Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eikö koiranpennun väriä saa valita?
Tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia koira perheeseen. Rodulla on useita eri värejä, joista 3 on meidän mieleen, muut ei. Nyt kuitenkin selvisi, että kasvattajat suhtautuvat ylimielisesti väritoiveisiin, että pennun hankkijan pitäisi olla tyytyväinen siihen minkä KASVATTAJA meille päättää? Minkä ihmeen takia roduille on sitten jalostettu niin monta eri väriä ja on "sallittuja" ja epäsallittuja värejä, jos niistä ei saa olla mielipiteitä? Miksi koiranäyttelyitäkään pidetään jos ulkonäkö ei saa olla kriteeri?
Tottakai meille prioriteetti 1. on koiran terveys ja luonne, mutta kyllä se väri silti vaikuttaa. Rakastumme varmasti uuteen perheenjäseneen turkinväristä riippumatta, mutta miksi pitäisi ottaa itselle epämieluisan värinen pentu, joka kuitenkin on perheenjäsenenä seuraavat 10+ vuotta. Kyseessä on puhtaasti seurakoira.
Pentu maksaa kuitenkin sen +-2000e, joten haluaisimme kyllä valita meille mieleisen, eikä vaan tyytyä siihen minkä joku muu kokee meille sopivaksi.
Kommentit (1021)
Tietenkin saa valita koiran värin itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koiraa EI valita värin perusteella ja useammat kasvattajat eivät siihen edes suostu. Otetaanpa pari esimerkkiä jossa rotuna vaikka bordercollie (useita värejä):
1.
Isä on slate merle (harvinainen väri) ja emä on mustavalkoinen (yleisin). Pentueeseen syntyy seitsemän pentua joista viisi on mustavalkoisia uroksia ja yksi narttu sekä lisäksi yksi slate merle narttu. Yleisimmin kasvattajat haluavat pitää, riippuen toki luonteesta, niin tämmöisen harvinaisemman värisen pennun esim. merlet ja punavalkoiset koska haluavat edistää värilinjaa, mutta kuitenkin luonne edellä. Joten vaikka pentueeseen syntyisi juuri sen värinen pentu mikä ois just sun mieleen niin jos se on harvinaisemman värinen ja vieläpä vaikka narttu niin se todennäköisesti jää kasvattajalle jalostus koiraksi mikäli sillä on hyvä luonne. Suomessa ei edes ole paljoa näitä harvinaisimpia ja yleensä myös hienoimpia, hyväluonteisia ja jalostukseen sopivia koiria jolloin pennun saattaa joutua hakemaan ulkomailta tai odottamaan erittäin pitkään.
2.
Kasvattaja laittaa omille nettisivuilleen päivityksen jossa kerrotaan tulevasta pentueesta. Isä on mustavalkoinen, mutta kantaa punavalkoista väriä ja emä on myös mustavalkoinen, mutta kantaa tricolouria. Tällöin pentueeseen syntyy mustavalkoisia mutta mahdollisesti punavalkoista tai tricolouria. Noh, pennut syntyvät ja mahdolliset pennunhankkijat näkevät ne. Pentueessa on 4 pentua ja kaikki ovat narttuja, väreinä on kolme mustavalkoista ja yksi tricolour. Poikkeuksena tässä pentueessa on se että molemmat vanhemmat ja siten myös pennut ovat työlinjaisia ja kasvattaja haluaa niistä paimenkoiria. Kasvattaja siis luovuttaa pennut vain niihin koteihin jossa halutaan harrastaa aktiivista paimennusta jolloin sinulla ei välttämättä ole mahdollisuutta ottaa tällaista pentua vaikka olisitkin halunnut sen tricolour pennun. Joka loppuen lopuksi luovutettiin sijoituskotiin eli jalostuskoiraksi.
3.
Pentue on muuten terve mutta se ainut punavalkoinen pentu jonka otit itsellesi on yhtäkkiä alkanut kipuilemaan pahasti ja siltä löydetään vakava, selän epänormaali muutos jota ei voi parantaa jolloin eutanasia on suositeltavin ja välttämätön. Tällöin menetät rakkaan koirasi koska katsoit vaan koiran väriä.Mitä tämän oli tarkoitus opettaa?
Sitä että kannattaa tutustua emän ja mahdollisuuksien mukaan myös isän luonteeseen, terveyteen, sukuun ja kasvattajaan ennen kuin edes harkitsee sen pentueen pentua. Väri ei ole todellakaan tärkein vaan luonne ja terveys. Eli jos menee väri edellä ja syrjäyttää kaiken muun, saattaa pennulla olla käytösongelmia, kivuliasta kasvuhäiriötä yms sairauksia eikä se ole omistajallekkaan kivaa kun tililtä rapisee joka kuukausi monta sataa euroa. Joten ÄLÄ katso väriä vaan luonnetta ja terveyttä koska muuten saatat saada ihanan värisen, mutta käytösongelmaisen ja sairaan pennun eikä loppuen lopuksi kummallakaan ole kivaa. Kiitos!
