Lue keskustelun säännöt.
Eikö koiranpennun väriä saa valita?
Tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia koira perheeseen. Rodulla on useita eri värejä, joista 3 on meidän mieleen, muut ei. Nyt kuitenkin selvisi, että kasvattajat suhtautuvat ylimielisesti väritoiveisiin, että pennun hankkijan pitäisi olla tyytyväinen siihen minkä KASVATTAJA meille päättää? Minkä ihmeen takia roduille on sitten jalostettu niin monta eri väriä ja on "sallittuja" ja epäsallittuja värejä, jos niistä ei saa olla mielipiteitä? Miksi koiranäyttelyitäkään pidetään jos ulkonäkö ei saa olla kriteeri?
Tottakai meille prioriteetti 1. on koiran terveys ja luonne, mutta kyllä se väri silti vaikuttaa. Rakastumme varmasti uuteen perheenjäseneen turkinväristä riippumatta, mutta miksi pitäisi ottaa itselle epämieluisan värinen pentu, joka kuitenkin on perheenjäsenenä seuraavat 10+ vuotta. Kyseessä on puhtaasti seurakoira.
Pentu maksaa kuitenkin sen +-2000e, joten haluaisimme kyllä valita meille mieleisen, eikä vaan tyytyä siihen minkä joku muu kokee meille sopivaksi.
Kommentit (1021)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin kukaan ehtii valittamaan, miten luonne ratkaisee ja jos haluaa silmää miellyttävän koiran niin pitää ostaa lelukoira yms. niin alleviivaan vielä. Luonne ja terveys on tottakai etusijalla, mutta vahvasti visuaalisina ihmisinä meille on myös ulkonäöllä väliä. Olemme valmiita mielummin odottamaan pitkäänkin sopivan väristä tervettä pentua, kuin ottamaan "väärän" värisen terveen tai oikean värisen sairaan koiran.
-ap
Höpö höpö. Olet yksinkertaisesti turhamainen ihminen, joka ei ansaitse koiraa.
No ei niitä erinäköisiä ja värisiä koirarotuja olisi kehitetty tuhansia, jos ulkonäkö ei saisi olla kriteeri ja koiran "ansaitsevat" vain ne jotka ottavat sian säkissä kunhan pulssi löytyy. Ulkomaillakinhan pennut valitaan monesti puhtaasti ulkonäön perusteella, niin miksi suomessa rotukoirat pitäisi ottaa kiitollisina vastaan ulkonäöstä riippumatta. Koira ei kuitenkaan ole mikään kasvattajan lahjoitus tulevalle omistajalle, vaan siitä pennusta maksetaan tuhansia euroja.
Sinulla ei näköjään ole mitään hajua koirien ja koirarotujen historiasta. Täytyy vain toivoa, että kasvattaja ymmärtää olla myymättä sinulle.
Ulkomailla on myös eläinkodit täynnä sinne dumpattuja koiria kun ostajat eivät viitsineet tutustua eläinlajiin nimeltä koira, eivätkä sen käyttäytymiseen. Eikö mielestäsi kissaongelmassa ole Suomeen riittävästi ongelmaa?
Ei tarvita yhtään kodinvaihtajaa sen takia, että muutettiin nyt puutalosta tiilitaloon ja tuo koira ei nyt sovi pihamaalta otettuihin valokuviin kun on väärän värinen taustaan nähden.
En kyllä ole eläessäni kuullut, että joku joka haluaa tietynvärisen pennun muuttaisi mieltään väristä pennun kasvaessa, tai varsinkaan antaisi koiraa pois värin takia. Kyllä visuaalisetkin ihmiset niitä koiriaan rakastaa ihan yhtä paljon kuin ne, joille ulkonäkö ei ole merkityksellinen. Harva varmaan seurakoiraa pelkän ulkonäön takia koiraa valitsee, vaan ensin on tutkittu rotuja joista valittu omaan elämään sopiva.
Eniten varmaan ongelmia on niillä jotka ottavat rottweilereitä, huskyja, saksanpaimenkoiria yms. näyttääkseen jotenkin rajummalta.
Kyllä se on vaan ihan faktaa, että väri vaikuttaa siihen kuinka helposti koira hylätään. Tilastolllisesti mustat koirat hylätään muita useammin. Itse olen kiertänyt useissa maissa tutustumassa paikallisiin eläinsuojeluyhdistyksiin ja kyllä ne häkit on täynnä mustia koiria. Samoin, jos tutustut kotimaisiin eläinsuojeluyhdistyksiin, huomaat, että siellä on mustia kissoja valkein merkein kaikista eniten.
Silloinkin, kun ihmiset tekevät eettisen ratkaisun ja ottavat teetetyn lemmikin sijasta kodittoman, ulkonäkö ratkaisee. Vaaleat ja pörröiset koirat ja kissat menevät ensimmisenä. Tai ne, joilla on jotain muuta huomiota herättävää ulkonäössä.
Ihmiset ovat ulkonäkökeskeisiä ja varmasti aidosti rakastavat niitä ulkonäkökeskeisesti valittuja lemmikeitään. Jotkut niiden loppuelämän, jotku valitettavasti vähän lyhyemmän aikaa.
Mä otan mielelläni mustan koiran. Mustat on pelottavamman näköisiä, ja värihän ei oikeasti kerro mitään luonteesta. Täällä missä asun, on mukava kun on turvallisuuden tunnetta tuova koira. Ei ne murtomiehet tiedä, että se nuolisi niiden naamat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö niitä pentuja varata jo etukäteen tietämättä minkä värisiä sieltä syntyy?
Vierailija kirjoitti:
No sitten odotatte että sopivan luonteinen pentu syntyy oikean värisenä. Teillä on oikeus kieltäytyä jos kasvattaja tarjoaa pentua mitä ette halua. Ottajia varmasti on.
Allekirjoitettun paperin ehtoihin kuuluu, että jos tervettä pentua ei ota, kasvattaja saa pitää käteismaksun, joka oli parisataa. Meillä tosin väri oli etukäteen tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapsenkin jättää synnärille, jos se on ruma? Tai palauttaa, jos ei ole tyytyväinen? Idiootit. Toivottavasti jäätte ilman koiraa. Kuulostatte pinnallisilta tyhjäpäiltä.
