Miten usein anoppinne käy teillä? Tuleeko ilmoittamatta ja mitä tekee teillä?

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kolmentoista vuoden ajan anoppi kunnes menehtyi. Kerkisi käydä kolme kertaa kylässä. Lasten ollessa pieniä olisin kaivannut tukea ja apua, mutta päinvastoin se meni hänelle. Viikoittain mies kävi huolehtimassa äitinsä asioista, joka tietysti on ymmärrettävää kun kyseessä on vanha ihminen. Kadehtien katselin perheitä, jotka saivat vanhemmiltaan tukea. Itse en saanut paljoakaan. Omatkin vanhemmat olivat jo iäkkäitä ja heistäkin huolehdittiin. Nyt oon elämässäni niin uupunut, etten jaksa autella enää ketään kuin omaa perhettä, kun niitä vaikeuksia riittää.  Kaappeihin eivät yleensä menneet kuin vieraat lapset, kun etsivät leluja ym, enkä ole pahakseni laittanut. Jos jotain kiinnostaa niin paljon meidän kaapit, niin tervetuloa katselemaan mitä sieltä löytyy. Saattaa olla pölyäkin.

Koska meille syntyi tämä sukupolvi, joka kyllä kykenee lisääntymään, mutta ei pysty itse huolehtimaan jälkikasvustaan?

Ei käy koskaan. Viimeksi toissa jouluna on käväissyt, sitä ennen pääsiäisenä. Ei utele, ei sitä kiinnosta. Välillä olisi kiva, jos olisi edes vähän uteliaampi. Mutta ilmeisesti oman tyttären luona käy paljon. Itselläni ei ole äitiä, joten kaipaisin vähän sellaista osallistuvaa äitihahmoa, joka änkisi elämään.. :)

Käy kerran viikossa. Asuu lähellä ja mies on antanut omat avaimet. Mielellään tulee yksin ja penkoo kaappeja. Yhden kerran oli järjestänyt astiat uudelleen

Piipahtaa ehkä kerran kuussa. Jutteleez mutta jutut on vähän negatiivisia. Esim. jos tarjoillaan joulutorttu ja joulun aikaan, niin vertailee niitä muiden joulutorttuihin ja kertoi muualla saaneensa parempia

Mun anoppi ei tullut yllättäen koskaan, kun tarvitsi kyydin, ja matkaa oli. Eikä koskaan pitänyt kaappitarkastusta tms. Lapsenlapsiaan muisti aina.

Mulla on kaksi miniää, en pidä kaappitarkastuksia minäkään. Paitsi lapsenlapselle piti etsiä kuivaa päälle ja silloin piti mennä kaapille tietenkin. Olen tyytyväinen poikieni kumppaneihin, osaavia nuoria naisia. Energisempiä kuin minä koskaan. Lähellä käyn ehkä kerran kuukauteen t. he meillä. Pk-seudulle en ole korona-aikaan käynyt. Ehkä kerran vuodessa tavalliseen aikaan, kun ei ole koronaa.

Minulla oli maailman paras anoppi, vieläkin kaipaan. Hänelle lasteni hyvinvointi oli kaikki kaikessa ja hän tuki minua ja lapsia kuolemaansa asti. Samoin appi. Olen heille kiitollinen niin kauan kuin elän. Oli ihanaa katsoa kuinka lapset kunnioittivat isovanhempiaan aikuisenakin ja huolehtivat heistä loppuun saakka.

Anoppi alkaa olemaan ikäihmisiä, asuu omillaan yksin mutta varsin pirtsakassa kunnossa on yli 90-kymppiseksi. Varsinkin pahimmilla talvipakkasilla on useammankin viikon yhteen menoon. Kuuluu suorastaan kalustoon ja itseä ei haittaa millin vertaa, päin vastoin, plussan puolella on pidemmätkin visiitit. Välit kouluikäisiin lapsenlapsiin (asuvat lähellä)  ovat paremmat kuin erinomaiset ja anoppi ilman muuta tasapainottaa olemassaolollaan  heidän muuten epävakaita kotioloja.

Mikä niissä kaapeissa muka kiinnostaa. Itsekin olen anoppi ja jos siellä kaapilla käyn, niin kyllä siihen jokin syy on. Ei tarvi kyttäillä. Onko teillä jotain erikoista niissä kaapeissa?  

