Lue keskustelun säännöt.
Eikö koiranpennun väriä saa valita?
Tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia koira perheeseen. Rodulla on useita eri värejä, joista 3 on meidän mieleen, muut ei. Nyt kuitenkin selvisi, että kasvattajat suhtautuvat ylimielisesti väritoiveisiin, että pennun hankkijan pitäisi olla tyytyväinen siihen minkä KASVATTAJA meille päättää? Minkä ihmeen takia roduille on sitten jalostettu niin monta eri väriä ja on "sallittuja" ja epäsallittuja värejä, jos niistä ei saa olla mielipiteitä? Miksi koiranäyttelyitäkään pidetään jos ulkonäkö ei saa olla kriteeri?
Tottakai meille prioriteetti 1. on koiran terveys ja luonne, mutta kyllä se väri silti vaikuttaa. Rakastumme varmasti uuteen perheenjäseneen turkinväristä riippumatta, mutta miksi pitäisi ottaa itselle epämieluisan värinen pentu, joka kuitenkin on perheenjäsenenä seuraavat 10+ vuotta. Kyseessä on puhtaasti seurakoira.
Pentu maksaa kuitenkin sen +-2000e, joten haluaisimme kyllä valita meille mieleisen, eikä vaan tyytyä siihen minkä joku muu kokee meille sopivaksi.
Kommentit (1021)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on niin paljon ostajia etten edes vastaa värikyselijöiden sähköposteihin. Todella rasittavaa porukkaa. Toiset ehtii saada Sen väärän värisen koiran käyttövalioksi siinä ajassa kun aloittelevat harrastajat etsii söpöä sinisilmää. Onnea odottamiseen ap. T:kasvattaja
Kaikkia ei kiinnosta näyttelyissä ja ties missä kokeissa käynti. Riittää että saa kivan (ja kivanvärisen😁) lenkkikaverin, sopivan kohdalletuloa on ihan ok odotellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on niin paljon ostajia etten edes vastaa värikyselijöiden sähköposteihin. Todella rasittavaa porukkaa. Toiset ehtii saada Sen väärän värisen koiran käyttövalioksi siinä ajassa kun aloittelevat harrastajat etsii söpöä sinisilmää. Onnea odottamiseen ap. T:kasvattaja
Ohhoh, oikein käyttövalioksi. Herranenaika. No sitten, kyllä tässä nyt prioriteetit vaihtui kun tämän kuuli.
Kyllähän kasvattajaa aina kiinnostaa saada koiralle tuloksia, näytöstä tai käytöstä, riippuen mitä kasvattaja hakee kasvatuksellaan. Eikä sitä lupaavinta käyttöpentua anneta sunnuntailenkkeilijöille, vaikka väri olisi kuinka ostajan mieleen. Eikä sitä lupaavinta näyttöpentua anneta ostajalle joka ilmoittaa ettei näyttelyt kiinnosta. Tulokset on ne, mitkö kertoo kasvattajalle miten oma jalostustyö on tuottanut hedelmää.
Ja jos pennun ostajista esim. 15 on harrastajia joita olen tavannut jo kisoissa, leireillä tms. Osalla on jo minun kasvatti entuudestaan. Sitten ilmaantuu 2 värikyselijää. Eli 17 ostaja ehdokasta. Syntyy 6 pentua. Miksi myisin värikyselijälle? Kaikki harrastajat tietää että pennut annetaan ominaisuuksien perusteella ei värin. Ja esim. Paras narttu saattaa jäädä kotiin tai mennä sijoitukseen.
Mies joskus sanoi että laita niille värikyselijöille pennun hinnaksi 15 000e ja katso kiinnostaako niitä vielä sen jälkeen.
Itseäni ihmetyttää eniten se, että kasvattajat tuomitsevat pennun valitsemisen värin perusteella mutta näyttelyissä on ainakin kissoilla hyvin tarkat säädökset siitä mitkä värit ovat sallittuja milläkin rodulla. Jos ulkonäöllä ei saa olla mitään merkitystä niin miksi nämä kasvattajat sitten käyttävät lemmikkejään näyttelyissä, joissa se lemmikki arvostellaan nimenomaan ulkonäön perusteella?
Kuten tuo yksi kirjoittaja jo mainitsi niin itsellenikin tulee mieleen, että kyse on jostain jumalakompleksista ja että halutaan vain hallita kaikkea. Voihan se kasvattaja kertoa minkä luonteinen mikäkin pentu on ja tämän jälkeen ostaja tekee päätöksen mikä pentu sopii itselle parhaiten vai sopiiko mikään - todella ylimielistä ajatella, että kasvattaja voisi tehdä tuon valinnan kun ostaja ei mukamas osaa itse valita itselleen sopivinta pentua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittujen rotujen kasvattajilla on joskus noussut hattuun tämä ostajien valikoiminen.
Mutta muutenkin minua on aina ihmetyttänyt, miksei värillä saisi olla väliä. Kasvattajat itse ovat usein kovimpia näyttelyharrastajia, ja pienenpienetkin ulkonäölliset rakennepoikkeavuudet kyllä noteerataan.
Tavis koiranpennun ostaja on valmis sietämään monenlaista pikkuvikaa, ei haittaa purentavirhe tai laskeutumattomat kivekset. Mutta auta armias jos toivoo tiettyä väriä.