En vertaisi koiranpentua lapseen, en edes vitsillä.
Mitä se muutenkaan muilta on pois jos jollakin on väritoive jonka haluaa toteuttaa. Esim. lapsesta saakka haaveillut jonkun rodun tietyn värisestä koirasta. Mitä se on keltään pois jos hän saa haluamansa värin?
Onko tässä joku katkeruus, kun itse ei ole saanut väriä valita vai mikä syynä? Jos itse haluaa satunnaisesti minkänäköisen koiran tahansa, niin ottakoon, mutta ei silti ole yhtään sen enempää koiraa ansainnut.
Onhan se nyt erikoista jos haluaa perheeseen esim. Saksanpaimenkoiran, mutta saakin kasvattajalta bichon frisen, jonka luonne ja aktiivisuus vastaa kasvattajan mukaan toivottua saksanpaimenkoiraa. Siinä sitten kiitollisena pennusta vie koiransa kotiin, koska ulkonäöllä ei saa olla väliä.
Koiranpentu on lapsi. Se ei ole aikuinen kehitysvaiheeltaan. Lisäksi koira jää aika monessa asiassa lapsen tasolle, mikäli verrataan ihmislajiin. Toisissa asioissa taas aikuinen ihminen ei ole edes koiranpennun tasolla.
Saahan sitä haaveilla ihmislapsena vaikka kirahvista, mutta se ei oikeuta ottamaan kirahvia kylmään Suomeen tai kerrostaloon.
Aika monelle saksanpaimenkoirasta haaveilevalle, etenkin ensiomistajalle, sopii se bichon frise paljon paremmin. Kun ei ne taidot riitä spk:n kouluttamiseen, eikä niitä viitsitä lenkittää, saati järjestää kylliksi aktiviteetteja.
Totta kai koiran ulkonäöllä saa olla väliä, onhan nyt sakemannin ja bichonin kokoerokin valtava, sekä turkki vaatii ihan erilaista hoitoa. Sakemanni on kuitenkin sakemanni, on se sitten harmaa, musta, tai mustaruskea. Sama koskee kaikkia muitakin rotuja. Siinä mielessä ajatus että hakisi sakua ja saisi bichonin on älytön. Yleensä ihmisellä on jotain perusajatuksia koiran ulkonäöstä, koosta, korvien asennosta, kuonon pituudesta, turkin vaativuudesta, karvanlähdöstä.. ja sitten etsitään rotu joka ulkoisesti vastaa eniten omaa toivetta. Tämän jälkeen sitten vasta tulee väri, ja se on yleensä lopulta melko joustava, jos ei nyt kasvatusta varten hae tiettyä. Toki sitten jos ei ole valmis väristä joustamaan, saattaa joutua odottamaan vuosia sitä oikean väristä pentua. Se on ihan oma valinta.
Tuohon en usko! Vuosikymmenet on valistettu ihmisiä valitsemaan eläin muulla kuin ulkonäön perusteella. Ei ihmiset enää voi olla niin s a a t an a n i d i o o t t e j a, että valitsevat koirarodun ulkonäön perusteella!
Vai olenko sitten jotenkin poikkeuksellisen järkevä ihminen, kun koirarodun ulkonäkö ei vaikuta rotuvalintaani ollenkaan?
On kyllä täysin paskapuhetta, että koirarodun ulkonäkö ei vaikuta rotuvalintaan ollenkaan. Kyllä sitä jokainen alitajuntaisesti katselee omaa silmää miellyttäviä rotuja vaihtoehtoja miettiessään. Eikä siinä ole mitään pahaa, samaa tapahtuu parinvalinnassa. Luonne, aktiivisuus, terveys yms. vaikuttaa eniten, mutta ulkonäkö on myös osa ratkaisua. Ihan turha nostaa itseään jalustalle tuommoisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapsenkin jättää synnärille, jos se on ruma? Tai palauttaa, jos ei ole tyytyväinen? Idiootit. Toivottavasti jäätte ilman koiraa. Kuulostatte pinnallisilta tyhjäpäiltä.
En vertaisi koiranpentua lapseen, en edes vitsillä.
Mitä se muutenkaan muilta on pois jos jollakin on väritoive jonka haluaa toteuttaa. Esim. lapsesta saakka haaveillut jonkun rodun tietyn värisestä koirasta. Mitä se on keltään pois jos hän saa haluamansa värin?
Onko tässä joku katkeruus, kun itse ei ole saanut väriä valita vai mikä syynä? Jos itse haluaa satunnaisesti minkänäköisen koiran tahansa, niin ottakoon, mutta ei silti ole yhtään sen enempää koiraa ansainnut.
Onhan se nyt erikoista jos haluaa perheeseen esim. Saksanpaimenkoiran, mutta saakin kasvattajalta bichon frisen, jonka luonne ja aktiivisuus vastaa kasvattajan mukaan toivottua saksanpaimenkoiraa. Siinä sitten kiitollisena pennusta vie koiransa kotiin, koska ulkonäöllä ei saa olla väliä.
Koiranpentu on lapsi. Se ei ole aikuinen kehitysvaiheeltaan. Lisäksi koira jää aika monessa asiassa lapsen tasolle, mikäli verrataan ihmislajiin. Toisissa asioissa taas aikuinen ihminen ei ole edes koiranpennun tasolla.
Saahan sitä haaveilla ihmislapsena vaikka kirahvista, mutta se ei oikeuta ottamaan kirahvia kylmään Suomeen tai kerrostaloon.
Aika monelle saksanpaimenkoirasta haaveilevalle, etenkin ensiomistajalle, sopii se bichon frise paljon paremmin. Kun ei ne taidot riitä spk:n kouluttamiseen, eikä niitä viitsitä lenkittää, saati järjestää kylliksi aktiviteetteja.
