Kuinka paljon käytte kaksin jossain - siis ilman vauvaa?
Meillä on kolmekuukautinen pojannassikka eikä vielä kertaakaan olla oltu kaksin miehen kanssa missään. Kummatkin kyllä omilla tahoillamme, tai no, mieshän on töissä päivät kuitenkin. Itse olen kolme kertaa käynyt omilla menoilla: kampaajalla, ostoksilla, kirjastossa yksin
Jonkin verran on herättänyt hämmästystä se, että meillä ei ole mitään älytöntä hinkua päästä kaksin miehen kanssa johonkin. Olisihan se toki mukavaa mennä vaikka syömään tai elokuviin, mutta jotenkin emme raaski pikkuista vielä jättää hoitoon. Mies ehkä olisi valmiimpi kuin minä, mutta ei mitenkään vaadi että pakko olisi päästä kaksin johonkin. Aika paljon olemme liikkuneet vauvan kanssa kolmisin. Kahdenkeskeisiä hetkiäkin jonkun verran on ihan kotona kun vauva nukkuu.
Lähinnä erään ystäväni touhu kummastuttaa minua. Hänellä nyt 6 kk vanha vauva. Ensimmäistä kertaa olivat ulkona kaksin vauvan ollessa 5 viikkoa vanha. Muutenkin käyvät nykyään ehkä n. kerran viikossa tai pari kertaa kuussa kaksin esim elokuvissa tai syömässä. Joinain viikkoina vauvaa hoitaa kahtenakin iltana joku muu kuin äiti tai isä. Lähinnä ystäväni tuntuu ajattelevan että vauvalle on sama kuka häntä hoitaa - kunhan hoitaa hyvin. No, voihan niinkin tietysti ajatella mutta minä ainakin haluan viettää aikaa lapseni kanssa enkä suoraansanottuna häntä ihan kelle tahansa uskalla antaa hoitoon.
Ehkä on hieman epäselvää mitä tällä kirjoituksella haen. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon ihmiset yleensä käyvät kaksin jossain kun lapsi on ihan pieni. Olemmeko outoja tai poikkeuksellisia mieheni kanssa?
Kommentit (24)
Kertaakaan ei olla kahdestaan oltu missään sitten pojan syntymän. Johtunee siitä ettei ole ketään jolle voisi helposti naperon jättää. Isovanhemmat kaukana ja kavereilla kiireiset elämäntilanteet. Aikansa kutakin olen ajatellut. Vielä sitä ehditään kahdelleenkin olla.
Me seurusteltiin 12 vuotta ennen pojan syntymää. Mentiin silloin kovastikkin ja ainahan sitä kahdestaan oltiin. Neljä viimeistä vuotta yritettiin lasta saada, selittämättömästä syystä meille sitä ei heti suotu. Ikää meille ei kuitenkaan ole nytkään vielä kuin 29 vuotta. Pitkä oli odotus ja siinäkin ehdittiin mennä ihan kahdestaan ja tarpeeksi, välillä ehkä liikaakin. Nyt mennään ihan yhtälailla, mutta poika on matkassa; menot ovat muuttuneet. Yhdessä perheen kanssa harrastetaan, matkustetaan ja useimmiten eletään ihan tavallista arkea. Poika on jo tähän ikäänsä ehtinyt käydä matkoilla Suomessa, Ruotsissa, Virossa ja Bulgariassa. Baari-illat ovat vaihtuneet koti-illoiksi, joskus myös ystävien kanssa. Tätä niin odotimme. Yhteistä aikaa miehen kanssa on iltaisin, kun 5,5 kk ikäinen elämämme ilo käy nukkumaan. Siinä ehtii toista helliä. Lisää pienokaisia olisi haaveena ja lisää yhdessä oloa perheen kera. Kuten Selidora sanoikin, ehtiihän sitä vielä kahdestaankin olla, ihan kyllästymiseen asti. Vielä se tulee se aika, kun toivoisi lasten edelleen olevan kotona äidin ja isän välissä tuhisemassa. Niin, jos vain Luoja elinvuosia meille vanhemmille antaa niin paljon, että näkee lapsensa aikuistuvan. Lapsuusaika on kuitenkin niin lyhyt. Jokainen tietenkin valitsee itselle sopivan elämäntyylin, tämä käy meille!
Terveisin
mine + poju 5,5 kk
Meillä on 5,5kk ikäinen tyttö ja yhteiset menot on jäänyt ihan muutamaan kertaan. Mielellään kävisimme useimminkin, mutta luotettavaa hoitajaa on vaikea saada. Lapsen isovanhemmat, sedät & tädit, sekä kummit asuvat melko kaukana. Pari viikkoa sitten pääsimme kaksistaan ystäväni häihin, kun vanhempani ajoivat kylään monen sadan kilometrin päästä. Tuntui silloinkin hieman ikävältä lähteä, kun pitkän välimatkan takia näemme melko harvoin, joten olisi ollut mukava viettää aikaa heidän kanssaan. Ja pari kertaa pääsimme ulos kesäloman aikaan tytön ollessa n. 4-5kk, kun olimme käymässä isovanhempien, sukulaisten ja kummien luona, jossa hoitajia riitti. Nyt menee taas varmaan aika pitkään ennen kuin pääsemme ulos kaksistaan seuraavan kerran.
Mutta kyllä tytön jättäminen hoitoon on joka kerta kirpaissut aika lailla... Johtuen varmasti siitäkin, että siihen ei ole tottunut, kun niin harvoin tarjoutuu tilaisuus. Luulenpa että tyttö on pärjännyt hoitokerrat huomattavasti äitiä paremmin. Silti ollaan päätetty hyödyntää mahdollisuus " hoitaa suhdettamme" , silloin kun hoitaja on järjestynyt. Hieman kateellisina luin teidän juttuja joilla hyviä hoitajia on aina tarjolla :)
No, onneksi me osataan nauttia kahdenkeskisistä hetkistä iltaisin, jolloin tyttö on jo nukkumassa. Ja mitään suuria menohaluja meillä ei enää ole: Baareja ja yökerhoja ei kaivata, olisi vaan kiva joskus käydä kaksistaan esim. syömässä, elokuvissa, pelaamassa tennistä tms. Ja mies hoitaa mielellään lasta, jos minä esim. haluan käydä jumpassa tai ostoksilla itsekseni. Paljon asioita tehdään myös koko perheen voimin. Joten ihan hyvin toimii näinkin...
Ollaan käyty yhdessä ulkona, neiti on nyt 7,5 kuukautta vanha.
Mies tekee paljon töitä ja saattaa mennä päivät niin,että näkee aamupalalla ja iltapalalla. Kahdenkeskistä aikaa ei juuri iltaisin ole, kun molemmat ovat niin väsyneitä...
Täytyy myöntää,että itse kaipaisin kahdenkeskistä aikaa aika paljon enemmin. Meidän neiti on helppo vauva ja hänet voisi hyvinkin viedä vaikka mummolle yökylään, mutta mies ei halua. Hänestä hoitajan pitää tulla kotiin....tämä koittelee parisuhdettamme kovasti ja olen siitä yrittänyt keskustellakin, tuloksetta...
mami