Miten usein anoppinne käy teillä? Tuleeko ilmoittamatta ja mitä tekee teillä?

Anoppi on käynyt meillä viimeksi kuusi vuotta sitten. Asuu kaukana, hänellä on paljon eläimiä ja on vähän huono reissaamaan.

Silloin tällöin käy. Ei kauhean usein. Ikinä ei tule ilmoittamatta ja kylässä ollessaan juttelee. Ei siitä ole hyötyä eikä haittaakaan. Ihan hyvä mielestäni näin kaikin puolin.

Ollaan asuttu tässä 12 vuotta, mun anoppini on käynyt täällä ehkä 4–5 kertaa.

Vaihtelevasti. Kesällä saattaa käydä useamman kerran ja sitten meneekin yli puoli vuotta ettei käy ollenkaan. Varmaan menisi mielellään kaapeille, mutta tietää että minä kyllä annan sitten lähtöpassit. Pari kertaa on otettu yhteen suhteen alkuaikoina.

Ollaan asuttu nyt vuosi yhdessä miehen kanssa saman katon alla ja nyt vasta anoppi suunnittelee ensimmäistä vierailuaan meille. Hän on mukava vanhempi rouva eikä kovin matkustele missään, joten mielellämme otamme hänet yökylään kun asuu hieman kauempana. Omat vanhempani ovat käyneet muutamia kertoja, hekään eivät ole kyläily henkisiä.

Viimeksi varmaan pari vuotta sitten olivat appivanhemmat kylässä kutsuttuina ja erittäin tervetulleina. Koskaan eivät tule kysymättä, vaan aina kutsuttuina ja halaamme lämpimästi, kun he tulevat. He asuvat nyt kauempana, joten siksi he käyvät harvemmin täällä, mutta olimme kyllä kesällä heidän kanssa mökillä usein.

Joskus aikoinaan, kun lapset olivat pieniä ja sairaana, he halusivat tulla hoitamaan lapsia meille, että me pääsimme töihin. Tai sitten he saattoivat olla meillä yön tai pari, kun minulle ja miehelle osui samaan aikaan ulkomaan työmatka. Silloin anoppi saattoi kysyä voisiko hän tehdä samalla jotain hyödyllistä ja mietimme yhdessä tekemistä. Kerran hän järjesteli täällä keittiön kaappeja ja hyvä tulikin.

Ei ole käynyt koskaan, vaikka asuu alle 3 km päässä. Mekään emme ole käyneet luonaan yli 10 vuoteen. Mies soittelee äidilleen kerran viikossa ja käyvät joskus kahvilla, mutta muuta yhteydenpitoa ei ole. Anopin olen nähnyt näinä vuosina muutaman kerran miehen siskon lasten juhlissa, välit ovat etäisen asialliset.

Ennen koronaa liiankin usein. Tälläin saattoi tulla appiukon kanssa istumaan meille viikonloppuna joka pöivä pariksi tunniksi juttelemaan ja katsomaan telkkua. Kerran marssivat sisälle jooa omilla avaimilla ilmoittamatta. Silloin mulla paloi käpy ja ne avaimet lähti. Nyt olen nauttinut korona-ajasta ja siitä, että näkemiset ovat olleet vähäisiä ja vain ulkona, jolloin voin halutessani jäädä kotiin.

Jouluna käy syömässä. On korkeintaan pari tuntia ja sitten pyytää jo kyytiä kotiin.

Minä olen anoppi ja äiti - tyttäreni luona olen vieraillut edellisen kerran vanhemman pojan kastejuhlassa, menee nyt ekaluokalle. Nuoremman poikani luona en ole käynyt koskaan, asumme samalla paikkakunnalla, soittelemme viikoittain ja näemme kerran kuukaudessa. Vanhemman poikani luona olen käynyt tänä vuonna neljästi, lapsenlikkana, remonttiapuna, vienyt näytön ja juhlissa. Ja omasta mielestäni olen sosiaalinen :)

Ei käy ollenkaan. Itselläni on hyvin lämpimät välit vanhempiini, joten tuntuu vähän kurjalta, että mieheni ei halua äitiään ( monista eri syistä) luoksemme.  Ex-anoppiani tapaamme kyllä säännöllisesti. Ei tule koskaan ilmoittamatta ja tullessaan on mainiota seuraa. Hän on myös sitten todella vieraanvarainen ( tai  omaisenvarainen ehkä), kun heillä käymme. 