Totta kai koiran ulkonäöllä saa olla väliä, onhan nyt sakemannin ja bichonin kokoerokin valtava, sekä turkki vaatii ihan erilaista hoitoa. Sakemanni on kuitenkin sakemanni, on se sitten harmaa, musta, tai mustaruskea. Sama koskee kaikkia muitakin rotuja. Siinä mielessä ajatus että hakisi sakua ja saisi bichonin on älytön. Yleensä ihmisellä on jotain perusajatuksia koiran ulkonäöstä, koosta, korvien asennosta, kuonon pituudesta, turkin vaativuudesta, karvanlähdöstä.. ja sitten etsitään rotu joka ulkoisesti vastaa eniten omaa toivetta. Tämän jälkeen sitten vasta tulee väri, ja se on yleensä lopulta melko joustava, jos ei nyt kasvatusta varten hae tiettyä. Toki sitten jos ei ole valmis väristä joustamaan, saattaa joutua odottamaan vuosia sitä oikean väristä pentua. Se on ihan oma valinta.
Ihmiset eivät lopultakaan viitsi paljoa tutustua rodun historiaan, käyttötarkoitukseen ja siihen mitä kaikkea rotu vaatii. Kuten ap ja moni muu tässä ketjussa on osoittanut tietämättömyytensä ja sen, että heille ulkonäkö on ykkösasia. Hyvä ja etenkin pitkään toiminut kasvattaja oppii todellakin näkemään ihmisestä sopiiko hänen rotunsa ostajalle vai ei. Joku voi kasvattaa useampaa rotua ja joskus ostajat ovat itsekin huomanneet, että ehkä se "vaatimattomampi" rotu sopiikin itselle paremmin.
Jokaisen pitäisi lukea koirarotukirjaa niin, että peittää koirien kuvat. Sitten lukea luonnekuvaukset ja vaatimukset ja katsoo vasta sitten mikä rotu se on ja mille se näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monelle on näköjään ihan mahdoton ajatus se, että "ulkonäkö vaikuttaa" ei tarkoita "ulkonäkö on tärkeintä ja ainoa kriteeri ja mielipide siitä vaihtuu trendien mukaan", vaikka ap miten rautalangasta sitä väänsi.
En kyllä hetkeäkään luottaisi noin mustavalkoisten ihmisten analyysiin siitä, mikä koiranpentu minulle sopii.
Ja tuo, että luovuttaessa ei voi edes tietää, miten väri lopulta asettuu... Mutta sen lopullisen luonteenko muka voi tietää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapsenkin jättää synnärille, jos se on ruma? Tai palauttaa, jos ei ole tyytyväinen? Idiootit. Toivottavasti jäätte ilman koiraa. Kuulostatte pinnallisilta tyhjäpäiltä.
En vertaisi koiranpentua lapseen, en edes vitsillä.
Mitä se muutenkaan muilta on pois jos jollakin on väritoive jonka haluaa toteuttaa. Esim. lapsesta saakka haaveillut jonkun rodun tietyn värisestä koirasta. Mitä se on keltään pois jos hän saa haluamansa värin?
Onko tässä joku katkeruus, kun itse ei ole saanut väriä valita vai mikä syynä? Jos itse haluaa satunnaisesti minkänäköisen koiran tahansa, niin ottakoon, mutta ei silti ole yhtään sen enempää koiraa ansainnut.
Onhan se nyt erikoista jos haluaa perheeseen esim. Saksanpaimenkoiran, mutta saakin kasvattajalta bichon frisen, jonka luonne ja aktiivisuus vastaa kasvattajan mukaan toivottua saksanpaimenkoiraa. Siinä sitten kiitollisena pennusta vie koiransa kotiin, koska ulkonäöllä ei saa olla väliä.
Koiranpentu on lapsi. Se ei ole aikuinen kehitysvaiheeltaan. Lisäksi koira jää aika monessa asiassa lapsen tasolle, mikäli verrataan ihmislajiin. Toisissa asioissa taas aikuinen ihminen ei ole edes koiranpennun tasolla.
Saahan sitä haaveilla ihmislapsena vaikka kirahvista, mutta se ei oikeuta ottamaan kirahvia kylmään Suomeen tai kerrostaloon.
Aika monelle saksanpaimenkoirasta haaveilevalle, etenkin ensiomistajalle, sopii se bichon frise paljon paremmin. Kun ei ne taidot riitä spk:n kouluttamiseen, eikä niitä viitsitä lenkittää, saati järjestää kylliksi aktiviteetteja.
Totta kai koiran ulkonäöllä saa olla väliä, onhan nyt sakemannin ja bichonin kokoerokin valtava, sekä turkki vaatii ihan erilaista hoitoa. Sakemanni on kuitenkin sakemanni, on se sitten harmaa, musta, tai mustaruskea. Sama koskee kaikkia muitakin rotuja. Siinä mielessä ajatus että hakisi sakua ja saisi bichonin on älytön. Yleensä ihmisellä on jotain perusajatuksia koiran ulkonäöstä, koosta, korvien asennosta, kuonon pituudesta, turkin vaativuudesta, karvanlähdöstä.. ja sitten etsitään rotu joka ulkoisesti vastaa eniten omaa toivetta. Tämän jälkeen sitten vasta tulee väri, ja se on yleensä lopulta melko joustava, jos ei nyt kasvatusta varten hae tiettyä. Toki sitten jos ei ole valmis väristä joustamaan, saattaa joutua odottamaan vuosia sitä oikean väristä pentua. Se on ihan oma valinta.
Tuohon en usko! Vuosikymmenet on valistettu ihmisiä valitsemaan eläin muulla kuin ulkonäön perusteella. Ei ihmiset enää voi olla niin s a a t an a n i d i o o t t e j a, että valitsevat koirarodun ulkonäön perusteella!
Vai olenko sitten jotenkin poikkeuksellisen järkevä ihminen, kun koirarodun ulkonäkö ei vaikuta rotuvalintaani ollenkaan?
No viepä näyttelyyn koirasi. Huonolla ulkonäöllä ei pisteitä tule. Juuri nimenomaan pitää olla oikeat mittasuhteet ja rodulle ominaiset piirteet. Aina ei ole. Olen nähnyt näyttelyissä "puhdasrotuisia" pentuja, jotka eivät taatusti ole olleet puhdasrotuisia. Rumia persoonallisine piirteineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapsenkin jättää synnärille, jos se on ruma? Tai palauttaa, jos ei ole tyytyväinen? Idiootit. Toivottavasti jäätte ilman koiraa. Kuulostatte pinnallisilta tyhjäpäiltä.
