Lue keskustelun säännöt.
Eikö koiranpennun väriä saa valita?
Tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia koira perheeseen. Rodulla on useita eri värejä, joista 3 on meidän mieleen, muut ei. Nyt kuitenkin selvisi, että kasvattajat suhtautuvat ylimielisesti väritoiveisiin, että pennun hankkijan pitäisi olla tyytyväinen siihen minkä KASVATTAJA meille päättää? Minkä ihmeen takia roduille on sitten jalostettu niin monta eri väriä ja on "sallittuja" ja epäsallittuja värejä, jos niistä ei saa olla mielipiteitä? Miksi koiranäyttelyitäkään pidetään jos ulkonäkö ei saa olla kriteeri?
Tottakai meille prioriteetti 1. on koiran terveys ja luonne, mutta kyllä se väri silti vaikuttaa. Rakastumme varmasti uuteen perheenjäseneen turkinväristä riippumatta, mutta miksi pitäisi ottaa itselle epämieluisan värinen pentu, joka kuitenkin on perheenjäsenenä seuraavat 10+ vuotta. Kyseessä on puhtaasti seurakoira.
Pentu maksaa kuitenkin sen +-2000e, joten haluaisimme kyllä valita meille mieleisen, eikä vaan tyytyä siihen minkä joku muu kokee meille sopivaksi.
Kommentit (1021)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aloittajan kanssa samoilla linjoilla.
Meillä hakusessa tietyn värinen uros. Uros sen takia koska perheessä jo entuudestaan uroskoira, ja rodun tuntien narttua ei voi ottaa. Ja väri koska haluamme tietyn värisen koiran.
Koiran hankkiminen on ostotapahtuma ja ostajalla on oikeus valita sellainen yksilö minkä haluaa.
Ei sitä voi verrata lapsen synnyttämiseen kuten joku löyhäpää esitti.
Kasvattajalla on myös oikeus olla myymättä teille sitä koiraa.
Kasvattajalla on oikeus tehdä mitä haluaa. Toistaiseksi kaikki ovat olleet halukkaita yhteistyöhön.
Uskotko oikeasti että kasvattaja pudottaa meidät pois vain koska haluamme tietystä yhdistelmästä tietyn värisen pennun?
Kasvattajaa lähtökohtaisesti kiinnostaa enemmän minkälaisiin oloihin koira otetaan.
Mulla oli pentueessa yksi erittäin haluttu red merle pentu. Se lähti sellaiseen perheeseen sijoitukseen, jonka tiesin ennestään yhteistyökykyiseksi ja -haluiseksi. Oli siitä muutkin kiinnostuneita, mutta en myynyt.
Eli juu, kyllä olisin pudottanut teidät, jos olisitte olleet siitä kiinnostuneita eikä muun värinen olisi kelvannut.
Minä kun ostan sen koiran, niin sen jälkeen kasvattajan ei tarvitse tunkea meidän asioihin nenäänsä. Onneksi näin on tapahtunutkin ja olen saanut aina mieleiseni koiran, täytyyhän sitä osata vähän keksiä tarinaa koiraa ostaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapsenkin jättää synnärille, jos se on ruma? Tai palauttaa, jos ei ole tyytyväinen? Idiootit. Toivottavasti jäätte ilman koiraa. Kuulostatte pinnallisilta tyhjäpäiltä.
En vertaisi koiranpentua lapseen, en edes vitsillä.
Mitä se muutenkaan muilta on pois jos jollakin on väritoive jonka haluaa toteuttaa. Esim. lapsesta saakka haaveillut jonkun rodun tietyn värisestä koirasta. Mitä se on keltään pois jos hän saa haluamansa värin?
Onko tässä joku katkeruus, kun itse ei ole saanut väriä valita vai mikä syynä? Jos itse haluaa satunnaisesti minkänäköisen koiran tahansa, niin ottakoon, mutta ei silti ole yhtään sen enempää koiraa ansainnut.
Onhan se nyt erikoista jos haluaa perheeseen esim. Saksanpaimenkoiran, mutta saakin kasvattajalta bichon frisen, jonka luonne ja aktiivisuus vastaa kasvattajan mukaan toivottua saksanpaimenkoiraa. Siinä sitten kiitollisena pennusta vie koiransa kotiin, koska ulkonäöllä ei saa olla väliä.