1. Eli kasvattajalle värillä saa olla väliä, mutta koiraa lemmikiksi hankkivalla ei saa olla väritoiveita.
2. Lemmikkiä etsivä tuskin hankkii koiraa työlinjaisesta pentueesta. Se olisi typerää ja kasvattajan pitäisi kertoa tämä.
Eikö työkoiraa etsivä saa esittää väritoiveita ollenkaan?
3. Yhtälailla ei-toivotun värinen koira voi olla risa ja joudutaan lopettaa. Tai jos sen puna-valkoisen olisi ostanut joku jolle värillä ei ole väliä. Yhtä suuri pettymys lopettaa nuorena, kun muu pentue terve.
Itse olen sitä sitä mieltä, että hyvä koira ei ole koskaan väärän värinen.
Siinä olen samaa mieltä, että ensin luonne ja terveys ja sitten vasta väri.
Mutta jos pentueessa olisi kaksi yhtä hyvää, mutta eriväristä pentua, niin kyllä valintaan vaikuttaisi, että kumman väri miellyttää enemmän.
Minä olen aina ostanut sen värisen koiran kuin haluan. Puolisolla on sen väriset hiukset, jotka miellyttävät minua. Pitääkö hänet vaihtaa? Entä, kun puolison äiti on jo edesmennyt, kuka toinen henkilö päättää, minkäväriset hiukset puolisollani on, ettei vaan tule sellaisia, jotka miellyttävät minun silmää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraa EI valita värin perusteella ja useammat kasvattajat eivät siihen edes suostu. Otetaanpa pari esimerkkiä jossa rotuna vaikka bordercollie (useita värejä):
1.
Isä on slate merle (harvinainen väri) ja emä on mustavalkoinen (yleisin). Pentueeseen syntyy seitsemän pentua joista viisi on mustavalkoisia uroksia ja yksi narttu sekä lisäksi yksi slate merle narttu. Yleisimmin kasvattajat haluavat pitää, riippuen toki luonteesta, niin tämmöisen harvinaisemman värisen pennun esim. merlet ja punavalkoiset koska haluavat edistää värilinjaa, mutta kuitenkin luonne edellä. Joten vaikka pentueeseen syntyisi juuri sen värinen pentu mikä ois just sun mieleen niin jos se on harvinaisemman värinen ja vieläpä vaikka narttu niin se todennäköisesti jää kasvattajalle jalostus koiraksi mikäli sillä on hyvä luonne. Suomessa ei edes ole paljoa näitä harvinaisimpia ja yleensä myös hienoimpia, hyväluonteisia ja jalostukseen sopivia koiria jolloin pennun saattaa joutua hakemaan ulkomailta tai odottamaan erittäin pitkään.
2.
Kasvattaja laittaa omille nettisivuilleen päivityksen jossa kerrotaan tulevasta pentueesta. Isä on mustavalkoinen, mutta kantaa punavalkoista väriä ja emä on myös mustavalkoinen, mutta kantaa tricolouria. Tällöin pentueeseen syntyy mustavalkoisia mutta mahdollisesti punavalkoista tai tricolouria. Noh, pennut syntyvät ja mahdolliset pennunhankkijat näkevät ne. Pentueessa on 4 pentua ja kaikki ovat narttuja, väreinä on kolme mustavalkoista ja yksi tricolour. Poikkeuksena tässä pentueessa on se että molemmat vanhemmat ja siten myös pennut ovat työlinjaisia ja kasvattaja haluaa niistä paimenkoiria. Kasvattaja siis luovuttaa pennut vain niihin koteihin jossa halutaan harrastaa aktiivista paimennusta jolloin sinulla ei välttämättä ole mahdollisuutta ottaa tällaista pentua vaikka olisitkin halunnut sen tricolour pennun. Joka loppuen lopuksi luovutettiin sijoituskotiin eli jalostuskoiraksi.
3.
Pentue on muuten terve mutta se ainut punavalkoinen pentu jonka otit itsellesi on yhtäkkiä alkanut kipuilemaan pahasti ja siltä löydetään vakava, selän epänormaali muutos jota ei voi parantaa jolloin eutanasia on suositeltavin ja välttämätön. Tällöin menetät rakkaan koirasi koska katsoit vaan koiran väriä.Mitä tämän oli tarkoitus opettaa?