En vertaisi koiranpentua lapseen, en edes vitsillä.
Mitä se muutenkaan muilta on pois jos jollakin on väritoive jonka haluaa toteuttaa. Esim. lapsesta saakka haaveillut jonkun rodun tietyn värisestä koirasta. Mitä se on keltään pois jos hän saa haluamansa värin?
Onko tässä joku katkeruus, kun itse ei ole saanut väriä valita vai mikä syynä? Jos itse haluaa satunnaisesti minkänäköisen koiran tahansa, niin ottakoon, mutta ei silti ole yhtään sen enempää koiraa ansainnut.
Onhan se nyt erikoista jos haluaa perheeseen esim. Saksanpaimenkoiran, mutta saakin kasvattajalta bichon frisen, jonka luonne ja aktiivisuus vastaa kasvattajan mukaan toivottua saksanpaimenkoiraa. Siinä sitten kiitollisena pennusta vie koiransa kotiin, koska ulkonäöllä ei saa olla väliä.
Koiranpentu on lapsi. Se ei ole aikuinen kehitysvaiheeltaan. Lisäksi koira jää aika monessa asiassa lapsen tasolle, mikäli verrataan ihmislajiin. Toisissa asioissa taas aikuinen ihminen ei ole edes koiranpennun tasolla.
Saahan sitä haaveilla ihmislapsena vaikka kirahvista, mutta se ei oikeuta ottamaan kirahvia kylmään Suomeen tai kerrostaloon.
Aika monelle saksanpaimenkoirasta haaveilevalle, etenkin ensiomistajalle, sopii se bichon frise paljon paremmin. Kun ei ne taidot riitä spk:n kouluttamiseen, eikä niitä viitsitä lenkittää, saati järjestää kylliksi aktiviteetteja.
Totta kai koiran ulkonäöllä saa olla väliä, onhan nyt sakemannin ja bichonin kokoerokin valtava, sekä turkki vaatii ihan erilaista hoitoa. Sakemanni on kuitenkin sakemanni, on se sitten harmaa, musta, tai mustaruskea. Sama koskee kaikkia muitakin rotuja. Siinä mielessä ajatus että hakisi sakua ja saisi bichonin on älytön. Yleensä ihmisellä on jotain perusajatuksia koiran ulkonäöstä, koosta, korvien asennosta, kuonon pituudesta, turkin vaativuudesta, karvanlähdöstä.. ja sitten etsitään rotu joka ulkoisesti vastaa eniten omaa toivetta. Tämän jälkeen sitten vasta tulee väri, ja se on yleensä lopulta melko joustava, jos ei nyt kasvatusta varten hae tiettyä. Toki sitten jos ei ole valmis väristä joustamaan, saattaa joutua odottamaan vuosia sitä oikean väristä pentua. Se on ihan oma valinta.
Tuohon en usko! Vuosikymmenet on valistettu ihmisiä valitsemaan eläin muulla kuin ulkonäön perusteella. Ei ihmiset enää voi olla niin s a a t an a n i d i o o t t e j a, että valitsevat koirarodun ulkonäön perusteella!
Vai olenko sitten jotenkin poikkeuksellisen järkevä ihminen, kun koirarodun ulkonäkö ei vaikuta rotuvalintaani ollenkaan?
Toivottavasti tuo oli sarkasmia.. mietin vaan jotain afgaaninvinttikoiraa perheessä joka olisi halunnut koiran jonka turkki ei vaadi paljoa aikaa ja vaivaa.
Lisäksi minä esimerkiksi en koskaan valitse lyttynaamaista rotua (en halua tukea sairaiden koirien jalostusta), se on yksi ulkonäköön liittyvä kriteeri. Lisäksi haluan koiran joka jaksaa kulkea 20 kilometrin pyörälenkkejä, ja vetää lapsia pulkalla.. siihen ei perhoskoira pysty, pitää olla iso ja urheilullinen koira. Koiran valinnan lähtökohta on käyttötarkoitus, ja siihen useassa tilanteessa liittyy jollakin tapaa koiran fyysiset ominaisuudet, eli ulkonäkö.
Melkoisia velhoja on näköjään koirankasvattajat, kun parin tapaamisen perusteella puolituntemattomista ihmisistä pystytään tekemään tarkkoja luonneanalyysejä ja vertaamaan niitä muutaman viikon ikäisten pentujen lopulliseen ja pysyvään luonteeseen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapsenkin jättää synnärille, jos se on ruma? Tai palauttaa, jos ei ole tyytyväinen? Idiootit. Toivottavasti jäätte ilman koiraa. Kuulostatte pinnallisilta tyhjäpäiltä.
En vertaisi koiranpentua lapseen, en edes vitsillä.
Mitä se muutenkaan muilta on pois jos jollakin on väritoive jonka haluaa toteuttaa. Esim. lapsesta saakka haaveillut jonkun rodun tietyn värisestä koirasta. Mitä se on keltään pois jos hän saa haluamansa värin?
Onko tässä joku katkeruus, kun itse ei ole saanut väriä valita vai mikä syynä? Jos itse haluaa satunnaisesti minkänäköisen koiran tahansa, niin ottakoon, mutta ei silti ole yhtään sen enempää koiraa ansainnut.
Onhan se nyt erikoista jos haluaa perheeseen esim. Saksanpaimenkoiran, mutta saakin kasvattajalta bichon frisen, jonka luonne ja aktiivisuus vastaa kasvattajan mukaan toivottua saksanpaimenkoiraa. Siinä sitten kiitollisena pennusta vie koiransa kotiin, koska ulkonäöllä ei saa olla väliä.
Koiranpentu on lapsi. Se ei ole aikuinen kehitysvaiheeltaan. Lisäksi koira jää aika monessa asiassa lapsen tasolle, mikäli verrataan ihmislajiin. Toisissa asioissa taas aikuinen ihminen ei ole edes koiranpennun tasolla.
Saahan sitä haaveilla ihmislapsena vaikka kirahvista, mutta se ei oikeuta ottamaan kirahvia kylmään Suomeen tai kerrostaloon.
