Lue keskustelun säännöt.
Eikö koiranpennun väriä saa valita?
Tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia koira perheeseen. Rodulla on useita eri värejä, joista 3 on meidän mieleen, muut ei. Nyt kuitenkin selvisi, että kasvattajat suhtautuvat ylimielisesti väritoiveisiin, että pennun hankkijan pitäisi olla tyytyväinen siihen minkä KASVATTAJA meille päättää? Minkä ihmeen takia roduille on sitten jalostettu niin monta eri väriä ja on "sallittuja" ja epäsallittuja värejä, jos niistä ei saa olla mielipiteitä? Miksi koiranäyttelyitäkään pidetään jos ulkonäkö ei saa olla kriteeri?
Tottakai meille prioriteetti 1. on koiran terveys ja luonne, mutta kyllä se väri silti vaikuttaa. Rakastumme varmasti uuteen perheenjäseneen turkinväristä riippumatta, mutta miksi pitäisi ottaa itselle epämieluisan värinen pentu, joka kuitenkin on perheenjäsenenä seuraavat 10+ vuotta. Kyseessä on puhtaasti seurakoira.
Pentu maksaa kuitenkin sen +-2000e, joten haluaisimme kyllä valita meille mieleisen, eikä vaan tyytyä siihen minkä joku muu kokee meille sopivaksi.
Kommentit (1021)
Itsellä villakoiria. Ja nyt uusi pentu tulossa. Tiedän rodun, osaan hoitaa turkin, tarjoan harrastuksia ja riittävästi ulkoilua. En harrasta näyttelyitä, ei ole aikaa eikä kiinnostusta. Villakoirilla musta väri dominoi eli niitä syntyy paljon, ellei nimenomaan haluta välttää mustaa eli tehdään tiettyjä väriyhdistelmiä suunnitellen. Mustia kannattaa kuitenkin olla linjoissa mukana, koska muuten muut värit alkaa helposti haalistua sukupolvesta toiseen. Mustia uroksia on kohtuu hyvin tarjolla. Narttuja taas vaikeampi saada ja useimmat halutaan sijoitukseen, ei myydä omaksi. Itse en siis halunnut mustaa enkä urosta. Otan paljon valokuvia koirista ja kokomustasta koirasta ei saa kuin harvakseltaan hyviä kuvia, yleensä vain studiovalaistuksella. Yleensä kuvissa on muodoton tumma möykky... Nyt minulle sitten tulee valkoinen narttu. Etsiskelin muutaman kuukauden tosissaan. Harmaa olisi ollut ykköstoive mutta sellaista en nyt jäänyt vuosiksi odottelemaan. Terveysasiat ja taustat on tietty ensin kunnossa, väri tulee sitten. Tietyt kasvattajat kasvattavat yleensä tiettyjä värikomboja, joten sen perusteella voi etsiä sopivia. Aprikoosityttö meillä on jo ennestään. Eli joo, värillä on tietyissä tapauksissa väliä. Mutta vaatii paljon vaivannäköä ja ehkä pitkää odottelua ja suhteiden solmimista kasvattajiin, jos aikoo toivomuksensa toteuttaa. Kasvattaja kuitenkin itse valitsee myykö ja kenelle lopulta myy. Väri ei saa olla tietenkään se ainoa kriteeri ja rodun käyttötarkoitus ja vaatimukset ja omat resurssit pitää olla selvillä ennen väritoiveita. Esim. tämä kasvattaja myi vain perheisiin, joissa on jo villakoirakokemusta ennestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittujen rotujen kasvattajilla on joskus noussut hattuun tämä ostajien valikoiminen.
Mutta muutenkin minua on aina ihmetyttänyt, miksei värillä saisi olla väliä. Kasvattajat itse ovat usein kovimpia näyttelyharrastajia, ja pienenpienetkin ulkonäölliset rakennepoikkeavuudet kyllä noteerataan.
Tavis koiranpennun ostaja on valmis sietämään monenlaista pikkuvikaa, ei haittaa purentavirhe tai laskeutumattomat kivekset. Mutta auta armias jos toivoo tiettyä väriä.
Minulla on nyt neljäs koira ”meneillään”, nuori vielä. Mutta haaveilen että joskus vielä saisin skotlanninterrierin. Ja muut värit (valkea, brindle) eivät tule kyseeseen, ainoastaan musta. Enkä aio nöyristellä kasvattajia siinä asiassa.
