Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taidan nyt sitten katkaista pitkän ystävyyden :(
17.09.2014 |
Kun ei tule kuin pahaa mieltä jatkuvasti ystäväni käytöksestä. Ymmärrän, että hän on masentunut monista asioista. Hänellä on raskasta jne. Mutta silti se kirpaisee, että hän puhuu vain omista asioistaan, tuskin kommentoi elämääni mitenkään. Jos kerron huolestani, vastaus on, että "elämä on". Hänen huolistaan ja murheistaan puhumme kuitenkin tunteja ja vatvomme kaikkea vaikka aamuyön tunneille saakka.
Hän jakaa ystävänsä ryhmiin sen mukana, kuinka paljon nämä auttavat häntä. Paljon auttavia kehutaan ja heistä puhutaan ja heidän pyyteettömyyttään ylistetään. Kuinka Saara uhrautui ja lähti heidän kanssa lääkäriin lapsen sairastuttua yöllä, mitä hän tekisikään ilman Saaraa. Tai Ulla on korvaamaton, hän lainasi 200 euroa että hän pärjää kuun loppuun. Ihana ystävä tuo Ulla!
Minun paikkani on kuunnella ja vatvoa hänen miesongelmiaan. Hän ei edes tiedä enää mitään minusta, ei edes sitä, että muutin. Yritin kertoa hänelle uuden osoitteeni, muttei hän tainnut oikein kuunnella, kun piti vaan jankuttaa niitä miesjuttuja.
Tajusin nyt vihdoin, etten saa tästä ystävyydestä mitään irti, vaikka olemme tunteneet kouluajoista saakka. Poistun takavasemmalle. Silti surettaa...
Onko teillä muilla kokemuksia siitä, että jostain ystävyydestä pitää päästää irti, että se on tullut tiensä päähän?
Kommentit (43)
Ota etäisyyttä, mutta älä katkaise yhteyttä kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita hänelle kirje ja kerro avoimesti mitä ajattelet. Se monesti auttaa. Hänen käyttäytyminen varmasti muuttuu jos annat hänelle rakentavaa ja asiallista palautetta.
Minä olen tässä monen vuoden ajan vähitellen lopettanut yhteydenpidon erääseen aikanaan hyväänkin ystävääni. Syytä tähän on jotkut (mm. täällä) pitäneet todella typeränä, mutta minulla oli lopulta niin paha olla tapaamistemme jälkeen, että en jaksanut olla enää 'kiltti'.
Esikoiseni oli pienenä lievästi erityislapsi hahmotusongelmien takia. Vaikka terapiat ja lisäopetus auttoivat, hän hyvän koulualun jälkeen viidennestä luokasta yhdeksänteen oli rankasti koulukiusattu. Pojat (oman luokan ja rinnakkaisluokkien) nimittelivät tunneilla ja välitunneilla, piirittivät pilkan kohteeksi, heitettiin tunneilla paperipalloilla ja pyyhekumin palasilla. Tytöt eristivät, kieltäytyivat juttelemasta ja ottamasta mukaan ryhmätöihin, eivät tervehtineet (eivät edelleenkään), puhuivat selän takana että hävettää kun tuo on pilaamassa meidän luokan. Tämän ystäväni tyttäret olivat samassa koulussa, luokkaa paria ylempänä. He kieltäytyivat samalla tavalla kuin nuo toisetkin. Kuulema ahdisti ajatuskin että pitäisi jutella. Heillä ei ollut kuulema mitään velvollisuutta osoittaa mitään lapselleni, hän ei ollut tarpeeksi mielenkintoinen, värikäs ja täydellinen heille (ovat suosittuja tyylibloggareita). Kemiat eivät kuulema pelanneet, eikä silloin ole pakko, sanoi heidän äitinsä, hehän sattuvat nyt vain tietämään toisensa.Toinen heistä on minun kummilapseni, jolle viime vuoteen asti, jolloin täytti 18, ostin syntymä- ja joululahjat, koska hänen äitinsä piti sitä välttämättömänä. Tämä tyttö ei ole koskaan tervehtinyt minuakaan, kun on kaupungilla vastaan tullut; äitinsä mukaan ollut niin ajatuksissaan ettei ole huomannut tai kaverit ovat vieneet niin huomion.
Kerroin hänelle kiusaamisesta ja itkin hänelle monesti, kun koululta otettiin yhteyttä ja tuntui niin epätoivoiselta, kun tyttäreni ei saa käydä koulua rauhassa. Hän kommentoi että voi voi, onpas ikävää. Lopulta sanoin että miksi ne sunkaan tytöt ei koskaan juttele ja tervehdi häntä, muut näkisivät ettei tyttäreni ole niin tyhmä ja nössö kuin muut väittää. Hän oli yllättynyt ja melkein järkyttynyt että sellaista ehdotin. Huom! En koskaan sanonut että PITÄISI olla ystävä, huomioiminen pari sanaa (*mikä tunti sulla oli*), moikkaaminen olisi riittänyt. Ei ollut kuulema mitään yhteistä, ei puheenaiheita, etenkään ei velvollisuutta; sanoin, sä et tiedä miltä tuntuu, kun lasta kiusataan vuodesta toiseen ja aina vaan se putkahtaa esiin; hän sanoi, en tiedä, en todellakaan kun meidän tytöilla on aina ollut niin paljon ihania kavereita.
