Lue keskustelun säännöt.
Eikö koiranpennun väriä saa valita?
Tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia koira perheeseen. Rodulla on useita eri värejä, joista 3 on meidän mieleen, muut ei. Nyt kuitenkin selvisi, että kasvattajat suhtautuvat ylimielisesti väritoiveisiin, että pennun hankkijan pitäisi olla tyytyväinen siihen minkä KASVATTAJA meille päättää? Minkä ihmeen takia roduille on sitten jalostettu niin monta eri väriä ja on "sallittuja" ja epäsallittuja värejä, jos niistä ei saa olla mielipiteitä? Miksi koiranäyttelyitäkään pidetään jos ulkonäkö ei saa olla kriteeri?
Tottakai meille prioriteetti 1. on koiran terveys ja luonne, mutta kyllä se väri silti vaikuttaa. Rakastumme varmasti uuteen perheenjäseneen turkinväristä riippumatta, mutta miksi pitäisi ottaa itselle epämieluisan värinen pentu, joka kuitenkin on perheenjäsenenä seuraavat 10+ vuotta. Kyseessä on puhtaasti seurakoira.
Pentu maksaa kuitenkin sen +-2000e, joten haluaisimme kyllä valita meille mieleisen, eikä vaan tyytyä siihen minkä joku muu kokee meille sopivaksi.
Kommentit (1021)
Ootko tosissas?!
Kannattaa jättää koko koira ottamatta ja suunnata leluosastolle.
Ei luoja miten pinnallista shaissea.
Uskomatonta että aikuinen ihminen kirjoittaa tosissaan jotakin tuollaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätättekö jonku juuri teille sopivan rodun valitsematta, jos rodussa ei ole sopivia värivaihtoehtoja?
Kyllä, koska silloinhan se ei ole minulle sopiva rotu.
Haluan kovasti ymmärtää tätä: tarkoitatko, että väri määrittää sinulle koiran sopivuuden rodun, luonteen ja käyttöominaisuuksien ohi?
Täytyyhän lemmikin värin sopia sohvan väriin, onhan sisustus paljon kalliimpi kuin koira.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä koirista mut me otettiin kissa pitkälti värin perusteella. Minä en pidä punaisista kissoista joten ne oli alusta asti pois laskuista
Oranssit kissat ovat parhaita!
Kasvattaja pyörittelee pentuja käsissään 7-8 viikkoa, joten hänellä on aika hyvä käsitys siitä, millainen itse kukin pentu luonteeltaan on. Koiran väri on sivuseikka, kun koittaa miettiä sitä, että kukin pentu saisi sellaisen kodin, jossa ihmisten ja koiran ominaisuudet natsaavat hyvin yhteen.
Entä jos ap saisi juuri sen kaikista ihanimman värisen pennun - jonka luonne ei sopisi niihin harrastuksiin, toiveisiin ja suunnitelmiin, joita ap:lla koiran varalle on? Mutta se "rumanvärinen" pentu olisi luonteeltaan kuin nenä päähän?
Minä myin yhden pennun sisarelleni vuosi sitten. Kokematon koiranomistaja-sisareni halusi välttämättä tyttöpennun, mutta minä totesin hänelle, että vapaana ollutta narttua en hänelle myy (minä valitsin itselleni kermat päältä), sillä se koira oli luonteeltaan aivan liian terävä ja haastava kerrostaloon kokemattomalle emännälle. Sen sijaan suosittelin urosta, joka oli heti pentulaatikosta äärimmäisen lunkki ja rauhallinen tapaus. Pippurinen tyttö päätyi kokeneelle omistajalle maaseudulle. Vuotta myöhemmin voin todeta, että sekä molempien pentujen emännät että pennut ovat hyvin tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapsenkin jättää synnärille, jos se on ruma? Tai palauttaa, jos ei ole tyytyväinen? Idiootit. Toivottavasti jäätte ilman koiraa. Kuulostatte pinnallisilta tyhjäpäiltä.
En vertaisi koiranpentua lapseen, en edes vitsillä.
Mitä se muutenkaan muilta on pois jos jollakin on väritoive jonka haluaa toteuttaa. Esim. lapsesta saakka haaveillut jonkun rodun tietyn värisestä koirasta. Mitä se on keltään pois jos hän saa haluamansa värin?
Onko tässä joku katkeruus, kun itse ei ole saanut väriä valita vai mikä syynä? Jos itse haluaa satunnaisesti minkänäköisen koiran tahansa, niin ottakoon, mutta ei silti ole yhtään sen enempää koiraa ansainnut.