Sitä että kannattaa tutustua emän ja mahdollisuuksien mukaan myös isän luonteeseen, terveyteen, sukuun ja kasvattajaan ennen kuin edes harkitsee sen pentueen pentua. Väri ei ole todellakaan tärkein vaan luonne ja terveys. Eli jos menee väri edellä ja syrjäyttää kaiken muun, saattaa pennulla olla käytösongelmia, kivuliasta kasvuhäiriötä yms sairauksia eikä se ole omistajallekkaan kivaa kun tililtä rapisee joka kuukausi monta sataa euroa. Joten ÄLÄ katso väriä vaan luonnetta ja terveyttä koska muuten saatat saada ihanan värisen, mutta käytösongelmaisen ja sairaan pennun eikä loppuen lopuksi kummallakaan ole kivaa. Kiitos!1. Eli kasvattajalle värillä saa olla väliä, mutta koiraa lemmikiksi hankkivalla ei saa olla väritoiveita.
2. Lemmikkiä etsivä tuskin hankkii koiraa työlinjaisesta pentueesta. Se olisi typerää ja kasvattajan pitäisi kertoa tämä.
Eikö työkoiraa etsivä saa esittää väritoiveita ollenkaan?3. Yhtälailla ei-toivotun värinen koira voi olla risa ja joudutaan lopettaa. Tai jos sen puna-valkoisen olisi ostanut joku jolle värillä ei ole väliä. Yhtä suuri pettymys lopettaa nuorena, kun muu pentue terve.
Itse olen sitä sitä mieltä, että hyvä koira ei ole koskaan väärän värinen.
Siinä olen samaa mieltä, että ensin luonne ja terveys ja sitten vasta väri.
Mutta jos pentueessa olisi kaksi yhtä hyvää, mutta eriväristä pentua, niin kyllä valintaan vaikuttaisi, että kumman väri miellyttää enemmän.
Niinpä. Miksi sitä tiettyä väriä on sitten niin tärkeää päästä jalostamaan, jos edelleenkään värillä ei saa olla väliä koiraa hankittaessa? Jotain logiikkaa nyt näihin kiitos. Samoilla perusteilla koiran rodullakaan ei saisi kauheasti olla merkitystä, jos suurimmat erot joidenkin välillä on enemmän ulkonäössä. Ai niin mutta onhan niitä sekarotuisia jo ehdoteltukin. Niitä tosin ei oikein saa muualta, kuin rescue toiminnasta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämän oli tarkoitus opettaa?
Sitä että kannattaa tutustua emän ja mahdollisuuksien mukaan myös isän luonteeseen, terveyteen, sukuun ja kasvattajaan ennen kuin edes harkitsee sen pentueen pentua. Väri ei ole todellakaan tärkein vaan luonne ja terveys. Eli jos menee väri edellä ja syrjäyttää kaiken muun, saattaa pennulla olla käytösongelmia, kivuliasta kasvuhäiriötä yms sairauksia eikä se ole omistajallekkaan kivaa kun tililtä rapisee joka kuukausi monta sataa euroa. Joten ÄLÄ katso väriä vaan luonnetta ja terveyttä koska muuten saatat saada ihanan värisen, mutta käytösongelmaisen ja sairaan pennun eikä loppuen lopuksi kummallakaan ole kivaa. Kiitos!
Vau, kerroitpa nyt jotain sellaista todella raskauttavaa silmiä avaavaa tietoa, mitä yhdellekään koiran hankkijalle ole tullut mieleenkään miettiä. Kiitos, ilman sinua ei selvittäisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koiraa EI valita värin perusteella ja useammat kasvattajat eivät siihen edes suostu. Otetaanpa pari esimerkkiä jossa rotuna vaikka bordercollie (useita värejä):
1.
Isä on slate merle (harvinainen väri) ja emä on mustavalkoinen (yleisin). Pentueeseen syntyy seitsemän pentua joista viisi on mustavalkoisia uroksia ja yksi narttu sekä lisäksi yksi slate merle narttu. Yleisimmin kasvattajat haluavat pitää, riippuen toki luonteesta, niin tämmöisen harvinaisemman värisen pennun esim. merlet ja punavalkoiset koska haluavat edistää värilinjaa, mutta kuitenkin luonne edellä. Joten vaikka pentueeseen syntyisi juuri sen värinen pentu mikä ois just sun mieleen niin jos se on harvinaisemman värinen ja vieläpä vaikka narttu niin se todennäköisesti jää kasvattajalle jalostus koiraksi mikäli sillä on hyvä luonne. Suomessa ei edes ole paljoa näitä harvinaisimpia ja yleensä myös hienoimpia, hyväluonteisia ja jalostukseen sopivia koiria jolloin pennun saattaa joutua hakemaan ulkomailta tai odottamaan erittäin pitkään.
2.