Minulla on nyt neljäs koira ”meneillään”, nuori vielä. Mutta haaveilen että joskus vielä saisin skotlanninterrierin. Ja muut värit (valkea, brindle) eivät tule kyseeseen, ainoastaan musta. Enkä aio nöyristellä kasvattajia siinä asiassa.
No mut joskasvattaja ei myy sulle sitä mustaa? Varastatko sen?
Siis miten lapsellisia koirankasvattajat on tässä väriasiassa? Miksi itse tavoittelette kasvattaessa tiettyä väriä, kun asenne on tämä?
Miten vaikeaa on tajuta, että jos sopivaa terveys+luonne+väri yhdistelmää ei löydy, niin sitten joillekin ihmisille vaihtoehtona on ihan vaan olla ilman?
Vai onko kyse siitä, että teille itsellenne ei olisi?
Kasvattajan ja harrastajan maailma on erilainen. Sen takia kasvattaja haluaa tietää mitä aiot tehdä pennun kanssa. Jos kyseessä on harvinainen väri ja aiot ottaa sen seurakoiraksi ja steriloida sen, niin pystytkö yhtään ymmärtämään mikä vuosikymmenien työ siinä menee hukkaan? Se väri ehkä halutaan antaa sellaiselle, joka kenties itsekin alkaa kasvattaam harrastaa näyttelypuolta edes valioitumisen verran jne. Geenit ovat arvokkaita.
https://www.katiska.info/tieto/koira-turkki-iho/koirien-varigenetiikka/
Täällä jos viitsit vilaista vähän ja ymmärtäisit miksi väri ei ole vain sisustusasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tziisus. Onneksi meidän koiron kasvattaja on suht järkevä, ainakin verrattuna näihin mitä tässä ketjussa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin kukaan ehtii valittamaan, miten luonne ratkaisee ja jos haluaa silmää miellyttävän koiran niin pitää ostaa lelukoira yms. niin alleviivaan vielä. Luonne ja terveys on tottakai etusijalla, mutta vahvasti visuaalisina ihmisinä meille on myös ulkonäöllä väliä. Olemme valmiita mielummin odottamaan pitkäänkin sopivan väristä tervettä pentua, kuin ottamaan "väärän" värisen terveen tai oikean värisen sairaan koiran.
-ap
Höpö höpö. Olet yksinkertaisesti turhamainen ihminen, joka ei ansaitse koiraa.
No ei niitä erinäköisiä ja värisiä koirarotuja olisi kehitetty tuhansia, jos ulkonäkö ei saisi olla kriteeri ja koiran "ansaitsevat" vain ne jotka ottavat sian säkissä kunhan pulssi löytyy. Ulkomaillakinhan pennut valitaan monesti puhtaasti ulkonäön perusteella, niin miksi suomessa rotukoirat pitäisi ottaa kiitollisina vastaan ulkonäöstä riippumatta. Koira ei kuitenkaan ole mikään kasvattajan lahjoitus tulevalle omistajalle, vaan siitä pennusta maksetaan tuhansia euroja.
Sinulla ei näköjään ole mitään hajua koirien ja koirarotujen historiasta. Täytyy vain toivoa, että kasvattaja ymmärtää olla myymättä sinulle.
Ulkomailla on myös eläinkodit täynnä sinne dumpattuja koiria kun ostajat eivät viitsineet tutustua eläinlajiin nimeltä koira, eivätkä sen käyttäytymiseen. Eikö mielestäsi kissaongelmassa ole Suomeen riittävästi ongelmaa?
Ei tarvita yhtään kodinvaihtajaa sen takia, että muutettiin nyt puutalosta tiilitaloon ja tuo koira ei nyt sovi pihamaalta otettuihin valokuviin kun on väärän värinen taustaan nähden.
En kyllä ole eläessäni kuullut, että joku joka haluaa tietynvärisen pennun muuttaisi mieltään väristä pennun kasvaessa, tai varsinkaan antaisi koiraa pois värin takia. Kyllä visuaalisetkin ihmiset niitä koiriaan rakastaa ihan yhtä paljon kuin ne, joille ulkonäkö ei ole merkityksellinen. Harva varmaan seurakoiraa pelkän ulkonäön takia koiraa valitsee, vaan ensin on tutkittu rotuja joista valittu omaan elämään sopiva.
Eniten varmaan ongelmia on niillä jotka ottavat rottweilereitä, huskyja, saksanpaimenkoiria yms. näyttääkseen jotenkin rajummalta.
Kyllä se on vaan ihan faktaa, että väri vaikuttaa siihen kuinka helposti koira hylätään. Tilastolllisesti mustat koirat hylätään muita useammin. Itse olen kiertänyt useissa maissa tutustumassa paikallisiin eläinsuojeluyhdistyksiin ja kyllä ne häkit on täynnä mustia koiria. Samoin, jos tutustut kotimaisiin eläinsuojeluyhdistyksiin, huomaat, että siellä on mustia kissoja valkein merkein kaikista eniten.
Silloinkin, kun ihmiset tekevät eettisen ratkaisun ja ottavat teetetyn lemmikin sijasta kodittoman, ulkonäkö ratkaisee. Vaaleat ja pörröiset koirat ja kissat menevät ensimmisenä. Tai ne, joilla on jotain muuta huomiota herättävää ulkonäössä.
