Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eikö koiranpennun väriä saa valita?
Tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia koira perheeseen. Rodulla on useita eri värejä, joista 3 on meidän mieleen, muut ei. Nyt kuitenkin selvisi, että kasvattajat suhtautuvat ylimielisesti väritoiveisiin, että pennun hankkijan pitäisi olla tyytyväinen siihen minkä KASVATTAJA meille päättää? Minkä ihmeen takia roduille on sitten jalostettu niin monta eri väriä ja on "sallittuja" ja epäsallittuja värejä, jos niistä ei saa olla mielipiteitä? Miksi koiranäyttelyitäkään pidetään jos ulkonäkö ei saa olla kriteeri?
Tottakai meille prioriteetti 1. on koiran terveys ja luonne, mutta kyllä se väri silti vaikuttaa. Rakastumme varmasti uuteen perheenjäseneen turkinväristä riippumatta, mutta miksi pitäisi ottaa itselle epämieluisan värinen pentu, joka kuitenkin on perheenjäsenenä seuraavat 10+ vuotta. Kyseessä on puhtaasti seurakoira.
Pentu maksaa kuitenkin sen +-2000e, joten haluaisimme kyllä valita meille mieleisen, eikä vaan tyytyä siihen minkä joku muu kokee meille sopivaksi.
Kommentit (1021)
Joo, toiveita saa olla mutta ei ne väritoiveet mitään kriteerejä ole.
Et varmaan myöskään ota kaveripiiriisi ihmisiä ihonvärin takia vai?
Joo älä ota koiraa. Se koira on perheenjäsen väristä riippumatta, jos tarkoitus on vain visuaalisesti ottaa kuvia pennusta ja vanhempana myydä eteenpäin kun ei ole enää nii söpö pentu ni haista paska ja ammu vaikka ittes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyjän markkinat ovat tehneet kasvattajista omassa kuplassaan ehkä vähän nokkavia. Ikäänkuin maine menee julkkisten päähän, ”kaikki haluaa minulta jotain” - jotain samaa siinä miten ostajista on tullut kasvattajille välineitä omalle harrastukselle, ja aina enemmän ja enemmän hämärtynyt 1-2t oikeaa rahaa, joka vaihtaa omistajaa.
Ja siis tottakai jokainen valitsee mahdollisuuden koittaessa kivoimmat ostajat. Se on inhimillistä. Mutta tulee kovaa kyytiä sitten, jos tuleekin ostajan markkinat vielä joskus. Itse toivon, että lemmikkikupla puhkeaa, koska koiran hankinta on mennyt ilkeämieliseksi salatieteeksi, jossa vaatimukset aivan pilvissä.
Kommentistasi paistaa katkeruus siitä, että et ole täyttänyt tietyn kasvattajan vaatimuksia siitä, millaiseen perheeseen pennun haluaa myydä. Miksi kaikissa muissa harrastuksissa/työurissa on ihan ok saada mainetta ja kunniaa urakastaan, mutta koirien kasvatuksessa ei? Minusta on ihan kohtuullista, että kasvattaja pyytää käymään esim. näyttelyissä koiran kanssa. Miksi muuten kasvattaa muotovalioiden jälkeläisiä, jos ne päätyvät kotikoiriksi. Meidän perheessä on harrastuskoiria, joiden kanssa käydään myös näyttelyissä. Meillä oli kuitenkin kriteerinä, että emme lähde ulkomaille tai satojen kilometrien päähän ja käymme lähialueen kisoissa ja näyttelyissä. Tämä on ollut ihan ok kasvattajille ja ovat myös ITSE tarjoutuneet viemään kasvattiaan kauemmaksi näyttelyyn menestystä tulee ja se meille sopii.
Hetki sitten eräs työkaverini haaveili dalmantialaisen perään, mutta ei ollut valmis käymään AINOASSAKAAN näyttelyssä. Sadatteli sitten, että kasvattajat eivät hänelle myy pentua. Onnistuivat sitten saamaan pentueesta värivirheellisen yksilön, joka ei näyttelyihin sen takia sopisi.
En vain ymmärrä, miksi pitää saada puhdasrotuinen harrastuskoira, jos haluaa kotikoiran. Nytkin on tarjolla rescue koiria, jotka soveltuvat mitä täydellisimmin kotikoiriksi. On myös olemassa kasvattajia, jotka eivät edellytä näyttelyitä tai pentueeseen tulee "virheellisiä" pentuja, jotka eivät näyttelyyn sovi. Jätetään ne harrastuskoirat harrastaville perheille.