Kasvattaja laittaa omille nettisivuilleen päivityksen jossa kerrotaan tulevasta pentueesta. Isä on mustavalkoinen, mutta kantaa punavalkoista väriä ja emä on myös mustavalkoinen, mutta kantaa tricolouria. Tällöin pentueeseen syntyy mustavalkoisia mutta mahdollisesti punavalkoista tai tricolouria. Noh, pennut syntyvät ja mahdolliset pennunhankkijat näkevät ne. Pentueessa on 4 pentua ja kaikki ovat narttuja, väreinä on kolme mustavalkoista ja yksi tricolour. Poikkeuksena tässä pentueessa on se että molemmat vanhemmat ja siten myös pennut ovat työlinjaisia ja kasvattaja haluaa niistä paimenkoiria. Kasvattaja siis luovuttaa pennut vain niihin koteihin jossa halutaan harrastaa aktiivista paimennusta jolloin sinulla ei välttämättä ole mahdollisuutta ottaa tällaista pentua vaikka olisitkin halunnut sen tricolour pennun. Joka loppuen lopuksi luovutettiin sijoituskotiin eli jalostuskoiraksi.
3.
Pentue on muuten terve mutta se ainut punavalkoinen pentu jonka otit itsellesi on yhtäkkiä alkanut kipuilemaan pahasti ja siltä löydetään vakava, selän epänormaali muutos jota ei voi parantaa jolloin eutanasia on suositeltavin ja välttämätön. Tällöin menetät rakkaan koirasi koska katsoit vaan koiran väriä.Mitä tämän oli tarkoitus opettaa?
Sitä että kannattaa tutustua emän ja mahdollisuuksien mukaan myös isän luonteeseen, terveyteen, sukuun ja kasvattajaan ennen kuin edes harkitsee sen pentueen pentua. Väri ei ole todellakaan tärkein vaan luonne ja terveys. Eli jos menee väri edellä ja syrjäyttää kaiken muun, saattaa pennulla olla käytösongelmia, kivuliasta kasvuhäiriötä yms sairauksia eikä se ole omistajallekkaan kivaa kun tililtä rapisee joka kuukausi monta sataa euroa. Joten ÄLÄ katso väriä vaan luonnetta ja terveyttä koska muuten saatat saada ihanan värisen, mutta käytösongelmaisen ja sairaan pennun eikä loppuen lopuksi kummallakaan ole kivaa. Kiitos!
Olipa kummallinen opetus. Miksi se kasvattaja haluaa kasvattaa väriä jos sillä ei kerran ole mitään merkitystä? Itse kyllä kasvattajana katson pennusta rakennetta ja luonnetta, tosin pentuajan luonne ei hirveästi korreloi aikuisuuteen ihan tutkitustikaan. Itse en kyllä värikasvattajan pentuja katselisi, siinä voi mennä pahasti metsään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan sitä hankkia "väärän" värisen koiran ja opiskella hieman koirien genetiikkaa.
Sitten teettää koiralla pentueen, että saa halutun värisen pennun.
Saa, samalla lailla kuin lapsenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä maksoin juuri 2000e haluamani värisestä koiranpennusta.
Minulla musta-hopea kääpiösnautseri sen halusinkin. Saman värisen tai pippuri-suola kaveriksi on tarkoitus hankkia. En ymmärrä että joku muu sanelee minkä värisen koiran haluat. Toki jos haluaa esimerkiksi mustan Suomen pystykorva se ei tule toteutumaan koskaan, eli jos väri toive on realistinen ja mahdollinen niin sitten pitää etsiä kasvattaja joka sen voi toteuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis jos pelkkää seurakoiraa etsii niin tottakai ulkonäöllä on paljon tekemistä jo rotuvalinnankin kanssa.
Ja erityisesti koiranäyttelyissä ravaavien kasvattajien on todellakin turha syyttää ketään muuta pinnallisuudesta. Kun miettii mihin tilanteeseen monien koirarotujen terveyden kanssa ollaan jouduttu pelkästään kasvattajien ahneuden ja pinnallisuuden takia, niin siinä kyllä pata kattilaa soimaa jos kasvattaja kehtaa suhtautua ylimielisesti jonkun ostajaehdokkaan väritoiveeseen.
Vierailija kirjoitti:
Siis jos pelkkää seurakoiraa etsii niin tottakai ulkonäöllä on paljon tekemistä jo rotuvalinnankin kanssa.
Ja erityisesti koiranäyttelyissä ravaavien kasvattajien on todellakin turha syyttää ketään muuta pinnallisuudesta. Kun miettii mihin tilanteeseen monien koirarotujen terveyden kanssa ollaan jouduttu pelkästään kasvattajien ahneuden ja pinnallisuuden takia, niin siinä kyllä pata kattilaa soimaa jos kasvattaja kehtaa suhtautua ylimielisesti jonkun ostajaehdokkaan väritoiveeseen.
No itse kasvattajana koen, että väri ja rakenne on täysin eri asioita. Myöskään vastoin yleistä luuloa koiranäyttelyistä ei pärjätä erikoisilla väreillä, ne ovat pikemminkin haitta. Mutta minun puolestani pennun ostajat saavat toivoa väriä, se sitten toteutuu minun pentueessani tai ei. Useimmat niistä, jotka väriä toivovat, ovat kyllä valmiita ottamaan sen väärän värisenkin lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis jos pelkkää seurakoiraa etsii niin tottakai ulkonäöllä on paljon tekemistä jo rotuvalinnankin kanssa.