Kyllä hänkin varmaan kyllästyi minuun. Kun puhuin asiasta niin usein, mutta kun se oli niin iso asia meidän perheen elämässä. Kun minun lapsellani ei elämä ollut niin täydellistä ja mutkatonta. Juttelin tietysti muustakin, mutta taisin olla yhtä tylsä ja hiirulainen kuin lapseni. Tein päätöksen, että lapseni tarvitsee minua paljon enemmän kuin hän. Minua ei kiinnosta hänen täydelliset lapsensa ja näiden bloggaribileet, paljubileet, poikaystävät, opiskeupaikat ulkomailla. Elän omaa pientä elämääni omien läheisteni kanssa. Minä tuen ja kannustan lastani jättämään vuodet kiusattuna taakseen, vaikka tosi ikävät ja syvät jäljet ne tämän ihanan tytön itsetuntoon jätti. Kun muille hän ei kelvannut, minulle hän kelpaa sellaisena kuin on. Pitäkööt tunkkinsa p?*&%le. Ylioppilasjuhlissa keväällä kävin, yksin, kumpaakaan lasta ei kiinnostanut tulla mukaan. Velvollisuudesta istuin, join kahvit ja läksin. Vuodet tekivät meistä liian erilaisia.
Mua ihmetyttää että miten te ylipäätään ajauduttu ystäviksi ihmisten kanssa, joita ei kiinnosta teidän jutut? Mulle riittäisi varmaan yksi keskustelu jossa käännytään koneelle kun yritän kertoa kuulumisiani ja juttu jatkuu vasta kun keksii uuden jutun itsestään. En taitaisi edes suuttua mutta toteaisin ettei nyt oikein toimi. Tai miksi joku ostaa tunnollisesti lahjoja ihmiselle, joka ei vaivaudu edes tervehtimään?
No oletpa hyvä ystävä. Mikset tue häntä? Ethän itsekään kuuntele hänen juttujaan. Ainakin tuosta "Aina vaan vatvotaan hänen ongelmiaan" sai sellaisen käsityksen ettei sinua kiinnosta hänen murheensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 17:55"]
Toka sivu
[/quote]
löysää pipoa. Mitä väliä sillä on...
25, muistan aikaisemmat kirjoituksesi. Tunsin silloin ja tunnen nyt suurta myötätuntoa. Ja minusta teit nyt oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^No oot kyllä liian kiltti! En todellakaan olisi ostanut yhtään lahjaa tollaselle pissikselle, joka kiusaa omaa lastani!
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 19:44"]^No oot kyllä liian kiltti! En todellakaan olisi ostanut yhtään lahjaa tollaselle pissikselle, joka kiusaa omaa lastani!
[/quote]
Jaaha, sivut ei taas pelitä. Tää tarkoitettu sille erityistytön äidille. .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 19:38"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 17:55"]
Toka sivu
[/quote]
löysää pipoa. Mitä väliä sillä on...
[/quote] Hitto mikä idari!
On se ikävää, että Suomessa tervehtiminenkin on ylivoimaisen vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin sellanen "ystävä", joka sanoo mulle monesti tosi ilkeesti. Ite en IKINÄ sanos niin kenellekään. Jokunen myös sellanen, jotka peruu tapaamisia tai ei pidä yhteyttä oma-alotteisesti. Tosi ystävät ollu viime aikoina hukassa.. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 19:42"]
25, muistan aikaisemmat kirjoituksesi. Tunsin silloin ja tunnen nyt suurta myötätuntoa. Ja minusta teit nyt oikein.
[/quote]
Hämmennyin ja olen otettu, että joku muistaa minut. Ja tarinani. :'-) T:25
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 19:42"]
25, muistan aikaisemmat kirjoituksesi. Tunsin silloin ja tunnen nyt suurta myötätuntoa. Ja minusta teit nyt oikein.
[/quote]
Hämmennyin ja olen otettu, että joku muistaa minut. Ja tarinani. :'-) T:25
[/quote]
Minäkin muistan, ja se oli jo silloin pöyristyttävä. Minun on vaikea ymmärtää ystäväsi ajatuksenjuoksua... ehkä ihan hyvä, että karistit hänet kannoiltasi. :) Kaikkea hyvää sinulle ja tyttärellesi.
Miksi teitä kiinnostaa NOIN paljon mitä ihmiset Facessa kirjoittaa?
Tämäkin aloittaja olisi täysin tyytyväinen ystävyyteensä jos se kaveri ei hehkuttelisi prin ihmisen (anteeksi nyt mutta tosi isoja apuja). Mitä vikaa siinä on?
Älkääkä nyt käsittäkö tätä(kin) väärin vaan sanon miten itse ajattelen: on minullakin muutama kveri Facessa joka ylistää aina muutamaa tyyppiä, ei se minulta ole pois. Tai minulle TARKOITETTU.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 21:15"]
Miksi teitä kiinnostaa NOIN paljon mitä ihmiset Facessa kirjoittaa?