Tuntuu, että pelätään arvostelua. Tottakai nuori vaimo haluaa näyttää osaamistaan. Onko itsetunnon ongelmia vai mitä. Samoja astioita, ruokia ja vaatteita niissä kaapeissa on kaikilla. Tietysti toinen pitää järjestystä ja viikkaa esim. vaatteet, lakanat ym. toinen ne pukkaa myttynä kaappiin. Hälläväliä kunhan pärjäävät. Minulla on molemman tyyppisiä miniöitä. Ei ole paljon niitä kyläreissuja noin 4xvuosi.

Tuntuu muuttuneen tuo isovanhemmuuden luonne. 60-luvulla mummo ja vaarit hoiti ja auttoi enemmän. Nykylapset saa paljon enemmän oppia ja vaikutteita muualta. Taitas nämä minunkin taitoni olla jo vanhanaikaisia. 

Asui 250 km päässä ja tuli kun kutsuttiin. Joka kerran soitti minulle päivää aikaisemmin että jos ei tulisikaan kun varmaan siitä on paljon vaivaa meille. Ja minä idiootti siinä sitten puhumaan että tietenkään ei ole vaivaa ja että me kaikki niin odotamme ja tule ihmeessä..Sitten toinen miniä tuli kertoneeksi että juna- ja paikkaliput oli anopilla olleet jo pari viikkoa. Lakkasin kerjäämästä, sanoin seuraavalla puhelimsoitolla että voi voi ei sitten! Mies soitti töistään 5 minuuttia sen jälkeen minulle että mikä on kun en halua hänen äitiään kylään? Sanoin kuten asia oli ja siihen loppuivat ne „jos en tulisikaan“ -puhelut. Sillä kyläkerralla sanoin myös, että anoppi voisi tulevaisuudessa pitää suunsa pienemmällä mitä meidän kotiin ja lasten kasvatukseen ja minun työhöni tulee. Jauhot meni hänellä suuhun kun sanoin että en minäkään hänestä erityisemmin pitänyt mutta että minut oli sentään kasvatettu kohteliaaksi.

Helpotus oli, kun kuoli pois.

Aikuisen miehen vanhempana olen todella tyytyväinen, että kasvatusvastuu on siirtynyt miniälleni. Joskus pistäydyn heidän luonaan ja poistun tyytyväisenä: olen Vapaa!

Seuraavan sukupolven hoidon jätän myös mieluusti vanhempien huoleksi.

Takavuosina kävi apen kanssa aika usein, kun tehtiin remppaa ja jeesasivat siinä tai pitivät lapsille seuraa. Ja teki kyllä vaikka mitä, kukkien nyppimisestä lähtien. 78

Kun lapsemme olivat alle kouluikäisiä niin anoppi kävi monta kertaa viikossa. Toisinaan kutsuttuna ja toisinaan vaan ilmaantui muuten vaan käymään. Kun tuli niin leikki lasten kanssa. Tullessaan toi usein leipomuksia ja oli ommellut lapsille vaatteita. Itse annoin anopille korjattavia vaatteita mukaan. Minä poimin meille molemmille marjat ja anoppi keitti niistä hillot ja mehut. Minä kasvatin punajuuret ja anoppi säilöi.

Nyt kun lapset teinejä niin anoppi kävi ehkä kerran kuukaudessa ja enemmänkin me anopilla ainakin kerran viikossa ennen koronaa. Nykyään anoppi melkein aina soittaa ennen tuloaan mitä nyt joskus pyörähtää kauppareissulla jotain tuomassa tai hakemassa ohimennessään. Edelleen anoppi leipoo meille pullaa ym. Korjailee vaatteita. Minä maksan anopin laskut, mies huoltaa ja korjaa auton sekä talon. Teinit käy ajamassa anopille nurmikon jne.

Anoppi tietää meidän askartelukaapin sisällön ja varmaan astioiden sijainnit keittiön kaapeissa ym. Olen kannustanut että laittaa pakkaseen ja jääkaappiin tuomisinaan ja ottaa sieltä mitä itse tarvii. Tänäaamuna anoppi soitti ja tarjoutui poimimaan vadelmat kasvimaaltani kun tiesi että olen sairaana.

Eli ihan hyvässä hengessä tullaan toimeen. Tilataan toisiltamme apua ja autetaan toisiamme.

Ehkä kerran kuukaudessa. Aina kutsuttuna, ei änkeä milloin sattuu eikä ole omia avaimia.

Lapsi käy mummon luona kylässä ainakin kerran viikossa, ja aina sovitaan siitäkin. Vienti/hakureissulla sitten kuskaava vanhempikin näkee anoppia pikaisesti.

Hyvät välit on. Kukaan ei pengo mitään eikä käyttäydy tungettelevasti tai epäkohteliaasti.