Aika monelle saksanpaimenkoirasta haaveilevalle, etenkin ensiomistajalle, sopii se bichon frise paljon paremmin. Kun ei ne taidot riitä spk:n kouluttamiseen, eikä niitä viitsitä lenkittää, saati järjestää kylliksi aktiviteetteja.
Totta kai koiran ulkonäöllä saa olla väliä, onhan nyt sakemannin ja bichonin kokoerokin valtava, sekä turkki vaatii ihan erilaista hoitoa. Sakemanni on kuitenkin sakemanni, on se sitten harmaa, musta, tai mustaruskea. Sama koskee kaikkia muitakin rotuja. Siinä mielessä ajatus että hakisi sakua ja saisi bichonin on älytön. Yleensä ihmisellä on jotain perusajatuksia koiran ulkonäöstä, koosta, korvien asennosta, kuonon pituudesta, turkin vaativuudesta, karvanlähdöstä.. ja sitten etsitään rotu joka ulkoisesti vastaa eniten omaa toivetta. Tämän jälkeen sitten vasta tulee väri, ja se on yleensä lopulta melko joustava, jos ei nyt kasvatusta varten hae tiettyä. Toki sitten jos ei ole valmis väristä joustamaan, saattaa joutua odottamaan vuosia sitä oikean väristä pentua. Se on ihan oma valinta.
Ihmiset eivät lopultakaan viitsi paljoa tutustua rodun historiaan, käyttötarkoitukseen ja siihen mitä kaikkea rotu vaatii. Kuten ap ja moni muu tässä ketjussa on osoittanut tietämättömyytensä ja sen, että heille ulkonäkö on ykkösasia. Hyvä ja etenkin pitkään toiminut kasvattaja oppii todellakin näkemään ihmisestä sopiiko hänen rotunsa ostajalle vai ei. Joku voi kasvattaa useampaa rotua ja joskus ostajat ovat itsekin huomanneet, että ehkä se "vaatimattomampi" rotu sopiikin itselle paremmin.
Jokaisen pitäisi lukea koirarotukirjaa niin, että peittää koirien kuvat. Sitten lukea luonnekuvaukset ja vaatimukset ja katsoo vasta sitten mikä rotu se on ja mille se näyttää.
Aloituksessa ja ensimmäisessä kommentissa nimenomaan mainitsin, että ulkonäkö ei ole meille ykkösasia. Aihe näköjään edelleen melko tabu, mutta väristä meillä on omat preferenssime. Ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä on kuitenkin koiran luonne ja terveys, kuten useasti maintsin.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin kukaan ehtii valittamaan, miten luonne ratkaisee ja jos haluaa silmää miellyttävän koiran niin pitää ostaa lelukoira yms. niin alleviivaan vielä. Luonne ja terveys on tottakai etusijalla, mutta vahvasti visuaalisina ihmisinä meille on myös ulkonäöllä väliä. Olemme valmiita mielummin odottamaan pitkäänkin sopivan väristä tervettä pentua, kuin ottamaan "väärän" värisen terveen tai oikean värisen sairaan koiran.
-ap
Höpö höpö. Olet yksinkertaisesti turhamainen ihminen, joka ei ansaitse koiraa.
No ei niitä erinäköisiä ja värisiä koirarotuja olisi kehitetty tuhansia, jos ulkonäkö ei saisi olla kriteeri ja koiran "ansaitsevat" vain ne jotka ottavat sian säkissä kunhan pulssi löytyy. Ulkomaillakinhan pennut valitaan monesti puhtaasti ulkonäön perusteella, niin miksi suomessa rotukoirat pitäisi ottaa kiitollisina vastaan ulkonäöstä riippumatta. Koira ei kuitenkaan ole mikään kasvattajan lahjoitus tulevalle omistajalle, vaan siitä pennusta maksetaan tuhansia euroja.
Sinulla ei näköjään ole mitään hajua koirien ja koirarotujen historiasta. Täytyy vain toivoa, että kasvattaja ymmärtää olla myymättä sinulle.
Ulkomailla on myös eläinkodit täynnä sinne dumpattuja koiria kun ostajat eivät viitsineet tutustua eläinlajiin nimeltä koira, eivätkä sen käyttäytymiseen. Eikö mielestäsi kissaongelmassa ole Suomeen riittävästi ongelmaa?
Ei tarvita yhtään kodinvaihtajaa sen takia, että muutettiin nyt puutalosta tiilitaloon ja tuo koira ei nyt sovi pihamaalta otettuihin valokuviin kun on väärän värinen taustaan nähden.
En kyllä ole eläessäni kuullut, että joku joka haluaa tietynvärisen pennun muuttaisi mieltään väristä pennun kasvaessa, tai varsinkaan antaisi koiraa pois värin takia. Kyllä visuaalisetkin ihmiset niitä koiriaan rakastaa ihan yhtä paljon kuin ne, joille ulkonäkö ei ole merkityksellinen. Harva varmaan seurakoiraa pelkän ulkonäön takia koiraa valitsee, vaan ensin on tutkittu rotuja joista valittu omaan elämään sopiva.
Eniten varmaan ongelmia on niillä jotka ottavat rottweilereitä, huskyja, saksanpaimenkoiria yms. näyttääkseen jotenkin rajummalta.
Kyllä se on vaan ihan faktaa, että väri vaikuttaa siihen kuinka helposti koira hylätään. Tilastolllisesti mustat koirat hylätään muita useammin. Itse olen kiertänyt useissa maissa tutustumassa paikallisiin eläinsuojeluyhdistyksiin ja kyllä ne häkit on täynnä mustia koiria. Samoin, jos tutustut kotimaisiin eläinsuojeluyhdistyksiin, huomaat, että siellä on mustia kissoja valkein merkein kaikista eniten.
Silloinkin, kun ihmiset tekevät eettisen ratkaisun ja ottavat teetetyn lemmikin sijasta kodittoman, ulkonäkö ratkaisee. Vaaleat ja pörröiset koirat ja kissat menevät ensimmisenä. Tai ne, joilla on jotain muuta huomiota herättävää ulkonäössä.