Ja erityisesti koiranäyttelyissä ravaavien kasvattajien on todellakin turha syyttää ketään muuta pinnallisuudesta. Kun miettii mihin tilanteeseen monien koirarotujen terveyden kanssa ollaan jouduttu pelkästään kasvattajien ahneuden ja pinnallisuuden takia, niin siinä kyllä pata kattilaa soimaa jos kasvattaja kehtaa suhtautua ylimielisesti jonkun ostajaehdokkaan väritoiveeseen.
No itse kasvattajana koen, että väri ja rakenne on täysin eri asioita. Myöskään vastoin yleistä luuloa koiranäyttelyistä ei pärjätä erikoisilla väreillä, ne ovat pikemminkin haitta. Mutta minun puolestani pennun ostajat saavat toivoa väriä, se sitten toteutuu minun pentueessani tai ei. Useimmat niistä, jotka väriä toivovat, ovat kyllä valmiita ottamaan sen väärän värisenkin lopulta.
Ehkä viestistäni käsitti väärin, mutta siis en väittänyt, että näyttelyissä pärjäisi erikoisilla väreillä. Näyttelyt ovat noin muuten pinnallisia. Pointtini olikin, että kun tuo rotukoiraharrastus on jo läpeensä pinnallista, niin ostajaehdokkaan väritoiveen väheksyminen tai tuomitseminen olisi aika tekopyhää.
Mulla ei ole rotukoiraa eikä aikomusta sellaista hankkiakkaan, joten huutelen vaan täältä sivustakatselijan roolista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraa EI valita värin perusteella ja useammat kasvattajat eivät siihen edes suostu. Otetaanpa pari esimerkkiä jossa rotuna vaikka bordercollie (useita värejä):
1.
Isä on slate merle (harvinainen väri) ja emä on mustavalkoinen (yleisin). Pentueeseen syntyy seitsemän pentua joista viisi on mustavalkoisia uroksia ja yksi narttu sekä lisäksi yksi slate merle narttu. Yleisimmin kasvattajat haluavat pitää, riippuen toki luonteesta, niin tämmöisen harvinaisemman värisen pennun esim. merlet ja punavalkoiset koska haluavat edistää värilinjaa, mutta kuitenkin luonne edellä. Joten vaikka pentueeseen syntyisi juuri sen värinen pentu mikä ois just sun mieleen niin jos se on harvinaisemman värinen ja vieläpä vaikka narttu niin se todennäköisesti jää kasvattajalle jalostus koiraksi mikäli sillä on hyvä luonne. Suomessa ei edes ole paljoa näitä harvinaisimpia ja yleensä myös hienoimpia, hyväluonteisia ja jalostukseen sopivia koiria jolloin pennun saattaa joutua hakemaan ulkomailta tai odottamaan erittäin pitkään.
2.
Kasvattaja laittaa omille nettisivuilleen päivityksen jossa kerrotaan tulevasta pentueesta. Isä on mustavalkoinen, mutta kantaa punavalkoista väriä ja emä on myös mustavalkoinen, mutta kantaa tricolouria. Tällöin pentueeseen syntyy mustavalkoisia mutta mahdollisesti punavalkoista tai tricolouria. Noh, pennut syntyvät ja mahdolliset pennunhankkijat näkevät ne. Pentueessa on 4 pentua ja kaikki ovat narttuja, väreinä on kolme mustavalkoista ja yksi tricolour. Poikkeuksena tässä pentueessa on se että molemmat vanhemmat ja siten myös pennut ovat työlinjaisia ja kasvattaja haluaa niistä paimenkoiria. Kasvattaja siis luovuttaa pennut vain niihin koteihin jossa halutaan harrastaa aktiivista paimennusta jolloin sinulla ei välttämättä ole mahdollisuutta ottaa tällaista pentua vaikka olisitkin halunnut sen tricolour pennun. Joka loppuen lopuksi luovutettiin sijoituskotiin eli jalostuskoiraksi.
3.
Pentue on muuten terve mutta se ainut punavalkoinen pentu jonka otit itsellesi on yhtäkkiä alkanut kipuilemaan pahasti ja siltä löydetään vakava, selän epänormaali muutos jota ei voi parantaa jolloin eutanasia on suositeltavin ja välttämätön. Tällöin menetät rakkaan koirasi koska katsoit vaan koiran väriä.Mitä tämän oli tarkoitus opettaa?