En jaksa lukea alkua pidemmälle, mutta kyllä minä vastoin höpöhöpöäsi olen saanut aina juuri sen yksilön, jonka olen halunnut ja juuri siltä kasvattajalta kuin olen halunnut. Kaikkiaan seitsemän kertaa kahden vuosikymmenen aikana. Nyt en ole hankkimassa koiraa, enkä vielä vuosiin. Koska en enää jaksa pitää koiria erityislasten takia, niin en niitä koiria hanki.
Mutta koirayhteisöissä olen edelleen ja voimistunut silmien pyörittely on minusta asiatonta. Ei niin kuulu kohdella aloittelijoita, ja ylipäätään pilkata ihmisten kommunikaatiota. Kyllä se keltainen on monella noussut päähän ihan kunnolla.
Käyttäjä563595 kirjoitti:
Joo, toiveita saa olla mutta ei ne väritoiveet mitään kriteerejä ole.
Et varmaan myöskään ota kaveripiiriisi ihmisiä ihonvärin takia vai?
Joo älä ota koiraa. Se koira on perheenjäsen väristä riippumatta, jos tarkoitus on vain visuaalisesti ottaa kuvia pennusta ja vanhempana myydä eteenpäin kun ei ole enää nii söpö pentu ni haista paska ja ammu vaikka ittes.
Vetää ihan sanattomaksi nämä, jotka vertaa koiran turkkia ihmisen ihon, hiusten tai silmien väriin.
Miten kukaan täyspäinen yleensä vertaa ihmisiä koiriin??
Koirat on tärkeitä ja niistä pidetään huolta, mutta ihmiset on ihmisiä ja koirat koirina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyjän markkinat ovat tehneet kasvattajista omassa kuplassaan ehkä vähän nokkavia. Ikäänkuin maine menee julkkisten päähän, ”kaikki haluaa minulta jotain” - jotain samaa siinä miten ostajista on tullut kasvattajille välineitä omalle harrastukselle, ja aina enemmän ja enemmän hämärtynyt 1-2t oikeaa rahaa, joka vaihtaa omistajaa.
Ja siis tottakai jokainen valitsee mahdollisuuden koittaessa kivoimmat ostajat. Se on inhimillistä. Mutta tulee kovaa kyytiä sitten, jos tuleekin ostajan markkinat vielä joskus. Itse toivon, että lemmikkikupla puhkeaa, koska koiran hankinta on mennyt ilkeämieliseksi salatieteeksi, jossa vaatimukset aivan pilvissä.
Kommentistasi paistaa katkeruus siitä, että et ole täyttänyt tietyn kasvattajan vaatimuksia siitä, millaiseen perheeseen pennun haluaa myydä. Miksi kaikissa muissa harrastuksissa/työurissa on ihan ok saada mainetta ja kunniaa urakastaan, mutta koirien kasvatuksessa ei? Minusta on ihan kohtuullista, että kasvattaja pyytää käymään esim. näyttelyissä koiran kanssa. Miksi muuten kasvattaa muotovalioiden jälkeläisiä, jos ne päätyvät kotikoiriksi. Meidän perheessä on harrastuskoiria, joiden kanssa käydään myös näyttelyissä. Meillä oli kuitenkin kriteerinä, että emme lähde ulkomaille tai satojen kilometrien päähän ja käymme lähialueen kisoissa ja näyttelyissä. Tämä on ollut ihan ok kasvattajille ja ovat myös ITSE tarjoutuneet viemään kasvattiaan kauemmaksi näyttelyyn menestystä tulee ja se meille sopii.
Hetki sitten eräs työkaverini haaveili dalmantialaisen perään, mutta ei ollut valmis käymään AINOASSAKAAN näyttelyssä. Sadatteli sitten, että kasvattajat eivät hänelle myy pentua. Onnistuivat sitten saamaan pentueesta värivirheellisen yksilön, joka ei näyttelyihin sen takia sopisi.
En vain ymmärrä, miksi pitää saada puhdasrotuinen harrastuskoira, jos haluaa kotikoiran. Nytkin on tarjolla rescue koiria, jotka soveltuvat mitä täydellisimmin kotikoiriksi. On myös olemassa kasvattajia, jotka eivät edellytä näyttelyitä tai pentueeseen tulee "virheellisiä" pentuja, jotka eivät näyttelyyn sovi. Jätetään ne harrastuskoirat harrastaville perheille.En jaksa lukea alkua pidemmälle, mutta kyllä minä vastoin höpöhöpöäsi olen saanut aina juuri sen yksilön, jonka olen halunnut ja juuri siltä kasvattajalta kuin olen halunnut. Kaikkiaan seitsemän kertaa kahden vuosikymmenen aikana. Nyt en ole hankkimassa koiraa, enkä vielä vuosiin. Koska en enää jaksa pitää koiria erityislasten takia, niin en niitä koiria hanki.