Onhan se nyt erikoista jos haluaa perheeseen esim. Saksanpaimenkoiran, mutta saakin kasvattajalta bichon frisen, jonka luonne ja aktiivisuus vastaa kasvattajan mukaan toivottua saksanpaimenkoiraa. Siinä sitten kiitollisena pennusta vie koiransa kotiin, koska ulkonäöllä ei saa olla väliä.
Koiranpentu on lapsi. Se ei ole aikuinen kehitysvaiheeltaan. Lisäksi koira jää aika monessa asiassa lapsen tasolle, mikäli verrataan ihmislajiin. Toisissa asioissa taas aikuinen ihminen ei ole edes koiranpennun tasolla.
Saahan sitä haaveilla ihmislapsena vaikka kirahvista, mutta se ei oikeuta ottamaan kirahvia kylmään Suomeen tai kerrostaloon.
Aika monelle saksanpaimenkoirasta haaveilevalle, etenkin ensiomistajalle, sopii se bichon frise paljon paremmin. Kun ei ne taidot riitä spk:n kouluttamiseen, eikä niitä viitsitä lenkittää, saati järjestää kylliksi aktiviteetteja.
Totta kai koiran ulkonäöllä saa olla väliä, onhan nyt sakemannin ja bichonin kokoerokin valtava, sekä turkki vaatii ihan erilaista hoitoa. Sakemanni on kuitenkin sakemanni, on se sitten harmaa, musta, tai mustaruskea. Sama koskee kaikkia muitakin rotuja. Siinä mielessä ajatus että hakisi sakua ja saisi bichonin on älytön. Yleensä ihmisellä on jotain perusajatuksia koiran ulkonäöstä, koosta, korvien asennosta, kuonon pituudesta, turkin vaativuudesta, karvanlähdöstä.. ja sitten etsitään rotu joka ulkoisesti vastaa eniten omaa toivetta. Tämän jälkeen sitten vasta tulee väri, ja se on yleensä lopulta melko joustava, jos ei nyt kasvatusta varten hae tiettyä. Toki sitten jos ei ole valmis väristä joustamaan, saattaa joutua odottamaan vuosia sitä oikean väristä pentua. Se on ihan oma valinta.
Minä valitsen sen koiran, jonka ulkonäkö miellyttää. Miksi ottaisin harmaan sakemannin, koska se on minusta ruma? Sakemannit, joista pidän, on joko se "perinteinen" tai valkoinen (tiedän, oma rotunsa nykyään).
Tähän mennessä olen saanut valita värin mukaan, enkä edes ostaisi kasvattajalta, joka sen kieltäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvattaja valitsee pennun sen mukaan, millainen luonne sillä on. Osaksi sen takia kasvattaja myös kyselee, minkälaiseen kotiin olette koiraa ottamassa. Pienistäkin pennuista jo näkee luonne-erot, esimerkiksi vilkas pentu ja arka pentu on aivan erilaisia. Luonteenpiirteet myös yleensä säilyvät aikuisuuteen asti, eikä ole järkeä laittaa sitä rauhallisempaa pentua esim. agilityperheeseen tai patikoivaan perheeseen ja vilkasta, aktiivisempaa pentua pelkäksi seurakoiraksi/sohvaperunaksi vain siksi, että jompikumpi perhe halusi tietynvärisen pennun (vaikka kerroitte, että pentu on seurakoirarotua, niin kuitenkin toiset perheet ulkoilevat toisia enemmän ja tämä yleensä kerrotaan pentua valitessa). Väri ei ole ainoa ratkaiseva tekijä pentua valitessa, eikä se kasvattaja ihan vain v*ttuillakseen teille sitä "vääränvärisrä" pentua laittaisi.
Voitte toki kertoa väritoiveista kasvattajalle. Jos valittu pentu ei miellytä eikä kasvattaja suostu sitä vaihtamaan vain värinsä vuoksi, niin ette sitten ota koiraa vielä ja odotatte seuraavaan pentueeseen, mistä mahdollisesti voisitte saada halutun värisen.
Ja voihan siitä aluksi "rumemmasta" väristä oppia pitämäänkin. Toivottavasti saatte teille soveltuvan koiran, josta pidätte.
Ostaja ostaa sen värisen pennun kuin haluaa, kasvattaja voi kertoa näkemistään pentueiden luonteista. Ostaja valitsee koiran kuitenkin itse. Jos kasvattaja määrää, sen pitää näkyä hinnassakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaatiihan ne kasvattajan näyttelyitä ja muitakin. Kuluttaja-adiamieheltä selkeä vastaus: ei tarvitse noudattaa, jollei hinta ole merkityävästi alempi ja näin myyty näyttelytarkoitukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina saanut valita pennun jäljellä olevista varaamattomista. Joskus kasvattaja on suositellut jotakin pentua jonka luonne hänestä sopii persoonaani, mutta itse olen saanut valita.
