Eikö koiranpennun väriä saa valita?

Jatkoa vielä edelliseen terveysjuttuun. Toki aina elävän olennon kanssa voi tulla yllätyksiä. Ja niihin pitää osata varautua. Se eläinlääkärin täysin terveeksi toteama pentu voi sairastua myöhemmin täysin yllättäen, vaikka vanhemmat olisivat miten terveitä. Mun vanhempi koira on D-lonkkainen vaikka sekä emällä että isällä on A-lonkat. Siihen jäi pennutussuunnitelmat, koska minun moraalilla tuolla lonkkatuloksella ei tehdä pentuja, vaikka koira onkin harvinaisen värinen. Vastuullisuus on se mitä minä toivon sekä myyjän että ostajan puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Olen aloittajan kanssa samoilla linjoilla.

Meillä hakusessa tietyn värinen uros. Uros sen takia koska perheessä jo entuudestaan uroskoira, ja rodun tuntien narttua ei voi ottaa. Ja väri koska haluamme tietyn värisen koiran.

Koiran hankkiminen on ostotapahtuma ja ostajalla on oikeus valita sellainen yksilö minkä haluaa.

Ei sitä voi verrata lapsen synnyttämiseen kuten joku löyhäpää  esitti.

Vai on ostajalla oikeus... Tiedoksesi, kasvattajan oikeus on olla myymättä sinulle pentua, ainakin noilla kriteereillä, ja jos vielä rupeat vaatimaan jotain, niin ilman jäät.

Itse ainakin saan vilunväristyksiä, jos joku tulisi tuolla asenteella pentua ostamaan. Olkoon kuinka ostotapahtuma hyvänsä, niin se ostaja on useimmiten täysin kädetön koirien kanssa, ja tarvitsee neuvoja ja opastusta hoitoon ja opetukseen hyvin pitkään. Jos ostaja on yhteistyökyvytön ihminen, niin jo se karsii ehdokkaita.

Sitä paitsi, kasvattaja voi kieltäytyä myymästä myös siinä tapauksessa, että olet haluamassa pentua, joka ei luonteensa puolesta ole sinun käsiisi lainkaan sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ennen kuin kukaan ehtii valittamaan, miten luonne ratkaisee ja jos haluaa silmää miellyttävän koiran niin pitää ostaa lelukoira yms. niin  alleviivaan vielä. Luonne ja terveys on tottakai etusijalla, mutta vahvasti visuaalisina ihmisinä meille on myös ulkonäöllä väliä. Olemme valmiita mielummin odottamaan pitkäänkin sopivan väristä tervettä pentua, kuin ottamaan "väärän" värisen terveen tai oikean värisen sairaan koiran. 

-ap

Höpö  höpö. Olet yksinkertaisesti turhamainen ihminen, joka ei ansaitse koiraa.

No ei niitä erinäköisiä ja värisiä koirarotuja olisi kehitetty tuhansia, jos ulkonäkö ei saisi olla kriteeri ja koiran "ansaitsevat" vain ne jotka ottavat sian säkissä kunhan pulssi löytyy.  Ulkomaillakinhan pennut valitaan monesti puhtaasti ulkonäön perusteella, niin miksi suomessa rotukoirat pitäisi ottaa kiitollisina vastaan ulkonäöstä riippumatta. Koira ei kuitenkaan ole mikään kasvattajan lahjoitus tulevalle omistajalle, vaan siitä pennusta maksetaan tuhansia euroja. 

Sinulla ei näköjään ole mitään hajua koirien ja koirarotujen historiasta. Täytyy vain toivoa, että kasvattaja ymmärtää olla myymättä sinulle.

Ulkomailla on myös eläinkodit täynnä sinne dumpattuja koiria kun ostajat eivät viitsineet tutustua eläinlajiin nimeltä koira, eivätkä sen käyttäytymiseen. Eikö mielestäsi kissaongelmassa ole Suomeen riittävästi ongelmaa?