Mutta koirayhteisöissä olen edelleen ja voimistunut silmien pyörittely on minusta asiatonta. Ei niin kuulu kohdella aloittelijoita, ja ylipäätään pilkata ihmisten kommunikaatiota. Kyllä se keltainen on monella noussut päähän ihan kunnolla.
Anteeksi, en jaksa lukea höpöhöpöä omasta elämästäsi, mikä ei asiaan liity millään tavalla. Jos olet saanut yksilön, minkä haluat niin hyvä sinulle. En vain käsitä niitä, jotka ihmettelevät, miksi harrastustoiminmassa ja näyttelyssä vahvasti läsnä oleva kasvattaja ei halua antaa koiraa perheeseen, jota ei harrastustoiminta kiinnosta. Hauskaa, että pystyt kyllä itse väittämään vastaan edes lukematta koko toisen näkökulmaa ja sitten valittaa että "ihmisten kommunikaatiota pilkataan" kyllä se keltainen taitaa sinun päässäsi enemmän olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyjän markkinat ovat tehneet kasvattajista omassa kuplassaan ehkä vähän nokkavia. Ikäänkuin maine menee julkkisten päähän, ”kaikki haluaa minulta jotain” - jotain samaa siinä miten ostajista on tullut kasvattajille välineitä omalle harrastukselle, ja aina enemmän ja enemmän hämärtynyt 1-2t oikeaa rahaa, joka vaihtaa omistajaa.
Ja siis tottakai jokainen valitsee mahdollisuuden koittaessa kivoimmat ostajat. Se on inhimillistä. Mutta tulee kovaa kyytiä sitten, jos tuleekin ostajan markkinat vielä joskus. Itse toivon, että lemmikkikupla puhkeaa, koska koiran hankinta on mennyt ilkeämieliseksi salatieteeksi, jossa vaatimukset aivan pilvissä.
Kommentistasi paistaa katkeruus siitä, että et ole täyttänyt tietyn kasvattajan vaatimuksia siitä, millaiseen perheeseen pennun haluaa myydä. Miksi kaikissa muissa harrastuksissa/työurissa on ihan ok saada mainetta ja kunniaa urakastaan, mutta koirien kasvatuksessa ei? Minusta on ihan kohtuullista, että kasvattaja pyytää käymään esim. näyttelyissä koiran kanssa. Miksi muuten kasvattaa muotovalioiden jälkeläisiä, jos ne päätyvät kotikoiriksi. Meidän perheessä on harrastuskoiria, joiden kanssa käydään myös näyttelyissä. Meillä oli kuitenkin kriteerinä, että emme lähde ulkomaille tai satojen kilometrien päähän ja käymme lähialueen kisoissa ja näyttelyissä. Tämä on ollut ihan ok kasvattajille ja ovat myös ITSE tarjoutuneet viemään kasvattiaan kauemmaksi näyttelyyn menestystä tulee ja se meille sopii.
Hetki sitten eräs työkaverini haaveili dalmantialaisen perään, mutta ei ollut valmis käymään AINOASSAKAAN näyttelyssä. Sadatteli sitten, että kasvattajat eivät hänelle myy pentua. Onnistuivat sitten saamaan pentueesta värivirheellisen yksilön, joka ei näyttelyihin sen takia sopisi.
En vain ymmärrä, miksi pitää saada puhdasrotuinen harrastuskoira, jos haluaa kotikoiran. Nytkin on tarjolla rescue koiria, jotka soveltuvat mitä täydellisimmin kotikoiriksi. On myös olemassa kasvattajia, jotka eivät edellytä näyttelyitä tai pentueeseen tulee "virheellisiä" pentuja, jotka eivät näyttelyyn sovi. Jätetään ne harrastuskoirat harrastaville perheille.En jaksa lukea alkua pidemmälle, mutta kyllä minä vastoin höpöhöpöäsi olen saanut aina juuri sen yksilön, jonka olen halunnut ja juuri siltä kasvattajalta kuin olen halunnut. Kaikkiaan seitsemän kertaa kahden vuosikymmenen aikana. Nyt en ole hankkimassa koiraa, enkä vielä vuosiin. Koska en enää jaksa pitää koiria erityislasten takia, niin en niitä koiria hanki.