Koiranpentu on lapsi. Se ei ole aikuinen kehitysvaiheeltaan. Lisäksi koira jää aika monessa asiassa lapsen tasolle, mikäli verrataan ihmislajiin. Toisissa asioissa taas aikuinen ihminen ei ole edes koiranpennun tasolla.
Saahan sitä haaveilla ihmislapsena vaikka kirahvista, mutta se ei oikeuta ottamaan kirahvia kylmään Suomeen tai kerrostaloon.
Aika monelle saksanpaimenkoirasta haaveilevalle, etenkin ensiomistajalle, sopii se bichon frise paljon paremmin. Kun ei ne taidot riitä spk:n kouluttamiseen, eikä niitä viitsitä lenkittää, saati järjestää kylliksi aktiviteetteja.
Totta kai koiran ulkonäöllä saa olla väliä, onhan nyt sakemannin ja bichonin kokoerokin valtava, sekä turkki vaatii ihan erilaista hoitoa. Sakemanni on kuitenkin sakemanni, on se sitten harmaa, musta, tai mustaruskea. Sama koskee kaikkia muitakin rotuja. Siinä mielessä ajatus että hakisi sakua ja saisi bichonin on älytön. Yleensä ihmisellä on jotain perusajatuksia koiran ulkonäöstä, koosta, korvien asennosta, kuonon pituudesta, turkin vaativuudesta, karvanlähdöstä.. ja sitten etsitään rotu joka ulkoisesti vastaa eniten omaa toivetta. Tämän jälkeen sitten vasta tulee väri, ja se on yleensä lopulta melko joustava, jos ei nyt kasvatusta varten hae tiettyä. Toki sitten jos ei ole valmis väristä joustamaan, saattaa joutua odottamaan vuosia sitä oikean väristä pentua. Se on ihan oma valinta.
Tuohon en usko! Vuosikymmenet on valistettu ihmisiä valitsemaan eläin muulla kuin ulkonäön perusteella. Ei ihmiset enää voi olla niin s a a t an a n i d i o o t t e j a, että valitsevat koirarodun ulkonäön perusteella!
Vai olenko sitten jotenkin poikkeuksellisen järkevä ihminen, kun koirarodun ulkonäkö ei vaikuta rotuvalintaani ollenkaan?
On kyllä täysin paskapuhetta, että koirarodun ulkonäkö ei vaikuta rotuvalintaan ollenkaan. Kyllä sitä jokainen alitajuntaisesti katselee omaa silmää miellyttäviä rotuja vaihtoehtoja miettiessään. Eikä siinä ole mitään pahaa, samaa tapahtuu parinvalinnassa. Luonne, aktiivisuus, terveys yms. vaikuttaa eniten, mutta ulkonäkö on myös osa ratkaisua. Ihan turha nostaa itseään jalustalle tuommoisella.
"Vai olenko sitten jotenkin poikkeuksellisen järkevä ihminen, kun koirarodun ulkonäkö ei vaikuta rotuvalintaani ollenkaan?"
Niin, että otat villakoiran, joka on bulldogin näköinen ihan tyytyväisenä, koska rodun ulkonäöllä ei ole väliä. Oot kyllä outo. ; )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ennen kuin kukaan ehtii valittamaan, miten luonne ratkaisee ja jos haluaa silmää miellyttävän koiran niin pitää ostaa lelukoira yms. niin alleviivaan vielä. Luonne ja terveys on tottakai etusijalla, mutta vahvasti visuaalisina ihmisinä meille on myös ulkonäöllä väliä. Olemme valmiita mielummin odottamaan pitkäänkin sopivan väristä tervettä pentua, kuin ottamaan "väärän" värisen terveen tai oikean värisen sairaan koiran.
-ap
Höpö höpö. Olet yksinkertaisesti turhamainen ihminen, joka ei ansaitse koiraa.
No ei niitä erinäköisiä ja värisiä koirarotuja olisi kehitetty tuhansia, jos ulkonäkö ei saisi olla kriteeri ja koiran "ansaitsevat" vain ne jotka ottavat sian säkissä kunhan pulssi löytyy. Ulkomaillakinhan pennut valitaan monesti puhtaasti ulkonäön perusteella, niin miksi suomessa rotukoirat pitäisi ottaa kiitollisina vastaan ulkonäöstä riippumatta. Koira ei kuitenkaan ole mikään kasvattajan lahjoitus tulevalle omistajalle, vaan siitä pennusta maksetaan tuhansia euroja.