Ei tarvita yhtään kodinvaihtajaa sen takia, että muutettiin nyt puutalosta tiilitaloon ja tuo koira ei nyt sovi pihamaalta otettuihin valokuviin kun on väärän värinen taustaan nähden.

En kyllä ole eläessäni kuullut, että joku joka haluaa tietynvärisen pennun muuttaisi mieltään väristä pennun kasvaessa, tai varsinkaan antaisi koiraa pois värin takia. Kyllä visuaalisetkin ihmiset niitä koiriaan rakastaa ihan yhtä paljon kuin ne, joille ulkonäkö ei ole merkityksellinen. Harva varmaan seurakoiraa pelkän ulkonäön takia koiraa valitsee, vaan ensin on tutkittu rotuja joista valittu omaan elämään sopiva.

Eniten varmaan ongelmia on niillä jotka ottavat rottweilereitä, huskyja, saksanpaimenkoiria yms. näyttääkseen jotenkin rajummalta.

Kyllä se on vaan ihan faktaa, että väri vaikuttaa siihen kuinka helposti koira hylätään. Tilastolllisesti mustat koirat hylätään muita useammin. Itse olen kiertänyt useissa maissa tutustumassa paikallisiin eläinsuojeluyhdistyksiin ja kyllä ne häkit on täynnä mustia koiria. Samoin, jos tutustut kotimaisiin eläinsuojeluyhdistyksiin, huomaat, että siellä on mustia kissoja valkein merkein kaikista eniten.

Silloinkin, kun ihmiset tekevät eettisen ratkaisun ja ottavat teetetyn lemmikin sijasta kodittoman, ulkonäkö ratkaisee. Vaaleat ja pörröiset koirat ja kissat menevät ensimmisenä. Tai ne, joilla on jotain muuta huomiota herättävää ulkonäössä. 

Ihmiset ovat ulkonäkökeskeisiä ja varmasti aidosti rakastavat niitä ulkonäkökeskeisesti valittuja lemmikeitään. Jotkut niiden loppuelämän, jotku valitettavasti vähän lyhyemmän aikaa.

Tämä vain vahvistaa mielikuvaa siitä, että kasvattajien ei ole mitään järkeä antaa vaaleasta pennusta haaveilevalle ostajalle mustaa pentua vaan koska hänen mielestään se sopii. Ulkonäöllä on väliä ja olisi hyvä jos kasvattajatkin sen alkaisi tiedostaa.

Kasvattaja näkee pennuista esimerkiksi sen kenestä tulee kova haastaja omistajalle.  Väkivallan käyttö on kiellettyä, mutta jotkut pennut tarvitsevat erittäin periksiantamattoman, pitkähermoisen ja johdonmukaisen omistajan. Jos tuo haastajapentu on juuri sen värinen, jonka Liisa Lepsukka haluaisi, niin kasvattaja ei voi myydä haastajapentua Liisa Lepsukalle. Liisa nimittäin on helisemässä haastajapennun kanssa. Liisa ei osaa asettaa pennulle rajoja, Liisa antaa pennulle periksi ja lopulta Liisa huomaa, ettei pärjää sen kivanvärisen haastajpennun kanssa, vaan se lähtee kodinvaihtajaksi.

Opettele vihdoin tiedostamaan tämä.

Jos olet kasvattaja, toivon että osaat edes ilmaista itseäsi asiakkaille fiksummin. Pentuaitaus ei myöskään ihan pätevöitä psykologiksi, vaikka olisi miten hyvä koiramamma. Egoa se varmaan kasvattaa.

T. "Liisa Lepsukka", joka on pärjännyt hyvin niiden haastavien pentujen kanssa ja hyviä on olleet isompanakin. Yhden kerran ollut helppo pentu, jonka kanssa kesti pitkään rakentaa suhde.

Liisa Lepsukaksi päätyy muuten helposti kasvattajan silmissä, kun on introvertti joka ei jaksa leperrellä kasvattajalle, mutta tykkää lässyttää pennuille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aloittajan kanssa samoilla linjoilla.