Mutta koirayhteisöissä olen edelleen ja voimistunut silmien pyörittely on minusta asiatonta. Ei niin kuulu kohdella aloittelijoita, ja ylipäätään pilkata ihmisten kommunikaatiota. Kyllä se keltainen on monella noussut päähän ihan kunnolla.
Anteeksi, en jaksa lukea höpöhöpöä omasta elämästäsi, mikä ei asiaan liity millään tavalla. Jos olet saanut yksilön, minkä haluat niin hyvä sinulle. En vain käsitä niitä, jotka ihmettelevät, miksi harrastustoiminmassa ja näyttelyssä vahvasti läsnä oleva kasvattaja ei halua antaa koiraa perheeseen, jota ei harrastustoiminta kiinnosta. Hauskaa, että pystyt kyllä itse väittämään vastaan edes lukematta koko toisen näkökulmaa ja sitten valittaa että "ihmisten kommunikaatiota pilkataan" kyllä se keltainen taitaa sinun päässäsi enemmän olla.
Ei siis kiinnosta, mutta samalla oli pakko kommentoida elämääni jonkin oman huippuvision kautta, joka ei liittynyt millään tavalla asiaan, koska ei ollut totta. OK. Voin kommentoida höpöhöpöksi asiaa, joka ei ole totta. Ymmärrätkö? Se ei ole loukkaus vaan totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä olen ainakin saanut haluamani värisen labradorin. Jo 30 vuotta.
Minusta koiranpennun väri saa toki vaikuttaa valintaan, kunhan etusijalla on luonne. Kannattaa kuitenkin huomioida, että ei siitä luovutusikäisestä pennusta välttämättä näe sitä lopullista väriä vielä.
Meidänkin lapinkoira oli luovutusiässä melko tummanruskea (emo vaalea ja isä mustanruskea), mutta vuoden ikäisenä tämä pentu oli jo yhtä vaalea kuin emonsa, ja osa karvoista miltei valkoisia.
Ja tietystikään aina ei pentueeseen synny niitä haluttuja värejä; ainakin ymmärtääkseni suunnitellut pennut varataan yleensä jo ennen syntymää. Sitten jos ensin varannut valitseekin vaikka ainoan "kivan värisen" pennun, mites sitten suu pannaan?
Kun olin itse ostamassa koiraa, ei kasvattaja mitenkään tyrkyttänyt meille ketään pennuista. Suositteli yhtä, ja siihen päädyttiinkin lopulta. (Suositteli pentua sen perusteella, että meillä lapsiperhe ja ennestään koira)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä koirista mut me otettiin kissa pitkälti värin perusteella. Minä en pidä punaisista kissoista joten ne oli alusta asti pois laskuista
Ihan käsittämätöntä, että joku "ei pidä" tietynvärisistä eläimistä. Et ole todella eläinrakas ollenkaan.
No mä valitsen mieluiten mustan, harmaan tai punaisen kissan, en sellaista, jossa on paljon valkoista enkä ruskearaidallista. Ikimaailmassa tukisi minkään eläimen jalostusta, joten rotukissa ei koskaan ole mun valinta, vaan hankin kissani eläinyhdistykseltä. Kissataloissa on ikävä kyllä aina niin paljon kissoja, että värin pääsee valitsemaan ihan sen mukaan, mikä silmää miellyttää.
Ja ennen kuin ehdit pillastua, tämä ei tarkoita, että toivoisin niille itseäni vähemmän viehättäville kissoille mitään pahaa. Onneksi kaikenvärisille löytyy useimmissa tapauksissa hyvä koti, mun valinta ei siis vaikuta negatiivisesti yhteenkään kissaan.
Nämä vörikeskustelut on aina jänniä, kun aina niistä tulee tappelu. Mulla on kaksi koiraa tällä hetkellä ns ylisuositusta rodusta. Silloin 13 vuotta sitten, kun tähän rotuun tutustuin, niin ekana selvitin tosi tarkkaan, että minkälainen rotu on: käyttö, luonne, turkki ja sen hoito, rodun sairaudet, pevisat yms. Turkin tarkkaan rotuyhdistyksen sivut ja vertailin kasvattajia. Otin yhteyttä pariin kasvattajaan, joissa oli pentueita suunnitteilla sellaisille nartuille, jotka sukulinjan ja terveystulosten perusteella kiinnostivat. Yksi näistä kasvattajista valikoitui ja tutkin sen jälkeen vielä pentueen isäksi valitun koiran taustan ja yhdistelmän koiranetissä. Tiesin, että isän perusteella yhdistelmään voi tulla erikoisen värisiä pentuja, mutta minäpä olin kiinnostunut siitä valtalinjan väristä. Ja niinän siinä kävi, että se pentueen ainoa "poikkeavan" värinen päätyi minulle 😂 Yhteiseloa on takana 12 vuotta ja yhtään en vaihtaisi pois, väristä huolimatta. Ei se toinenkaan koira ole sitä valtalinja-väriä ja rakastettu on 9 vuotta.