Sinulla ei näköjään ole mitään hajua koirien ja koirarotujen historiasta. Täytyy vain toivoa, että kasvattaja ymmärtää olla myymättä sinulle.
Ulkomailla on myös eläinkodit täynnä sinne dumpattuja koiria kun ostajat eivät viitsineet tutustua eläinlajiin nimeltä koira, eivätkä sen käyttäytymiseen. Eikö mielestäsi kissaongelmassa ole Suomeen riittävästi ongelmaa?
Ei tarvita yhtään kodinvaihtajaa sen takia, että muutettiin nyt puutalosta tiilitaloon ja tuo koira ei nyt sovi pihamaalta otettuihin valokuviin kun on väärän värinen taustaan nähden.
En kyllä ole eläessäni kuullut, että joku joka haluaa tietynvärisen pennun muuttaisi mieltään väristä pennun kasvaessa, tai varsinkaan antaisi koiraa pois värin takia. Kyllä visuaalisetkin ihmiset niitä koiriaan rakastaa ihan yhtä paljon kuin ne, joille ulkonäkö ei ole merkityksellinen. Harva varmaan seurakoiraa pelkän ulkonäön takia koiraa valitsee, vaan ensin on tutkittu rotuja joista valittu omaan elämään sopiva.
Eniten varmaan ongelmia on niillä jotka ottavat rottweilereitä, huskyja, saksanpaimenkoiria yms. näyttääkseen jotenkin rajummalta.
Kyllä se on vaan ihan faktaa, että väri vaikuttaa siihen kuinka helposti koira hylätään. Tilastolllisesti mustat koirat hylätään muita useammin. Itse olen kiertänyt useissa maissa tutustumassa paikallisiin eläinsuojeluyhdistyksiin ja kyllä ne häkit on täynnä mustia koiria. Samoin, jos tutustut kotimaisiin eläinsuojeluyhdistyksiin, huomaat, että siellä on mustia kissoja valkein merkein kaikista eniten.
Silloinkin, kun ihmiset tekevät eettisen ratkaisun ja ottavat teetetyn lemmikin sijasta kodittoman, ulkonäkö ratkaisee. Vaaleat ja pörröiset koirat ja kissat menevät ensimmisenä. Tai ne, joilla on jotain muuta huomiota herättävää ulkonäössä.
Ihmiset ovat ulkonäkökeskeisiä ja varmasti aidosti rakastavat niitä ulkonäkökeskeisesti valittuja lemmikeitään. Jotkut niiden loppuelämän, jotku valitettavasti vähän lyhyemmän aikaa.
Tämä vain vahvistaa mielikuvaa siitä, että kasvattajien ei ole mitään järkeä antaa vaaleasta pennusta haaveilevalle ostajalle mustaa pentua vaan koska hänen mielestään se sopii. Ulkonäöllä on väliä ja olisi hyvä jos kasvattajatkin sen alkaisi tiedostaa.
Kasvattaja näkee pennuista esimerkiksi sen kenestä tulee kova haastaja omistajalle. Väkivallan käyttö on kiellettyä, mutta jotkut pennut tarvitsevat erittäin periksiantamattoman, pitkähermoisen ja johdonmukaisen omistajan. Jos tuo haastajapentu on juuri sen värinen, jonka Liisa Lepsukka haluaisi, niin kasvattaja ei voi myydä haastajapentua Liisa Lepsukalle. Liisa nimittäin on helisemässä haastajapennun kanssa. Liisa ei osaa asettaa pennulle rajoja, Liisa antaa pennulle periksi ja lopulta Liisa huomaa, ettei pärjää sen kivanvärisen haastajpennun kanssa, vaan se lähtee kodinvaihtajaksi.
Opettele vihdoin tiedostamaan tämä.
Jos olet kasvattaja, toivon että osaat edes ilmaista itseäsi asiakkaille fiksummin. Pentuaitaus ei myöskään ihan pätevöitä psykologiksi, vaikka olisi miten hyvä koiramamma. Egoa se varmaan kasvattaa.
T. "Liisa Lepsukka", joka on pärjännyt hyvin niiden haastavien pentujen kanssa ja hyviä on olleet isompanakin. Yhden kerran ollut helppo pentu, jonka kanssa kesti pitkään rakentaa suhde.
