Lue keskustelun säännöt.
Eikö koiranpennun väriä saa valita?
Tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia koira perheeseen. Rodulla on useita eri värejä, joista 3 on meidän mieleen, muut ei. Nyt kuitenkin selvisi, että kasvattajat suhtautuvat ylimielisesti väritoiveisiin, että pennun hankkijan pitäisi olla tyytyväinen siihen minkä KASVATTAJA meille päättää? Minkä ihmeen takia roduille on sitten jalostettu niin monta eri väriä ja on "sallittuja" ja epäsallittuja värejä, jos niistä ei saa olla mielipiteitä? Miksi koiranäyttelyitäkään pidetään jos ulkonäkö ei saa olla kriteeri?
Tottakai meille prioriteetti 1. on koiran terveys ja luonne, mutta kyllä se väri silti vaikuttaa. Rakastumme varmasti uuteen perheenjäseneen turkinväristä riippumatta, mutta miksi pitäisi ottaa itselle epämieluisan värinen pentu, joka kuitenkin on perheenjäsenenä seuraavat 10+ vuotta. Kyseessä on puhtaasti seurakoira.
Pentu maksaa kuitenkin sen +-2000e, joten haluaisimme kyllä valita meille mieleisen, eikä vaan tyytyä siihen minkä joku muu kokee meille sopivaksi.
Kommentit (1021)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monelle on näköjään ihan mahdoton ajatus se, että "ulkonäkö vaikuttaa" ei tarkoita "ulkonäkö on tärkeintä ja ainoa kriteeri ja mielipide siitä vaihtuu trendien mukaan", vaikka ap miten rautalangasta sitä väänsi.
En kyllä hetkeäkään luottaisi noin mustavalkoisten ihmisten analyysiin siitä, mikä koiranpentu minulle sopii.
Ja tuo, että luovuttaessa ei voi edes tietää, miten väri lopulta asettuu... Mutta sen lopullisen luonteenko muka voi tietää?
En vertaisi luonnetta ja väriä. Luonteeseen vaikuttaa tosi paljon kaikki se mitä pentu kokee elämänsä aikana. Taitamattomat osaavat kyllä sössiä hyvänkin luonteen täysin.
Niin, sillä tässä ihmettelen, kun kasvattajat väittävät, että valinta pitää tehdä täysin luonteen perusteella, eikä väri saa vaikuttaa, kun "eihän edes voi tietää".
Se on sitten eri asia, että jos potentiaalinen asiakas vaikuttaa täysin kyvyttömältä huolehtimaan koirasta, niin hänelle ei kannata myydä minkään väristä tai luonteista koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoisia velhoja on näköjään koirankasvattajat, kun parin tapaamisen perusteella puolituntemattomista ihmisistä pystytään tekemään tarkkoja luonneanalyysejä ja vertaamaan niitä muutaman viikon ikäisten pentujen lopulliseen ja pysyvään luonteeseen. :D
Jep! ja nämä kasvattajat kokevat tietävänsä luonteiden sopivuuden paremmin kuin ostajat itse. Ulkonäkötoiveista viis veisataan, koska kasvattaja kokee "lenkkeilyä harrastavaan" perheeseen sopivan himpun reippaamman pennun HUOMATTAVASTI paremmin, kuin rauhallisen pennun.
Melkoiselle jumalakompleksille kuulostaa, kun toiveita ei saa esittää vaan kasvattaja tekee absoluuttisesti parhaimmat päätökset yksin.
Se kasvattaja seuraa niitä pentuja päivästä toiseen eri tilanteissa, ja näkee niissä tapahtuvan kehityksen. Kaikkea ei tietty voi nähdä, mutta kyllä se perusluonne sieltä jo pilkottaa. Yksikään ostaja ei parin vierailun perusteella oikeasti pysty sanomaan luonteista juuta tai jaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoisia velhoja on näköjään koirankasvattajat, kun parin tapaamisen perusteella puolituntemattomista ihmisistä pystytään tekemään tarkkoja luonneanalyysejä ja vertaamaan niitä muutaman viikon ikäisten pentujen lopulliseen ja pysyvään luonteeseen. :D
Jep! ja nämä kasvattajat kokevat tietävänsä luonteiden sopivuuden paremmin kuin ostajat itse. Ulkonäkötoiveista viis veisataan, koska kasvattaja kokee "lenkkeilyä harrastavaan" perheeseen sopivan himpun reippaamman pennun HUOMATTAVASTI paremmin, kuin rauhallisen pennun.
Melkoiselle jumalakompleksille kuulostaa, kun toiveita ei saa esittää vaan kasvattaja tekee absoluuttisesti parhaimmat päätökset yksin.
Ja ostajatko sitten kerran pentueen nähtyään tietää, että just se kivan värinen pentu sopii luonteeltaan just heille?
Suosittujen rotujen kasvattajilla on joskus noussut hattuun tämä ostajien valikoiminen.
Mutta muutenkin minua on aina ihmetyttänyt, miksei värillä saisi olla väliä. Kasvattajat itse ovat usein kovimpia näyttelyharrastajia, ja pienenpienetkin ulkonäölliset rakennepoikkeavuudet kyllä noteerataan.
Tavis koiranpennun ostaja on valmis sietämään monenlaista pikkuvikaa, ei haittaa purentavirhe tai laskeutumattomat kivekset. Mutta auta armias jos toivoo tiettyä väriä.
Minulla on nyt neljäs koira ”meneillään”, nuori vielä. Mutta haaveilen että joskus vielä saisin skotlanninterrierin. Ja muut värit (valkea, brindle) eivät tule kyseeseen, ainoastaan musta. Enkä aio nöyristellä kasvattajia siinä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapsenkin jättää synnärille, jos se on ruma? Tai palauttaa, jos ei ole tyytyväinen? Idiootit. Toivottavasti jäätte ilman koiraa. Kuulostatte pinnallisilta tyhjäpäiltä.
En vertaisi koiranpentua lapseen, en edes vitsillä.
Mitä se muutenkaan muilta on pois jos jollakin on väritoive jonka haluaa toteuttaa. Esim. lapsesta saakka haaveillut jonkun rodun tietyn värisestä koirasta. Mitä se on keltään pois jos hän saa haluamansa värin?
Onko tässä joku katkeruus, kun itse ei ole saanut väriä valita vai mikä syynä? Jos itse haluaa satunnaisesti minkänäköisen koiran tahansa, niin ottakoon, mutta ei silti ole yhtään sen enempää koiraa ansainnut.
