Aineenope avautuu luokanopettajista...

Eikös yläkoulussa kaikki oo aineopeja ja alakoulussa pääasiassa luokanopeja? Ei akateeminen kysyy.

En osaa sanoa aineopettajista, mutta usean luokanopettajien olen nähnyt kirjoittavan tekstejä, jotka vilisevät kirjoitusvirheitä ("kuullostaa", "syys terveisin"). Ja tällaiset opettavat lapsille äidinkieltä ja arvioivat heitä.

*aineenopettaja. T. 23

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:48"]

Eikös yläkoulussa kaikki oo aineopeja ja alakoulussa pääasiassa luokanopeja? Ei akateeminen kysyy.

[/quote]

Pääasiassa juuri näin. Mutta alakoulussa voi olla myös aineenopettajia, esimerkiksi kuvataide/liikunta/musiikki… Isommissa kouluissa varsinkin. Yläkouluissa on aineenopettajia sekä kaksoispätevyydellä olevia opettajia (siis heillä on sekä luokanopen että jonkin/joidenkin aineiden aineenopettajan pätevyys).

Kumpikin tutkinto, siis sekä aineen- että luokanopettajan, on maisterin tutkinto.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:35"]

Itse toimin aineenopettajana yläkoulussa enkä missään nimessä vaihtaisi alakoulun puolelle. Minä en ole askartelijapaskartelija, laulaja tai leikittäjä, vaan opetan omaa ainettani. Onhan se varsinkin alemmilla tasoilla juuri tällaista leikittelyä. Minulla ei pää kestäisi sitä.

[/quote]

Vihasin yläasteella kaltaisiasi opeja...vieläkin puistattaa...

Sori vaan molemmat ammattiryhmät, mutta parhaat kokemukset mulla ala-asteella oli epäpätevistä sijaisista. Olivat kaikki miespuolisia, osasivat oikealla tavalla opettaa, ilman että kaikki pedagogiset teoreemat olisivat pilanneet heidän sisäisen kykynsä olla auktoriteetteja 7-12 vuotiaille lapsille. Niin liikunnassa, musiikissa, kuin yhteiskuntaopissa ja historiassa. Olivat itsekin innoissaan ja innostavia,  eivät leipäpappeina, niinkuin moni vakivirassa oleva opettaja oli. He taasen olivat usein kyllästyneitä niuhottajia, jotka olivat takertuneet vain opetussuunnitelman sisältöön.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:49"]

En osaa sanoa aineopettajista, mutta usean luokanopettajien olen nähnyt kirjoittavan tekstejä, jotka vilisevät kirjoitusvirheitä ("kuullostaa", "syys terveisin"). Ja tällaiset opettavat lapsille äidinkieltä ja arvioivat heitä.

[/quote]

Joo, se on minustakin aika kauheaa. Samaa settiä kyllä löytyy sekä aineenopettajista että viestinnän puolelta - kirjoittavien toimittajien nyt kuvittelisi myös osaavan oikeakielisyyttä, mutta kukkua kanssa!

Äidinkielen opetus ja opiskelu on ihan liian vähäistä kaikilla kouluasteilla, myös luokanopettajan ja aineenopettajien koulutuksessa (paitsi jos erikoistut äidinkieleen tai olet opiskelemassa suomea). Myös toimittajakoulutuksissa kielenhuollon opiskelu jää ihan retuperälle, se vähä ei riitä mihinkään.

Jäljet näemme joka päivä Hesarissa, Aamulehdessä, Iltapuluissa, vaikka missä.

Niin ja minä siis olen itse luokanopettaja, ja käry nousee korvista, kun ajattelen tätä kielen rappiotilaa.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 17:35"]