Liisa Lepsukaksi päätyy muuten helposti kasvattajan silmissä, kun on introvertti joka ei jaksa leperrellä kasvattajalle, mutta tykkää lässyttää pennuille.
Pakko tähän kommentoida yksi tapaus. Kaverini joka on aivan ihana ihminen ja tyyliä juuri Liisa Lepsukka. Heillä on koira (en usko että värin mukaan otettu), vaan mukavasta perheeseen sopivasta rodusta. Heillä oli ollut koiria ennenkin. Hän oli kyllä helisemässä pennun kanssa ja myös myöhemmin ajoittain. Itselläni ollut varmempi olo jos koiran ollessa paikalla oli siellä myös kaverini puoliso, joka on saanut koiran paremmin pidettyä jotenkin aisoissa. Heille perheenä ei vaan ole sopinut tuo aktiivisempi yksilö kovin hyvin, erityisesti juuri äärettömän mukavalle, mutta kouran kanssa lepsulle kaverilleni.
Eix niit voi värjätä ihan ite?
Vierailija kirjoitti:
Eix niit voi värjätä ihan ite?
ei
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu luulen että monella kasvattajalla voikin valita pennun ihan omien mieltymysten mukaan, jos kysyntää ei kauheasti ole, ja kyseessä on seurakoira. Jos on kysyntää, kasvattaja voi tehdä päätökset tarkemmalla kriteereillä, jolloin pennun ostajan kriteerit ei ehkä niin paljoa paina.
Yleensä myös kasvattajalle omat kasvatit on rakkaita ja niihin on panostettu paljon, jolloin toiveena on, että niille löytyisi hyvät kodit. Oikeasti ei ole niin ostajan kuin myyjänkään etu, että pentu tulee perheeseen, johon se ei sovi. Pahimmassa tapauksessa väärä koira tekee omistajan elämästä h elvettiä. Vastuullinen kasvattaja huomioi tämän. Esimerkiksi jos vaikka pentueen aktiivisin pentu on harmaa ja joku perhe haluaa vain harmaan koiran, mutta ei ole yhtään kiinnostunut harrastamaan koiran kanssa, kasvattaja luultavammin antaa pennun kotiin, jossa värillä ei ole väliä mutta jossa halutaan harrastaa.
Ainahan sitä saa silti esittää toiveita ja vaatimuksia. Myyjän ei ole pakko myydä. Koira ei ole esine, kuitenkaan.
Eikö nämä aktiivisuuskysymykset mietitä jo rotua valitessa? Oma rotuvalintani on chihuhua, tuntuisi kyllä todella oudolta, jos saman pentueen sisällä olisi aktiivisuudeltaan ihan ääripäitä. Ja kyllä sopeudun sekä villin että rauhallisen koiran omistajaksi yhtä hyvin. Osaan rakastaa lemmikkiäni ja huomioida sen luonteenpiirteet ja muuttaa OMAA käytöstäni koiran tarpeiden mukaan.
Tällä hetkellä useammassa rodussa kysyntää on huomattavasti enemmän kuin tarjontaa. Kasvattajilla on siis loistavat mahdollisuudet valita jokaiselle pennulle paras mahdollinen koti: sellainen, mihin kukin pentu luonteensa ja käyttötarkoituksensa mukaan parhaiten sopii.
Tässä markkinatilanteessa kasvattajan on siis erittäin helppo valikoida haluamansa perheet ja sanoa, että jos yli päätään pennun haluat, väri ei voi tärkeimpiä määrääviä tekijöitä ellei siihen ole jotain painavaa syytä (esim. jalostustarkoitus).
Toivottavasti ap löytää kasvattajan joka ei kavahda väritoivetta, ja sitten käy vielä niin satumainen tuuri että oikean värisenä syntyvä pentu on tärkeiltäkin ominaisuuksiltaan heille "se oikea".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä useammassa rodussa kysyntää on huomattavasti enemmän kuin tarjontaa. Kasvattajilla on siis loistavat mahdollisuudet valita jokaiselle pennulle paras mahdollinen koti: sellainen, mihin kukin pentu luonteensa ja käyttötarkoituksensa mukaan parhaiten sopii.
Tässä markkinatilanteessa kasvattajan on siis erittäin helppo valikoida haluamansa perheet ja sanoa, että jos yli päätään pennun haluat, väri ei voi tärkeimpiä määrääviä tekijöitä ellei siihen ole jotain painavaa syytä (esim. jalostustarkoitus).