Onhan se nyt erikoista jos haluaa perheeseen esim. Saksanpaimenkoiran, mutta saakin kasvattajalta bichon frisen, jonka luonne ja aktiivisuus vastaa kasvattajan mukaan toivottua saksanpaimenkoiraa. Siinä sitten kiitollisena pennusta vie koiransa kotiin, koska ulkonäöllä ei saa olla väliä.
Koiranpentu on lapsi. Se ei ole aikuinen kehitysvaiheeltaan. Lisäksi koira jää aika monessa asiassa lapsen tasolle, mikäli verrataan ihmislajiin. Toisissa asioissa taas aikuinen ihminen ei ole edes koiranpennun tasolla.
Saahan sitä haaveilla ihmislapsena vaikka kirahvista, mutta se ei oikeuta ottamaan kirahvia kylmään Suomeen tai kerrostaloon.
Aika monelle saksanpaimenkoirasta haaveilevalle, etenkin ensiomistajalle, sopii se bichon frise paljon paremmin. Kun ei ne taidot riitä spk:n kouluttamiseen, eikä niitä viitsitä lenkittää, saati järjestää kylliksi aktiviteetteja.
Totta kai koiran ulkonäöllä saa olla väliä, onhan nyt sakemannin ja bichonin kokoerokin valtava, sekä turkki vaatii ihan erilaista hoitoa. Sakemanni on kuitenkin sakemanni, on se sitten harmaa, musta, tai mustaruskea. Sama koskee kaikkia muitakin rotuja. Siinä mielessä ajatus että hakisi sakua ja saisi bichonin on älytön. Yleensä ihmisellä on jotain perusajatuksia koiran ulkonäöstä, koosta, korvien asennosta, kuonon pituudesta, turkin vaativuudesta, karvanlähdöstä.. ja sitten etsitään rotu joka ulkoisesti vastaa eniten omaa toivetta. Tämän jälkeen sitten vasta tulee väri, ja se on yleensä lopulta melko joustava, jos ei nyt kasvatusta varten hae tiettyä. Toki sitten jos ei ole valmis väristä joustamaan, saattaa joutua odottamaan vuosia sitä oikean väristä pentua. Se on ihan oma valinta.
Tuohon en usko! Vuosikymmenet on valistettu ihmisiä valitsemaan eläin muulla kuin ulkonäön perusteella. Ei ihmiset enää voi olla niin s a a t an a n i d i o o t t e j a, että valitsevat koirarodun ulkonäön perusteella!
Vai olenko sitten jotenkin poikkeuksellisen järkevä ihminen, kun koirarodun ulkonäkö ei vaikuta rotuvalintaani ollenkaan?
No mä en ainakaan halua lyhytkuonoista rotua, enkä muutenkaan mitään rotua jossa on joku kehonominaisuus jalostettu äärimmäisyyksiin. Sua noikaan ei vissiin haittaa kun olet niin erinomainen olevinasi?
No just näin.
Ja tuolle, joka sanoi, että pitäisi lukea rotukuvauksia kuvia katsomatta: oletko oikeasti lukenut niitä? Ne ei nimittäin ole valtavan täydellisen uniikkeja, ja harvemmin ihmisetkään on niin yksiulotteisia, että tasan yksi rotu käy. Kyllä sieltä löytyy varsin erilaisia ulkonäköjä samantyyppisillä kuvauksilla. Että todennäköisesti useimmilla koiraa haluavilla on jonkun verran liikkumavaraa sopivan luonteen ja terveyden sisällä.
Olen. Minulla on mm. maailman koira-atlas 930 sivua, suuri koirakirja 1-6 kaikki osat ja useampia pienempiä koirarotukirjoja. Ostin ne silloin kun olin hankkimassa ensimmäistä omaa koiraa. Todella kiinnostavaa luettavaa rotujen eroista. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin kukaan ehtii valittamaan, miten luonne ratkaisee ja jos haluaa silmää miellyttävän koiran niin pitää ostaa lelukoira yms. niin alleviivaan vielä. Luonne ja terveys on tottakai etusijalla, mutta vahvasti visuaalisina ihmisinä meille on myös ulkonäöllä väliä. Olemme valmiita mielummin odottamaan pitkäänkin sopivan väristä tervettä pentua, kuin ottamaan "väärän" värisen terveen tai oikean värisen sairaan koiran.
-ap
Höpö höpö. Olet yksinkertaisesti turhamainen ihminen, joka ei ansaitse koiraa.
No ei niitä erinäköisiä ja värisiä koirarotuja olisi kehitetty tuhansia, jos ulkonäkö ei saisi olla kriteeri ja koiran "ansaitsevat" vain ne jotka ottavat sian säkissä kunhan pulssi löytyy. Ulkomaillakinhan pennut valitaan monesti puhtaasti ulkonäön perusteella, niin miksi suomessa rotukoirat pitäisi ottaa kiitollisina vastaan ulkonäöstä riippumatta. Koira ei kuitenkaan ole mikään kasvattajan lahjoitus tulevalle omistajalle, vaan siitä pennusta maksetaan tuhansia euroja.
Sinulla ei näköjään ole mitään hajua koirien ja koirarotujen historiasta. Täytyy vain toivoa, että kasvattaja ymmärtää olla myymättä sinulle.
Ulkomailla on myös eläinkodit täynnä sinne dumpattuja koiria kun ostajat eivät viitsineet tutustua eläinlajiin nimeltä koira, eivätkä sen käyttäytymiseen. Eikö mielestäsi kissaongelmassa ole Suomeen riittävästi ongelmaa?
Ei tarvita yhtään kodinvaihtajaa sen takia, että muutettiin nyt puutalosta tiilitaloon ja tuo koira ei nyt sovi pihamaalta otettuihin valokuviin kun on väärän värinen taustaan nähden.
En kyllä ole eläessäni kuullut, että joku joka haluaa tietynvärisen pennun muuttaisi mieltään väristä pennun kasvaessa, tai varsinkaan antaisi koiraa pois värin takia. Kyllä visuaalisetkin ihmiset niitä koiriaan rakastaa ihan yhtä paljon kuin ne, joille ulkonäkö ei ole merkityksellinen. Harva varmaan seurakoiraa pelkän ulkonäön takia koiraa valitsee, vaan ensin on tutkittu rotuja joista valittu omaan elämään sopiva.