Eli jos vähän joustaa toiveistaan, voi saada jotain ihmeellistä, jota rakastaa, väristä huolimatta!
Pitäkää hyvät ihmiset AINA koiraa hankkiessanne etusijalla terveyttä!
Tutustukaa emän ja isän terveystietoihin, kysykää sukujen mahdolliset sukurasitteet ja perinnölliset sairaudet. Terveystarkit pitää olla ok ja mielellään jopa enemmän, mitä Pevisat vaatii. Toki saa shopata haluamansa väristä koiraa, mutta sen pitäisi olla toivelistan viimeinen. Tässä "mun" rodussa kasvattajille tulee tällä hetkellä kymmeniä kyselyitä per pentue ja jos pentuja syntyy se 2-10, niin aina joku jää ilman. Ja tässä tilanteessa se, joka yhteydenotossa ilmoittaa huolivansa vain ja ainoastaan kermanvärisen uroksen, eikä kerro mitään muita kriteerejä, jää taatusti ilman pentua, vaikka sellainen sattuisi syntymään.
Ja ei, en ole kasvattaja, seuraan tätä vaan muuten läheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi ikinä valita kissani väriä tai ylipäätään yhtä kissaa pentueesta. Olen antanut pentujen omistajan arvioida mikä pennuista sopii juuri meidän kotiin sen jälkeen, kun olen kertonut perheestäni. Kissoilla on eri luonteet ja jotkut ovat luonnostaan rauhallisia, jotkut villejä.
Ei tulisi mieleenkään sen jälkeen odotella, jos vaikka löytyisi vielä sopivamman värinen. Ajatus on outo, tuntuu kuin esineellistäisin perheenjäsenen.
Myös eläinsuojeluyhdistyksissä arvioidaan kissan ja tulevan omistajan yhteensopivuus, jolloin valinta ei ole sielläkään pelkästään ulkonäkökysymys. Toki voi ehdottaa, kuten edellä kirjoittajakin on varmaan tehnyt.
Älytöntä miten herkkänahkaisia ihmiset on siitä, että osa haluaa valita lemmikkinsä värin. Jokaiselle lemmikille kuitenkin löytyy ottaja niin en ymmärrä missä on vika.
Harvoin samaan pentueeseen kuitenkaan syntyy niin päinvastaisia persoonia, etteikö niistä karkeasti kaikki kävisi kaikille, koira ja omistaja kuitenkin mukautuu aina aika hyvin toisilleen. Tuskin samaan pentueeseen syntyy pentuja joista toisen kanssa elämä olisi unelmaa ja toisen kanssa yhteiselo ei tule onnistumaan mitenkään.
Jos on mahdollisuus, että pentueeseen syntyy pentuja, joita omistaja ei osaa kouluttaa, vika ei ole värivalinnassa vaan silloin rotu ei ole oikea. Tietysti jos haluaa näyttelyihin koiraa viedä niin tarkat kriteerit on täytyttyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai saa toivoa väriä, moneltakin kasvattajalta. Ja monelta taas ei.
Esim mun rodussa pentua saa muutenkin jonottaa jo melkein 1,5-2 vuotta, vielä pidempään voi mennä jos alkaa värin mukaan karsimaan..
Mutta ihan kasvattajan näkökulmasta ei ole kovin käytännöllistä alkaa värin mukaan ottamaan vastaan toiveita. JOSKUS se onnistuu, mutta usein se olisi hirveän epäkäytännöllistä.
Pennuille pitää olla riittävästi hyviä halukkaita ostajia jo ennen pennutusta. Sitten valikoidaan ehkä 8 perhettä, jotka saa pennun jos niitä syntyy ja on terveitä. Ja sit pennut syntyy niin katsotaan mikä niistä sopii mihinkin perheeseen (tähän vaikuttaa esim muut lemmikit, harrastustoiveet, koirakokemus, kiinnostus turkinhoitoon ja näyttelyihin yms. Ja toki perheen toiveet TOISSIJAISESTI!). Esim jos perhe haluaa nartun, joka on ruskea... ok, en lupais ruskeaa narttua, vaan että ois mahdollista saada joku narttu. Pentueen lupaavin ja kaunein ois ruskea narttu, mutta perhe haluaa ajaa turkin lyhyeksi ja ei käyttää koskaan näyttelyssä. No ok, voi olla hyvä perhe muuten, mut mul ois tossa jonossa 40 muuta yhtä hyvää ja ihanaa, jotka myös käyttäis näyttelyssä ja saisin näyttöä kasvatustyöstäni. Joten tarjoaisin perheelle toista, vaaleaa narttua.