Ihmiset ovat ulkonäkökeskeisiä ja varmasti aidosti rakastavat niitä ulkonäkökeskeisesti valittuja lemmikeitään. Jotkut niiden loppuelämän, jotku valitettavasti vähän lyhyemmän aikaa.
Tämä vain vahvistaa mielikuvaa siitä, että kasvattajien ei ole mitään järkeä antaa vaaleasta pennusta haaveilevalle ostajalle mustaa pentua vaan koska hänen mielestään se sopii. Ulkonäöllä on väliä ja olisi hyvä jos kasvattajatkin sen alkaisi tiedostaa.
Kasvattaja näkee pennuista esimerkiksi sen kenestä tulee kova haastaja omistajalle. Väkivallan käyttö on kiellettyä, mutta jotkut pennut tarvitsevat erittäin periksiantamattoman, pitkähermoisen ja johdonmukaisen omistajan. Jos tuo haastajapentu on juuri sen värinen, jonka Liisa Lepsukka haluaisi, niin kasvattaja ei voi myydä haastajapentua Liisa Lepsukalle. Liisa nimittäin on helisemässä haastajapennun kanssa. Liisa ei osaa asettaa pennulle rajoja, Liisa antaa pennulle periksi ja lopulta Liisa huomaa, ettei pärjää sen kivanvärisen haastajpennun kanssa, vaan se lähtee kodinvaihtajaksi.
Opettele vihdoin tiedostamaan tämä.
Ja kasvattaja tietää "Liisan" luonteen miten? Liisa puhuu nätisti lapsilleen ja puolisolleen = ei voi koskaan oppia kouluttamaan koiraa, koska ei vaikuta vanhan kansan everstille kasvattajan edessä? Miten ylipäätään tuntematon ihminen voi muutaman tapaamisen perusteella tietää toisen periksiantamattomuudesta, johdonmukaisuudesta tai pitkähermoisuudesta? Vaatevalinnat? Puhetyyli? Miten?
Uskon että huipputason psykologitkin haluaa tähän vastauksen näiltä kennelin omistajilta.
Liisa tapaa usein vähintään pentujen emon. Kasvattaja näkee Liisan ja emon kohtaamisesta miten Liisa toimii ja reagoi emon kanssa. Samalla tavalla hän näkee miten Liisa toimii kun 10 dobberinpentua innoissaan kirmaa pureksimaan häntä käsistä ja nenästä ja kiskomaan sukkia hänen jalastaan. Liisalle valikoidaan sitten ehkä muutama lepsumpi pentu samaan rajattuun tilaan ja katsotaan pärjääkö Liisa edes niiden kanssa. Jos näyttää huonolta, niin kasvattaja suosittelee toista rotua. Sama vaikka liian topakan ihmisen kanssa. Ujo pentu ja väärällä tavalla topakka omistaja voi olla huono yhdistelmä. Samoin arka omistaja ja ujo pentu voi olla huono yhdistelmä. Oikealla tavalla topakka omistaja taas voi tukea pentua voittamaan ujoutensa. Väärällä tavalla topakka vahvistaa koiran ujouden arkuudeksi.
On kyllä täysin perseestä jos koiraa hankkiessa joutuu itse johonkin käytöstestiin. En itse todellakaan alkaisi komentamaan vieraan ihmisen koiria tai edes leikkimään niiden kanssa kasvattajan seuratessa vierestä arvioiden kyvykkyyttäni. Olen kasvattanut ja omistanut onnistuneesti paljon urheilullisia ja "hankalia" rotuja, mutta en silti halua mihinkään kasvattajan luonnetestiin koiraa hankkiessani. Tiedostan itse kyvykkyyteni enkä koe koiraa ostaessani, että olen velkaa näyttää suoriutumiseni tuntemattomien koirien seassa.
Mulla tulee koiran komentaminen niin selkärangasta etten edes ehdi miettiä onko se oma vai jonkun toisen, kun koira esimerkiksi hyppii vasten tai kiipeilee sohvalla mun päälle. En mä tietty mitään toko-koetta ala niille pitää. Ja kyllä se sun käytöksestä näkee aika paljon, vaikka et komentaisikaan. On paljon eroa siinä juokseeko karkuun, perääntyykö kädet ylhäällä, vai pysyykö vaan paikallaan hätkähtämättä, kun iso koira juoksee kohti. Ja eiköhän sun kyvykkyys tule ilmi kun keskustelette aiemmista koirakokemuksista. Tuskin sinäkään menet kasvattajan luo ja sanot että haluun koiran, eikä sulle kuulu mun kokemukseni tai kokemattomuuteni yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on niin paljon ostajia etten edes vastaa värikyselijöiden sähköposteihin. Todella rasittavaa porukkaa. Toiset ehtii saada Sen väärän värisen koiran käyttövalioksi siinä ajassa kun aloittelevat harrastajat etsii söpöä sinisilmää. Onnea odottamiseen ap. T:kasvattaja
Ohhoh, oikein käyttövalioksi. Herranenaika. No sitten, kyllä tässä nyt prioriteetit vaihtui kun tämän kuuli.