Meillä hakusessa tietyn värinen uros. Uros sen takia koska perheessä jo entuudestaan uroskoira, ja rodun tuntien narttua ei voi ottaa. Ja väri koska haluamme tietyn värisen koiran.

Koiran hankkiminen on ostotapahtuma ja ostajalla on oikeus valita sellainen yksilö minkä haluaa.

Ei sitä voi verrata lapsen synnyttämiseen kuten joku löyhäpää  esitti.

Vai on ostajalla oikeus... Tiedoksesi, kasvattajan oikeus on olla myymättä sinulle pentua, ainakin noilla kriteereillä, ja jos vielä rupeat vaatimaan jotain, niin ilman jäät.

Itse ainakin saan vilunväristyksiä, jos joku tulisi tuolla asenteella pentua ostamaan. Olkoon kuinka ostotapahtuma hyvänsä, niin se ostaja on useimmiten täysin kädetön koirien kanssa, ja tarvitsee neuvoja ja opastusta hoitoon ja opetukseen hyvin pitkään. Jos ostaja on yhteistyökyvytön ihminen, niin jo se karsii ehdokkaita.

Sitä paitsi, kasvattaja voi kieltäytyä myymästä myös siinä tapauksessa, että olet haluamassa pentua, joka ei luonteensa puolesta ole sinun käsiisi lainkaan sopiva.

Olen eri, tuli dejavuu. :D

Luin aamulla uutisen Suomen supernannysta, siinä puhuttiin tosin äideistä, jotka omivat lapsen, koska isä ei osaa mitään. Isät ovat kädettömiä ja tarvitsevat näiden äitien mielestä neuvoja ja opastusta hoitoon hyvin pitkään, eivätkä silti pärjää äidin pikku apulaisina.

Pennun ostajien pitäisi todellakin katsoa, mistä ostavat pennun.

Koiran ostaminen on nimenomaan ostotapahtuma jossa ostaja päättää ostaako ja myyjä päättää myykö.

Koiran kasvattaminen ei todellakaan ole mitään tähtitiedettä eikä siihen kasvattajan apua tarvita. Jos tarvitsee niin silloin on parempi jättää pentu kasvattajalle.

En ymmärrä kuinka tyhmä ihmisen täytyy olla että se voi ajatella, että juuri minulla on oikeus valita juuri se pentu, jonka minä haluan. Aika mahdoton yhtälö, jos pentueeseen syntyy esim. 6 pentua ja ottajia olisi 15. Näistä viidestätoista kymmenen haluaa juuri sen yhden erikoisen värisen pennun. Kenellä on oikeus saada juuri se pentu?

Kyllä se kasvattaja valitsee ensin pentueesta itselle jäävän tai sijoitukseen menevän eli sen parhaan pennun ja sen jälkeen pistää ne ostajat ns. paremmuusjärjestykseen.  Harrastaviin ja ennestään tuttuihin koteihin menee ne lupaavimmat tai näyttävimmät yksilöt pennun luonteet huomioiden ja niistä jäljelle jäävistä sitten katsotaan kenelle ylipäänsä riittää pentu. 

Suomessa koiria kasvatetaan lähinnä harrastuksena kotikasvatuksessa, eikä kasvattajan koti ole mikään valintamyymälä mistä voi käydä valitsemassa haluamansa koiran kuin muropaketiin. Kasvattajan ei ole pakko myydä ylipäänsä yhtään koiraa kenellekään. Asia meneekin niin, että kasvattaja tarjoaa mahdolliselle ostajalle tiettyä pentua ostettavaksi tai hyvällä tuurilla pentuja voi olla useampi, mistä ostaja voi katsoa onko yhtään mieleistä. Ostaja sitten päättää haluaako ostaa tarjotun pennun vai ei. Ostaa voi ostaa vain jotain sellaista joka on myynnissä, ei sitä mikä ei ole. Ne pentueen parhaat pennut ovat vain harvoin tarjolla/kaupan tavalliselle koiran ostajalle huolimatta siitä miten kovasti joku oikeudekseen katsoo sellaisen saada. Sama kuin menisi vanhaa autoaan myyvälle sanomaan, etten minä tuota sinun myytävänä olevaa vanhaa autoa huoli, mutta ostan samalla hinnalla tuon sinun toisen autosi, joka ei edes ole myynnissä.