Juu luulen että monella kasvattajalla voikin valita pennun ihan omien mieltymysten mukaan, jos kysyntää ei kauheasti ole, ja kyseessä on seurakoira. Jos on kysyntää, kasvattaja voi tehdä päätökset tarkemmalla kriteereillä, jolloin pennun ostajan kriteerit ei ehkä niin paljoa paina.
Yleensä myös kasvattajalle omat kasvatit on rakkaita ja niihin on panostettu paljon, jolloin toiveena on, että niille löytyisi hyvät kodit. Oikeasti ei ole niin ostajan kuin myyjänkään etu, että pentu tulee perheeseen, johon se ei sovi. Pahimmassa tapauksessa väärä koira tekee omistajan elämästä h elvettiä. Vastuullinen kasvattaja huomioi tämän. Esimerkiksi jos vaikka pentueen aktiivisin pentu on harmaa ja joku perhe haluaa vain harmaan koiran, mutta ei ole yhtään kiinnostunut harrastamaan koiran kanssa, kasvattaja luultavammin antaa pennun kotiin, jossa värillä ei ole väliä mutta jossa halutaan harrastaa.
Ainahan sitä saa silti esittää toiveita ja vaatimuksia. Myyjän ei ole pakko myydä. Koira ei ole esine, kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myyjän markkinat ovat tehneet kasvattajista omassa kuplassaan ehkä vähän nokkavia. Ikäänkuin maine menee julkkisten päähän, ”kaikki haluaa minulta jotain” - jotain samaa siinä miten ostajista on tullut kasvattajille välineitä omalle harrastukselle, ja aina enemmän ja enemmän hämärtynyt 1-2t oikeaa rahaa, joka vaihtaa omistajaa.
Ja siis tottakai jokainen valitsee mahdollisuuden koittaessa kivoimmat ostajat. Se on inhimillistä. Mutta tulee kovaa kyytiä sitten, jos tuleekin ostajan markkinat vielä joskus. Itse toivon, että lemmikkikupla puhkeaa, koska koiran hankinta on mennyt ilkeämieliseksi salatieteeksi, jossa vaatimukset aivan pilvissä.
Kommentistasi paistaa katkeruus siitä, että et ole täyttänyt tietyn kasvattajan vaatimuksia siitä, millaiseen perheeseen pennun haluaa myydä. Miksi kaikissa muissa harrastuksissa/työurissa on ihan ok saada mainetta ja kunniaa urakastaan, mutta koirien kasvatuksessa ei? Minusta on ihan kohtuullista, että kasvattaja pyytää käymään esim. näyttelyissä koiran kanssa. Miksi muuten kasvattaa muotovalioiden jälkeläisiä, jos ne päätyvät kotikoiriksi. Meidän perheessä on harrastuskoiria, joiden kanssa käydään myös näyttelyissä. Meillä oli kuitenkin kriteerinä, että emme lähde ulkomaille tai satojen kilometrien päähän ja käymme lähialueen kisoissa ja näyttelyissä. Tämä on ollut ihan ok kasvattajille ja ovat myös ITSE tarjoutuneet viemään kasvattiaan kauemmaksi näyttelyyn menestystä tulee ja se meille sopii.
Hetki sitten eräs työkaverini haaveili dalmantialaisen perään, mutta ei ollut valmis käymään AINOASSAKAAN näyttelyssä. Sadatteli sitten, että kasvattajat eivät hänelle myy pentua. Onnistuivat sitten saamaan pentueesta värivirheellisen yksilön, joka ei näyttelyihin sen takia sopisi.