Kyllähän kasvattajaa aina kiinnostaa saada koiralle tuloksia, näytöstä tai käytöstä, riippuen mitä kasvattaja hakee kasvatuksellaan. Eikä sitä lupaavinta käyttöpentua anneta sunnuntailenkkeilijöille, vaikka väri olisi kuinka ostajan mieleen. Eikä sitä lupaavinta näyttöpentua anneta ostajalle joka ilmoittaa ettei näyttelyt kiinnosta. Tulokset on ne, mitkö kertoo kasvattajalle miten oma jalostustyö on tuottanut hedelmää.
Loppujen lopuksi ei siis kiinnosta niinkään se, että pentu pääsee huolehtivaan ja hyvään kotiin, kunhan ostaja vie näyttelyyn että saa tuloksia. Hieno homma👍
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ihmetyttää eniten se, että kasvattajat tuomitsevat pennun valitsemisen värin perusteella mutta näyttelyissä on ainakin kissoilla hyvin tarkat säädökset siitä mitkä värit ovat sallittuja milläkin rodulla. Jos ulkonäöllä ei saa olla mitään merkitystä niin miksi nämä kasvattajat sitten käyttävät lemmikkejään näyttelyissä, joissa se lemmikki arvostellaan nimenomaan ulkonäön perusteella?
Kuten tuo yksi kirjoittaja jo mainitsi niin itsellenikin tulee mieleen, että kyse on jostain jumalakompleksista ja että halutaan vain hallita kaikkea. Voihan se kasvattaja kertoa minkä luonteinen mikäkin pentu on ja tämän jälkeen ostaja tekee päätöksen mikä pentu sopii itselle parhaiten vai sopiiko mikään - todella ylimielistä ajatella, että kasvattaja voisi tehdä tuon valinnan kun ostaja ei mukamas osaa itse valita itselleen sopivinta pentua.
Kyllä varmaan jos sanot että näyttelyissä käynti on intohimo ja toivot koiraa jota voisi viedä ehkä jopa ulkomaille näyttelyyn, niin takuulla saat olla kiinnostunut ulkonäöstä viimeistä piirtoa myöten. Jos kuitenkin haetaan sitä kivaa lenkkikaveria, niin silloin voi varmaan vähän tinkiä siitä ulkonäöstäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ihmetyttää eniten se, että kasvattajat tuomitsevat pennun valitsemisen värin perusteella mutta näyttelyissä on ainakin kissoilla hyvin tarkat säädökset siitä mitkä värit ovat sallittuja milläkin rodulla. Jos ulkonäöllä ei saa olla mitään merkitystä niin miksi nämä kasvattajat sitten käyttävät lemmikkejään näyttelyissä, joissa se lemmikki arvostellaan nimenomaan ulkonäön perusteella?
Kuten tuo yksi kirjoittaja jo mainitsi niin itsellenikin tulee mieleen, että kyse on jostain jumalakompleksista ja että halutaan vain hallita kaikkea. Voihan se kasvattaja kertoa minkä luonteinen mikäkin pentu on ja tämän jälkeen ostaja tekee päätöksen mikä pentu sopii itselle parhaiten vai sopiiko mikään - todella ylimielistä ajatella, että kasvattaja voisi tehdä tuon valinnan kun ostaja ei mukamas osaa itse valita itselleen sopivinta pentua.
Kannattaa mennä jenkkeihin shoppailemaan niitä ikkuna pentuja niin saat valita haluamasi. Suomessa et saa pentua valita 98% tapauksista.
Miten tämä käytännössä sitten menisi kaikki 7 perhettä tulisi yhtäaikaa kasvattajan luo kylään ja siinä sitten keskenään tappelisivat kuka saa hienon värisen pennun?
Itse valitsen ensin oman sijoituspennun/sen pennun minkä jätän kotiin. Aina ei jätetä. Sen jälkeen uroksen omistaja valitsee pennun mikäli ei ota rahaa. Sitten tulevat ne kovimmat harrastajat keillä on näyttöä/ennestään minun kasvatteja; näille suosittelen vilkkaimpia ja kova luonteisempia pentuja. Jos tutuista harrastajista ei löydy koko pentueelle koteja niin jäljelle jää ne rauhallisimmat ja helpoimmat pennun mitkä myyn aloitteleville harrastajille. Kertaakaan en ole myynyt värikyselijöille koska on ollut muitakin vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ihmetyttää eniten se, että kasvattajat tuomitsevat pennun valitsemisen värin perusteella mutta näyttelyissä on ainakin kissoilla hyvin tarkat säädökset siitä mitkä värit ovat sallittuja milläkin rodulla. Jos ulkonäöllä ei saa olla mitään merkitystä niin miksi nämä kasvattajat sitten käyttävät lemmikkejään näyttelyissä, joissa se lemmikki arvostellaan nimenomaan ulkonäön perusteella?
Kuten tuo yksi kirjoittaja jo mainitsi niin itsellenikin tulee mieleen, että kyse on jostain jumalakompleksista ja että halutaan vain hallita kaikkea. Voihan se kasvattaja kertoa minkä luonteinen mikäkin pentu on ja tämän jälkeen ostaja tekee päätöksen mikä pentu sopii itselle parhaiten vai sopiiko mikään - todella ylimielistä ajatella, että kasvattaja voisi tehdä tuon valinnan kun ostaja ei mukamas osaa itse valita itselleen sopivinta pentua.