No mut joskasvattaja ei myy sulle sitä mustaa? Varastatko sen?
Siis miten lapsellisia koirankasvattajat on tässä väriasiassa? Miksi itse tavoittelette kasvattaessa tiettyä väriä, kun asenne on tämä?
Miten vaikeaa on tajuta, että jos sopivaa terveys+luonne+väri yhdistelmää ei löydy, niin sitten joillekin ihmisille vaihtoehtona on ihan vaan olla ilman?
Vai onko kyse siitä, että teille itsellenne ei olisi?
Kasvattajan ja harrastajan maailma on erilainen. Sen takia kasvattaja haluaa tietää mitä aiot tehdä pennun kanssa. Jos kyseessä on harvinainen väri ja aiot ottaa sen seurakoiraksi ja steriloida sen, niin pystytkö yhtään ymmärtämään mikä vuosikymmenien työ siinä menee hukkaan? Se väri ehkä halutaan antaa sellaiselle, joka kenties itsekin alkaa kasvattaam harrastaa näyttelypuolta edes valioitumisen verran jne. Geenit ovat arvokkaita.
https://www.katiska.info/tieto/koira-turkki-iho/koirien-varigenetiikka/
Täällä jos viitsit vilaista vähän ja ymmärtäisit miksi väri ei ole vain sisustusasia.
Eli kärjistetysti hyväluonteisia ja hyvän näköisiä koiria saa vain aktiiviset koiraharrastajat ja muut voi tyytyä harrastajien ylijäämiin. Geenit on arvokkaita juu, mutta siksihän siitä pennusta maksetaan se hinta.
Jos tosiaan menee noin niin sit pitäis kyllä näkyä hinnassakin se, että on saanut pentueen "huonoimman" pennun.
Melko sisäsiittoiselle kuulostaa koiraharrastajien piirit jos kaikki on noin mustavalkoista. Rauhallisesti puhuvalle rauhallinen koira, urheiluvaatteissa pentuja katsovalle urheilullinen koira... Todellisuudessa pennut ja pentujen kodit on aika joustavia, eli hyvin monesti samalle ihmiselle käy todella monen luonteinen koira ja samalle koiralle monenluoneinen omistaja. Silti kasvattajat päättää diktaattorina kuka kuuluu mihinkin ja sit myhäillään miten oma kasvatustyö ja pentujen osoitukset on mennyt nappiin.
Ei se ole huonoin pentu välttämättä just sulle. Tuo meidän pentu olis takuulla huonoin pentu jollekin suojelua harrastavalle, mutta meidän juttu on jälki, ja siihen tuo vähän rauhallisempi toimii erittäin hyvin. Ja koska me todella ollaan aloittelevia harrastajia, olis meillä elämä paljon vaikeampaa ”paremman” pennun kanssa, joten todella arvostetaan että kasvattaja osasi valita meille ”huonomman” pennun, koska meille se on just täydellinen.
Hienoa, että edes yksi tässä ketjussa on ymmärtänyt mistä on kysymys <3
Onko täällä yhtään perhoskoirien kasvattajaa? Onko mitään mahdollisuutta saada hyvästä kennelistä perhoskoiraa, jos ei ole niistä aiempaa kokemusta? Ja haluaisin pehmeän ja miellyttämishaluisen uonteeltaan. Ei ärhäkkää, haukkuherkkää. Eikä riistaverisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on niin paljon ostajia etten edes vastaa värikyselijöiden sähköposteihin. Todella rasittavaa porukkaa. Toiset ehtii saada Sen väärän värisen koiran käyttövalioksi siinä ajassa kun aloittelevat harrastajat etsii söpöä sinisilmää. Onnea odottamiseen ap. T:kasvattaja
Ohhoh, oikein käyttövalioksi. Herranenaika. No sitten, kyllä tässä nyt prioriteetit vaihtui kun tämän kuuli.
Kyllähän kasvattajaa aina kiinnostaa saada koiralle tuloksia, näytöstä tai käytöstä, riippuen mitä kasvattaja hakee kasvatuksellaan. Eikä sitä lupaavinta käyttöpentua anneta sunnuntailenkkeilijöille, vaikka väri olisi kuinka ostajan mieleen. Eikä sitä lupaavinta näyttöpentua anneta ostajalle joka ilmoittaa ettei näyttelyt kiinnosta. Tulokset on ne, mitkö kertoo kasvattajalle miten oma jalostustyö on tuottanut hedelmää.