Koira on ostotuote kuten mikä tahansa muukin kulutustavara. Totta kait väri pitää saada valita. Jos yritetään myydä väärän värinen, ei sitä tarvitse ostaa. Esim. jos tilaan mustan sohvan ja saankin harmaan, se on myyjän moka ja on vastuussa siitä ja silloin voin palauttaa sen virheen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kuinka tyhmä ihmisen täytyy olla että se voi ajatella, että juuri minulla on oikeus valita juuri se pentu, jonka minä haluan. Aika mahdoton yhtälö, jos pentueeseen syntyy esim. 6 pentua ja ottajia olisi 15. Näistä viidestätoista kymmenen haluaa juuri sen yhden erikoisen värisen pennun. Kenellä on oikeus saada juuri se pentu?

Kyllä se kasvattaja valitsee ensin pentueesta itselle jäävän tai sijoitukseen menevän eli sen parhaan pennun ja sen jälkeen pistää ne ostajat ns. paremmuusjärjestykseen.  Harrastaviin ja ennestään tuttuihin koteihin menee ne lupaavimmat tai näyttävimmät yksilöt pennun luonteet huomioiden ja niistä jäljelle jäävistä sitten katsotaan kenelle ylipäänsä riittää pentu. 

Suomessa koiria kasvatetaan lähinnä harrastuksena kotikasvatuksessa, eikä kasvattajan koti ole mikään valintamyymälä mistä voi käydä valitsemassa haluamansa koiran kuin muropaketiin. Kasvattajan ei ole pakko myydä ylipäänsä yhtään koiraa kenellekään. Asia meneekin niin, että kasvattaja tarjoaa mahdolliselle ostajalle tiettyä pentua ostettavaksi tai hyvällä tuurilla pentuja voi olla useampi, mistä ostaja voi katsoa onko yhtään mieleistä. Ostaja sitten päättää haluaako ostaa tarjotun pennun vai ei. Ostaa voi ostaa vain jotain sellaista joka on myynnissä, ei sitä mikä ei ole. Ne pentueen parhaat pennut ovat vain harvoin tarjolla/kaupan tavalliselle koiran ostajalle huolimatta siitä miten kovasti joku oikeudekseen katsoo sellaisen saada. Sama kuin menisi vanhaa autoaan myyvälle sanomaan, etten minä tuota sinun myytävänä olevaa vanhaa autoa huoli, mutta ostan samalla hinnalla tuon sinun toisen autosi, joka ei edes ole myynnissä.

Jos oisin kasvattaja, niin pitäisin huutokaupan. Sillä on oikeus saada, jolla on vara maksaa. Mun mielestä aika suoraviivaista ja helppoa.

Pohjasakka pohdiskelee

En ymmärrä kuinka tyhmä täytyy myyjän olla jos hän kuvittelee että pennun valinta on hänen päätettävissään ja ostaja ostaa minkä saa :D kaikenlaista

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä kuinka tyhmä täytyy myyjän olla jos hän kuvittelee että pennun valinta on hänen päätettävissään ja ostaja ostaa minkä saa :D kaikenlaista

Näinhän se menee: osataja ostaa minkä saa tai jättää kokonaan ostamatta. Edelleenkään et voi ostaa mitään mikä ei ole sinulle myynnissä. Myyjä tarjoaa jotain myyntiin ja ostaja päättää ostaako, jos ei kelpaa jätä ostamatta. Kasvattajalle ei kyllä pennut jää käsiin.

