaan kanssa, mutta aikuisten hölmöilyjä en kyllä jaksa enää. Varsinkaan tuntemattomien.

ap

Kokeile oikeasti sitä, että annat hänen pomppia, älä kiellä, älä noteeraa millään tavalla. Ehkä se ei kohta pompikaan, kun sillä ei saa huomiota!

Lasta täytyy kieltää satoja kertoja. Kyllä se jossain vaiheessa oppii, kun ärähdät, nostat sen pois sohvalta ja kiellät sitä menemästä sohvalle sen muutaman minuutin, jonka asia pysyy lapsen mielessä. Jossain vaiheessa se sitten jää. Lapsi oppii hyvin myös sen, että kodissa ja päiväkodissa on eri säännöt. Ei sekään ole ollenkaan paha asia osata elämää ajatellen.

Voi ap, oisko sullekki riittäny ne 2 lasta,.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 10:53"]

Kokeile oikeasti sitä, että annat hänen pomppia, älä kiellä, älä noteeraa millään tavalla. Ehkä se ei kohta pompikaan, kun sillä ei saa huomiota!

[/quote]

Ei se toimi. Jos lapsi tekee tuhmuuksia saadakseen huomiota, hän vie sen tasolle, jossa huomiota saa. Jos ei vanhempi piittaa sohvasta, niin sitten lapsi hakee väriliidut ja sotkee seinät. Jos ei sekään auta, niin revitään verhot, paiskitaan laatikoiden sisältö pitkin kämppää ja niin edelleen.