Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taidan nyt sitten katkaista pitkän ystävyyden :(
17.09.2014 |
Kun ei tule kuin pahaa mieltä jatkuvasti ystäväni käytöksestä. Ymmärrän, että hän on masentunut monista asioista. Hänellä on raskasta jne. Mutta silti se kirpaisee, että hän puhuu vain omista asioistaan, tuskin kommentoi elämääni mitenkään. Jos kerron huolestani, vastaus on, että "elämä on". Hänen huolistaan ja murheistaan puhumme kuitenkin tunteja ja vatvomme kaikkea vaikka aamuyön tunneille saakka.
Hän jakaa ystävänsä ryhmiin sen mukana, kuinka paljon nämä auttavat häntä. Paljon auttavia kehutaan ja heistä puhutaan ja heidän pyyteettömyyttään ylistetään. Kuinka Saara uhrautui ja lähti heidän kanssa lääkäriin lapsen sairastuttua yöllä, mitä hän tekisikään ilman Saaraa. Tai Ulla on korvaamaton, hän lainasi 200 euroa että hän pärjää kuun loppuun. Ihana ystävä tuo Ulla!
Minun paikkani on kuunnella ja vatvoa hänen miesongelmiaan. Hän ei edes tiedä enää mitään minusta, ei edes sitä, että muutin. Yritin kertoa hänelle uuden osoitteeni, muttei hän tainnut oikein kuunnella, kun piti vaan jankuttaa niitä miesjuttuja.
Tajusin nyt vihdoin, etten saa tästä ystävyydestä mitään irti, vaikka olemme tunteneet kouluajoista saakka. Poistun takavasemmalle. Silti surettaa...
Onko teillä muilla kokemuksia siitä, että jostain ystävyydestä pitää päästää irti, että se on tullut tiensä päähän?
Kommentit (43)
Musta olisi fiksua puhua asiasta ystävälle, kertoa ainakin syy valirikkoon. Jos on kivin vaikeassa elämäntilanteessa niin saattaa olla vähän tampio ja unohtaa sen vastavuoroisuuden , ikä ystävyyteen kuuluu. Juttu voisi kuitenkin ratketa juttelemalla, ehkä se avaisi ystäväsi silmät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 20:57"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 20:04"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 19:42"]
25, muistan aikaisemmat kirjoituksesi. Tunsin silloin ja tunnen nyt suurta myötätuntoa. Ja minusta teit nyt oikein.
[/quote]
Hämmennyin ja olen otettu, että joku muistaa minut. Ja tarinani. :'-) T:25
[/quote]
Minäkin muistan, ja se oli jo silloin pöyristyttävä. Minun on vaikea ymmärtää ystäväsi ajatuksenjuoksua... ehkä ihan hyvä, että karistit hänet kannoiltasi. :) Kaikkea hyvää sinulle ja tyttärellesi.
[/quote]
Kiitos teille! Se, että myötäelätte ja ja ymmärrätte on ihanaa ja ja ... Antaa tukea. Kiusaaminen koskettaa kuitenkin koko perhettä. Vanhempia ja sisaruksia myöten. Ne keiden kohdalle se ei tule, ei voivatkaan täysin ymmärtää. Joskus toivoo että näitä, joitten kanssa tavalla tai toisella yhteisymmärrys tulee, voisi tavata...