Ai, onko ne koirankasvattajat jo ihmistuntijoitakin, että muutaman soiton ja kahden tapaamiskerran perusteella voi jo ihmisen persoonankin tietää. Hah, hah, kyllä on huvittavaa.
Yleensä ihmiset keskustelevat ja jopa kertovat ihan oma-aloitteisesti minkälaisia ovat ja minkälaisiin oloihin pennut olisivat menossa. Ei siihen mitään psykologian opintoja tarvita sen enempää kuin selvännäkijän kykyjäkään. Tietenkin, jos asenne on jo etukäteen yhtä vinossa kuin lainaamani tekstin kirjoittajalla niin keskustelusta ei varmaan tule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuoden verran haettiin pentua.
Kasvattajat pääosin täysiä törppöjä, sori vaan.
Lopulta päätin että pentu hankitaan ja loppuu tämä pennun haku-show.
Olen sosiaalisesti erittäin taitava ja koulutin perheeni kuopusta myöten unelma-ostajiksi.
Lopputulos: meillä on pentu juuri siitä rodusta, väristä ja sukupuolesta mitä halusin.
Se, mitä jatkossa pennun kanssa puuhataan, ei kuulu kasvattajalle enää pätkääkään kun kaupat on tehty. Hän on meille pelkkä myyjä. Ei siis ole sijoitus tai jalostuskoira kyseessä.
Koiramme on meille äärimmäisen rakas perheenjäsen jota hellimme, hoidamme ja koulutamme kaikella rakkaudella.
Et ole, jos joudut valehtelemaan saadaksesi haluamasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä vörikeskustelut on aina jänniä, kun aina niistä tulee tappelu. Mulla on kaksi koiraa tällä hetkellä ns ylisuositusta rodusta. Silloin 13 vuotta sitten, kun tähän rotuun tutustuin, niin ekana selvitin tosi tarkkaan, että minkälainen rotu on: käyttö, luonne, turkki ja sen hoito, rodun sairaudet, pevisat yms. Turkin tarkkaan rotuyhdistyksen sivut ja vertailin kasvattajia. Otin yhteyttä pariin kasvattajaan, joissa oli pentueita suunnitteilla sellaisille nartuille, jotka sukulinjan ja terveystulosten perusteella kiinnostivat. Yksi näistä kasvattajista valikoitui ja tutkin sen jälkeen vielä pentueen isäksi valitun koiran taustan ja yhdistelmän koiranetissä. Tiesin, että isän perusteella yhdistelmään voi tulla erikoisen värisiä pentuja, mutta minäpä olin kiinnostunut siitä valtalinjan väristä. Ja niinän siinä kävi, että se pentueen ainoa "poikkeavan" värinen päätyi minulle 😂 Yhteiseloa on takana 12 vuotta ja yhtään en vaihtaisi pois, väristä huolimatta. Ei se toinenkaan koira ole sitä valtalinja-väriä ja rakastettu on 9 vuotta.
Eli jos vähän joustaa toiveistaan, voi saada jotain ihmeellistä, jota rakastaa, väristä huolimatta!
Pitäkää hyvät ihmiset AINA koiraa hankkiessanne etusijalla terveyttä!
Tutustukaa emän ja isän terveystietoihin, kysykää sukujen mahdolliset sukurasitteet ja perinnölliset sairaudet. Terveystarkit pitää olla ok ja mielellään jopa enemmän, mitä Pevisat vaatii. Toki saa shopata haluamansa väristä koiraa, mutta sen pitäisi olla toivelistan viimeinen. Tässä "mun" rodussa kasvattajille tulee tällä hetkellä kymmeniä kyselyitä per pentue ja jos pentuja syntyy se 2-10, niin aina joku jää ilman. Ja tässä tilanteessa se, joka yhteydenotossa ilmoittaa huolivansa vain ja ainoastaan kermanvärisen uroksen, eikä kerro mitään muita kriteerejä, jää taatusti ilman pentua, vaikka sellainen sattuisi syntymään.
Ja ei, en ole kasvattaja, seuraan tätä vaan muuten läheltä.Kylläpä olet erinomainen. Ei ihme että sait erikoisen värisen pennun 🙄 Mitä ”tutkimista” siinä on että katsoo Koiranetistä sukulinjat ja sairaudet, sen nyt tekee puolessa tunnissa. Ja kai jokainen koiraa harkitseva googlettaa sen verran, että tietää rodusta alkuperäisen käyttötarkoituksen ja muut triviaalit jutut.