Eniten varmaan ongelmia on niillä jotka ottavat rottweilereitä, huskyja, saksanpaimenkoiria yms. näyttääkseen jotenkin rajummalta.
Kyllä se on vaan ihan faktaa, että väri vaikuttaa siihen kuinka helposti koira hylätään. Tilastolllisesti mustat koirat hylätään muita useammin. Itse olen kiertänyt useissa maissa tutustumassa paikallisiin eläinsuojeluyhdistyksiin ja kyllä ne häkit on täynnä mustia koiria. Samoin, jos tutustut kotimaisiin eläinsuojeluyhdistyksiin, huomaat, että siellä on mustia kissoja valkein merkein kaikista eniten.
Silloinkin, kun ihmiset tekevät eettisen ratkaisun ja ottavat teetetyn lemmikin sijasta kodittoman, ulkonäkö ratkaisee. Vaaleat ja pörröiset koirat ja kissat menevät ensimmisenä. Tai ne, joilla on jotain muuta huomiota herättävää ulkonäössä.
Ihmiset ovat ulkonäkökeskeisiä ja varmasti aidosti rakastavat niitä ulkonäkökeskeisesti valittuja lemmikeitään. Jotkut niiden loppuelämän, jotku valitettavasti vähän lyhyemmän aikaa.
Tämä vain vahvistaa mielikuvaa siitä, että kasvattajien ei ole mitään järkeä antaa vaaleasta pennusta haaveilevalle ostajalle mustaa pentua vaan koska hänen mielestään se sopii. Ulkonäöllä on väliä ja olisi hyvä jos kasvattajatkin sen alkaisi tiedostaa.
Kasvattaja näkee pennuista esimerkiksi sen kenestä tulee kova haastaja omistajalle. Väkivallan käyttö on kiellettyä, mutta jotkut pennut tarvitsevat erittäin periksiantamattoman, pitkähermoisen ja johdonmukaisen omistajan. Jos tuo haastajapentu on juuri sen värinen, jonka Liisa Lepsukka haluaisi, niin kasvattaja ei voi myydä haastajapentua Liisa Lepsukalle. Liisa nimittäin on helisemässä haastajapennun kanssa. Liisa ei osaa asettaa pennulle rajoja, Liisa antaa pennulle periksi ja lopulta Liisa huomaa, ettei pärjää sen kivanvärisen haastajpennun kanssa, vaan se lähtee kodinvaihtajaksi.
Opettele vihdoin tiedostamaan tämä.
Ja kasvattaja tietää "Liisan" luonteen miten? Liisa puhuu nätisti lapsilleen ja puolisolleen = ei voi koskaan oppia kouluttamaan koiraa, koska ei vaikuta vanhan kansan everstille kasvattajan edessä? Miten ylipäätään tuntematon ihminen voi muutaman tapaamisen perusteella tietää toisen periksiantamattomuudesta, johdonmukaisuudesta tai pitkähermoisuudesta? Vaatevalinnat? Puhetyyli? Miten?
Uskon että huipputason psykologitkin haluaa tähän vastauksen näiltä kennelin omistajilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoisia velhoja on näköjään koirankasvattajat, kun parin tapaamisen perusteella puolituntemattomista ihmisistä pystytään tekemään tarkkoja luonneanalyysejä ja vertaamaan niitä muutaman viikon ikäisten pentujen lopulliseen ja pysyvään luonteeseen. :D
Moni kasvattaja on itse myös kouluttaja (usein ainakin kilpaharrastaja) ja näitä asioita käydään läpi myös kenneltoimintakoulutuksissa. Kasvattaja katsoo kuinka ostaja toimii pentujen kanssa ja kuinka hän reagoi eri pentujen käyttäytymiseen. Pentujen luonne-erot alkavat näkyä pentulaatikossa jo varhaisessa vaiheessa. Kuka on "kiukkuinen" kaikkien haastaja, vie lelut, muilta ruoat ja kuka on se lunki tapaus, jota ei oikeastaan haittaa mikään meno, joku pennuista voi taas olla vähän ujompi jne. Hyvän kasvattajan KUULUU tietää millaisia pennut ovat ja arvioida kenen luona pennun olisi parasta kasvaa, jotta ratkaisemattomia ongelmia ei syntyisi.
Totta kai kasvattajan pitää parhaansa mukaan YRITTÄÄ ARVIOIDA mikä pentu sopii asiakkaalle. Mutta tässä keskustelussa kasvattajien asenne on, että "minä päätän, mikä koira asiakkaalle sopii ja asiakkaan näkemyksellä ei ole väliä, koska osaan niin täydellisesti analysoida sekä asiakkaan että pentujen luonteet". Jos asiakkaasta tuntuu, että ei tämä kasvattajan parhaalla taidollaan valitsema pentu nyt tunnu omalta (oli syy mikä vain, vaikka väri), niin eiköhän ole parempi jättää pentu hankkimatta ja odotella vaikka seuraavaa pentuetta.
Hyvä kasvattaja tuskin alkaa vänkätä, että nyt otat tämän pennun, koska se on tasan se ainoa koira, joka sinulle sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapsenkin jättää synnärille, jos se on ruma? Tai palauttaa, jos ei ole tyytyväinen? Idiootit. Toivottavasti jäätte ilman koiraa. Kuulostatte pinnallisilta tyhjäpäiltä.
En vertaisi koiranpentua lapseen, en edes vitsillä.
Mitä se muutenkaan muilta on pois jos jollakin on väritoive jonka haluaa toteuttaa. Esim. lapsesta saakka haaveillut jonkun rodun tietyn värisestä koirasta. Mitä se on keltään pois jos hän saa haluamansa värin?
Onko tässä joku katkeruus, kun itse ei ole saanut väriä valita vai mikä syynä? Jos itse haluaa satunnaisesti minkänäköisen koiran tahansa, niin ottakoon, mutta ei silti ole yhtään sen enempää koiraa ansainnut.
Onhan se nyt erikoista jos haluaa perheeseen esim. Saksanpaimenkoiran, mutta saakin kasvattajalta bichon frisen, jonka luonne ja aktiivisuus vastaa kasvattajan mukaan toivottua saksanpaimenkoiraa. Siinä sitten kiitollisena pennusta vie koiransa kotiin, koska ulkonäöllä ei saa olla väliä.