Sitä että kannattaa tutustua emän ja mahdollisuuksien mukaan myös isän luonteeseen, terveyteen, sukuun ja kasvattajaan ennen kuin edes harkitsee sen pentueen pentua. Väri ei ole todellakaan tärkein vaan luonne ja terveys. Eli jos menee väri edellä ja syrjäyttää kaiken muun, saattaa pennulla olla käytösongelmia, kivuliasta kasvuhäiriötä yms sairauksia eikä se ole omistajallekkaan kivaa kun tililtä rapisee joka kuukausi monta sataa euroa. Joten ÄLÄ katso väriä vaan luonnetta ja terveyttä koska muuten saatat saada ihanan värisen, mutta käytösongelmaisen ja sairaan pennun eikä loppuen lopuksi kummallakaan ole kivaa. Kiitos!Olipa kummallinen opetus. Miksi se kasvattaja haluaa kasvattaa väriä jos sillä ei kerran ole mitään merkitystä? Itse kyllä kasvattajana katson pennusta rakennetta ja luonnetta, tosin pentuajan luonne ei hirveästi korreloi aikuisuuteen ihan tutkitustikaan. Itse en kyllä värikasvattajan pentuja katselisi, siinä voi mennä pahasti metsään.
Sitäpaitsi aika usein nuo erikoiset harvinaisvärit ovat harvinaisia siksi, että luonto ei tahdo niitä jostain syystä suosia. Sitten, kun väkisin sitä väriä vahvistetaan, saadaan luonnevikaisia koiria -vrt. valkoiset paimenkoirat. Tai iho-ongelmaisia, kuten harvinaiset valkoiset grossspitzit.
Oudot värit ovat melkein aina merkki degeneraatioista geeneissä.
Oma neuvoni on välttyä näiltä ongelmilta keskittymällä koiriin, joiden roduissa kaikki paitsi näyttää samalta, toimii samoin. Kuten karhukoirat, jämptit, norjanharmaat, suomenajokoirat. Ei tarvitse vääntää kasvattajan kanssa väreistä, pentueet isoja ja pennut ei todellakaan maksa 2000e. Lisäksi ovat erittäin terveitä rotuja, koska ovat käyttökoiria ja pahin latvavika on puutteellinen riistavietti toisilla yksilöillä. Joskus harvoin.
Eikä metsästyskoirilla ole eroahdistusongelmia, kuten seurakoirilla. Mikä käy järkeen: jos koira on jalostettu olemaan ihmisen perskärpäsenä, tottakai sitä ahdistaa olla yksin. Jos taas koira on jalostettu metsästämään itsekseen, sille on yksi lysti missä ihminen on, kunhan ruokaa ja liikuntaa tarjotaan riittävästi.
Olen saanut aina päättää värin. Yhden kerran kasvattaja ehdotti toista väriä kun se pentu oli "viallinen" (ei näyttely kelpoinen), halusin kotikoiran ja väri mitä alunperin halusin oli näyttelykelpoinen. Kasvattaja ei määrännyt mitään, ehdotti olisinko ottanut "viallisen", mutta kumpikin käy. Päätin ottaa "viallisen", että joku muu saa hyvän näyttelykoiran siitä toisesta mitä alunperin halusin. Onneksi otin "viallisen", siitä paljastui mitä ihanin koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiraa EI valita värin perusteella ja useammat kasvattajat eivät siihen edes suostu. Otetaanpa pari esimerkkiä jossa rotuna vaikka bordercollie (useita värejä):
1.
Isä on slate merle (harvinainen väri) ja emä on mustavalkoinen (yleisin). Pentueeseen syntyy seitsemän pentua joista viisi on mustavalkoisia uroksia ja yksi narttu sekä lisäksi yksi slate merle narttu. Yleisimmin kasvattajat haluavat pitää, riippuen toki luonteesta, niin tämmöisen harvinaisemman värisen pennun esim. merlet ja punavalkoiset koska haluavat edistää värilinjaa, mutta kuitenkin luonne edellä. Joten vaikka pentueeseen syntyisi juuri sen värinen pentu mikä ois just sun mieleen niin jos se on harvinaisemman värinen ja vieläpä vaikka narttu niin se todennäköisesti jää kasvattajalle jalostus koiraksi mikäli sillä on hyvä luonne. Suomessa ei edes ole paljoa näitä harvinaisimpia ja yleensä myös hienoimpia, hyväluonteisia ja jalostukseen sopivia koiria jolloin pennun saattaa joutua hakemaan ulkomailta tai odottamaan erittäin pitkään.
2.
Kasvattaja laittaa omille nettisivuilleen päivityksen jossa kerrotaan tulevasta pentueesta. Isä on mustavalkoinen, mutta kantaa punavalkoista väriä ja emä on myös mustavalkoinen, mutta kantaa tricolouria. Tällöin pentueeseen syntyy mustavalkoisia mutta mahdollisesti punavalkoista tai tricolouria. Noh, pennut syntyvät ja mahdolliset pennunhankkijat näkevät ne. Pentueessa on 4 pentua ja kaikki ovat narttuja, väreinä on kolme mustavalkoista ja yksi tricolour. Poikkeuksena tässä pentueessa on se että molemmat vanhemmat ja siten myös pennut ovat työlinjaisia ja kasvattaja haluaa niistä paimenkoiria. Kasvattaja siis luovuttaa pennut vain niihin koteihin jossa halutaan harrastaa aktiivista paimennusta jolloin sinulla ei välttämättä ole mahdollisuutta ottaa tällaista pentua vaikka olisitkin halunnut sen tricolour pennun. Joka loppuen lopuksi luovutettiin sijoituskotiin eli jalostuskoiraksi.