Olen aloittanut tänä syksynä uudessa koulussa aineenopettajana. Kyseessä on koulu, jossa on sekä ylä- että alakoulu samassa rakennuksessa. Työkavereina on siis sekä aineenopettajia että luokanopettajia. Aikaisemmin olen työskennellyt ainoastaan aineenopettajien kanssa, enkä ole tajunnutkaan, kuinka suuri ero näiden kahden koulutuksen välillä on! Luokanopettajien koulutus on suoraan sanottuna pilipalihöpöilyä meidän aineenopettajien koulutukseen verrattuna. Heillä ei tunnu olevan alkeellisintakaan käsitystä akateemisuudesta, tiedonhallinnasta, lähdekritiikistä saati sitten tutkivasta otteesta opettamiseen. Nähtävästi he ovat saaneet opintopisteensä askartelusta ja reflektoinnista sillä aikaa, kun me matemaattisten aineiden opettajat opiskelimme oikeaa tiedettä, pänttäsimme faktoja artikkeleista ja kirjoitimme harkkatöitä. Gradunkin ovat saaneet tehdä pareittain :D

[/quote] Mahtavaa, että olet huomannut tuon yleispätevän faktan siellä omassa opettajanhuoneessasi. Uskotko, että kun opettaa ekaluokkalaisille työskentelytaitoja, sillä akateemisuudella ei oikeastaan olisikaan kovin väliä. Sitävastoin sillä on, että hallitsee kehityspsykologiaa (kuinka paljon sitä teillä siellä aineenopettajakoulussa onkaan?) Lukemaan- ja kirjoittamaanopettamisessa lähdekrittiikki ei paljoa paina. Tutkivalla otteella opettamiseen ei saa tukevaa otetta riehuvaan ekaluokkalaiseen, joka saa raivareita. Huvittavaa, että sinua yläkoulun aineenope voidaan katsoa puolestaan lukion open taholta alaviistoon.

Niin, pidän itseäni vain hieman keskivertoa älykkäämpänä ja jo ala-asteella kyllä huomasin, etteivät ne opet siellä mitään älyn jättiläisiä olleet.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:49"]

En osaa sanoa aineopettajista, mutta usean luokanopettajien olen nähnyt kirjoittavan tekstejä, jotka vilisevät kirjoitusvirheitä ("kuullostaa", "syys terveisin"). Ja tällaiset opettavat lapsille äidinkieltä ja arvioivat heitä.

[/quote] Mikäs on oma koulutuksesi? Viittaan omiin kirjoitusvirheisiisi...

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:59"]

Niin, pidän itseäni vain hieman keskivertoa älykkäämpänä ja jo ala-asteella kyllä huomasin, etteivät ne opet siellä mitään älyn jättiläisiä olleet.

[/quote]

Ei se sitten ole ihme, että nyt aikuisena olet jopa noin älykkääksi kehittynyt.

En jaksanut lukea koko ketjua. Minusta on sangen omituista, että aineenopettaja, joka on luokanopettajien kanssa tekemisissä työelämässä viittaa koulutuksen tasoon. Miten voit päätellä luokanopettajien käyttäytymisestä minkälainen koulutus on kyseessä. Miksi ylipäätään käytännön ala-asteen opetuksessa tulisi olla teoreettinen ja analysoida tietoa? Millä tavalla oppilaat siitä hyötyvät? Eiköhän se käytännönläheinen opettaja, joka osaa opettaa eri menetelmillä ole paljon parempi ope kuin se, joka kulkee nokka pystyssä muiden edessä ja on analyyttinen ja niin pirun akateeminen ja muita parempi. En yhtään ihmettele, että sinua kiusataan. Olet tainnut tehdä itsessäsi melko typerän.

Minä yliopiston proffana toimiva pidän teitä pelkkiä maistereita kyllä aivan pilipaleina. Vai että oikein gradu yksin? Oletpa mahtavan viisas.

nämä luokanopettajia vähättelevät aineenopet voisivat hetkisen miettiä, millaista oppilasainesta tulisi seiskalle, jos luokanopet eivät olisi tehneet hiki päässä hommia ne kuusi vuotta.

Ihan suoraan ja ystävällisesti sanoen olisitte pulassa ja pahasti.

terveisin aineenope alakoulun puolelta

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 17:43"]

Olen aineenope (englanti) ja lisäksi luokanope (monialaiset). Saimme tehdä nimenomaan aineenopekoulutuksessa gradun pareittain ja oli muuten oikein toimiva juttu! :D Opetan alakoulussa luokanopena ja en ole samaa mieltä kanssasi noista opinnoista. Enemmän sain noista lyhyistä luokanopen monialaisista työkaluja opettajana toimimiseen kuin aineenopettajan pedagogisista, joissa ne käytännön asiat (joilla työelämässä on oikeasti merkitystä) jäivät aivan minimiin.