Koska kasvattaja haluaa pitää jalostusmahdollisuuden auki. Ulkomailta voi löytyä joku sopiva linja ja yksilö, joka käy juuri sen tietyn pennun kanssa yhteen tulevaisuudessa. Tässä puhutaan nyt koirasukupolvien aikajanoista. Siksi kasvattaja valitsee tietylle pennulle tietyn ostajan tiettyjen kriteerien perusteella. Kennelit eivät ole mitään irtokarkkihyllyjä, joista valitaan kivoimmat fiilispohjalta heräteostoksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on niin paljon ostajia etten edes vastaa värikyselijöiden sähköposteihin. Todella rasittavaa porukkaa. Toiset ehtii saada Sen väärän värisen koiran käyttövalioksi siinä ajassa kun aloittelevat harrastajat etsii söpöä sinisilmää. Onnea odottamiseen ap. T:kasvattaja
Ohhoh, oikein käyttövalioksi. Herranenaika. No sitten, kyllä tässä nyt prioriteetit vaihtui kun tämän kuuli.
Kyllähän kasvattajaa aina kiinnostaa saada koiralle tuloksia, näytöstä tai käytöstä, riippuen mitä kasvattaja hakee kasvatuksellaan. Eikä sitä lupaavinta käyttöpentua anneta sunnuntailenkkeilijöille, vaikka väri olisi kuinka ostajan mieleen. Eikä sitä lupaavinta näyttöpentua anneta ostajalle joka ilmoittaa ettei näyttelyt kiinnosta. Tulokset on ne, mitkö kertoo kasvattajalle miten oma jalostustyö on tuottanut hedelmää.
Loppujen lopuksi ei siis kiinnosta niinkään se, että pentu pääsee huolehtivaan ja hyvään kotiin, kunhan ostaja vie näyttelyyn että saa tuloksia. Hieno homma👍
Voi jessus. Yleensä jos omistaja haluaa harrastaa koiransa kanssa, on se sitten näyttöä tai käyttöä, se osoittaa kiinnostusta koiraan. Ei sinne näyttelyrinkiin voi viedä huonosti ruokittua, takkuista, ja hakattua tuomaria pelkäävää elukkaa. Saati että koira toimisi hyvin käytössä, jos se on huonosti pidetty ja suhde ohjaajaan on huono. Oletko oikeasti noin pihalla vai provoatko vaan huviksesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittujen rotujen kasvattajilla on joskus noussut hattuun tämä ostajien valikoiminen.
Mutta muutenkin minua on aina ihmetyttänyt, miksei värillä saisi olla väliä. Kasvattajat itse ovat usein kovimpia näyttelyharrastajia, ja pienenpienetkin ulkonäölliset rakennepoikkeavuudet kyllä noteerataan.
Tavis koiranpennun ostaja on valmis sietämään monenlaista pikkuvikaa, ei haittaa purentavirhe tai laskeutumattomat kivekset. Mutta auta armias jos toivoo tiettyä väriä.
Minulla on nyt neljäs koira ”meneillään”, nuori vielä. Mutta haaveilen että joskus vielä saisin skotlanninterrierin. Ja muut värit (valkea, brindle) eivät tule kyseeseen, ainoastaan musta. Enkä aio nöyristellä kasvattajia siinä asiassa.
No mut joskasvattaja ei myy sulle sitä mustaa? Varastatko sen?
Siis miten lapsellisia koirankasvattajat on tässä väriasiassa? Miksi itse tavoittelette kasvattaessa tiettyä väriä, kun asenne on tämä?
Miten vaikeaa on tajuta, että jos sopivaa terveys+luonne+väri yhdistelmää ei löydy, niin sitten joillekin ihmisille vaihtoehtona on ihan vaan olla ilman?
Vai onko kyse siitä, että teille itsellenne ei olisi?
Kasvattajan ja harrastajan maailma on erilainen. Sen takia kasvattaja haluaa tietää mitä aiot tehdä pennun kanssa. Jos kyseessä on harvinainen väri ja aiot ottaa sen seurakoiraksi ja steriloida sen, niin pystytkö yhtään ymmärtämään mikä vuosikymmenien työ siinä menee hukkaan? Se väri ehkä halutaan antaa sellaiselle, joka kenties itsekin alkaa kasvattaam harrastaa näyttelypuolta edes valioitumisen verran jne. Geenit ovat arvokkaita.
https://www.katiska.info/tieto/koira-turkki-iho/koirien-varigenetiikka/
Täällä jos viitsit vilaista vähän ja ymmärtäisit miksi väri ei ole vain sisustusasia.
Eli kärjistetysti hyväluonteisia ja hyvän näköisiä koiria saa vain aktiiviset koiraharrastajat ja muut voi tyytyä harrastajien ylijäämiin. Geenit on arvokkaita juu, mutta siksihän siitä pennusta maksetaan se hinta.
Jos tosiaan menee noin niin sit pitäis kyllä näkyä hinnassakin se, että on saanut pentueen "huonoimman" pennun.