Ihmiset ovat ulkonäkökeskeisiä ja varmasti aidosti rakastavat niitä ulkonäkökeskeisesti valittuja lemmikeitään. Jotkut niiden loppuelämän, jotku valitettavasti vähän lyhyemmän aikaa.
Tämä vain vahvistaa mielikuvaa siitä, että kasvattajien ei ole mitään järkeä antaa vaaleasta pennusta haaveilevalle ostajalle mustaa pentua vaan koska hänen mielestään se sopii. Ulkonäöllä on väliä ja olisi hyvä jos kasvattajatkin sen alkaisi tiedostaa.
Kasvattaja näkee pennuista esimerkiksi sen kenestä tulee kova haastaja omistajalle. Väkivallan käyttö on kiellettyä, mutta jotkut pennut tarvitsevat erittäin periksiantamattoman, pitkähermoisen ja johdonmukaisen omistajan. Jos tuo haastajapentu on juuri sen värinen, jonka Liisa Lepsukka haluaisi, niin kasvattaja ei voi myydä haastajapentua Liisa Lepsukalle. Liisa nimittäin on helisemässä haastajapennun kanssa. Liisa ei osaa asettaa pennulle rajoja, Liisa antaa pennulle periksi ja lopulta Liisa huomaa, ettei pärjää sen kivanvärisen haastajpennun kanssa, vaan se lähtee kodinvaihtajaksi.
Opettele vihdoin tiedostamaan tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkomielle väriin aiheuttaa myös ongelmia koirien jalostuksessa. Tiedän erään lapinkoira kennelin, jossa tyyppi teettää pentuja kerman värisellä suomenlapinkoira nartulla, jonka lonkat ovat D-luokkaa. D-luokan lonkat ovat todella huonot, sellaisilla ei pentuja pitäisi teettää. Mutta kun on mahdollisuus saada kivan värisiä pentuja niin sitten huonolonkkaisellakin niitä teetetään, ihan sama tulevien pentujen terveydestä tai rodun terveyden tulevaisuudesta.
Kaikki ostajatkaan eivät välttämättä ole perehtyneet niin kovin hyvin kennelin koirien terveystietoihin, jolloin kivan värisen ja huonolonkkaisen emon pennut menevät hyvin kaupaksi. Itse melkein menin ostamaan kyseisestä kennelistä pennun, onneksi perehdyin ennen ostoa emon terveystietoihin ja noihin lonkka luokituksiin. Hankin pennun sitten toisesta kennelistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapsenkin jättää synnärille, jos se on ruma? Tai palauttaa, jos ei ole tyytyväinen? Idiootit. Toivottavasti jäätte ilman koiraa. Kuulostatte pinnallisilta tyhjäpäiltä.
En vertaisi koiranpentua lapseen, en edes vitsillä.
Mitä se muutenkaan muilta on pois jos jollakin on väritoive jonka haluaa toteuttaa. Esim. lapsesta saakka haaveillut jonkun rodun tietyn värisestä koirasta. Mitä se on keltään pois jos hän saa haluamansa värin?
Onko tässä joku katkeruus, kun itse ei ole saanut väriä valita vai mikä syynä? Jos itse haluaa satunnaisesti minkänäköisen koiran tahansa, niin ottakoon, mutta ei silti ole yhtään sen enempää koiraa ansainnut.
Onhan se nyt erikoista jos haluaa perheeseen esim. Saksanpaimenkoiran, mutta saakin kasvattajalta bichon frisen, jonka luonne ja aktiivisuus vastaa kasvattajan mukaan toivottua saksanpaimenkoiraa. Siinä sitten kiitollisena pennusta vie koiransa kotiin, koska ulkonäöllä ei saa olla väliä.
Koiranpentu on lapsi. Se ei ole aikuinen kehitysvaiheeltaan. Lisäksi koira jää aika monessa asiassa lapsen tasolle, mikäli verrataan ihmislajiin. Toisissa asioissa taas aikuinen ihminen ei ole edes koiranpennun tasolla.
Saahan sitä haaveilla ihmislapsena vaikka kirahvista, mutta se ei oikeuta ottamaan kirahvia kylmään Suomeen tai kerrostaloon.
Aika monelle saksanpaimenkoirasta haaveilevalle, etenkin ensiomistajalle, sopii se bichon frise paljon paremmin. Kun ei ne taidot riitä spk:n kouluttamiseen, eikä niitä viitsitä lenkittää, saati järjestää kylliksi aktiviteetteja.
Totta kai koiran ulkonäöllä saa olla väliä, onhan nyt sakemannin ja bichonin kokoerokin valtava, sekä turkki vaatii ihan erilaista hoitoa. Sakemanni on kuitenkin sakemanni, on se sitten harmaa, musta, tai mustaruskea. Sama koskee kaikkia muitakin rotuja. Siinä mielessä ajatus että hakisi sakua ja saisi bichonin on älytön. Yleensä ihmisellä on jotain perusajatuksia koiran ulkonäöstä, koosta, korvien asennosta, kuonon pituudesta, turkin vaativuudesta, karvanlähdöstä.. ja sitten etsitään rotu joka ulkoisesti vastaa eniten omaa toivetta. Tämän jälkeen sitten vasta tulee väri, ja se on yleensä lopulta melko joustava, jos ei nyt kasvatusta varten hae tiettyä. Toki sitten jos ei ole valmis väristä joustamaan, saattaa joutua odottamaan vuosia sitä oikean väristä pentua. Se on ihan oma valinta.
Tuohon en usko! Vuosikymmenet on valistettu ihmisiä valitsemaan eläin muulla kuin ulkonäön perusteella. Ei ihmiset enää voi olla niin s a a t an a n i d i o o t t e j a, että valitsevat koirarodun ulkonäön perusteella!
Vai olenko sitten jotenkin poikkeuksellisen järkevä ihminen, kun koirarodun ulkonäkö ei vaikuta rotuvalintaani ollenkaan?
No mä en ainakaan halua lyhytkuonoista rotua, enkä muutenkaan mitään rotua jossa on joku kehonominaisuus jalostettu äärimmäisyyksiin. Sua noikaan ei vissiin haittaa kun olet niin erinomainen olevinasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapsenkin jättää synnärille, jos se on ruma? Tai palauttaa, jos ei ole tyytyväinen? Idiootit. Toivottavasti jäätte ilman koiraa. Kuulostatte pinnallisilta tyhjäpäiltä.