Vierailija kirjoitti:

Haahaa, kennelin omistavissa ihmisissä on varsinaisia helmiä. Jännää, että nämä pimahtaneen on yleensä aina naisia. Mitä mielikuvituksellisempia reunaehtoja. Sama kyllä kissojen kasvattajissa. Kuuluin jonkin aikaa Ragdoll fb-ryhmään ja siellä oli sen verran sakeaa huttua, että hylkäsin kättelyssä kissan hankinnan. Siellä oli yhdellä kissafarmin tätillä pitkä toivelista ostajan ominaisuuksista. Ei saanut olla perheessä lapsia, hänen talollaan oli lapset ja muistaakseni miehetkin kiellettyjä, tulevan omistajan tuli asua hänen lähellään ja oltava häneen jatkuvasti yhteydessä. Peruutteli kauppoja ja oli muutenkin ihan vainoharhainen.

Liityin vinttikoira fb-ryhmään. Siellä oli meno ok. Mutta järkytyin kun sain tietää, että niiden jalkojen ja häntien luut katkeilee arjessa, kun ovat niin ohuet.

Enpä tiedä voiko mitään koiraa tai kissaa ottaa. Ahdistaa kaikki epäkohdat ja ennen kaikkea se pimahtaneiden omistajien kanssa asiointi.

Itsellä on ollut kissoja ja koiria. Ajattelin, että nyt kun lapset on isompia, niin jaksaisi taas, mutta vaikeaksi tuntuu menneen.

Ota kissa eläinsuojeluyhdistyksen kissatalolta, ei ole tuollaisia sekopäitä siellä. Kriteereinä on suostua ottamaan kissa sisäkissaksi tai valjaissa ulkoilevaksi, syynä se, että moni kissoista on pelastettu ulkoa huonoista oloista, eikä vastaavaa kohtaloa enää haluta niille. Muuten riittää, kun on ihan normaali ihminen, joka haluaa itselleen kissan. 

Kyllä suomalaisille kasvattajille tuppaa jäämään pentuja käsiin. Syynä yleensä älyttömät hintapyynnöt. En ole kuullutkaan että jotkut kasvattajat valitsevat pennun jonka ostaja sitten ostaa jos ostaa.

Monia koiria olen ostanut ja aina pennut on myyty niin että ostaja valitsee pennuista jotka ovat myymättä.

Sekopäitähän nämä rotujärjestöjen puuhamammat ovat järjestään. Eivät saa miestä niin kaikki hellyys ja rakkaus ja kiima puretaan koiriin. Katkeruus ja viha miehiin.

Vierailija kirjoitti:

Koira on ostotuote kuten mikä tahansa muukin kulutustavara. Totta kait väri pitää saada valita. Jos yritetään myydä väärän värinen, ei sitä tarvitse ostaa. Esim. jos tilaan mustan sohvan ja saankin harmaan, se on myyjän moka ja on vastuussa siitä ja silloin voin palauttaa sen virheen vuoksi.

Ei koira ole mikään "tuote" tai "kulutustavara" ja jokainen yksilö saa olla sen värinen kuin on. Ei kuvailemiasi "väärän värisiä" koiria olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyjän markkinat ovat tehneet kasvattajista omassa kuplassaan ehkä vähän nokkavia. Ikäänkuin maine menee julkkisten päähän, ”kaikki haluaa minulta jotain” - jotain samaa siinä miten ostajista on tullut kasvattajille välineitä omalle harrastukselle, ja aina enemmän ja enemmän hämärtynyt 1-2t oikeaa rahaa, joka vaihtaa omistajaa.

Ja siis tottakai jokainen valitsee mahdollisuuden koittaessa kivoimmat ostajat. Se on inhimillistä. Mutta tulee kovaa kyytiä sitten, jos tuleekin ostajan markkinat vielä joskus. Itse toivon, että lemmikkikupla puhkeaa, koska koiran hankinta on mennyt ilkeämieliseksi salatieteeksi, jossa vaatimukset aivan pilvissä.