Melko sisäsiittoiselle kuulostaa koiraharrastajien piirit jos kaikki on noin mustavalkoista. Rauhallisesti puhuvalle rauhallinen koira, urheiluvaatteissa pentuja katsovalle urheilullinen koira... Todellisuudessa pennut ja pentujen kodit on aika joustavia, eli hyvin monesti samalle ihmiselle käy todella monen luonteinen koira ja samalle koiralle monenluoneinen omistaja. Silti kasvattajat päättää diktaattorina kuka kuuluu mihinkin ja sit myhäillään miten oma kasvatustyö ja pentujen osoitukset on mennyt nappiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae joltain toiselta pentutehtailijalta. Sillä välin tekaise joku keksitty syyte koirien laiminlyönnistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on niin paljon ostajia etten edes vastaa värikyselijöiden sähköposteihin. Todella rasittavaa porukkaa. Toiset ehtii saada Sen väärän värisen koiran käyttövalioksi siinä ajassa kun aloittelevat harrastajat etsii söpöä sinisilmää. Onnea odottamiseen ap. T:kasvattaja
Ohhoh, oikein käyttövalioksi. Herranenaika. No sitten, kyllä tässä nyt prioriteetit vaihtui kun tämän kuuli.
Kyllähän kasvattajaa aina kiinnostaa saada koiralle tuloksia, näytöstä tai käytöstä, riippuen mitä kasvattaja hakee kasvatuksellaan. Eikä sitä lupaavinta käyttöpentua anneta sunnuntailenkkeilijöille, vaikka väri olisi kuinka ostajan mieleen. Eikä sitä lupaavinta näyttöpentua anneta ostajalle joka ilmoittaa ettei näyttelyt kiinnosta. Tulokset on ne, mitkö kertoo kasvattajalle miten oma jalostustyö on tuottanut hedelmää.
Loppujen lopuksi ei siis kiinnosta niinkään se, että pentu pääsee huolehtivaan ja hyvään kotiin, kunhan ostaja vie näyttelyyn että saa tuloksia. Hieno homma👍
Voi jessus. Yleensä jos omistaja haluaa harrastaa koiransa kanssa, on se sitten näyttöä tai käyttöä, se osoittaa kiinnostusta koiraan. Ei sinne näyttelyrinkiin voi viedä huonosti ruokittua, takkuista, ja hakattua tuomaria pelkäävää elukkaa. Saati että koira toimisi hyvin käytössä, jos se on huonosti pidetty ja suhde ohjaajaan on huono. Oletko oikeasti noin pihalla vai provoatko vaan huviksesi?
Veikkaan että koira kuin koira on onnellisempi saadessaan olla kotona omistajiensa kanssa, kuin kuljetushäkissä jossain näyttelykehän laidalla stressaamassa kaikki viikonloput. Ihan äitini touhuja aikoinaan vierestä seuranneena olen tullut tähän johtopäätökseen. Kaikenlisäksi mikään harrastusporukka ei ole niin ällöttävän kuppikuntainen ja kaikkitietävä kuin koiraharrastajat. Mikä näkyy tässäkin ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittujen rotujen kasvattajilla on joskus noussut hattuun tämä ostajien valikoiminen.
Mutta muutenkin minua on aina ihmetyttänyt, miksei värillä saisi olla väliä. Kasvattajat itse ovat usein kovimpia näyttelyharrastajia, ja pienenpienetkin ulkonäölliset rakennepoikkeavuudet kyllä noteerataan.
Tavis koiranpennun ostaja on valmis sietämään monenlaista pikkuvikaa, ei haittaa purentavirhe tai laskeutumattomat kivekset. Mutta auta armias jos toivoo tiettyä väriä.
Minulla on nyt neljäs koira ”meneillään”, nuori vielä. Mutta haaveilen että joskus vielä saisin skotlanninterrierin. Ja muut värit (valkea, brindle) eivät tule kyseeseen, ainoastaan musta. Enkä aio nöyristellä kasvattajia siinä asiassa.
No mut joskasvattaja ei myy sulle sitä mustaa? Varastatko sen?
Siis miten lapsellisia koirankasvattajat on tässä väriasiassa? Miksi itse tavoittelette kasvattaessa tiettyä väriä, kun asenne on tämä?
Miten vaikeaa on tajuta, että jos sopivaa terveys+luonne+väri yhdistelmää ei löydy, niin sitten joillekin ihmisille vaihtoehtona on ihan vaan olla ilman?
Vai onko kyse siitä, että teille itsellenne ei olisi?
Kasvattajan ja harrastajan maailma on erilainen. Sen takia kasvattaja haluaa tietää mitä aiot tehdä pennun kanssa. Jos kyseessä on harvinainen väri ja aiot ottaa sen seurakoiraksi ja steriloida sen, niin pystytkö yhtään ymmärtämään mikä vuosikymmenien työ siinä menee hukkaan? Se väri ehkä halutaan antaa sellaiselle, joka kenties itsekin alkaa kasvattaam harrastaa näyttelypuolta edes valioitumisen verran jne. Geenit ovat arvokkaita.
https://www.katiska.info/tieto/koira-turkki-iho/koirien-varigenetiikka/
Täällä jos viitsit vilaista vähän ja ymmärtäisit miksi väri ei ole vain sisustusasia.
Eli kärjistetysti hyväluonteisia ja hyvän näköisiä koiria saa vain aktiiviset koiraharrastajat ja muut voi tyytyä harrastajien ylijäämiin. Geenit on arvokkaita juu, mutta siksihän siitä pennusta maksetaan se hinta.