Koiranpentu on lapsi. Se ei ole aikuinen kehitysvaiheeltaan. Lisäksi koira jää aika monessa asiassa lapsen tasolle, mikäli verrataan ihmislajiin. Toisissa asioissa taas aikuinen ihminen ei ole edes koiranpennun tasolla.
Saahan sitä haaveilla ihmislapsena vaikka kirahvista, mutta se ei oikeuta ottamaan kirahvia kylmään Suomeen tai kerrostaloon.
Aika monelle saksanpaimenkoirasta haaveilevalle, etenkin ensiomistajalle, sopii se bichon frise paljon paremmin. Kun ei ne taidot riitä spk:n kouluttamiseen, eikä niitä viitsitä lenkittää, saati järjestää kylliksi aktiviteetteja.
Totta kai koiran ulkonäöllä saa olla väliä, onhan nyt sakemannin ja bichonin kokoerokin valtava, sekä turkki vaatii ihan erilaista hoitoa. Sakemanni on kuitenkin sakemanni, on se sitten harmaa, musta, tai mustaruskea. Sama koskee kaikkia muitakin rotuja. Siinä mielessä ajatus että hakisi sakua ja saisi bichonin on älytön. Yleensä ihmisellä on jotain perusajatuksia koiran ulkonäöstä, koosta, korvien asennosta, kuonon pituudesta, turkin vaativuudesta, karvanlähdöstä.. ja sitten etsitään rotu joka ulkoisesti vastaa eniten omaa toivetta. Tämän jälkeen sitten vasta tulee väri, ja se on yleensä lopulta melko joustava, jos ei nyt kasvatusta varten hae tiettyä. Toki sitten jos ei ole valmis väristä joustamaan, saattaa joutua odottamaan vuosia sitä oikean väristä pentua. Se on ihan oma valinta.
Tuohon en usko! Vuosikymmenet on valistettu ihmisiä valitsemaan eläin muulla kuin ulkonäön perusteella. Ei ihmiset enää voi olla niin s a a t an a n i d i o o t t e j a, että valitsevat koirarodun ulkonäön perusteella!
Vai olenko sitten jotenkin poikkeuksellisen järkevä ihminen, kun koirarodun ulkonäkö ei vaikuta rotuvalintaani ollenkaan?
No mä en ainakaan halua lyhytkuonoista rotua, enkä muutenkaan mitään rotua jossa on joku kehonominaisuus jalostettu äärimmäisyyksiin. Sua noikaan ei vissiin haittaa kun olet niin erinomainen olevinasi?
No just näin.
Ja tuolle, joka sanoi, että pitäisi lukea rotukuvauksia kuvia katsomatta: oletko oikeasti lukenut niitä? Ne ei nimittäin ole valtavan täydellisen uniikkeja, ja harvemmin ihmisetkään on niin yksiulotteisia, että tasan yksi rotu käy. Kyllä sieltä löytyy varsin erilaisia ulkonäköjä samantyyppisillä kuvauksilla. Että todennäköisesti useimmilla koiraa haluavilla on jonkun verran liikkumavaraa sopivan luonteen ja terveyden sisällä.
Olen. Minulla on mm. maailman koira-atlas 930 sivua, suuri koirakirja 1-6 kaikki osat ja useampia pienempiä koirarotukirjoja. Ostin ne silloin kun olin hankkimassa ensimmäistä omaa koiraa. Todella kiinnostavaa luettavaa rotujen eroista. Suosittelen!
Samoin suosittelen minä. 30 vuotta olen lukenut eri roduista, ja aika avartavaa se on. Oikeasti pitäisi miettiä rodun historiaa ja käyttötarkoitusta ja mitä se rodunomaiselta luonteelta vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapsenkin jättää synnärille, jos se on ruma? Tai palauttaa, jos ei ole tyytyväinen? Idiootit. Toivottavasti jäätte ilman koiraa. Kuulostatte pinnallisilta tyhjäpäiltä.
En vertaisi koiranpentua lapseen, en edes vitsillä.
Mitä se muutenkaan muilta on pois jos jollakin on väritoive jonka haluaa toteuttaa. Esim. lapsesta saakka haaveillut jonkun rodun tietyn värisestä koirasta. Mitä se on keltään pois jos hän saa haluamansa värin?
Onko tässä joku katkeruus, kun itse ei ole saanut väriä valita vai mikä syynä? Jos itse haluaa satunnaisesti minkänäköisen koiran tahansa, niin ottakoon, mutta ei silti ole yhtään sen enempää koiraa ansainnut.
Onhan se nyt erikoista jos haluaa perheeseen esim. Saksanpaimenkoiran, mutta saakin kasvattajalta bichon frisen, jonka luonne ja aktiivisuus vastaa kasvattajan mukaan toivottua saksanpaimenkoiraa. Siinä sitten kiitollisena pennusta vie koiransa kotiin, koska ulkonäöllä ei saa olla väliä.
Koiranpentu on lapsi. Se ei ole aikuinen kehitysvaiheeltaan. Lisäksi koira jää aika monessa asiassa lapsen tasolle, mikäli verrataan ihmislajiin. Toisissa asioissa taas aikuinen ihminen ei ole edes koiranpennun tasolla.
Saahan sitä haaveilla ihmislapsena vaikka kirahvista, mutta se ei oikeuta ottamaan kirahvia kylmään Suomeen tai kerrostaloon.
Aika monelle saksanpaimenkoirasta haaveilevalle, etenkin ensiomistajalle, sopii se bichon frise paljon paremmin. Kun ei ne taidot riitä spk:n kouluttamiseen, eikä niitä viitsitä lenkittää, saati järjestää kylliksi aktiviteetteja.
Totta kai koiran ulkonäöllä saa olla väliä, onhan nyt sakemannin ja bichonin kokoerokin valtava, sekä turkki vaatii ihan erilaista hoitoa. Sakemanni on kuitenkin sakemanni, on se sitten harmaa, musta, tai mustaruskea. Sama koskee kaikkia muitakin rotuja. Siinä mielessä ajatus että hakisi sakua ja saisi bichonin on älytön. Yleensä ihmisellä on jotain perusajatuksia koiran ulkonäöstä, koosta, korvien asennosta, kuonon pituudesta, turkin vaativuudesta, karvanlähdöstä.. ja sitten etsitään rotu joka ulkoisesti vastaa eniten omaa toivetta. Tämän jälkeen sitten vasta tulee väri, ja se on yleensä lopulta melko joustava, jos ei nyt kasvatusta varten hae tiettyä. Toki sitten jos ei ole valmis väristä joustamaan, saattaa joutua odottamaan vuosia sitä oikean väristä pentua. Se on ihan oma valinta.