En vertaisi koiranpentua lapseen, en edes vitsillä.
Mitä se muutenkaan muilta on pois jos jollakin on väritoive jonka haluaa toteuttaa. Esim. lapsesta saakka haaveillut jonkun rodun tietyn värisestä koirasta. Mitä se on keltään pois jos hän saa haluamansa värin?
Onko tässä joku katkeruus, kun itse ei ole saanut väriä valita vai mikä syynä? Jos itse haluaa satunnaisesti minkänäköisen koiran tahansa, niin ottakoon, mutta ei silti ole yhtään sen enempää koiraa ansainnut.
Onhan se nyt erikoista jos haluaa perheeseen esim. Saksanpaimenkoiran, mutta saakin kasvattajalta bichon frisen, jonka luonne ja aktiivisuus vastaa kasvattajan mukaan toivottua saksanpaimenkoiraa. Siinä sitten kiitollisena pennusta vie koiransa kotiin, koska ulkonäöllä ei saa olla väliä.
Koiranpentu on lapsi. Se ei ole aikuinen kehitysvaiheeltaan. Lisäksi koira jää aika monessa asiassa lapsen tasolle, mikäli verrataan ihmislajiin. Toisissa asioissa taas aikuinen ihminen ei ole edes koiranpennun tasolla.
Saahan sitä haaveilla ihmislapsena vaikka kirahvista, mutta se ei oikeuta ottamaan kirahvia kylmään Suomeen tai kerrostaloon.
Aika monelle saksanpaimenkoirasta haaveilevalle, etenkin ensiomistajalle, sopii se bichon frise paljon paremmin. Kun ei ne taidot riitä spk:n kouluttamiseen, eikä niitä viitsitä lenkittää, saati järjestää kylliksi aktiviteetteja.
Totta kai koiran ulkonäöllä saa olla väliä, onhan nyt sakemannin ja bichonin kokoerokin valtava, sekä turkki vaatii ihan erilaista hoitoa. Sakemanni on kuitenkin sakemanni, on se sitten harmaa, musta, tai mustaruskea. Sama koskee kaikkia muitakin rotuja. Siinä mielessä ajatus että hakisi sakua ja saisi bichonin on älytön. Yleensä ihmisellä on jotain perusajatuksia koiran ulkonäöstä, koosta, korvien asennosta, kuonon pituudesta, turkin vaativuudesta, karvanlähdöstä.. ja sitten etsitään rotu joka ulkoisesti vastaa eniten omaa toivetta. Tämän jälkeen sitten vasta tulee väri, ja se on yleensä lopulta melko joustava, jos ei nyt kasvatusta varten hae tiettyä. Toki sitten jos ei ole valmis väristä joustamaan, saattaa joutua odottamaan vuosia sitä oikean väristä pentua. Se on ihan oma valinta.
Ihmiset eivät lopultakaan viitsi paljoa tutustua rodun historiaan, käyttötarkoitukseen ja siihen mitä kaikkea rotu vaatii. Kuten ap ja moni muu tässä ketjussa on osoittanut tietämättömyytensä ja sen, että heille ulkonäkö on ykkösasia. Hyvä ja etenkin pitkään toiminut kasvattaja oppii todellakin näkemään ihmisestä sopiiko hänen rotunsa ostajalle vai ei. Joku voi kasvattaa useampaa rotua ja joskus ostajat ovat itsekin huomanneet, että ehkä se "vaatimattomampi" rotu sopiikin itselle paremmin.
Jokaisen pitäisi lukea koirarotukirjaa niin, että peittää koirien kuvat. Sitten lukea luonnekuvaukset ja vaatimukset ja katsoo vasta sitten mikä rotu se on ja mille se näyttää.
Tämä on liian totta. Kaveri otti ”pikkukoiran” ymmärtämättä että kyse on edelleen työkoirana käytettävä rotu. Työhön kuuluu mm. pienpetojen ajaminen luolista, eli tiettyä ärhäkkyyttä vaatii rodulta. Nyt on sitten ihan ongelmissa kun koira olisi oikeasti vaatinut kunnon kasvattamista. Laumanvartijoiden kanssa usein näkee samaa. Luullaan että otetaan vaan iso paimenkoira, eikä ymmärretä eroa laumanvartijan ja jonkun border collien välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä meillä oli iso osa valinnassa väri ja kasvattajallekin asia oli tiedossa, mainittiin se yhtenä kriteerinä heti yhteydenottosähköpostissa, eikä siinä ollut ongelmaa.
Ymmärrätte sitten varmaan sen myös, miksei läskit ja rumat kelpaa kumppaneiksi seurustelumarkkinoilla. Loppuu se kitinä.
Täh?
…nää koirafanaatikot on kyllä ihan oma lukunsa😂
Vierailija kirjoitti:
Aika monelle on näköjään ihan mahdoton ajatus se, että "ulkonäkö vaikuttaa" ei tarkoita "ulkonäkö on tärkeintä ja ainoa kriteeri ja mielipide siitä vaihtuu trendien mukaan", vaikka ap miten rautalangasta sitä väänsi.
En kyllä hetkeäkään luottaisi noin mustavalkoisten ihmisten analyysiin siitä, mikä koiranpentu minulle sopii.
Ja tuo, että luovuttaessa ei voi edes tietää, miten väri lopulta asettuu... Mutta sen lopullisen luonteenko muka voi tietää?
En vertaisi luonnetta ja väriä. Luonteeseen vaikuttaa tosi paljon kaikki se mitä pentu kokee elämänsä aikana. Taitamattomat osaavat kyllä sössiä hyvänkin luonteen täysin.
Vierailija kirjoitti:
Melkoisia velhoja on näköjään koirankasvattajat, kun parin tapaamisen perusteella puolituntemattomista ihmisistä pystytään tekemään tarkkoja luonneanalyysejä ja vertaamaan niitä muutaman viikon ikäisten pentujen lopulliseen ja pysyvään luonteeseen. :D
Jep! ja nämä kasvattajat kokevat tietävänsä luonteiden sopivuuden paremmin kuin ostajat itse. Ulkonäkötoiveista viis veisataan, koska kasvattaja kokee "lenkkeilyä harrastavaan" perheeseen sopivan himpun reippaamman pennun HUOMATTAVASTI paremmin, kuin rauhallisen pennun.