En vain ymmärrä, miksi pitää saada puhdasrotuinen harrastuskoira, jos haluaa kotikoiran. Nytkin on tarjolla rescue koiria, jotka soveltuvat mitä täydellisimmin kotikoiriksi. On myös olemassa kasvattajia, jotka eivät edellytä näyttelyitä tai pentueeseen tulee "virheellisiä" pentuja, jotka eivät näyttelyyn sovi. Jätetään ne harrastuskoirat harrastaville perheille.En jaksa lukea alkua pidemmälle, mutta kyllä minä vastoin höpöhöpöäsi olen saanut aina juuri sen yksilön, jonka olen halunnut ja juuri siltä kasvattajalta kuin olen halunnut. Kaikkiaan seitsemän kertaa kahden vuosikymmenen aikana. Nyt en ole hankkimassa koiraa, enkä vielä vuosiin. Koska en enää jaksa pitää koiria erityislasten takia, niin en niitä koiria hanki.
Mutta koirayhteisöissä olen edelleen ja voimistunut silmien pyörittely on minusta asiatonta. Ei niin kuulu kohdella aloittelijoita, ja ylipäätään pilkata ihmisten kommunikaatiota. Kyllä se keltainen on monella noussut päähän ihan kunnolla.
Anteeksi, en jaksa lukea höpöhöpöä omasta elämästäsi, mikä ei asiaan liity millään tavalla. Jos olet saanut yksilön, minkä haluat niin hyvä sinulle. En vain käsitä niitä, jotka ihmettelevät, miksi harrastustoiminmassa ja näyttelyssä vahvasti läsnä oleva kasvattaja ei halua antaa koiraa perheeseen, jota ei harrastustoiminta kiinnosta. Hauskaa, että pystyt kyllä itse väittämään vastaan edes lukematta koko toisen näkökulmaa ja sitten valittaa että "ihmisten kommunikaatiota pilkataan" kyllä se keltainen taitaa sinun päässäsi enemmän olla.
Ei siis kiinnosta, mutta samalla oli pakko kommentoida elämääni jonkin oman huippuvision kautta, joka ei liittynyt millään tavalla asiaan, koska ei ollut totta. OK. Voin kommentoida höpöhöpöksi asiaa, joka ei ole totta. Ymmärrätkö? Se ei ole loukkaus vaan totuus.
Se, että et lukenut loppuun toisen vastausta ei ole mikään kunnia-asia, joka nostaa sinut väittelyssä toisen yläpuolelle. Se vaan kertoo, että sinulla on sitä "keltaista" päässä niin paljon, ettet viitsi tutustua toisen näkökulmaan, vaan ajattelet olevasi heti oikeassa. Alkuperäinen kommenttisi kuulosti omaan korvaan katkeralta, oli syy mikä tahansa. Valitettavasti en jaksa syytä selvittää, koska kaikki mitä kirjoitat "en jaksa lukea alkua pidemmälle" jälkeen on myös minulle aivan täysin yhdentekevää.
Vierailija kirjoitti:
Älytöntä miten herkkänahkaisia ihmiset on siitä, että osa haluaa valita lemmikkinsä värin. Jokaiselle lemmikille kuitenkin löytyy ottaja niin en ymmärrä missä on vika.
Harvoin samaan pentueeseen kuitenkaan syntyy niin päinvastaisia persoonia, etteikö niistä karkeasti kaikki kävisi kaikille, koira ja omistaja kuitenkin mukautuu aina aika hyvin toisilleen. Tuskin samaan pentueeseen syntyy pentuja joista toisen kanssa elämä olisi unelmaa ja toisen kanssa yhteiselo ei tule onnistumaan mitenkään.
Jos on mahdollisuus, että pentueeseen syntyy pentuja, joita omistaja ei osaa kouluttaa, vika ei ole värivalinnassa vaan silloin rotu ei ole oikea. Tietysti jos haluaa näyttelyihin koiraa viedä niin tarkat kriteerit on täytyttyvä.
En tiedä onko miten yleistä, mutta kyllä näitä syntyy, siis pentueita, joissa jokainen pentu on todella erilainen keskenään. Kasvattaja tuntee kuitenkin ainakin pentujen emän, joskus myös isän, joten osaa arvioida, millaiset ominaisuudet korostuu. Ja kyllä siinä kahdeksan ensimmäisen viikon aikana alkaa nähdä, ja pystyy vähän arvioimaan, millaisia pennuista tulee ja millaisissa kodeissa ne parhaiten pärjää.
Itse olen yhden pentueen kasvattanut ja pennut menivät aivan erilaisiin koteihin, kaikki olivat keskenään aivan erilaisia. Jos joku olisi alkanut ladella vielä toiveita että minkä näköisen pennun haluavat ja ei olisi yhdistynyt järkevästi ostajan toiveet + omani, olisin antanut jollekin muulle.