Tuohon en usko! Vuosikymmenet on valistettu ihmisiä valitsemaan eläin muulla kuin ulkonäön perusteella. Ei ihmiset enää voi olla niin s a a t an a n i d i o o t t e j a, että valitsevat koirarodun ulkonäön perusteella!
Vai olenko sitten jotenkin poikkeuksellisen järkevä ihminen, kun koirarodun ulkonäkö ei vaikuta rotuvalintaani ollenkaan?
No mä en ainakaan halua lyhytkuonoista rotua, enkä muutenkaan mitään rotua jossa on joku kehonominaisuus jalostettu äärimmäisyyksiin. Sua noikaan ei vissiin haittaa kun olet niin erinomainen olevinasi?
No just näin.
Ja tuolle, joka sanoi, että pitäisi lukea rotukuvauksia kuvia katsomatta: oletko oikeasti lukenut niitä? Ne ei nimittäin ole valtavan täydellisen uniikkeja, ja harvemmin ihmisetkään on niin yksiulotteisia, että tasan yksi rotu käy. Kyllä sieltä löytyy varsin erilaisia ulkonäköjä samantyyppisillä kuvauksilla. Että todennäköisesti useimmilla koiraa haluavilla on jonkun verran liikkumavaraa sopivan luonteen ja terveyden sisällä.
Olen. Minulla on mm. maailman koira-atlas 930 sivua, suuri koirakirja 1-6 kaikki osat ja useampia pienempiä koirarotukirjoja. Ostin ne silloin kun olin hankkimassa ensimmäistä omaa koiraa. Todella kiinnostavaa luettavaa rotujen eroista. Suosittelen!
Jos lopputulos on toi niin en uskaltaisi suositella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittujen rotujen kasvattajilla on joskus noussut hattuun tämä ostajien valikoiminen.
Mutta muutenkin minua on aina ihmetyttänyt, miksei värillä saisi olla väliä. Kasvattajat itse ovat usein kovimpia näyttelyharrastajia, ja pienenpienetkin ulkonäölliset rakennepoikkeavuudet kyllä noteerataan.
Tavis koiranpennun ostaja on valmis sietämään monenlaista pikkuvikaa, ei haittaa purentavirhe tai laskeutumattomat kivekset. Mutta auta armias jos toivoo tiettyä väriä.
Minulla on nyt neljäs koira ”meneillään”, nuori vielä. Mutta haaveilen että joskus vielä saisin skotlanninterrierin. Ja muut värit (valkea, brindle) eivät tule kyseeseen, ainoastaan musta. Enkä aio nöyristellä kasvattajia siinä asiassa.
No mut joskasvattaja ei myy sulle sitä mustaa? Varastatko sen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittujen rotujen kasvattajilla on joskus noussut hattuun tämä ostajien valikoiminen.
Mutta muutenkin minua on aina ihmetyttänyt, miksei värillä saisi olla väliä. Kasvattajat itse ovat usein kovimpia näyttelyharrastajia, ja pienenpienetkin ulkonäölliset rakennepoikkeavuudet kyllä noteerataan.
Tavis koiranpennun ostaja on valmis sietämään monenlaista pikkuvikaa, ei haittaa purentavirhe tai laskeutumattomat kivekset. Mutta auta armias jos toivoo tiettyä väriä.
Minulla on nyt neljäs koira ”meneillään”, nuori vielä. Mutta haaveilen että joskus vielä saisin skotlanninterrierin. Ja muut värit (valkea, brindle) eivät tule kyseeseen, ainoastaan musta. Enkä aio nöyristellä kasvattajia siinä asiassa.
No mut joskasvattaja ei myy sulle sitä mustaa? Varastatko sen?
Kysyy varmaan toiselta kasvattajalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoisia velhoja on näköjään koirankasvattajat, kun parin tapaamisen perusteella puolituntemattomista ihmisistä pystytään tekemään tarkkoja luonneanalyysejä ja vertaamaan niitä muutaman viikon ikäisten pentujen lopulliseen ja pysyvään luonteeseen. :D
Jep! ja nämä kasvattajat kokevat tietävänsä luonteiden sopivuuden paremmin kuin ostajat itse. Ulkonäkötoiveista viis veisataan, koska kasvattaja kokee "lenkkeilyä harrastavaan" perheeseen sopivan himpun reippaamman pennun HUOMATTAVASTI paremmin, kuin rauhallisen pennun.
Melkoiselle jumalakompleksille kuulostaa, kun toiveita ei saa esittää vaan kasvattaja tekee absoluuttisesti parhaimmat päätökset yksin.
Ja ostajatko sitten kerran pentueen nähtyään tietää, että just se kivan värinen pentu sopii luonteeltaan just heille?
Eihän sitä tiedäkkään, kuten ei kasvattajat tiedä ostajan todellisesta luonteesta yhtään mitään. Pitää vain tehdä valistunut arvaus, valita mieluisin pentu ja toivoa parasta. Kukaan ei ole ennustaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoisia velhoja on näköjään koirankasvattajat, kun parin tapaamisen perusteella puolituntemattomista ihmisistä pystytään tekemään tarkkoja luonneanalyysejä ja vertaamaan niitä muutaman viikon ikäisten pentujen lopulliseen ja pysyvään luonteeseen. :D
Jep! ja nämä kasvattajat kokevat tietävänsä luonteiden sopivuuden paremmin kuin ostajat itse. Ulkonäkötoiveista viis veisataan, koska kasvattaja kokee "lenkkeilyä harrastavaan" perheeseen sopivan himpun reippaamman pennun HUOMATTAVASTI paremmin, kuin rauhallisen pennun.
Melkoiselle jumalakompleksille kuulostaa, kun toiveita ei saa esittää vaan kasvattaja tekee absoluuttisesti parhaimmat päätökset yksin.
Kasvattajalla on vastuu pennun hyvinvoinnista. Kasvattaja ajattelee koiran koko tulevaa elämää. Laiskaa pentua ei todellakaan kannata myydä agilityharrastajalle, vaikka väri olisi mieluinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapsenkin jättää synnärille, jos se on ruma? Tai palauttaa, jos ei ole tyytyväinen? Idiootit. Toivottavasti jäätte ilman koiraa. Kuulostatte pinnallisilta tyhjäpäiltä.