Toivottavasti ap löytää kasvattajan joka ei kavahda väritoivetta, ja sitten käy vielä niin satumainen tuuri että oikean värisenä syntyvä pentu on tärkeiltäkin ominaisuuksiltaan heille "se oikea".
Olen edelleenkin sitä mieltä, että mikäli olen päättänyt ottaa Chihuahuan ja haluan tästä rodusta tietyn värisen niin on ihan yhdentekevää, että mikä tämän koiran luonne muutaman viikon ikäisenä on!
Olkoon, että koirasta tulee arka, vilkas tai vaikka rohkea, niin kyllä jokainen koiranostaja osaa ottaa sen huomioon. Minulla on ollut arkoja ja todella rohkeita ja ihan kaikkien kanssa ollaan eletty hieno elämä ja kaikki on sopeuduttu toistemme luonteisiin.
Kasvattaja näkee meitä vain pienen hetken ja ei todellakaan saa luonteestamme mitään irti jos emme halua. Sopivan värin nähtyämme osaamme kyllä saada sellaisen keskustelun aikaan, että kasvattaja luulee itse "tietävänsä", että juurikin tämä on meille se oikea pentu!
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikein ymmärrä, miksi ketjussa dissataan niin hirveästi kasvattajia. Itse ainakin varta vasten pyysin kasvattajalta apua pennun valintaan ja kerroin, minkä tyylinen koira meillä oli etsinnässä ja mitä sen kanssa oli tarkoitus puuhastella. Isäni valitsi aikoinaan metsästyskoiriksi dominoivia pentuja, jotka olivat haastavia koulutettavia kokeneellekin koiraihmiselle, vaikka toimivat hyvin metsällä. Jos olisin itse valinnut pennun ulkonäkö edellä, olisin epähuomiossa saattanut ostaa ensimmäiseksi koiraksi esim. tuollaisen haastavan tapauksen. "Omassa" rodussani on kolme eri värityyppiä (valkoinen ruskein merkein, valkoinen mustin merkein & kolmivärinen) ja niiden sisällä koirat voivat olla hyvinkin eri näköisiä keskenään.
Tämä on juurikin syynä siihen, miksi kasvattaja saattaa hieman karsastaa kyselijöitä, jotka ovat kiinnostuneita ainoastaan siitä yhdestä erikoisemmin värittyneestä pennusta. Siis ei riitä, että toivotaan pentua esimerkiksi värityksellä valkoinen ruskein merkein (tämä OK), vaan niiden joukosta kelpaisi ainoastaan se, jolla täplät ovat jotenkin erikoisesti sijoittuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
BW-henkistä kasvattaja itse kartan ja sellaisen aistii jo ilmoituksesta. En ota siis edes yhteyttä kiihkoilijoihin ja vaatimusten esittäjiin. Niinpä jokainen lemmikinhankinta on sujunut myönteisesti ja itse on päätetty otetaanko se mikä on tarjolla tai on saatu valita niistä, joita ei ole jo muualle luvattu kuten aiottu jättää itselle tai annettu uroksen omistajalle.
Väritkin ovat jo kuvien myötä tiedossa etukäteen, joten ei tarvitse siitäkään enempää keskustella. En kyllä usko, että kasvattajani olisivat pahoittaneet mieltään, jos olisin kertonut haluavani mieluiten sen ja sen värisen, pitkä- tai lyhytkarvaisen, uroksen tai nartun. Nämä valinnat olen kuitenkin jo mielessäni tehnyt, kun pentua kyselen. Eikä kukaan kasvattaja ole tullut selostamaan, mikä pennuista pitäisi ottaa tai miten sen kanssa pitää myöhemmin elää. Ja ihan pitkän linjan vastuullisia kasvattajia kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä useammassa rodussa kysyntää on huomattavasti enemmän kuin tarjontaa. Kasvattajilla on siis loistavat mahdollisuudet valita jokaiselle pennulle paras mahdollinen koti: sellainen, mihin kukin pentu luonteensa ja käyttötarkoituksensa mukaan parhaiten sopii.
Tässä markkinatilanteessa kasvattajan on siis erittäin helppo valikoida haluamansa perheet ja sanoa, että jos yli päätään pennun haluat, väri ei voi tärkeimpiä määrääviä tekijöitä ellei siihen ole jotain painavaa syytä (esim. jalostustarkoitus).