Ei muuten todellakaan googleta. Halutaan pentu aktiivisesta käyttökoirarodusta, koska "ovat pentuina niin söpöjä" ja sitten ihmetellään, kun koira pitkästyy ja tuhoaa sisustuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen metsästyskoiran omistaja. Kun ostan uutta pentua, minulle käy hyvin väärän värinen, mutta haluan ailti itse valita, minkä pennun otan. Jos jossain pentueessa ei ole sopivaa, etsin muualta.
Niin, koska metsästyskoirapuolella on tärkeää pystyä toimimaan sen koiran kanssa. Siihen on saatava helposti yhteys. Miten muka kasvattaja voisi tietää, mihin pentuun ihmisellä on edellytykset luoda täydellinen yhteys?
Toki olen sellaisen tapauksen todistanut, että koira valitsi omistajansa. Muuten varautunut penikka kömpi pentulaatikosta tulevan isännän syliin partaa ihmettelemään. Pariskunnan lähdettyä meni ulko-oven taakse ulvomaan. Aikuisenakaan ko. koira ei ole ikinä välittänyt muista ihmisistä kuin noista kahdesta, ja heidän lapsistaan. Ihme koira.
Tämän ketjun kasvattajat eivät suin surminkaan olisi myyneet heille tätä pentua, vaan jonkun muun. Miksi? ”Koska he voivat”
Kasvattajana olisin mielelläni antanut pennun heille, koska pentu itse valitsi heidät. Tiedäthän sanonnan "If my dog doesn't like you neither will I".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ostaja ostaa sen värisen pennun kuin haluaa, kasvattaja voi kertoa näkemistään pentueiden luonteista. Ostaja valitsee koiran kuitenkin itse. Jos kasvattaja määrää, sen pitää näkyä hinnassakin.
Ja kasvattaja myy, jos myy.
Mielestäni koiraa ei tule valita vain sen perusteella minkä värinen se on. Luonne ja terveys menee edelle.
Jos olet hankkimassa koiraa ja olet sitä mieltä, että kasvattajalla ei ole oikeutta päättää minkä pennun saat, ÄLÄ HANKI KOIRAA!!! HANKI VAIKKA KULTAKALA😂 Kasvattaja näkee pennut koko ajan ja seuraa niiden kasvua ja luonteen kehitystä luovutusikään asti. Siksipä juuri kasvattaja on parempi valitsemaan pennulle sopivan kodin. Se, missä ostaja saattaa nähdä pennut muutaman kerran ennen luovutusta ja päätellä sen perusteella minkä pennun haluaa, kasvattaja taas näkee ne 7-8 viikon ajan.
Koira ei ole ihmiselle mikään sisustuskappale. Se on perheenjäsen. Väritoiveita saa yleensä kyllä esittää, mutta yleensä niillä ei ole mitään väliä siinä hetkessä kun kasvattaja valitsee pennuille kodit.
Jos olisin kasvattaja, niin periaatteeni olisi se, että sopiva pentu ja sopiva ihminen löytävät toisensa.
En myisi pentueen vilkkainta härveltäjää ihmiselle, jonka toiveisiin ja tavoitteisiin sopisi paremmin joku rauhallisempi pentu. Oli väri mikä tahansa.
Liian usein käy niin, että koiran kanssa tulee ongelmia aikuistuessa, koska "ei osattu odottaa että se olisi sitä tätä tai tuota". Syynä on juuri se, että sopivat pennut ja kodit eivät ole kohdanneet.
Mielipiteeni on se, että arvostakaa kasvattajan tekemää työtä sen eteen, että pennut pääsevät hyviin koteihin. Se on etu pennun hyvinvoinnille.
Nää kasvattajat on nykyään tosi ylimielisiä ostajia kohtaan kun kysyntää on. Onkohan nää varautunut siihen että joku päivä saattaa kokonainen pentue jäädä käsiin kun käyttäytyvät näin.
Kyllähän se voi aina itsekin värjätä. Ootteko uusavuttomia vai. Voi näitä aikoja!
T: Urpo
Koiralla pitää olla nappisilmät. Ne on kauniita. Ja jos ei tottele, niin piiskaa tottelee.
Ap saisi luurin korvaan jos soittaisi ja toivoisi tietyn väristä pentua. Koira ei ole sisustusesine.
-Kasvattaja