Kommentistasi paistaa katkeruus siitä, että et ole täyttänyt tietyn kasvattajan vaatimuksia siitä, millaiseen perheeseen pennun haluaa myydä. Miksi kaikissa muissa harrastuksissa/työurissa on ihan ok saada mainetta ja kunniaa urakastaan, mutta koirien kasvatuksessa ei? Minusta on ihan kohtuullista, että kasvattaja pyytää käymään esim. näyttelyissä koiran kanssa. Miksi muuten kasvattaa muotovalioiden jälkeläisiä, jos ne päätyvät kotikoiriksi. Meidän perheessä on harrastuskoiria, joiden kanssa käydään myös näyttelyissä. Meillä oli kuitenkin kriteerinä, että emme lähde ulkomaille tai satojen kilometrien päähän ja käymme lähialueen kisoissa ja näyttelyissä. Tämä on ollut ihan ok kasvattajille ja ovat myös ITSE tarjoutuneet viemään kasvattiaan kauemmaksi näyttelyyn menestystä tulee ja se meille sopii.

Hetki sitten eräs työkaverini haaveili dalmantialaisen perään, mutta ei ollut valmis käymään AINOASSAKAAN näyttelyssä. Sadatteli sitten, että kasvattajat eivät hänelle myy pentua. Onnistuivat sitten saamaan pentueesta värivirheellisen yksilön, joka ei näyttelyihin sen takia sopisi.

En vain ymmärrä, miksi pitää saada puhdasrotuinen harrastuskoira, jos haluaa kotikoiran. Nytkin on tarjolla rescue koiria, jotka soveltuvat mitä täydellisimmin kotikoiriksi. On myös olemassa kasvattajia, jotka eivät edellytä näyttelyitä tai pentueeseen tulee "virheellisiä" pentuja, jotka eivät näyttelyyn sovi. Jätetään ne harrastuskoirat harrastaville perheille.

En jaksa lukea alkua pidemmälle, mutta kyllä minä vastoin höpöhöpöäsi olen saanut aina juuri sen yksilön, jonka olen halunnut ja juuri siltä kasvattajalta kuin olen halunnut. Kaikkiaan seitsemän kertaa kahden vuosikymmenen aikana. Nyt en ole hankkimassa koiraa, enkä vielä vuosiin. Koska en enää jaksa pitää koiria erityislasten takia, niin en niitä koiria hanki.

Mutta koirayhteisöissä olen edelleen ja voimistunut silmien pyörittely on minusta asiatonta. Ei niin kuulu kohdella aloittelijoita, ja ylipäätään pilkata ihmisten kommunikaatiota. Kyllä se keltainen on monella noussut päähän ihan kunnolla.

Jos kasvattajan ehtona pennun saannille on se, että näyttelyissä on pakko käydä, jää kyllä pentu hankkimatta. En ikinä, missään olosuhteissa millään tavalla tukisi näyttelytoimintaa, joka mun mielestä lähentelee elänrääkkäystä ja karjamarkkinoita. Kaikki, mitä olen kuullut niistä ja niissä pyörivistä ihmisistä vain vahvistaa tätä käsitystäni. Miksi IHMEESSÄ pennun ostajan pitäisi kasvattajan mieliksi pyöriä näyttelyissä, jos se ei yhtään kiinnosta? Koiran omistaja päättää, mitä sen kanssa tekee ja harrastaa, ei kasvattaja, joka on rahansa saanut.

Vierailija kirjoitti:

En voisi ikinä valita kissani väriä tai ylipäätään yhtä kissaa pentueesta. Olen antanut pentujen omistajan arvioida mikä pennuista sopii juuri meidän kotiin sen jälkeen, kun olen kertonut perheestäni. Kissoilla on eri luonteet ja jotkut ovat luonnostaan rauhallisia, jotkut villejä.

Ei tulisi mieleenkään sen jälkeen odotella, jos vaikka löytyisi vielä sopivamman värinen. Ajatus on outo, tuntuu kuin esineellistäisin perheenjäsenen.

Myös eläinsuojeluyhdistyksissä arvioidaan kissan ja tulevan omistajan yhteensopivuus, jolloin valinta ei ole sielläkään pelkästään ulkonäkökysymys. Toki voi ehdottaa, kuten edellä kirjoittajakin on varmaan tehnyt.