Loppujen lopuksi ei siis kiinnosta niinkään se, että pentu pääsee huolehtivaan ja hyvään kotiin, kunhan ostaja vie näyttelyyn että saa tuloksia. Hieno homma👍
Voi jessus. Yleensä jos omistaja haluaa harrastaa koiransa kanssa, on se sitten näyttöä tai käyttöä, se osoittaa kiinnostusta koiraan. Ei sinne näyttelyrinkiin voi viedä huonosti ruokittua, takkuista, ja hakattua tuomaria pelkäävää elukkaa. Saati että koira toimisi hyvin käytössä, jos se on huonosti pidetty ja suhde ohjaajaan on huono. Oletko oikeasti noin pihalla vai provoatko vaan huviksesi?
Veikkaan että koira kuin koira on onnellisempi saadessaan olla kotona omistajiensa kanssa, kuin kuljetushäkissä jossain näyttelykehän laidalla stressaamassa kaikki viikonloput. Ihan äitini touhuja aikoinaan vierestä seuranneena olen tullut tähän johtopäätökseen. Kaikenlisäksi mikään harrastusporukka ei ole niin ällöttävän kuppikuntainen ja kaikkitietävä kuin koiraharrastajat. Mikä näkyy tässäkin ketjussa.
Tuo kuppikuntaisuus on kyllä ihan totta, se on raivostuttavaa.
Joka tapauksessa olen paljon näyttelyitä kiertänyt koirarotuihin tutustuessani (en ole itse kiinnostunut näyttelyistä, mutta niissä pääsee tapaamaan paljon eri rotujen edustajia, omistajia, ja kasvattajia), enkä ole paljoakaan kovin stressaantuneita koiria siellä nähnyt. Pääasiassa makoilivat ihan rauhassa häkeissä tai ilman häkkejä (isot koirat harvoin ovat häkeissä). Olen pahoillani jos äitisi ei ole osannut opettaa koiriaan näyttelyihin, että pystyisivät niissä rentoutumaan. MUTTA voin luvata sen, että kaikki koirat eivät ole onnellisia omistajiensa kanssa kotona, koska ne on jalostettu tekemään töitä. Ollakseen onnellinen sellaisen koiran täytyy saada käyttää viettejään, ja siksi vietikästä koiraa ei kannata sohvakoiraksi ja lenkkikaveriksi antaa. Sen vähemmän vietikäs sisarus sen sijaan pärjäisi paremmin sohvakoirana ja lenkkikaverina, se vaan ei välttämättä ole toivottua väriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittajan kanssa samoilla linjoilla.
Meillä hakusessa tietyn värinen uros. Uros sen takia koska perheessä jo entuudestaan uroskoira, ja rodun tuntien narttua ei voi ottaa. Ja väri koska haluamme tietyn värisen koiran.
Koiran hankkiminen on ostotapahtuma ja ostajalla on oikeus valita sellainen yksilö minkä haluaa.
Ei sitä voi verrata lapsen synnyttämiseen kuten joku löyhäpää esitti.
Kasvattajalla on myös oikeus olla myymättä teille sitä koiraa.
En myisi. Vino asenne eläimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ihmetyttää eniten se, että kasvattajat tuomitsevat pennun valitsemisen värin perusteella mutta näyttelyissä on ainakin kissoilla hyvin tarkat säädökset siitä mitkä värit ovat sallittuja milläkin rodulla. Jos ulkonäöllä ei saa olla mitään merkitystä niin miksi nämä kasvattajat sitten käyttävät lemmikkejään näyttelyissä, joissa se lemmikki arvostellaan nimenomaan ulkonäön perusteella?
Kuten tuo yksi kirjoittaja jo mainitsi niin itsellenikin tulee mieleen, että kyse on jostain jumalakompleksista ja että halutaan vain hallita kaikkea. Voihan se kasvattaja kertoa minkä luonteinen mikäkin pentu on ja tämän jälkeen ostaja tekee päätöksen mikä pentu sopii itselle parhaiten vai sopiiko mikään - todella ylimielistä ajatella, että kasvattaja voisi tehdä tuon valinnan kun ostaja ei mukamas osaa itse valita itselleen sopivinta pentua.