Hyödyke kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos väri on erityisen tärkeä kriteeri, kannattaa varmaan yrittää hankkia pentu sellaisesta pentueesta, jossa kaikkien pentujen väri täyttää sen kriteerin. Jos tulevan pentueen isän ja äitin värit on kuitenkin tiedossa, vaikka pennut eivät ole vielä syntyneet, näistä pitäisi pystyä päättelemään minkä värisiä pentuja on mahdollista syntyä. Ei ehkä kannata hirveästi sitä mainostaa, että vain joku tietty väri kelpaa.
On olemassa värejä, joiden kanssa syntyy aina muitakin värejä. Itse tykkään esimerkiksi kilpikonnan värisistä kissoista ja niiden kanssa syntyy aina vähintään joko mustia tai oransseja pentuja tai molempia, koirissa on varmaankin myös olemassa samanlaisia värejä. Tai on sellaisiakin pentueita varmaan syntynyt joissa kaikki ovat olleet kilpikonnan värisiä, mutta veikkaan että se on hyvin harvinaista.
Ei kai nyt tätäkin yritetä vaivihkaa viedä johonkin r..ismi suuntaan.. Ei kaikkeen pidä tuoda "värillä ei väliä" teemaa. Kielletään kohta mieltymys tiettyihin auto, vaate- ja sisustusväreihin.
Elävää olentoa ei kyllä minun mielestäni kuulu verrata esineisiin. On ihan eri asia puhua elävästä olennosta jolla on oma persoona, kuin vaatteesta tai autoista.
"Harvoin samaan pentueeseen kuitenkaan syntyy niin päinvastaisia persoonia, etteikö niistä karkeasti kaikki kävisi kaikille, koira ja omistaja kuitenkin mukautuu aina aika hyvin toisilleen. Tuskin samaan pentueeseen syntyy pentuja joista toisen kanssa elämä olisi unelmaa ja toisen kanssa yhteiselo ei tule onnistumaan mitenkään."
Tämä ei pidä ollenkaan paikkaansa. Pennuissa voi olla todella suuria eroja ja varsinki kun mennään haastaviin rotuihin nämä pitää ottaa enemmän huomioon. Esim koirilla jolla on vahtimistaipumista kasvattajat poikkeuksetta yrittävät parhaansa, jotta oikea koira ja ihminen mätsäävät. Väritoiveet menee tällöin ihan ö mappiin.
Seurakoirarotujen kanssa ei ehkä ole niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä563595 kirjoitti:
Joo, toiveita saa olla mutta ei ne väritoiveet mitään kriteerejä ole.
Et varmaan myöskään ota kaveripiiriisi ihmisiä ihonvärin takia vai?
Joo älä ota koiraa. Se koira on perheenjäsen väristä riippumatta, jos tarkoitus on vain visuaalisesti ottaa kuvia pennusta ja vanhempana myydä eteenpäin kun ei ole enää nii söpö pentu ni haista paska ja ammu vaikka ittes.
Vetää ihan sanattomaksi nämä, jotka vertaa koiran turkkia ihmisen ihon, hiusten tai silmien väriin.
Miten kukaan täyspäinen yleensä vertaa ihmisiä koiriin??
Koirat on tärkeitä ja niistä pidetään huolta, mutta ihmiset on ihmisiä ja koirat koirina.
Ihmiset ja koirat ovat kuitenkin molemmat eläviä olentoja joilla on tunteet. Jokainen on arvokas lajista ja väristä riippumatta.
Alapeukutan kaikkia jotka saarnaavat koiran terveydestä ja luonteesta, sillä tämä keskustelu ei koske niitä, eli rautalangasta vääntäen koiralle tarjotaan hyvä koti, jossa se saa kaiken tarvittavansa, terveydestä pidetään hyvää huolta, luonne sopii tulevaan omistajaan, rotu on vanha tuttu, ihanne tilanne siis, kaikki on töydellista koiralle. Sitten ostaja tekee väri toivomuksen.
Eli eikö ihanne-ostaja saa esittää toivomusta väristä?
Ja jätetään nyt ne terveys, luonne, rotu jargonit, ja peukutetaan. Puhdistakaa mielenne ja vastatkaa pelkästään peukuttamalla.
Yläpeukku, ostaja saa toivoa väriä.
Alapeukku, ostaja ei saa toivoa väriä.
Alue: Aihe vapaa
Miten idiootti voi ihminen olla?
Koira ei ole todellakaan sama asia kuin oma lapsi! Mikäli haluan tietyn värisen koiran niin se ei todellakaan ole sitä varten, että se sopisi sohvan väriin. Ole kommentoimatta jos aivokapasiteetti ei riitä!