Tai sitten ihan vaan ilmoittaa valmiutensa adoptoida joku niistä itseä miellyttävistä. Ainakaan sillä kissatalolla, josta omat kissani ovat, ei lähetetä mitään avoimia hakemuksia, vaan ilmoitetaan halukkuus adoptoida tietty kissa tai pentu. Pennuille on useimmiten ottajia enemmän kuin pentuja, joten heistä valitaan haastatteluilla sopivat omistajat. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mun olisi pennun saadakseni pakko olla valmis ottamaan mikä pentu tahansa. Aikuisille kissoille on usein vähemmän ottajia, joten niistä saa melko vapaasti valita just sen itseä eniten miellyttävän.

Itse olisin halunnut beigen koiran, mutta tulikin musta. Ei siitä hyviä kuvia saa ja pimeällä se häviää johonkin, mutta ihana kaveri se on ja maailman paras.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aloittajan kanssa samoilla linjoilla.

Meillä hakusessa tietyn värinen uros. Uros sen takia koska perheessä jo entuudestaan uroskoira, ja rodun tuntien narttua ei voi ottaa. Ja väri koska haluamme tietyn värisen koiran.

Koiran hankkiminen on ostotapahtuma ja ostajalla on oikeus valita sellainen yksilö minkä haluaa.

Ei sitä voi verrata lapsen synnyttämiseen kuten joku löyhäpää  esitti.

Kasvattajalla on myös oikeus olla myymättä teille sitä koiraa.

Kasvattajalla on oikeus tehdä mitä haluaa. Toistaiseksi kaikki ovat olleet halukkaita yhteistyöhön. 

Uskotko oikeasti että kasvattaja pudottaa meidät pois vain koska haluamme tietystä yhdistelmästä tietyn värisen pennun?

Kasvattajaa lähtökohtaisesti kiinnostaa enemmän minkälaisiin oloihin koira otetaan.

Osalla kasvattajista tuntuu olevan aika suuruudenhulluja kuvitelmia itsestään. Kuvittelevat vieläpä, että heillä on oikeus sekaantua pennun elämään senkin jälkeen, kun tavara on vaihtanut omistajaa -lain silmissähän koira on edelleen tavara, ja hyvä näin. 

Varsinkin näissä +2000 euroa hyödytön seurakoira -piireissä tuntuu olevan hankalaa: toisaalta kasvattajat luulevat olevansa suuriakin ihmistuntijoita ja eläinbiologeja parin pentueen kokemuksella, toisaalta ostajat haluavat milloin mitäkin. 

Kasvattajien sekopäisyys johtuu tietysti siitä, että monella seurakoirarodulla on tosi pienet pentueet. Seurauksena sitten pitkät jonotuslistat ja korkeat hinnat muotiroduissa -ja liian heikkojen yksilöiden pääseminen jalostukseen, kun mitään käyttökokeita ei ole ja penikoiden hinnan takia kiusaus on kova. 

Metsästyskoirien kanssa on paljon helpompaa. Pentueet on isoja, joten hinnat on maltillisia, eikä yksikään täysissä sielunvoimissa oleva kasvattaja astuta metsästyskoiraa, jonka suku ei ole täynnä kaksoivalioita. Rodun edustajat näyttää kaikki samalta, jopa niin että mieheni ei kerran erottanut meidän harmaata narttua kaverinsa uroksesta, kun olivat yhdessä haukulla ja toinen tuli kutsusta luokse. Tosin pelkästään tuosta luoksetulosta olisi voinut päätellä, että ei ole meidän koira. (Uros oli vielä niin nuori, ettei naama ollut jykevöitynyt). 

Mutta joo, ei tarvitse päättää kuin rotu ja sukupuoli ja saat mitä haluat ilman kommervenkkejä ja kohtuuhintaan. 

Värjätkää itse se piski punaiseksi.

Tottakai saa valita, mutta metalliväri maksaa ekstraa.