Kyllä varmaan jos sanot että näyttelyissä käynti on intohimo ja toivot koiraa jota voisi viedä ehkä jopa ulkomaille näyttelyyn, niin takuulla saat olla kiinnostunut ulkonäöstä viimeistä piirtoa myöten. Jos kuitenkin haetaan sitä kivaa lenkkikaveria, niin silloin voi varmaan vähän tinkiä siitä ulkonäöstäkin.
Olen kissojen kasvattaja ja minua kiinnostaa tasan se, että pentuni pääsevät hyvään ja rakastavaan kotiin ja tuottavat iloa omistajilleen. En ymmärrä miksei ihmisillä saisi olla mieltymyksiä ulkonäön suhteen, eihän se että saa ulkonäöltään mieluisan lemmikin vähennä mitenkään sitä miten paljon sitä lemmikkiä rakastaa vaan päinvastoin, silloinhan siitä lemmikistä nimenomaan tulee aivan erityislaatuinen jos se täyttää kaikki toiveet. Ja se juuri on kasvattajana tavoitteeni - että ostaja saisi kasvattamastani pennusta juuri sen itselle täydellisen lemmikin.
hmm, meillä on tässä elämän aikana ollut 7 koiraa ja jokainen ollaan saatu (jäljellä olevista) valita. Viimeisin varattiin ekana ja kyllä siinä ihan puhtaasti vaan otti "söpöimmän", kaikki oli kivan luenteisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittujen rotujen kasvattajilla on joskus noussut hattuun tämä ostajien valikoiminen.
Mutta muutenkin minua on aina ihmetyttänyt, miksei värillä saisi olla väliä. Kasvattajat itse ovat usein kovimpia näyttelyharrastajia, ja pienenpienetkin ulkonäölliset rakennepoikkeavuudet kyllä noteerataan.
Tavis koiranpennun ostaja on valmis sietämään monenlaista pikkuvikaa, ei haittaa purentavirhe tai laskeutumattomat kivekset. Mutta auta armias jos toivoo tiettyä väriä.
Minulla on nyt neljäs koira ”meneillään”, nuori vielä. Mutta haaveilen että joskus vielä saisin skotlanninterrierin. Ja muut värit (valkea, brindle) eivät tule kyseeseen, ainoastaan musta. Enkä aio nöyristellä kasvattajia siinä asiassa.
No mut joskasvattaja ei myy sulle sitä mustaa? Varastatko sen?
Siis miten lapsellisia koirankasvattajat on tässä väriasiassa? Miksi itse tavoittelette kasvattaessa tiettyä väriä, kun asenne on tämä?
Miten vaikeaa on tajuta, että jos sopivaa terveys+luonne+väri yhdistelmää ei löydy, niin sitten joillekin ihmisille vaihtoehtona on ihan vaan olla ilman?
Vai onko kyse siitä, että teille itsellenne ei olisi?
Kasvattajan ja harrastajan maailma on erilainen. Sen takia kasvattaja haluaa tietää mitä aiot tehdä pennun kanssa. Jos kyseessä on harvinainen väri ja aiot ottaa sen seurakoiraksi ja steriloida sen, niin pystytkö yhtään ymmärtämään mikä vuosikymmenien työ siinä menee hukkaan? Se väri ehkä halutaan antaa sellaiselle, joka kenties itsekin alkaa kasvattaam harrastaa näyttelypuolta edes valioitumisen verran jne. Geenit ovat arvokkaita.
https://www.katiska.info/tieto/koira-turkki-iho/koirien-varigenetiikka/
Täällä jos viitsit vilaista vähän ja ymmärtäisit miksi väri ei ole vain sisustusasia.
Eli kärjistetysti hyväluonteisia ja hyvän näköisiä koiria saa vain aktiiviset koiraharrastajat ja muut voi tyytyä harrastajien ylijäämiin. Geenit on arvokkaita juu, mutta siksihän siitä pennusta maksetaan se hinta.
Jos tosiaan menee noin niin sit pitäis kyllä näkyä hinnassakin se, että on saanut pentueen "huonoimman" pennun.
Melko sisäsiittoiselle kuulostaa koiraharrastajien piirit jos kaikki on noin mustavalkoista. Rauhallisesti puhuvalle rauhallinen koira, urheiluvaatteissa pentuja katsovalle urheilullinen koira... Todellisuudessa pennut ja pentujen kodit on aika joustavia, eli hyvin monesti samalle ihmiselle käy todella monen luonteinen koira ja samalle koiralle monenluoneinen omistaja. Silti kasvattajat päättää diktaattorina kuka kuuluu mihinkin ja sit myhäillään miten oma kasvatustyö ja pentujen osoitukset on mennyt nappiin.