Toivottavasti ap löytää kasvattajan joka ei kavahda väritoivetta, ja sitten käy vielä niin satumainen tuuri että oikean värisenä syntyvä pentu on tärkeiltäkin ominaisuuksiltaan heille "se oikea".
Olen edelleenkin sitä mieltä, että mikäli olen päättänyt ottaa Chihuahuan ja haluan tästä rodusta tietyn värisen niin on ihan yhdentekevää, että mikä tämän koiran luonne muutaman viikon ikäisenä on!
Olkoon, että koirasta tulee arka, vilkas tai vaikka rohkea, niin kyllä jokainen koiranostaja osaa ottaa sen huomioon. Minulla on ollut arkoja ja todella rohkeita ja ihan kaikkien kanssa ollaan eletty hieno elämä ja kaikki on sopeuduttu toistemme luonteisiin.
Kasvattaja näkee meitä vain pienen hetken ja ei todellakaan saa luonteestamme mitään irti jos emme halua. Sopivan värin nähtyämme osaamme kyllä saada sellaisen keskustelun aikaan, että kasvattaja luulee itse "tietävänsä", että juurikin tämä on meille se oikea pentu!
Olen kyllä huomannut, että koiran ollessa jo aikuinen, sen persoonan piirteet olivat nähtävissä jo ihan pikkupentuna. Kehitystä kuitenkin ohjaa vahvasti myös kasvatus ja kohtelu, eli normaalin peruskoulutuksen lisäksi olemalla johdonmukainen, lempeä ja ystävällinen, koirasta tulee ihana joka tapauksessa, oli se sitten hieman vaisumpi tai rasavilli jo pentuna. Itse myös tuntee jo pennun kohdattuaan, tuleeko tämän kanssa myöhemmin hyvin toimeen. Toki rotuvalinta on se oleellisin tekijä myös ja kaikki rodut eivät ole niin mukavia tai kiinnostavia omina koirina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä hetkellä useammassa rodussa kysyntää on huomattavasti enemmän kuin tarjontaa. Kasvattajilla on siis loistavat mahdollisuudet valita jokaiselle pennulle paras mahdollinen koti: sellainen, mihin kukin pentu luonteensa ja käyttötarkoituksensa mukaan parhaiten sopii.
Tässä markkinatilanteessa kasvattajan on siis erittäin helppo valikoida haluamansa perheet ja sanoa, että jos yli päätään pennun haluat, väri ei voi tärkeimpiä määrääviä tekijöitä ellei siihen ole jotain painavaa syytä (esim. jalostustarkoitus).
Toivottavasti ap löytää kasvattajan joka ei kavahda väritoivetta, ja sitten käy vielä niin satumainen tuuri että oikean värisenä syntyvä pentu on tärkeiltäkin ominaisuuksiltaan heille "se oikea".
Olen edelleenkin sitä mieltä, että mikäli olen päättänyt ottaa Chihuahuan ja haluan tästä rodusta tietyn värisen niin on ihan yhdentekevää, että mikä tämän koiran luonne muutaman viikon ikäisenä on!
Olkoon, että koirasta tulee arka, vilkas tai vaikka rohkea, niin kyllä jokainen koiranostaja osaa ottaa sen huomioon. Minulla on ollut arkoja ja todella rohkeita ja ihan kaikkien kanssa ollaan eletty hieno elämä ja kaikki on sopeuduttu toistemme luonteisiin.
Kasvattaja näkee meitä vain pienen hetken ja ei todellakaan saa luonteestamme mitään irti jos emme halua. Sopivan värin nähtyämme osaamme kyllä saada sellaisen keskustelun aikaan, että kasvattaja luulee itse "tietävänsä", että juurikin tämä on meille se oikea pentu!
