Mikä tatuoinneissa ärsyttää?

Ei ärsytä mikään. Pieni myötähäpeä tökeröimmistä tulee kyllä. Hiipumaan päin. Ei kai noita monet enää ota. Palannee hottentotti/wt-juurilleen ilmiönä.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 04:27"]

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 04:03"]Typerä muoti-ilmiö ja itsekorostuksen väline. Tatuointien ottajat tuntuvat korostavan sitä, että ikään kuin olisivat kokeneet enemmän ja kovempia asioita kuin muut. He antavat ymmärtää, että he olisivat jotenkin syvemmin tuntevia, esimerkiksi lapsensa nimen nahkaansa hakkauttava olisi rakastavampi kuin sellainen, joka ei tee niin, tai räväkämpi, tai kipua sietävämpi, tai ylipäätään parempi/erikoisempi. [/quote] Tai sitten sinä vain oletat niin. En tunne yhtään sellaista tatuoitua johon tuo kuvailu sopisi. Itse otin tatuoinnin koska halusin. Ei mitään kummempaa syytä tai tarvetta esittää tai uskotella kenellekkään mitään. Ja oma on ihmisten ongelma jos hankkivat paskoja tatuointeja. Kyllä ammattilaiset osaa tehdä

[/quote]

Miksi halusit ottaa tatuoinnin? Olisitko keksinyt sitä, ellei se olisi muotia?

Ei oo valkosen miehen hommaa tatuoinnit.

Ei mikään. Itse en koskaan ottaisi, mutta jokainen taplatkoon tyylillään. Ei mua kanapersetukatkaan ärsyttänyt, tai leggarit, napapaidat, lävärit tms. Rekrytoidessa olen kyllä joutunut vähän huomioimaan. Olenkansainvälisessä yrityksessä duunissa. Siis näkyyvät tatskat vaikuttaa, se on tietty surku, mutta realiteetti.

Ps. Toivon todella, että kaikki äidit ja isät antaisivat lastensa (alle 18v., joka ihan lapsi vielä mun mielestä...) miettiä ottavatko tatskoja, samoin kuin silareita...

Ei ärsytä mikään. Mielestäni ne eivät juuri kaunista ketään, mutta se ei liene niiden tarkoituskaan. Kaunis iho mustelmilla :'(

En ole koskaan vaahdonnut missään ketjussa inhoavani tatuointeja, mutta en ole niihin kyllä mitenkään hullunakaan. Usein ne näyttävät musta jotenkin vähän noloilta, ei aina tietenkään. Kun parikymppisenä tatuoi nahkaansa jonkun silloin "syvälliseltä" kuulostavan kliseen, täyden älyttömyyden tai vaikka lempibändin (tätäkin olen nähnyt) niin kyllä mulla ihan ventovieraanakin käy mielessä että tuo tulee vielä nolottamaan kantajaansa myöhemmin. Ellei sitten ota sitä linjaa että mitään ei kaduta, koska kaikki on muisto jostain ja joskushan tuli oltua se teini jonka mielestä oli mahtava idea tatuoida reiteen 30 cm pitkä sana "delicious" (tämä oli jollain Sinkkulaivassa)... Siitä näkökulmasta periaatteessa ymmärrän, en silti itse haluaisi kantaa enää nyt viidettäkymmenettä käydessä kaikkea sitä näkyvillä mitä itse ehkä joskus teininä olen sekoillut.

Olin kesällä Kreikassa lomalla lapsiperheiden suosimassa hotellissa, ja siellä oli tosi hassun näköistä (ei ärsyttävän, pikemminkin sain siitä iloista mieltä) kun altaalla ilman vaatteita oltaessa näkyi miten kaikki vanhemmat oli nimikoitu. Se oli ihan kuin päiväkodin vanhempainillassa, jossa istutaan oman lapsen nimellä varustetussa tuolissa että päiväkodin opet tunnistavat. Nyt pystyisi uima-altaalla osoittamaan lapset oikeille vanhemmille niiden tatuointien perusteella.

No sopiihan ne hyvin joihinkin heimokulttuureihin, mutta ei ne muuten ketään kaunista.

Sotku iholla. Jos käy huonosti ihminen tunnistetaan ja etsitään tatuoinnin perusteella. Vanha ryppynen tatuoitu mummo roikkuvassa ihossa. Vanhemmiten iho rypistyy ja tatuointi muuttuu kasaksi jotakin tummaa sotkua. On maksaläiskiä ja sotkua iholla. Pitäisi osata miettiä miltä se tatuointi näyttää sitten kun on vanha. Ei sovi elegantille ladylle sotkut iholle.

Se niiden tatskojen tyylilaji on minulle vastenmielinen. En laittaisi ikimaailmassa sellaista kuvaa seinälle enkä vaatteeseen enkä mihinkään. Sellainen heavymetaltyyli on minusta vain niin kamala. Olen maalaisromantikko. Ei vaan sovi mun ajatukseen kauniista.

Tatuointi kuvaa ihmisen yhteiskunnallista ja sosiaalsita taustaa. Toisia ihmisiä ahdistaa hirveästi se, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia. Moniarvoisuus on kuitenkin elämän tosiasioita.

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 06:35"]

Sotku iholla. Jos käy huonosti ihminen tunnistetaan ja etsitään tatuoinnin perusteella. Vanha ryppynen tatuoitu mummo roikkuvassa ihossa. Vanhemmiten iho rypistyy ja tatuointi muuttuu kasaksi jotakin tummaa sotkua. On maksaläiskiä ja sotkua iholla. Pitäisi osata miettiä miltä se tatuointi näyttää sitten kun on vanha. Ei sovi elegantille ladylle sotkut iholle.

[/quote]

Kieltämättä erikoinen mielikuva. Kun Jannica-Jadessa pestään vuoteeseensa 80-vuotiaana, hoitaja kysyy: "mitäs se tämä on esittänyt silloin ennen vanhaan?"

usein ne on ne tylsimmän näköiset ihmiset, joitten on ollut pakko erottuakseen siitä massasta ottaa joku merkki. Jos on persoonallisen näköinen luonnostaan, niin ei tarvitse mitään "tää on niin mua" piirustusta ihoonsa.

Huvittaviahan ne ovat. Jossain kassajonossa ihan kiva miettiä tatuointien symbliikkaa ja merkitystä kantajalleen. Maatuska pohkeessa... Muisto 80-luvun Leningradin matkalta.

Nuottiavain olkapäässä... Olin ala-asteen parhaita nokkahuilun soittajia.

Skorpioni korvan alla... Varmaan sika kiinalaisessa horoskoopissa.