En vertaisi koiranpentua lapseen, en edes vitsillä.
Mitä se muutenkaan muilta on pois jos jollakin on väritoive jonka haluaa toteuttaa. Esim. lapsesta saakka haaveillut jonkun rodun tietyn värisestä koirasta. Mitä se on keltään pois jos hän saa haluamansa värin?
Onko tässä joku katkeruus, kun itse ei ole saanut väriä valita vai mikä syynä? Jos itse haluaa satunnaisesti minkänäköisen koiran tahansa, niin ottakoon, mutta ei silti ole yhtään sen enempää koiraa ansainnut.
Onhan se nyt erikoista jos haluaa perheeseen esim. Saksanpaimenkoiran, mutta saakin kasvattajalta bichon frisen, jonka luonne ja aktiivisuus vastaa kasvattajan mukaan toivottua saksanpaimenkoiraa. Siinä sitten kiitollisena pennusta vie koiransa kotiin, koska ulkonäöllä ei saa olla väliä.
Koiranpentu on lapsi. Se ei ole aikuinen kehitysvaiheeltaan. Lisäksi koira jää aika monessa asiassa lapsen tasolle, mikäli verrataan ihmislajiin. Toisissa asioissa taas aikuinen ihminen ei ole edes koiranpennun tasolla.
Saahan sitä haaveilla ihmislapsena vaikka kirahvista, mutta se ei oikeuta ottamaan kirahvia kylmään Suomeen tai kerrostaloon.
Aika monelle saksanpaimenkoirasta haaveilevalle, etenkin ensiomistajalle, sopii se bichon frise paljon paremmin. Kun ei ne taidot riitä spk:n kouluttamiseen, eikä niitä viitsitä lenkittää, saati järjestää kylliksi aktiviteetteja.
Totta kai koiran ulkonäöllä saa olla väliä, onhan nyt sakemannin ja bichonin kokoerokin valtava, sekä turkki vaatii ihan erilaista hoitoa. Sakemanni on kuitenkin sakemanni, on se sitten harmaa, musta, tai mustaruskea. Sama koskee kaikkia muitakin rotuja. Siinä mielessä ajatus että hakisi sakua ja saisi bichonin on älytön. Yleensä ihmisellä on jotain perusajatuksia koiran ulkonäöstä, koosta, korvien asennosta, kuonon pituudesta, turkin vaativuudesta, karvanlähdöstä.. ja sitten etsitään rotu joka ulkoisesti vastaa eniten omaa toivetta. Tämän jälkeen sitten vasta tulee väri, ja se on yleensä lopulta melko joustava, jos ei nyt kasvatusta varten hae tiettyä. Toki sitten jos ei ole valmis väristä joustamaan, saattaa joutua odottamaan vuosia sitä oikean väristä pentua. Se on ihan oma valinta.
Tuohon en usko! Vuosikymmenet on valistettu ihmisiä valitsemaan eläin muulla kuin ulkonäön perusteella. Ei ihmiset enää voi olla niin s a a t an a n i d i o o t t e j a, että valitsevat koirarodun ulkonäön perusteella!
Vai olenko sitten jotenkin poikkeuksellisen järkevä ihminen, kun koirarodun ulkonäkö ei vaikuta rotuvalintaani ollenkaan?
No viepä näyttelyyn koirasi. Huonolla ulkonäöllä ei pisteitä tule. Juuri nimenomaan pitää olla oikeat mittasuhteet ja rodulle ominaiset piirteet. Aina ei ole. Olen nähnyt näyttelyissä "puhdasrotuisia" pentuja, jotka eivät taatusti ole olleet puhdasrotuisia. Rumia persoonallisine piirteineen.
LUE VIESTIT UUDESTAAN! Puhe oli rodun ulkonäöstä, EI rodun sisäisistä ulkonäköeroista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittujen rotujen kasvattajilla on joskus noussut hattuun tämä ostajien valikoiminen.
Mutta muutenkin minua on aina ihmetyttänyt, miksei värillä saisi olla väliä. Kasvattajat itse ovat usein kovimpia näyttelyharrastajia, ja pienenpienetkin ulkonäölliset rakennepoikkeavuudet kyllä noteerataan.
Tavis koiranpennun ostaja on valmis sietämään monenlaista pikkuvikaa, ei haittaa purentavirhe tai laskeutumattomat kivekset. Mutta auta armias jos toivoo tiettyä väriä.
Minulla on nyt neljäs koira ”meneillään”, nuori vielä. Mutta haaveilen että joskus vielä saisin skotlanninterrierin. Ja muut värit (valkea, brindle) eivät tule kyseeseen, ainoastaan musta. Enkä aio nöyristellä kasvattajia siinä asiassa.
No mut joskasvattaja ei myy sulle sitä mustaa? Varastatko sen?
Siis miten lapsellisia koirankasvattajat on tässä väriasiassa? Miksi itse tavoittelette kasvattaessa tiettyä väriä, kun asenne on tämä?
Miten vaikeaa on tajuta, että jos sopivaa terveys+luonne+väri yhdistelmää ei löydy, niin sitten joillekin ihmisille vaihtoehtona on ihan vaan olla ilman?
Vai onko kyse siitä, että teille itsellenne ei olisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin kukaan ehtii valittamaan, miten luonne ratkaisee ja jos haluaa silmää miellyttävän koiran niin pitää ostaa lelukoira yms. niin alleviivaan vielä. Luonne ja terveys on tottakai etusijalla, mutta vahvasti visuaalisina ihmisinä meille on myös ulkonäöllä väliä. Olemme valmiita mielummin odottamaan pitkäänkin sopivan väristä tervettä pentua, kuin ottamaan "väärän" värisen terveen tai oikean värisen sairaan koiran.
-ap
Höpö höpö. Olet yksinkertaisesti turhamainen ihminen, joka ei ansaitse koiraa.
No ei niitä erinäköisiä ja värisiä koirarotuja olisi kehitetty tuhansia, jos ulkonäkö ei saisi olla kriteeri ja koiran "ansaitsevat" vain ne jotka ottavat sian säkissä kunhan pulssi löytyy. Ulkomaillakinhan pennut valitaan monesti puhtaasti ulkonäön perusteella, niin miksi suomessa rotukoirat pitäisi ottaa kiitollisina vastaan ulkonäöstä riippumatta. Koira ei kuitenkaan ole mikään kasvattajan lahjoitus tulevalle omistajalle, vaan siitä pennusta maksetaan tuhansia euroja.