Hyvä harrastuskoira ja hyväluonteinen on kaksi eri asiaa. Myös sohvaperuna voi olla hyväluonteinen. Kyse on energiatasoista. Laiskaa, hankalasti motivoitavaa yksilöä ei voi laittaa harrastuskotiin, eikä sähköjänistä sohvanlämmittäjäksi. Värin ei siksi tulisi painaa ostajankaan korissa paljoa. Toki jos haluaa juuri harvinaisen värin sohvaperunaominaisuuksilla, niin sitten sitä joutuu ehkä odottamaan.
Kasvatustyö ja onnistuneen pentueen aikaansaaminen on suuremman vaivan takana. Ei toki kaikilla takapihakasvattajilla - mutta he kyllä myyvät värin perusteella. Tämä työ on vaikea ymmärtää sellaisten pentua haluavien, jotka ei jaksa edes perehtyä ko yhdistelmään tai käydä tutustumassa kasvattajaan etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittujen rotujen kasvattajilla on joskus noussut hattuun tämä ostajien valikoiminen.
Mutta muutenkin minua on aina ihmetyttänyt, miksei värillä saisi olla väliä. Kasvattajat itse ovat usein kovimpia näyttelyharrastajia, ja pienenpienetkin ulkonäölliset rakennepoikkeavuudet kyllä noteerataan.
Tavis koiranpennun ostaja on valmis sietämään monenlaista pikkuvikaa, ei haittaa purentavirhe tai laskeutumattomat kivekset. Mutta auta armias jos toivoo tiettyä väriä.
Minulla on nyt neljäs koira ”meneillään”, nuori vielä. Mutta haaveilen että joskus vielä saisin skotlanninterrierin. Ja muut värit (valkea, brindle) eivät tule kyseeseen, ainoastaan musta. Enkä aio nöyristellä kasvattajia siinä asiassa.
No mut joskasvattaja ei myy sulle sitä mustaa? Varastatko sen?
Siis miten lapsellisia koirankasvattajat on tässä väriasiassa? Miksi itse tavoittelette kasvattaessa tiettyä väriä, kun asenne on tämä?
Miten vaikeaa on tajuta, että jos sopivaa terveys+luonne+väri yhdistelmää ei löydy, niin sitten joillekin ihmisille vaihtoehtona on ihan vaan olla ilman?
Vai onko kyse siitä, että teille itsellenne ei olisi?
Kasvattajan ja harrastajan maailma on erilainen. Sen takia kasvattaja haluaa tietää mitä aiot tehdä pennun kanssa. Jos kyseessä on harvinainen väri ja aiot ottaa sen seurakoiraksi ja steriloida sen, niin pystytkö yhtään ymmärtämään mikä vuosikymmenien työ siinä menee hukkaan? Se väri ehkä halutaan antaa sellaiselle, joka kenties itsekin alkaa kasvattaam harrastaa näyttelypuolta edes valioitumisen verran jne. Geenit ovat arvokkaita.
https://www.katiska.info/tieto/koira-turkki-iho/koirien-varigenetiikka/
Täällä jos viitsit vilaista vähän ja ymmärtäisit miksi väri ei ole vain sisustusasia.
Eli kärjistetysti hyväluonteisia ja hyvän näköisiä koiria saa vain aktiiviset koiraharrastajat ja muut voi tyytyä harrastajien ylijäämiin. Geenit on arvokkaita juu, mutta siksihän siitä pennusta maksetaan se hinta.
Jos tosiaan menee noin niin sit pitäis kyllä näkyä hinnassakin se, että on saanut pentueen "huonoimman" pennun.
Melko sisäsiittoiselle kuulostaa koiraharrastajien piirit jos kaikki on noin mustavalkoista. Rauhallisesti puhuvalle rauhallinen koira, urheiluvaatteissa pentuja katsovalle urheilullinen koira... Todellisuudessa pennut ja pentujen kodit on aika joustavia, eli hyvin monesti samalle ihmiselle käy todella monen luonteinen koira ja samalle koiralle monenluoneinen omistaja. Silti kasvattajat päättää diktaattorina kuka kuuluu mihinkin ja sit myhäillään miten oma kasvatustyö ja pentujen osoitukset on mennyt nappiin.