Melkoiselle jumalakompleksille kuulostaa, kun toiveita ei saa esittää vaan kasvattaja tekee absoluuttisesti parhaimmat päätökset yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapsenkin jättää synnärille, jos se on ruma? Tai palauttaa, jos ei ole tyytyväinen? Idiootit. Toivottavasti jäätte ilman koiraa. Kuulostatte pinnallisilta tyhjäpäiltä.
En vertaisi koiranpentua lapseen, en edes vitsillä.
Mitä se muutenkaan muilta on pois jos jollakin on väritoive jonka haluaa toteuttaa. Esim. lapsesta saakka haaveillut jonkun rodun tietyn värisestä koirasta. Mitä se on keltään pois jos hän saa haluamansa värin?
Onko tässä joku katkeruus, kun itse ei ole saanut väriä valita vai mikä syynä? Jos itse haluaa satunnaisesti minkänäköisen koiran tahansa, niin ottakoon, mutta ei silti ole yhtään sen enempää koiraa ansainnut.
Onhan se nyt erikoista jos haluaa perheeseen esim. Saksanpaimenkoiran, mutta saakin kasvattajalta bichon frisen, jonka luonne ja aktiivisuus vastaa kasvattajan mukaan toivottua saksanpaimenkoiraa. Siinä sitten kiitollisena pennusta vie koiransa kotiin, koska ulkonäöllä ei saa olla väliä.
Koiranpentu on lapsi. Se ei ole aikuinen kehitysvaiheeltaan. Lisäksi koira jää aika monessa asiassa lapsen tasolle, mikäli verrataan ihmislajiin. Toisissa asioissa taas aikuinen ihminen ei ole edes koiranpennun tasolla.
Saahan sitä haaveilla ihmislapsena vaikka kirahvista, mutta se ei oikeuta ottamaan kirahvia kylmään Suomeen tai kerrostaloon.
Aika monelle saksanpaimenkoirasta haaveilevalle, etenkin ensiomistajalle, sopii se bichon frise paljon paremmin. Kun ei ne taidot riitä spk:n kouluttamiseen, eikä niitä viitsitä lenkittää, saati järjestää kylliksi aktiviteetteja.
Totta kai koiran ulkonäöllä saa olla väliä, onhan nyt sakemannin ja bichonin kokoerokin valtava, sekä turkki vaatii ihan erilaista hoitoa. Sakemanni on kuitenkin sakemanni, on se sitten harmaa, musta, tai mustaruskea. Sama koskee kaikkia muitakin rotuja. Siinä mielessä ajatus että hakisi sakua ja saisi bichonin on älytön. Yleensä ihmisellä on jotain perusajatuksia koiran ulkonäöstä, koosta, korvien asennosta, kuonon pituudesta, turkin vaativuudesta, karvanlähdöstä.. ja sitten etsitään rotu joka ulkoisesti vastaa eniten omaa toivetta. Tämän jälkeen sitten vasta tulee väri, ja se on yleensä lopulta melko joustava, jos ei nyt kasvatusta varten hae tiettyä. Toki sitten jos ei ole valmis väristä joustamaan, saattaa joutua odottamaan vuosia sitä oikean väristä pentua. Se on ihan oma valinta.
Tuohon en usko! Vuosikymmenet on valistettu ihmisiä valitsemaan eläin muulla kuin ulkonäön perusteella. Ei ihmiset enää voi olla niin s a a t an a n i d i o o t t e j a, että valitsevat koirarodun ulkonäön perusteella!
Vai olenko sitten jotenkin poikkeuksellisen järkevä ihminen, kun koirarodun ulkonäkö ei vaikuta rotuvalintaani ollenkaan?
No mä en ainakaan halua lyhytkuonoista rotua, enkä muutenkaan mitään rotua jossa on joku kehonominaisuus jalostettu äärimmäisyyksiin. Sua noikaan ei vissiin haittaa kun olet niin erinomainen olevinasi?
No just näin.
Ja tuolle, joka sanoi, että pitäisi lukea rotukuvauksia kuvia katsomatta: oletko oikeasti lukenut niitä? Ne ei nimittäin ole valtavan täydellisen uniikkeja, ja harvemmin ihmisetkään on niin yksiulotteisia, että tasan yksi rotu käy. Kyllä sieltä löytyy varsin erilaisia ulkonäköjä samantyyppisillä kuvauksilla. Että todennäköisesti useimmilla koiraa haluavilla on jonkun verran liikkumavaraa sopivan luonteen ja terveyden sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Melkoisia velhoja on näköjään koirankasvattajat, kun parin tapaamisen perusteella puolituntemattomista ihmisistä pystytään tekemään tarkkoja luonneanalyysejä ja vertaamaan niitä muutaman viikon ikäisten pentujen lopulliseen ja pysyvään luonteeseen. :D
Moni kasvattaja on itse myös kouluttaja (usein ainakin kilpaharrastaja) ja näitä asioita käydään läpi myös kenneltoimintakoulutuksissa. Kasvattaja katsoo kuinka ostaja toimii pentujen kanssa ja kuinka hän reagoi eri pentujen käyttäytymiseen. Pentujen luonne-erot alkavat näkyä pentulaatikossa jo varhaisessa vaiheessa. Kuka on "kiukkuinen" kaikkien haastaja, vie lelut, muilta ruoat ja kuka on se lunki tapaus, jota ei oikeastaan haittaa mikään meno, joku pennuista voi taas olla vähän ujompi jne. Hyvän kasvattajan KUULUU tietää millaisia pennut ovat ja arvioida kenen luona pennun olisi parasta kasvaa, jotta ratkaisemattomia ongelmia ei syntyisi.
Silloin se koiranostaja ostaa pentunsa jostain muualta. Kasvattajalla on oikeus ja velvollisuus katsoa tarkkaan, kenelle koiransa myy.