Tätä minäkin mietin. Näitä asioita tosiaan on tullut pohdittua jo sen rodun valitsemisen kohdalla, mikä minusta on aika paljon merkittävämpää, kuin yksittäisten yksilöiden erot sen rodun sisällä. Miksi koiran tarpeisiin muka ei osattaisi mukautua? Täällä monet ovat tykänneet niihin ihmislapsiin vertailla niin eihän sieltäkään voi sen puolesta päättää mitä sieltä tulee, oli se sitten koliikki tai jokin muu niin siihen nyt mukaudutaan. Eiköhän koiraa tarkasti harkinneet ole ymmärtäneet käydä tuonkin läpi ettei lopullista luonnetta tai mitään muutakaan (vaikka sitten sitä väriä) voi etukäteen tietää niistä pienistä pennuista, mutta sitten mukaudutaan. Yleensä kun pentuja käy katsomassa jokin yksilö sieltä helposti jää mieleen ja aika intuitiollahan siinä mennään puolin ja toisin, kasvattajallakin. Ei hänelläkään ole mitään erityisen kiveen hakattua tietoa siinä vaiheessa.
Vuoden verran haettiin pentua.
Kasvattajat pääosin täysiä törppöjä, sori vaan.
Lopulta päätin että pentu hankitaan ja loppuu tämä pennun haku-show.
Olen sosiaalisesti erittäin taitava ja koulutin perheeni kuopusta myöten unelma-ostajiksi.
Lopputulos: meillä on pentu juuri siitä rodusta, väristä ja sukupuolesta mitä halusin.
Se, mitä jatkossa pennun kanssa puuhataan, ei kuulu kasvattajalle enää pätkääkään kun kaupat on tehty. Hän on meille pelkkä myyjä. Ei siis ole sijoitus tai jalostuskoira kyseessä.
Koiramme on meille äärimmäisen rakas perheenjäsen jota hellimme, hoidamme ja koulutamme kaikella rakkaudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuoden verran haettiin pentua.
Kasvattajat pääosin täysiä törppöjä, sori vaan.
Lopulta päätin että pentu hankitaan ja loppuu tämä pennun haku-show.
Olen sosiaalisesti erittäin taitava ja koulutin perheeni kuopusta myöten unelma-ostajiksi.
Lopputulos: meillä on pentu juuri siitä rodusta, väristä ja sukupuolesta mitä halusin.
Se, mitä jatkossa pennun kanssa puuhataan, ei kuulu kasvattajalle enää pätkääkään kun kaupat on tehty. Hän on meille pelkkä myyjä. Ei siis ole sijoitus tai jalostuskoira kyseessä.
Koiramme on meille äärimmäisen rakas perheenjäsen jota hellimme, hoidamme ja koulutamme kaikella rakkaudella.
Vuoden ajan teille ei haluttu myydä ja sitten onnistui, kun leikitte tiettyä roolia? Millä tavalla koitte kasvattajat törpöiksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu luulen että monella kasvattajalla voikin valita pennun ihan omien mieltymysten mukaan, jos kysyntää ei kauheasti ole, ja kyseessä on seurakoira. Jos on kysyntää, kasvattaja voi tehdä päätökset tarkemmalla kriteereillä, jolloin pennun ostajan kriteerit ei ehkä niin paljoa paina.
Yleensä myös kasvattajalle omat kasvatit on rakkaita ja niihin on panostettu paljon, jolloin toiveena on, että niille löytyisi hyvät kodit. Oikeasti ei ole niin ostajan kuin myyjänkään etu, että pentu tulee perheeseen, johon se ei sovi. Pahimmassa tapauksessa väärä koira tekee omistajan elämästä h elvettiä. Vastuullinen kasvattaja huomioi tämän. Esimerkiksi jos vaikka pentueen aktiivisin pentu on harmaa ja joku perhe haluaa vain harmaan koiran, mutta ei ole yhtään kiinnostunut harrastamaan koiran kanssa, kasvattaja luultavammin antaa pennun kotiin, jossa värillä ei ole väliä mutta jossa halutaan harrastaa.
Ainahan sitä saa silti esittää toiveita ja vaatimuksia. Myyjän ei ole pakko myydä. Koira ei ole esine, kuitenkaan.
Eikö nämä aktiivisuuskysymykset mietitä jo rotua valitessa? Oma rotuvalintani on chihuhua, tuntuisi kyllä todella oudolta, jos saman pentueen sisällä olisi aktiivisuudeltaan ihan ääripäitä. Ja kyllä sopeudun sekä villin että rauhallisen koiran omistajaksi yhtä hyvin. Osaan rakastaa lemmikkiäni ja huomioida sen luonteenpiirteet ja muuttaa OMAA käytöstäni koiran tarpeiden mukaan.