[/quote]

Miten ******:ssä tavallisen kasvatustieteellisen pro gradun muka voi tehdä PAREITTAIN? Ei pitäisi olla mitenkään mahdollista, ellei akateemista rimaa ole laskettu aivan törkeän alas.

Luokanopettajilla on aika vähän tietoa esim äikästä. Pilkkusäännöt opetetaan ihan miten sattuu ja käsiala nostetaan kunniaan suureen. On aika hankalaa muuttaa näitä muistisääntöjä: "ikinä ei tule pilkkua ennen ja sanaa". No kun tulee! 

Tai kun pitäsi taivuttaa adejektiiveja komparatiivissa ja superlatiivissa, hyväksytään ukko,ukompi,ukoin. Ihan kiva, mutta ukko on substantiivi.

Itse kunnioitan luokanopettajia sitkeinä kasvattajina, jotka jaksavat kerrata sääntöjä uudestaan ja uudestaan. Samasta syystä ajaudun myös heidän kanssaan törmäyskurssille. Minulle on suhteellisen sama onko huppu päässä luokassa, jos asenne on hyvä ja töitä tehdään. Haukottelen myös siinä vaiheessa kun viikkopalaverissa keskustellaan puolet ajasta siitä, missä asteessa on pipopakko. Aivan sama!

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:44"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 18:41"]

En missään tapauksessa vähättelisi luokanopettajan merkitystä oppilaille. Parhaimmassa tapauksessa oma ihana ope on ikimuistoinen henkilö elämässä, joillekin lapsille jopa ainoa turvallinen aikuinen. Työtä tehdään kuitenkin persoonalla. Minkään yksittäisen aineen hallinta eikä edes kasvatustieteellinen teoreettinen tieto ole yhtä tärkeää (vaikka sitäkin tarvitaan), ja niin muodoin ei myöskään tieteellisyyden taso. Nykyään tietysti jokainen ammattiala pyrkii nostamaan statustaan korostamalla vaativaa koulutustaan, jotta ei jäisi palkkakehityksessä jälkeen. Luokanopettajan koulutus voi olla työläs, mutta tieteellisesti en pidä sitä vaativana.

[/quote]

Ihan mielenkiinnosta, mitä koulutusta sinä pidät tieteellisesti vaativana? Mikä tiedekunta, suuntautumisvaihtoehto, koulutusohjelma? Onko sivuaineilla väliä?

 :)

[/quote]

Jatko-opintoja voi jo pitää tieteellisesti vaativina, vaikka tutkijan ura vasta alkaa väitöskirjasta. Gradut voivat olla nykyään täynnä kirjoitus-, asia- ja viittausvirheitä sekä yleisesti kehnoa ajattelua. Mutta pidän toki aineenopettajaopintoja vaativampina kuin luokanopettajan, ihan sillä perusteella että olen nähnyt näitä aineenopettajan pätevyyttä tavoittelevia luokanopettajia, joilla on peruskäsitteetkin hakusessa, tiedonhakutaidoista ja tieteellisestä ajattelusta puhumattakaan.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 19:28"]

Luokanopettajilla on aika vähän tietoa esim äikästä. Pilkkusäännöt opetetaan ihan miten sattuu ja käsiala nostetaan kunniaan suureen. On aika hankalaa muuttaa näitä muistisääntöjä: "ikinä ei tule pilkkua ennen ja sanaa". No kun tulee! 

Tai kun pitäsi taivuttaa adejektiiveja komparatiivissa ja superlatiivissa, hyväksytään ukko,ukompi,ukoin. Ihan kiva, mutta ukko on substantiivi.

Itse kunnioitan luokanopettajia sitkeinä kasvattajina, jotka jaksavat kerrata sääntöjä uudestaan ja uudestaan. Samasta syystä ajaudun myös heidän kanssaan törmäyskurssille. Minulle on suhteellisen sama onko huppu päässä luokassa, jos asenne on hyvä ja töitä tehdään. Haukottelen myös siinä vaiheessa kun viikkopalaverissa keskustellaan puolet ajasta siitä, missä asteessa on pipopakko. Aivan sama!