Luehan uudelleen ja ymmärrä mikä on tärkein arvo, jonka voi menettää iäksi.
Varmuuden vuoksi jos et ymmärrä: Se on aika, ne vuosikymmenet tavoitteellista kasvatustyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ihmetyttää eniten se, että kasvattajat tuomitsevat pennun valitsemisen värin perusteella mutta näyttelyissä on ainakin kissoilla hyvin tarkat säädökset siitä mitkä värit ovat sallittuja milläkin rodulla. Jos ulkonäöllä ei saa olla mitään merkitystä niin miksi nämä kasvattajat sitten käyttävät lemmikkejään näyttelyissä, joissa se lemmikki arvostellaan nimenomaan ulkonäön perusteella?
Kuten tuo yksi kirjoittaja jo mainitsi niin itsellenikin tulee mieleen, että kyse on jostain jumalakompleksista ja että halutaan vain hallita kaikkea. Voihan se kasvattaja kertoa minkä luonteinen mikäkin pentu on ja tämän jälkeen ostaja tekee päätöksen mikä pentu sopii itselle parhaiten vai sopiiko mikään - todella ylimielistä ajatella, että kasvattaja voisi tehdä tuon valinnan kun ostaja ei mukamas osaa itse valita itselleen sopivinta pentua.
Kyllä varmaan jos sanot että näyttelyissä käynti on intohimo ja toivot koiraa jota voisi viedä ehkä jopa ulkomaille näyttelyyn, niin takuulla saat olla kiinnostunut ulkonäöstä viimeistä piirtoa myöten. Jos kuitenkin haetaan sitä kivaa lenkkikaveria, niin silloin voi varmaan vähän tinkiä siitä ulkonäöstäkin.
Siis jos sanoo harrastavansa näyttelyitä niin saa samaan hintaan valita pennun prikulleen omien mieltymyksiensä mukaan, mutta jos sanoo haluavansa "vain" lenkkikaverin, niin ei saa päättää edes pennun väriä tai on liian pinnallinen ja kiittämätön eikä ansaitse koko koiraa :D Vain koiraihmisten logiikka voi toimia noin.
ohi asian senverran jotta itse hankin kissaa reilut 11 v. sitten, rodun kaikki yksilöt on samanvärisiä, mutta saattaa syntyä myöskin ruskeita. Jo ennen kissan syntymää sanoin, ettei haittaa vaikka olisin ruskea.
Tärkein oli se että kissa on tyttö.
Kaikki oli kuitenkin rotunsa ominaisvärisiä, ei kyllä olisi haitannut vaikka ruskea olisi ollutkin.
Ihana luonne kaikilla saman rotuisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on musta nahkasohva, ja sen kanssa ei tietenkään sovi mustaturkkinen koira. Täysin selvää, että jos koiranpennun hankimme, niin me päätämme värin, ei joku kennelinpitäjä.
Ennen tän ketjun lukemista ajattelin että on positiivista jos kasvattaja ei ota pentuvarauksia ennakkoon, mutta nyt vaikuttaakin siltä, että sillä kasvattaja haluaa vain varmistaa ettei harrastelijat saa vahingossa liian hyviä koiria, vaan kaikki vähänkään kelpoiset saa annettua "jonon ohi" kavereille tai pidettyä itsellä.
Olisihan se nyt vääryys jos tavan pulliainen saisi hyväluontoisen muotovalion :') tai vaikka harvinaisen värin! Roskille roskaa ja kuolevaiset tyytyköön siihen väriin minkä laupiaat heille päättävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuplaatte hintapyynnön niin eiköhän sieltä tarjota juuri senväristä kuin mitä on toiveissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on niin paljon ostajia etten edes vastaa värikyselijöiden sähköposteihin. Todella rasittavaa porukkaa. Toiset ehtii saada Sen väärän värisen koiran käyttövalioksi siinä ajassa kun aloittelevat harrastajat etsii söpöä sinisilmää. Onnea odottamiseen ap. T:kasvattaja
Ohhoh, oikein käyttövalioksi. Herranenaika. No sitten, kyllä tässä nyt prioriteetit vaihtui kun tämän kuuli.