Sitäpaitsi luulisi kasvattajan tietävän, että pennut ovat samanlaisia lajista riippumatta. Ihan kuten hölöttävästä ja riehuvasta ihmispennusta saattaa tulla sulkeutunut teini ja rauhallinen aikuinen, ei sen alle 8-viikkoisen koiranpenikan pentulaatikkokäytöksestäkään voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tulevasta käytöksestä.
Varsinkin kun ympäristö ja kasvatus vaikuttaa käytökseen koirilla vähintään yhtä paljon kuin ihmisilläkin. Koiran kun koiran voi opettaa rauhoittumaan -jos se saa muuten riittävästi virikkeitä ja liikuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vuoden verran haettiin pentua.
Kasvattajat pääosin täysiä törppöjä, sori vaan.
Lopulta päätin että pentu hankitaan ja loppuu tämä pennun haku-show.
Olen sosiaalisesti erittäin taitava ja koulutin perheeni kuopusta myöten unelma-ostajiksi.
Lopputulos: meillä on pentu juuri siitä rodusta, väristä ja sukupuolesta mitä halusin.
Se, mitä jatkossa pennun kanssa puuhataan, ei kuulu kasvattajalle enää pätkääkään kun kaupat on tehty. Hän on meille pelkkä myyjä. Ei siis ole sijoitus tai jalostuskoira kyseessä.
Koiramme on meille äärimmäisen rakas perheenjäsen jota hellimme, hoidamme ja koulutamme kaikella rakkaudella.
Suomessa "kasvattajat" tuntuvat kuvittelevan, että tuo "kasvattajan" titteli tekee heistä jonkinlaisia kosmisia yleisneroja. Vaikka kuka tahansa voi rekisteröityä kasvattajaksi hyvin vähällä panostuksella. Kennelliiton kasvattajan peruskurssin oppimateriaalissa on ihan kokonaista 141 sivua perustietoutta, jonka normaalit koiranomistajat tietävät muutenkin.
Tosiasia kuitenkin lienee, että jos kasvattajilla olisi oikeasti jotain syvempää ymmärrystä, mitään cavalier king charlesinspanieleita, mopseja, ranskanbulldoggeja tms. ei olisi olemassakaan. Noiden rotujen olemassaolo kertoo siitä, että monen rodun kasvattajat eivät ymmärrä koirasta eläimenä paskaakaan ja ovat lisäksi voimakkaasti denialissa elämiseen ja eläinrää-k-kä-ykseen taipuvaisia.
Kuvitelkaa, jos tuotantoeläinpuolella olisi samanlaista temppuilua.
Vierailija kirjoitti:
On se nyt kumma, ettei koiran väriä voi toivoa. Se on sen sijaan törkeää, kun lapsettomat ihmiset saa siittiön luovuttajista valkata, että onko se nyt vaaleatukkainen vai tummatukkainen ja minkä väriset silmät sillä nyt on, ettei nyt vain erottuisi äidistä kovasti.
Olisi helpompaa, että koiran omistaja värisi omat hiuksensa koiran turkin väriseksi, jos on niin tärkeää ettei koira erotu omistajastaan kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se nyt kumma, ettei koiran väriä voi toivoa. Se on sen sijaan törkeää, kun lapsettomat ihmiset saa siittiön luovuttajista valkata, että onko se nyt vaaleatukkainen vai tummatukkainen ja minkä väriset silmät sillä nyt on, ettei nyt vain erottuisi äidistä kovasti.
Olisi helpompaa, että koiran omistaja värisi omat hiuksensa koiran turkin väriseksi, jos on niin tärkeää ettei koira erotu omistajastaan kovasti.
Ei, kyllä se on helpompaa ostaa ihan valmiiksi oikean värinen koira.
Onko Suomessa joku laki muuttunut että on pakko ottaa koiranpentu vastaan vaikka ei halua? Itse en todellakaan halua mitään aivotonta pikkurakkia, varretonta vessaharjaa tai yli jalostettua hengitysvaikeuksilla. Jos ei itse saa valita koiraa, niin äkkiä joku kansalaisaloite pystyyn moista vastaan:)
On se nyt kumma, ettei koiran väriä voi toivoa. Se on sen sijaan törkeää, kun lapsettomat ihmiset saa siittiön luovuttajista valkata, että onko se nyt vaaleatukkainen vai tummatukkainen ja minkä väriset silmät sillä nyt on, ettei nyt vain erottuisi äidistä kovasti.