3.
Pentue on muuten terve mutta se ainut punavalkoinen pentu jonka otit itsellesi on yhtäkkiä alkanut kipuilemaan pahasti ja siltä löydetään vakava, selän epänormaali muutos jota ei voi parantaa jolloin eutanasia on suositeltavin ja välttämätön. Tällöin menetät rakkaan koirasi koska katsoit vaan koiran väriä.Mitä tämän oli tarkoitus opettaa?
Sitä että kannattaa tutustua emän ja mahdollisuuksien mukaan myös isän luonteeseen, terveyteen, sukuun ja kasvattajaan ennen kuin edes harkitsee sen pentueen pentua. Väri ei ole todellakaan tärkein vaan luonne ja terveys. Eli jos menee väri edellä ja syrjäyttää kaiken muun, saattaa pennulla olla käytösongelmia, kivuliasta kasvuhäiriötä yms sairauksia eikä se ole omistajallekkaan kivaa kun tililtä rapisee joka kuukausi monta sataa euroa. Joten ÄLÄ katso väriä vaan luonnetta ja terveyttä koska muuten saatat saada ihanan värisen, mutta käytösongelmaisen ja sairaan pennun eikä loppuen lopuksi kummallakaan ole kivaa. Kiitos!Olipa kummallinen opetus. Miksi se kasvattaja haluaa kasvattaa väriä jos sillä ei kerran ole mitään merkitystä? Itse kyllä kasvattajana katson pennusta rakennetta ja luonnetta, tosin pentuajan luonne ei hirveästi korreloi aikuisuuteen ihan tutkitustikaan. Itse en kyllä värikasvattajan pentuja katselisi, siinä voi mennä pahasti metsään.
Sitäpaitsi aika usein nuo erikoiset harvinaisvärit ovat harvinaisia siksi, että luonto ei tahdo niitä jostain syystä suosia. Sitten, kun väkisin sitä väriä vahvistetaan, saadaan luonnevikaisia koiria -vrt. valkoiset paimenkoirat. Tai iho-ongelmaisia, kuten harvinaiset valkoiset grossspitzit.
Oudot värit ovat melkein aina merkki degeneraatioista geeneissä.
Oma neuvoni on välttyä näiltä ongelmilta keskittymällä koiriin, joiden roduissa kaikki paitsi näyttää samalta, toimii samoin. Kuten karhukoirat, jämptit, norjanharmaat, suomenajokoirat. Ei tarvitse vääntää kasvattajan kanssa väreistä, pentueet isoja ja pennut ei todellakaan maksa 2000e. Lisäksi ovat erittäin terveitä rotuja, koska ovat käyttökoiria ja pahin latvavika on puutteellinen riistavietti toisilla yksilöillä. Joskus harvoin.
Eikä metsästyskoirilla ole eroahdistusongelmia, kuten seurakoirilla. Mikä käy järkeen: jos koira on jalostettu olemaan ihmisen perskärpäsenä, tottakai sitä ahdistaa olla yksin. Jos taas koira on jalostettu metsästämään itsekseen, sille on yksi lysti missä ihminen on, kunhan ruokaa ja liikuntaa tarjotaan riittävästi.
Ei kai tässä ole kyse edes siitä, että vaadittaisiin jotain erikoisuus harvinaisuusväriä, vaan siitä että jos rodulla esiintyy vaikkapa kahta väriä pääsääntöisesti, haluaa mieluummin niistä sen vaalean, kuin mustan version. Ei ole mielestäni kohtuuton vaatimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätättekö jonku juuri teille sopivan rodun valitsematta, jos rodussa ei ole sopivia värivaihtoehtoja?
Kyllä, koska silloinhan se ei ole minulle sopiva rotu.
Haluan kovasti ymmärtää tätä: tarkoitatko, että väri määrittää sinulle koiran sopivuuden rodun, luonteen ja käyttöominaisuuksien ohi?
Vanha koira ei... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä te saatte valita värin sitä kautta että kun teille tarjotaan tiettyä pentua, ellei väri miellytä ilmoitatte ettette ole kiinnostuneita ja siirrytte seuraavaan jonoon. Tosi harva kasvattaja pistää jonon kärkeen niitä jotka yhteydenotossaan ilmottaa tarkan väritoiveen koska eihän sitä etukäteen voi edes tietää millaisia pentuja on tulossa. Sun pitää vaan ap löytää pentue jossa on vapaana sun haluama väri.