Sinulla ei näköjään ole mitään hajua koirien ja koirarotujen historiasta. Täytyy vain toivoa, että kasvattaja ymmärtää olla myymättä sinulle.
Ulkomailla on myös eläinkodit täynnä sinne dumpattuja koiria kun ostajat eivät viitsineet tutustua eläinlajiin nimeltä koira, eivätkä sen käyttäytymiseen. Eikö mielestäsi kissaongelmassa ole Suomeen riittävästi ongelmaa?
Ei tarvita yhtään kodinvaihtajaa sen takia, että muutettiin nyt puutalosta tiilitaloon ja tuo koira ei nyt sovi pihamaalta otettuihin valokuviin kun on väärän värinen taustaan nähden.
En kyllä ole eläessäni kuullut, että joku joka haluaa tietynvärisen pennun muuttaisi mieltään väristä pennun kasvaessa, tai varsinkaan antaisi koiraa pois värin takia. Kyllä visuaalisetkin ihmiset niitä koiriaan rakastaa ihan yhtä paljon kuin ne, joille ulkonäkö ei ole merkityksellinen. Harva varmaan seurakoiraa pelkän ulkonäön takia koiraa valitsee, vaan ensin on tutkittu rotuja joista valittu omaan elämään sopiva.
Eniten varmaan ongelmia on niillä jotka ottavat rottweilereitä, huskyja, saksanpaimenkoiria yms. näyttääkseen jotenkin rajummalta.
Kyllä se on vaan ihan faktaa, että väri vaikuttaa siihen kuinka helposti koira hylätään. Tilastolllisesti mustat koirat hylätään muita useammin. Itse olen kiertänyt useissa maissa tutustumassa paikallisiin eläinsuojeluyhdistyksiin ja kyllä ne häkit on täynnä mustia koiria. Samoin, jos tutustut kotimaisiin eläinsuojeluyhdistyksiin, huomaat, että siellä on mustia kissoja valkein merkein kaikista eniten.
Silloinkin, kun ihmiset tekevät eettisen ratkaisun ja ottavat teetetyn lemmikin sijasta kodittoman, ulkonäkö ratkaisee. Vaaleat ja pörröiset koirat ja kissat menevät ensimmisenä. Tai ne, joilla on jotain muuta huomiota herättävää ulkonäössä.
Ihmiset ovat ulkonäkökeskeisiä ja varmasti aidosti rakastavat niitä ulkonäkökeskeisesti valittuja lemmikeitään. Jotkut niiden loppuelämän, jotku valitettavasti vähän lyhyemmän aikaa.
Tämä vain vahvistaa mielikuvaa siitä, että kasvattajien ei ole mitään järkeä antaa vaaleasta pennusta haaveilevalle ostajalle mustaa pentua vaan koska hänen mielestään se sopii. Ulkonäöllä on väliä ja olisi hyvä jos kasvattajatkin sen alkaisi tiedostaa.
Kasvattaja näkee pennuista esimerkiksi sen kenestä tulee kova haastaja omistajalle. Väkivallan käyttö on kiellettyä, mutta jotkut pennut tarvitsevat erittäin periksiantamattoman, pitkähermoisen ja johdonmukaisen omistajan. Jos tuo haastajapentu on juuri sen värinen, jonka Liisa Lepsukka haluaisi, niin kasvattaja ei voi myydä haastajapentua Liisa Lepsukalle. Liisa nimittäin on helisemässä haastajapennun kanssa. Liisa ei osaa asettaa pennulle rajoja, Liisa antaa pennulle periksi ja lopulta Liisa huomaa, ettei pärjää sen kivanvärisen haastajpennun kanssa, vaan se lähtee kodinvaihtajaksi.
Opettele vihdoin tiedostamaan tämä.
Ja kasvattaja tietää "Liisan" luonteen miten? Liisa puhuu nätisti lapsilleen ja puolisolleen = ei voi koskaan oppia kouluttamaan koiraa, koska ei vaikuta vanhan kansan everstille kasvattajan edessä? Miten ylipäätään tuntematon ihminen voi muutaman tapaamisen perusteella tietää toisen periksiantamattomuudesta, johdonmukaisuudesta tai pitkähermoisuudesta? Vaatevalinnat? Puhetyyli? Miten?
Uskon että huipputason psykologitkin haluaa tähän vastauksen näiltä kennelin omistajilta.
Meillä ainakin (sakemanni)kasvattaja otti ensimmäisenä pihaan kun päästiin ulos huippuenergisen, riehakkaan, nuoren sakun, ja antoi koiran vapaasti tulla luo. Katsoi miten me reagoidaan koiraan. Järki tietenkin sanoi, ettei kasvattaja purevaa koiraa noin päästä ja leikittiin sitten koiran kanssa hetki. Muutenkin päästi omistamiaan koiria meidän luokse, ja katsoi miten me niiden kanssa ollaan, miten otetaan riekkuvien pentujen kanssa tilanne hallintaan ym. Sitten tietenkin selviteltiin mitä koiria on aiemmin ollut, mitä haasteita niiden kanssa on ollut, miten ne selvitettiin, mitä koirien kanssa on harrasteltu, ym.
Onneksi on niin paljon ostajia etten edes vastaa värikyselijöiden sähköposteihin. Todella rasittavaa porukkaa. Toiset ehtii saada Sen väärän värisen koiran käyttövalioksi siinä ajassa kun aloittelevat harrastajat etsii söpöä sinisilmää. Onnea odottamiseen ap. T:kasvattaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin kukaan ehtii valittamaan, miten luonne ratkaisee ja jos haluaa silmää miellyttävän koiran niin pitää ostaa lelukoira yms. niin alleviivaan vielä. Luonne ja terveys on tottakai etusijalla, mutta vahvasti visuaalisina ihmisinä meille on myös ulkonäöllä väliä. Olemme valmiita mielummin odottamaan pitkäänkin sopivan väristä tervettä pentua, kuin ottamaan "väärän" värisen terveen tai oikean värisen sairaan koiran.
-ap
Höpö höpö. Olet yksinkertaisesti turhamainen ihminen, joka ei ansaitse koiraa.