Jos tosiaan menee noin niin sit pitäis kyllä näkyä hinnassakin se, että on saanut pentueen "huonoimman" pennun.
Melko sisäsiittoiselle kuulostaa koiraharrastajien piirit jos kaikki on noin mustavalkoista. Rauhallisesti puhuvalle rauhallinen koira, urheiluvaatteissa pentuja katsovalle urheilullinen koira... Todellisuudessa pennut ja pentujen kodit on aika joustavia, eli hyvin monesti samalle ihmiselle käy todella monen luonteinen koira ja samalle koiralle monenluoneinen omistaja. Silti kasvattajat päättää diktaattorina kuka kuuluu mihinkin ja sit myhäillään miten oma kasvatustyö ja pentujen osoitukset on mennyt nappiin.
Ei se ole huonoin pentu välttämättä just sulle. Tuo meidän pentu olis takuulla huonoin pentu jollekin suojelua harrastavalle, mutta meidän juttu on jälki, ja siihen tuo vähän rauhallisempi toimii erittäin hyvin. Ja koska me todella ollaan aloittelevia harrastajia, olis meillä elämä paljon vaikeampaa ”paremman” pennun kanssa, joten todella arvostetaan että kasvattaja osasi valita meille ”huonomman” pennun, koska meille se on just täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittujen rotujen kasvattajilla on joskus noussut hattuun tämä ostajien valikoiminen.
Mutta muutenkin minua on aina ihmetyttänyt, miksei värillä saisi olla väliä. Kasvattajat itse ovat usein kovimpia näyttelyharrastajia, ja pienenpienetkin ulkonäölliset rakennepoikkeavuudet kyllä noteerataan.
Tavis koiranpennun ostaja on valmis sietämään monenlaista pikkuvikaa, ei haittaa purentavirhe tai laskeutumattomat kivekset. Mutta auta armias jos toivoo tiettyä väriä.
Minulla on nyt neljäs koira ”meneillään”, nuori vielä. Mutta haaveilen että joskus vielä saisin skotlanninterrierin. Ja muut värit (valkea, brindle) eivät tule kyseeseen, ainoastaan musta. Enkä aio nöyristellä kasvattajia siinä asiassa.
No mut joskasvattaja ei myy sulle sitä mustaa? Varastatko sen?
Siis miten lapsellisia koirankasvattajat on tässä väriasiassa? Miksi itse tavoittelette kasvattaessa tiettyä väriä, kun asenne on tämä?
Miten vaikeaa on tajuta, että jos sopivaa terveys+luonne+väri yhdistelmää ei löydy, niin sitten joillekin ihmisille vaihtoehtona on ihan vaan olla ilman?
Vai onko kyse siitä, että teille itsellenne ei olisi?
Kasvattajan ja harrastajan maailma on erilainen. Sen takia kasvattaja haluaa tietää mitä aiot tehdä pennun kanssa. Jos kyseessä on harvinainen väri ja aiot ottaa sen seurakoiraksi ja steriloida sen, niin pystytkö yhtään ymmärtämään mikä vuosikymmenien työ siinä menee hukkaan? Se väri ehkä halutaan antaa sellaiselle, joka kenties itsekin alkaa kasvattaam harrastaa näyttelypuolta edes valioitumisen verran jne. Geenit ovat arvokkaita.
https://www.katiska.info/tieto/koira-turkki-iho/koirien-varigenetiikka/
Täällä jos viitsit vilaista vähän ja ymmärtäisit miksi väri ei ole vain sisustusasia.
Tämä viesti edustaa juuri sitä kasvattajatyyppiä, jota vihaan ja pyrin karttamaan kuin ruttoa. Enkä muuten rahojani anna tällaiselle "minä olen parempi koiranomistaja koska harrastan näyttelyjä ja kasvatan, kaikki parhaat pennut ja narttupennut menevät vain mun lähipiirille ja kavereille"-kasvattajalle, vaan osaan etsiä sellaisenkin joka ei suhtaudu alentuvasti "pelkkiin kotikoiriin" tai "lemmikkitasoisiin" koiriin. Pari tonnia jos koirasta maksaa kasvattajalle, niin tällä olisi parempi olla myös asiallinen suhtautuminen ostajiin. Onneksi niitä mukavia ja järkeviäkin löytyy, eivätkä kaikki ole näitä joilla on noussut kusi hattuun.
Olen itse omistanut koiria jo yli 20 vuotta, käynyt näyttelyissäkin ja olen itsekin aloittamassa kasvatustoimintaa lähitulevaisuudessa, juuri kävin kasvattajan peruskurssin kennelnimihakemusta varten. Ja mitä enemmän olen nyt kasvattajapiireihin saanut tutustua, niin sitä paremmin olen huomannut miten älytöntä elitismiä sielläkin on ja miten naurettavan ylimielinen asenne monilla kasvattajilla on.