Kasvattajan ei ole pakko myydä ja ostajan ei ole pakko ostaa. Saa kyllä koira jäädä ostamatta, jos kasvattaja katsoo asiakseen valita koira ostajalle tai katsoo asiakseen päättää kenelle myy. Säästyypähän nekin rahat. Itselläni aikoinaan tarkat toiveet, rodun, värin ja sukupuolen mukaan. Oli ihana koira, (pennusta asti) eikä mitään ongelmia tullut luonteen tai kasvatuksen kanssa! Käyttäytyi moitteettomasti ja terve.
Erehdyin ostamaan Virosta koiran. Sirutettu ja passi. Valitettavasti tulin huijatksi. Valmiiksi luonnevikainen, sairas ja huomattavasti vanhempi mitä papereissa lukee. Ties mikä rescue koira. Luonnevikoja en lähde kouluttelemaan. Vanha koira ei temppuja opi. Viat kuitenkin ihan siedettäviä, räyhää toisille poikakoirille, mut muuten ei mainittavia isoja ongelmia. Näillä mennään, mutta älkää luottako passeihin ja siruihin....
Kasvattaja päättää aina kenelle pennun myy.
Alue: Aihe vapaa
Koiraa EI valita värin perusteella ja useammat kasvattajat eivät siihen edes suostu. Otetaanpa pari esimerkkiä jossa rotuna vaikka bordercollie (useita värejä):
1.
Isä on slate merle (harvinainen väri) ja emä on mustavalkoinen (yleisin). Pentueeseen syntyy seitsemän pentua joista viisi on mustavalkoisia uroksia ja yksi narttu sekä lisäksi yksi slate merle narttu. Yleisimmin kasvattajat haluavat pitää, riippuen toki luonteesta, niin tämmöisen harvinaisemman värisen pennun esim. merlet ja punavalkoiset koska haluavat edistää värilinjaa, mutta kuitenkin luonne edellä. Joten vaikka pentueeseen syntyisi juuri sen värinen pentu mikä ois just sun mieleen niin jos se on harvinaisemman värinen ja vieläpä vaikka narttu niin se todennäköisesti jää kasvattajalle jalostus koiraksi mikäli sillä on hyvä luonne. Suomessa ei edes ole paljoa näitä harvinaisimpia ja yleensä myös hienoimpia, hyväluonteisia ja jalostukseen sopivia koiria jolloin pennun saattaa joutua hakemaan ulkomailta tai odottamaan erittäin pitkään.
2.
Kasvattaja laittaa omille nettisivuilleen päivityksen jossa kerrotaan tulevasta pentueesta. Isä on mustavalkoinen, mutta kantaa punavalkoista väriä ja emä on myös mustavalkoinen, mutta kantaa tricolouria. Tällöin pentueeseen syntyy mustavalkoisia mutta mahdollisesti punavalkoista tai tricolouria. Noh, pennut syntyvät ja mahdolliset pennunhankkijat näkevät ne. Pentueessa on 4 pentua ja kaikki ovat narttuja, väreinä on kolme mustavalkoista ja yksi tricolour. Poikkeuksena tässä pentueessa on se että molemmat vanhemmat ja siten myös pennut ovat työlinjaisia ja kasvattaja haluaa niistä paimenkoiria. Kasvattaja siis luovuttaa pennut vain niihin koteihin jossa halutaan harrastaa aktiivista paimennusta jolloin sinulla ei välttämättä ole mahdollisuutta ottaa tällaista pentua vaikka olisitkin halunnut sen tricolour pennun. Joka loppuen lopuksi luovutettiin sijoituskotiin eli jalostuskoiraksi.
3.
Pentue on muuten terve mutta se ainut punavalkoinen pentu jonka otit itsellesi on yhtäkkiä alkanut kipuilemaan pahasti ja siltä löydetään vakava, selän epänormaali muutos jota ei voi parantaa jolloin eutanasia on suositeltavin ja välttämätön. Tällöin menetät rakkaan koirasi koska katsoit vaan koiran väriä.
Mitä tämän oli tarkoitus opettaa?
Sitä että kannattaa tutustua emän ja mahdollisuuksien mukaan myös isän luonteeseen, terveyteen, sukuun ja kasvattajaan ennen kuin edes harkitsee sen pentueen pentua. Väri ei ole todellakaan tärkein vaan luonne ja terveys. Eli jos menee väri edellä ja syrjäyttää kaiken muun, saattaa pennulla olla käytösongelmia, kivuliasta kasvuhäiriötä yms sairauksia eikä se ole omistajallekkaan kivaa kun tililtä rapisee joka kuukausi monta sataa euroa. Joten ÄLÄ katso väriä vaan luonnetta ja terveyttä koska muuten saatat saada ihanan värisen, mutta käytösongelmaisen ja sairaan pennun eikä loppuen lopuksi kummallakaan ole kivaa. Kiitos!