Tämäkin aloittaja olisi täysin tyytyväinen ystävyyteensä jos se kaveri ei hehkuttelisi prin ihmisen (anteeksi nyt mutta tosi isoja apuja). Mitä vikaa siinä on?
Älkääkä nyt käsittäkö tätä(kin) väärin vaan sanon miten itse ajattelen: on minullakin muutama kveri Facessa joka ylistää aina muutamaa tyyppiä, ei se minulta ole pois. Tai minulle TARKOITETTU.
[/quote]
No olihan ap:n ystävän toimissa muutakin vajautta. Mitä hän teki ap:n eteen, tai miten otti ap:n huomioon?
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 16:35"]
No oletpa hyvä ystävä. Mikset tue häntä? Ethän itsekään kuuntele hänen juttujaan. Ainakin tuosta "Aina vaan vatvotaan hänen ongelmiaan" sai sellaisen käsityksen ettei sinua kiinnosta hänen murheensa.
[/quote]
Mitä muuta aloittaja oli tehnytkään? Miten siitä, että _koko_ajan_ puhutaan kaverin asioita mutta ei aloittajan, saa sellaisen käsityksen, ettei aloittaja kuuntele kaveriaan?
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 21:44"]
Ei kaikilla ole rahaa tai vaikkapa sitä autoa, jolla ajeluttaa kavereitaan sinne tänne. Ei kai ystävyydessä ole kyse vain jostain palvelujen tarjoamisesta. Tuon logiikan mukaan köyhällä autottomalla ei voi olla ystäviä ollenkaan, kun ei voi hyödyttää ketään.
[/quote]
No niin, sinäpä sen sanoitkin. Ajattelinkin, että minne ystäväni katosivat, mutta samaan aikaanhan se osui kuin avioeroni ja vaikeampiin töihin vaihtaminen. Ei ole nyt autoa eikä rahaa. Eikä aikaa kuunnella ruikutusta puhelimessa. Nämä "älä sairastu vahvuuteen" -neuvoja jakavat kaverit ei oo koskaan silloin tavattavissa kun sitä lapsenhoitoapua aivan kiireemmin tarvitsisi. Enpä silloin tajunnut, että ex-kaverit tarkoittivat avunpyytämisellä viranomaisia eivätkä itseään.
Alue: Aihe vapaa
Voi ap! Tilanteesi kuulostaa niin tutulta! Katkaisin tänä kesänä välit erääseen "ystävään", jonka olin tuntenut useamman vuoden ajan. Hän oli pitkälti samanlainen kuin itsekin kuvailit: hänen ajatuksensa ja puheensa pyörivät vain oman napansa ympärillä, eikä hän ollut kiinnostunut muiden kuulumisista ollenkaan. Olin monen vuoden ajan kuunnellut hänen lukemattomia kriisejä ja murheitaan, koitin olla hyvä ystävä. Sen ainoan kerran kun olisin itse tarvinnut olkapäätä, häntä ei kiinnostanut..mm. alkoi kesken pahan olon purkaustani lähetellä viestejä kaverilleen ja naureskella niiden hassuille sisällöille. Toki hän oli aikaisemmin lypsänyt tilanteestani kaikki herkulliset yksityiskohdat, jotka hän sitten kertoi eteenpäin. Mutta kun kyse oli vain minun tylsistä tunteistani, häntä rupesi kyllästyttämään.
Ystävyys oli muutenkin yksipuolista, hän ei pariin vuoteen tullut kertaakaan luokseni, vaan aina minun olisi pitänyt käydä hänen luonaan sekä auttamassa milloin missäkin asiassa. Jos en käynyt hänen mielestään tarpeeksi usein, sain kuulla etten välittänyt tarpeeksi. Itse ei toki auttanut mua kertaakaan missään. Vierailut hänen luonaan olivat aika raskaita hänen itsekkään käytöksensä takia. Hänellä oli sellainen tuoli, jossa oli pyörivä istuinosa. Aina kun aukasin suuni kertoakseni ihan peruskuulumisiani, hän kääntyi sillä tuolillaan koneelle ja rupesi viestittelemään muiden kanssa. Takaisin hän kääntyi vasta kun hänellä oli uusi juttu itsestään kerrottavana. Ihan legendaarinen se tuoli!
Näiden lisäksi syinä välimme katkeamiseen oli tuhat muutakin syytä, paljastuneita valheita, ihmeellisiä kieroja suunnitelmia. Ei sitä enää jaksanut. Yritin olla polttamatta siltoja ja yritin feidata juuri niinkuin jotkut ovat täällä neuvoneet. Se ei auttanut, roikkui kuin takiainen eikä ymmärtänyt yskää. Lopulta jouduin sanomaan hänelle kaiken suoraan. Suuttui siitä pahemman kerran, ilmoitti vain ettei hänen tarvitse sietää sellaista. No, itsepä oli sitä kerjännyt. Välimme katkesivat ja ihanaa, oloni on niin helpottunut!