Tuon kasvattajakurssin vetäjä sanoikin juuri hyvin, että joka ikinen pentu kuuluisi myydä lemmikiksi. Eli pennusta ei oikeasti voi antaa mitään takeita, että siitä tulee mikään näyttelyvoittaja tai mikään muukaan, koska luovutusikäisestä vauvakoirasta ei oikeasti vielä pysty sellaista ennustamaan. Ei tiedä miten se kasvaa, millaisia piileviä vikoja voi ilmetä ym. Hampaatkin voivat vaikka kasvaa vinksalleen tai mitä tahansa voi tapahtua. Koirasta voikin tulla luonteeltaan niin arka, ettei se sovi näyttelykehään. Tai mitä vaan. Toki kokenut kasvattaja voi jotain arvauksia tehdä, mutta aika paljolti arpapeliä se on. Älkää siis ihmiset myöskään maksako älytöntä ylihintaa pennuista sillä perusteella että saatte "näyttelytasoisen" pennun, koska tosiaan sitä oikeasti voi mitenkään niin pienestä vielä nähdä.
Kasvattajat harrastavat tätä, että antavat mieluiten erikoisen väriset pennut (sekä narttupennut, koska niillä voi teettää pentuja) just kavereilleen ja muulle lähipiirilleen, koska yrittävät sillä tavalla vähentää sitä kilpailua. Etteivät siis muut pääsisi teettämään kauniita pentuja heidän kasvateillaan. Kissapiireissä tämä on mennyt vielä naurettavammaksi, niissä jopa kasvattajat yrittävät myyntisopimuksissa "pakottaa" ja velvoittaa ostajan steriloimaan pennun kun se on vanhempi (jotkut jopa myyvät pikkupentuina leikattuja kissoja, mikä on todella epäeettistä ja iljettävää toimintaa, koska pennut eivät näin saa koskaan käydä läpi normaalia murrosikää eivätkä siis kehity normaalisti). Tällaiset "velvoitukset" ovat täysin lainvastaisia, eivätkä mitenkään päde esim. oikeudessa. Kun eläimen on itselleen ostanut ja omistajuus on vaihtunut, niin myyjä ei voi esittää siihen enää mitään vaatimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on niin paljon ostajia etten edes vastaa värikyselijöiden sähköposteihin. Todella rasittavaa porukkaa. Toiset ehtii saada Sen väärän värisen koiran käyttövalioksi siinä ajassa kun aloittelevat harrastajat etsii söpöä sinisilmää. Onnea odottamiseen ap. T:kasvattaja
Ohhoh, oikein käyttövalioksi. Herranenaika. No sitten, kyllä tässä nyt prioriteetit vaihtui kun tämän kuuli.
Kyllähän kasvattajaa aina kiinnostaa saada koiralle tuloksia, näytöstä tai käytöstä, riippuen mitä kasvattaja hakee kasvatuksellaan. Eikä sitä lupaavinta käyttöpentua anneta sunnuntailenkkeilijöille, vaikka väri olisi kuinka ostajan mieleen. Eikä sitä lupaavinta näyttöpentua anneta ostajalle joka ilmoittaa ettei näyttelyt kiinnosta. Tulokset on ne, mitkö kertoo kasvattajalle miten oma jalostustyö on tuottanut hedelmää.
Loppujen lopuksi ei siis kiinnosta niinkään se, että pentu pääsee huolehtivaan ja hyvään kotiin, kunhan ostaja vie näyttelyyn että saa tuloksia. Hieno homma👍
Yleensä molemmat saa samassa ostajapaketissa :)
Meillä on maailmanlaajuisesti useita pilattuja koirarotuja. Yleensä näitä tulee jonkun elokuvan myötä. Esim. dalmatialaisten kanssa kävi näin. Kun ainoana kriteerinä oli myydä paljon pentutehtailijoiden toimesta, niin syntyi paljon arkoja koiria.
Kasvattajan vastuullisuudesta kertoo se, että hän on tarkka ja valikoiva ja miettii miten saa pidettyä linjansa terveenä. Se voi kuulostaa vaativalta ostajaa kohtaan, mutta kumpia haluat; hermoheikkoja purijoita vai hyväluonteisia koiria?
Joissakin roduissa ei väri minun mielestäni näyttele suurta roolia. Sanotaan nyt vaikka cairn. Mutta minun silmääni on eroa keltaisella ja mustalla labbiksella, ihan eri näköisiä koiria ovat. Tai vaalea vs. musta hovawart.
Jos olisin aina ihaillut mustia labbiksia, ostaisin mustan. Enkä muun väristä. Harmi homma jos kasvattaja kimpaantuu pelkästä kysymyksestä, mutta en minä sen pelossa luopuisi unelmastani.
Ja punainen irlanninsetteri on tyystin eri asia kuin punavalkoinen irlanninsetteri, vaikka luonteessa ja käyttötaipumuksissa ei ole eroa. Miksi kasvattajat eivät astuttele näitä mielin määrin ristiin, jos kerta väri ei merkkaa mitään?
On kyllä täysin perseestä jos koiraa hankkiessa joutuu itse johonkin käytöstestiin. En itse todellakaan alkaisi komentamaan vieraan ihmisen koiria tai edes leikkimään niiden kanssa kasvattajan seuratessa vierestä arvioiden kyvykkyyttäni. Olen kasvattanut ja omistanut onnistuneesti paljon urheilullisia ja "hankalia" rotuja, mutta en silti halua mihinkään kasvattajan luonnetestiin koiraa hankkiessani. Tiedostan itse kyvykkyyteni enkä koe koiraa ostaessani, että olen velkaa näyttää suoriutumiseni tuntemattomien koirien seassa.