No ei niitä erinäköisiä ja värisiä koirarotuja olisi kehitetty tuhansia, jos ulkonäkö ei saisi olla kriteeri ja koiran "ansaitsevat" vain ne jotka ottavat sian säkissä kunhan pulssi löytyy. Ulkomaillakinhan pennut valitaan monesti puhtaasti ulkonäön perusteella, niin miksi suomessa rotukoirat pitäisi ottaa kiitollisina vastaan ulkonäöstä riippumatta. Koira ei kuitenkaan ole mikään kasvattajan lahjoitus tulevalle omistajalle, vaan siitä pennusta maksetaan tuhansia euroja.
Sinulla ei näköjään ole mitään hajua koirien ja koirarotujen historiasta. Täytyy vain toivoa, että kasvattaja ymmärtää olla myymättä sinulle.
Ulkomailla on myös eläinkodit täynnä sinne dumpattuja koiria kun ostajat eivät viitsineet tutustua eläinlajiin nimeltä koira, eivätkä sen käyttäytymiseen. Eikö mielestäsi kissaongelmassa ole Suomeen riittävästi ongelmaa?
Ei tarvita yhtään kodinvaihtajaa sen takia, että muutettiin nyt puutalosta tiilitaloon ja tuo koira ei nyt sovi pihamaalta otettuihin valokuviin kun on väärän värinen taustaan nähden.
En kyllä ole eläessäni kuullut, että joku joka haluaa tietynvärisen pennun muuttaisi mieltään väristä pennun kasvaessa, tai varsinkaan antaisi koiraa pois värin takia. Kyllä visuaalisetkin ihmiset niitä koiriaan rakastaa ihan yhtä paljon kuin ne, joille ulkonäkö ei ole merkityksellinen. Harva varmaan seurakoiraa pelkän ulkonäön takia koiraa valitsee, vaan ensin on tutkittu rotuja joista valittu omaan elämään sopiva.
Eniten varmaan ongelmia on niillä jotka ottavat rottweilereitä, huskyja, saksanpaimenkoiria yms. näyttääkseen jotenkin rajummalta.
Kyllä se on vaan ihan faktaa, että väri vaikuttaa siihen kuinka helposti koira hylätään. Tilastolllisesti mustat koirat hylätään muita useammin. Itse olen kiertänyt useissa maissa tutustumassa paikallisiin eläinsuojeluyhdistyksiin ja kyllä ne häkit on täynnä mustia koiria. Samoin, jos tutustut kotimaisiin eläinsuojeluyhdistyksiin, huomaat, että siellä on mustia kissoja valkein merkein kaikista eniten.
Silloinkin, kun ihmiset tekevät eettisen ratkaisun ja ottavat teetetyn lemmikin sijasta kodittoman, ulkonäkö ratkaisee. Vaaleat ja pörröiset koirat ja kissat menevät ensimmisenä. Tai ne, joilla on jotain muuta huomiota herättävää ulkonäössä.
Ihmiset ovat ulkonäkökeskeisiä ja varmasti aidosti rakastavat niitä ulkonäkökeskeisesti valittuja lemmikeitään. Jotkut niiden loppuelämän, jotku valitettavasti vähän lyhyemmän aikaa.
Tämä vain vahvistaa mielikuvaa siitä, että kasvattajien ei ole mitään järkeä antaa vaaleasta pennusta haaveilevalle ostajalle mustaa pentua vaan koska hänen mielestään se sopii. Ulkonäöllä on väliä ja olisi hyvä jos kasvattajatkin sen alkaisi tiedostaa.
Kasvattaja näkee pennuista esimerkiksi sen kenestä tulee kova haastaja omistajalle. Väkivallan käyttö on kiellettyä, mutta jotkut pennut tarvitsevat erittäin periksiantamattoman, pitkähermoisen ja johdonmukaisen omistajan. Jos tuo haastajapentu on juuri sen värinen, jonka Liisa Lepsukka haluaisi, niin kasvattaja ei voi myydä haastajapentua Liisa Lepsukalle. Liisa nimittäin on helisemässä haastajapennun kanssa. Liisa ei osaa asettaa pennulle rajoja, Liisa antaa pennulle periksi ja lopulta Liisa huomaa, ettei pärjää sen kivanvärisen haastajpennun kanssa, vaan se lähtee kodinvaihtajaksi.
Opettele vihdoin tiedostamaan tämä.
Ja kasvattaja tietää "Liisan" luonteen miten? Liisa puhuu nätisti lapsilleen ja puolisolleen = ei voi koskaan oppia kouluttamaan koiraa, koska ei vaikuta vanhan kansan everstille kasvattajan edessä? Miten ylipäätään tuntematon ihminen voi muutaman tapaamisen perusteella tietää toisen periksiantamattomuudesta, johdonmukaisuudesta tai pitkähermoisuudesta? Vaatevalinnat? Puhetyyli? Miten?
Uskon että huipputason psykologitkin haluaa tähän vastauksen näiltä kennelin omistajilta.
Liisa tapaa usein vähintään pentujen emon. Kasvattaja näkee Liisan ja emon kohtaamisesta miten Liisa toimii ja reagoi emon kanssa. Samalla tavalla hän näkee miten Liisa toimii kun 10 dobberinpentua innoissaan kirmaa pureksimaan häntä käsistä ja nenästä ja kiskomaan sukkia hänen jalastaan. Liisalle valikoidaan sitten ehkä muutama lepsumpi pentu samaan rajattuun tilaan ja katsotaan pärjääkö Liisa edes niiden kanssa. Jos näyttää huonolta, niin kasvattaja suosittelee toista rotua. Sama vaikka liian topakan ihmisen kanssa. Ujo pentu ja väärällä tavalla topakka omistaja voi olla huono yhdistelmä. Samoin arka omistaja ja ujo pentu voi olla huono yhdistelmä. Oikealla tavalla topakka omistaja taas voi tukea pentua voittamaan ujoutensa. Väärällä tavalla topakka vahvistaa koiran ujouden arkuudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on niin paljon ostajia etten edes vastaa värikyselijöiden sähköposteihin. Todella rasittavaa porukkaa. Toiset ehtii saada Sen väärän värisen koiran käyttövalioksi siinä ajassa kun aloittelevat harrastajat etsii söpöä sinisilmää. Onnea odottamiseen ap. T:kasvattaja
Ohhoh, oikein käyttövalioksi. Herranenaika. No sitten, kyllä tässä nyt prioriteetit vaihtui kun tämän kuuli.
No mä olisin ainakin aivan kusessa jonkun hyperaktiivisen bordercollien kanssa. Paljon mieluummin laumiksen otan pihalleni.