Vierailija kirjoitti:

Ei käy ollenkaan. Itselläni on hyvin lämpimät välit vanhempiini, joten tuntuu vähän kurjalta, että mieheni ei halua äitiään ( monista eri syistä) luoksemme.  Ex-anoppiani tapaamme kyllä säännöllisesti. Ei tule koskaan ilmoittamatta ja tullessaan on mainiota seuraa. Hän on myös sitten todella vieraanvarainen ( tai  omaisenvarainen ehkä), kun heillä käymme. 

Ja sitten taas poikaani ja hänen puolisoaan tapaan säännöllisesti,noin pari kertaa kk,  mutta näemme yleensä aina meillä tai sitten menemme yhdessä sukulaisiin, kuten nyt vaikka tänään. Meillä on pieni , mutta läheinen suku. 

olisko käynyt kerran 20 vuoden aikana.

Aika harvoin, ehkä kerran kahdessa kuussa. Jo silloin kun vasta seurustelin mieheni kanssa ja oltiin anopin kanssa yhtä aikaa mieheni silloisella asunnolla, hän käyttäytyi korostetun epätuppautuvasti... Tykkään anopistani. Appi on sitten haastavampi...

1-2 kertaa vuodessa. Saisi tulla useamminkin, mutta on iäkäs ja mieluummin on omassa kodissaan, jossa käymme jollain kokoonpanolla viikoittain. Kun tulee meille, niin istuu sohvalla/pöydän ääressä.

On käyny viimeksi -94.

Anoppi kävi ennen täysin yllättäen. Ajeli bussilla 50km ja saattoi löytyä puskasta kyttäämästä.

Oli omat eväät, inhosi kissaamme ja lasten piti olla kauniisti ja hiljaa, kun söi eväät.

Kommentoi asunnon siisteyttä, vaikka itsellä sikolätti.

Superrasittava. Nyt jo vanhus ja pysyy kotonaan. Ei paljon miestä ja lapsia tyyppi kiinnosta. Itse hoidan hänen asiat ja kuuntelen edelleen...

Minun anoppini on onneksi kuollut. Saattoi tulla 6.30 yllättäen ja rynnätä penkomaan kaappeja.

Miehen anoppi ei käy. Emme ole missään tekemississä olleet 30 vuoteen.

Asuu lähes naapurissa, mutta ei ole koskaan käynyt kylässä. On niin lihava ja huonokuntoinen ettei jaksa poistua kotoaan. 

Minulla oli kolmentoista vuoden ajan anoppi kunnes menehtyi. Kerkisi käydä kolme kertaa kylässä. Lasten ollessa pieniä olisin kaivannut tukea ja apua, mutta päinvastoin se meni hänelle. Viikoittain mies kävi huolehtimassa äitinsä asioista, joka tietysti on ymmärrettävää kun kyseessä on vanha ihminen. Kadehtien katselin perheitä, jotka saivat vanhemmiltaan tukea. Itse en saanut paljoakaan. Omatkin vanhemmat olivat jo iäkkäitä ja heistäkin huolehdittiin. Nyt oon elämässäni niin uupunut, etten jaksa autella enää ketään kuin omaa perhettä, kun niitä vaikeuksia riittää.  Kaappeihin eivät yleensä menneet kuin vieraat lapset, kun etsivät leluja ym, enkä ole pahakseni laittanut. Jos jotain kiinnostaa niin paljon meidän kaapit, niin tervetuloa katselemaan mitä sieltä löytyy. Saattaa olla pölyäkin.