[/quote] Useamman lapsen äitinä komppaan tätä. Luokanopettajien työ on pääosin kasvattamista. Mutta kun joskus sattui alakoulun puolella esim. englantiin jollekin lapselle vuodeksi aineenopettaja, ihan eri tavalla tuli opiskeluun tatsia ja kielitaito parani. Kun seuraavana vuonna oli taas luokanopettaja, opeteltiin tankeroenglantia ja lapsi turhaantui.

Kun siirtyy yläasteelle, tulee hommaan ihan eri meininki ja päästään oikeasti opiskelemaan. Mutta näinhän sen pitää olla, että ala-asteella kasvatetaan ja yläasteella aletaan valmistautua jatko-opintoihin.

Ap, hyvä. Hiukan laaja-alaisuutta siihen tieteelliseen ajatteluusi. Itse olen FM, matikka pääaineena, fysiikka ja tietojenkäsittely sivuaineina. Toimin muutamia vuosia aineenopettajana sekä yläkoulussa että lukiossa. Silloin ajattelin, että luokanopet on jotain askarteluohjaajia ja muutenkin vähän bimboja noine monialaisine opintoineen ja höpsötyskasvatustiede pääaineena. Sitten sain mahdollisuuden suorittaa luokanopettajan monialaiset vuodessa ja ajattelin, että mukava saada breikki työelämään ja ottaa opintovapaa. Hurahdin hommaan täysin. Samalla avautui ihan uusi ajattelu. Ensinnäkin meidän peruskoulu on pirun teoreettinen. Sitä ei mitenkään helpota se, että yläkoulussa opettaa omaa ainettaan täysillä lobbaavat aineenopettajat, jotka eivät ole kukaan valmiita yhtään joustamaan oman aineensa osalta ja katsomaan kokonaisuutta lasten kannalta. Aineenopettajilla on muutenkin lasten sielunelämä pahasti hukassa monissa tapauksissa. Ei koulun ole tarkoitus tuhota lasta vaan antaa riittävät pohjat jatkolle + ennen kaikkea kehittää luonnetta ja itsetuntoa. Uusikylän sanoin... "koulun pitää vaalia oppilaidensa mielenterveyttä".

Minä arvostan aineenopettajia. Ja kyllä, oli noin 500-kertaa vaativampaa suorittaa matikan pääaineopinnot ja fysiikan sivuaineopinnot kuin vastaavat opintopisteet luokanopekoulutuksessa. Mutta onko se se päämäärä? Alakoulussa sitä paitsi lasten ajattelu on kovin konkreettista eli mitään tieteellistä ei voi liikaa edes olla. Pääasia, että oppivat istumaan paikallaan ja toimimaan ryhmässä. Lukeminen, kirjoittaminen ja lukusuora olisi hyvä olla noin suunnilleen hanskassa, kun yläkouluun tullaan. Tottakai se vaikuttaa persoonaan, kun puhuu vuodesta toiseen selkein ohjein lapsille. Toisaalta sinusta ja minusta voitaisiin matikistina sanoa, että olemme vailla sosiaalisia taitoja olevia pedantteja ääliöitä.

Summa summarum: Ap, kasvatapa nyt hiukan sitä näkökulmaasi asioihin. Ja ne monialaiset tekisi sinullekin hyvää. Enemmän sieltä saa opetukseen eväitä kuin pedagogista! Valitettavasti juuri matikisteissa oli aikanaan pedagogisissa paljon porukkaa, joilla oli ihan vinoutunut käsitys opettajan työstä. Ne kuvitteli menevänsä peruskouluun opettamaan ja kasvatushan heille ei kuulu jne. Ylipäätään joustavuus ja luovuus oli nollassa, vaikka sinällään lahjakkaita omassa aineessaan olivatkin. Opettaja on loppujen lopuksi paljon muutakin kuin oman aineensa asiantuntija. Ja nykymaailmassa pitää osata luovia ihmisten kanssa tai tulee vaikeaa.

Eikö miehesi kehu sinua koskaan, ap?