Kyllähän kasvattajaa aina kiinnostaa saada koiralle tuloksia, näytöstä tai käytöstä, riippuen mitä kasvattaja hakee kasvatuksellaan. Eikä sitä lupaavinta käyttöpentua anneta sunnuntailenkkeilijöille, vaikka väri olisi kuinka ostajan mieleen. Eikä sitä lupaavinta näyttöpentua anneta ostajalle joka ilmoittaa ettei näyttelyt kiinnosta. Tulokset on ne, mitkö kertoo kasvattajalle miten oma jalostustyö on tuottanut hedelmää.
Loppujen lopuksi ei siis kiinnosta niinkään se, että pentu pääsee huolehtivaan ja hyvään kotiin, kunhan ostaja vie näyttelyyn että saa tuloksia. Hieno homma👍
Kuulostaa siltä että ketjun kasvattajille tärkeintä on että kasvattaja saa jotain kuviteltua mainetta ja kunniaa, koirat vain tämän harrastuksen välineenä. Koiranäyttelyt on kyllä niin absurdia hommaa ettei tosikaan. Samoja piirteitä tuntui tulevan esiin hevosharrastuspiireistä sen Tokion raipallahakkaajan myötä.
Hankin itse koiran Pariisista, missä saa valita eläinkaupan lasiseinän takaa.
Vähän paperityötä se teettää, mutta kannattaa. Hinnatkin ovat hieman alemmat.
Se että joka toivoo ruskeaa pentua mustan sijaan, lytätäön nyt nyt pakkomielteenä väriin, koiran terveyden ja luonteen kustannuksella.
Aihe on ilmeisen kipeä tabu Suomessa.
Vähän kuin synnärillä, sain haukut kun kysyin tuliko tyttö vai poika, olen kuulemma huono äiti kun tuommoista kyselen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin kukaan ehtii valittamaan, miten luonne ratkaisee ja jos haluaa silmää miellyttävän koiran niin pitää ostaa lelukoira yms. niin alleviivaan vielä. Luonne ja terveys on tottakai etusijalla, mutta vahvasti visuaalisina ihmisinä meille on myös ulkonäöllä väliä. Olemme valmiita mielummin odottamaan pitkäänkin sopivan väristä tervettä pentua, kuin ottamaan "väärän" värisen terveen tai oikean värisen sairaan koiran.
-ap
Höpö höpö. Olet yksinkertaisesti turhamainen ihminen, joka ei ansaitse koiraa.
No ei niitä erinäköisiä ja värisiä koirarotuja olisi kehitetty tuhansia, jos ulkonäkö ei saisi olla kriteeri ja koiran "ansaitsevat" vain ne jotka ottavat sian säkissä kunhan pulssi löytyy. Ulkomaillakinhan pennut valitaan monesti puhtaasti ulkonäön perusteella, niin miksi suomessa rotukoirat pitäisi ottaa kiitollisina vastaan ulkonäöstä riippumatta. Koira ei kuitenkaan ole mikään kasvattajan lahjoitus tulevalle omistajalle, vaan siitä pennusta maksetaan tuhansia euroja.
Kunhan pulssi löytyy :’D
juuri näin
Kun erivärisiä koiria kuitenkin on, ei varmaan ole mahdotonta saada mieleistään väriä. Eräät kasvattajat vaan ovat sen verran vallanhaluisia, että haluavat määräillä toisten asioista.
Paras mahdollisuus saada oikea väri on varata pentu sellaisesta pentueesta, jolla sekä isä että emä ovat toivottua väriä eikä ei-toivottuja värejä ole lähisukulaisissa. Ei väritoivetta tarvitse edes sanoa kasvattajalle vaan sitten pentua valitessa haluaa sen tietyn yksilön. Jos ei millään kasvattajalle sovi antaa oikean väristä, peruu sitten kaupat.
Kun koiria on syntynyt täällä kotona, itselle on jäänyt se joka on, eikä edes kasvattaja ole paljon väriä katsonut.
Mitä eroa näillä käytännössä koiran elämää ajatellen on? Haluaako omistaja tietyn näköisen koiran huvikseen vai näyttelyarvon takia?
Ei yhtään mitään. Kyseessä vaan kasvattajien itsekäs tarve pönkittää omaa kenneliään, sekä näyttelyssä käyttävien koiraharrastajien toive menestyä. Omaan korvaani ihan yhtä valideja syitä kuin harrastajan halu tiettyyn väriin. Ennemminhän näyttelyharrastaja lemppaa näyttelyissä menestymättömän koiran, kuin seurakoiraksi koiran haluava.