Eikö koiranpennun väriä saa valita?

Onneksi kasvatan rotua jossa kaikki on pääasiassa samaa väriä ja samaa kuviota. Ja ostajat luottavat siihen että osaan valita oikean pennun oikeaan kotiin. Lapsiperheeseen etsitään mahdollisimman sopiva, aktiiviseen harrastukseen vähän harrastuksen vaatimusten mukaan mahdollisimman sopiva, paikkaan jossa on jo muita koiria mahdollisimman sopiva.. Mitään 100 prosenttista täydellisyyttä en voi 8 viikon perusteella tehdä, mutta tähän asti ostajat ovat olleet tyytyväisiä ja pennut toimineet kodeissaan niin kuin ennakoin. Miksi pyrkiä johonkin muuhun kuin optimiin, sekä pennun että kodin kannalta..

Ei kai se ole mikään pakko ostaa väärän väristä? Myyjiäkin on joka lähtöön. Kyllä se on kaikkien etu, että kaikki ovat tyytyväisiä valintaan.

Koska koirat on eläviä olentoja eikä sisustustyynyjä?

Mä en myis teille ollenkaan koiraa. Multa ei saa sisustuselementtejä vaan eläviä eläimiä. Yksi urpo yritti kerran ostaa multa pentua, koska se sopii valkoiseen sisustukseen. Kasvatin samojedeja silloin valkoisen sisustusbuumin aikaan kahden pentueen verran.

Olen pitkän linjan koiraharrastaja ja kyllä väri on yksi kriteeri millä valitsen pennun. Kaikki värit eivät nyt vain miellytä omaa silmää, joten en myöskään halua sen väristä koiraa. Olen myös aiemmin kasvattanut ja kasvattajanakin suhtautunut ymmärtäväisesti väritoiveisiin.

Meillä on tällä hetkellä pieni seurakoira ja pari isompaa harrastuskoiraa. Harrastuskoirieni kanssa käyn kokeissa ja kisaan aktiivisesti, joten terveys ja käyttöominaisuudet ovat tärkeitä. Ne eivät kuitenkaan sulje väritoivetta mitenkään pois. Kaikkien koiriemme valintaan on vaikuttanut väri. Esim näiden harrastuskoirien osalta olen lähtenyt katselemaan sopivaa yhdistelmää haluamastani väristä ja aina on löytynyt meille käyttöominaisuuksiltaan sopiva koira sopivassa värissä. Ja kaikista koiristamme on tullut rakkaita perheenjäseniä, ei se väritoive sitäkään estä.

Ymmärrän kyllä, että jos ensimmäistä koiraansa hankkivalla pennun ostajalla ensimmäisenä kriteerinä on väri, herättää se kasvattajassa epäluuloa ja niin tuleekin olla. Mutta jos väritoive on yksi kriteeri muiden joukossa, ei sen pitäisi olla mikään punainen vaate. Tosi asia kuitenkin on, että monella kasvattajalla on pennun kyselijöitä sen verran paljon, että parhaat pennut (ja siten ehkä ne suosituimmat väritkin) menevät niille, joilla on jo näyttöjä koiranomistajana ja mahdollisista harrastuksista. Varsinkin harvinaisempien värien kohdalla niitä ei sitten riitä niille ensipennun hankkijoille. Ensimmäistä koiraa hankkivana voi joutua joustamaan jostain kriteeristä ja jos harvinaista väriä havittelee, voi se väri olla se mistä jousto kannattaa tehdä.

Saa valita. Miksei saisi? Yleensä kasvattaja antaa sinun itse valita pentueen vapaana olevista pennuista. Ja moni etsii pentuetta/yhdistelmää jos saa mieleisensä värisen pennun.

Enpä ikinä ottaisi pentua kasvattajalta joka päättää minkä pennun minä saan. Ei niin että se väri olis tärkein, mutta onhan siinä muutakin. Kyllä mielelläni itse päätän. Onneksi en ole sellasiin kasvattajiin törmännyt jotka haluavat sen itse päättää... En sellaiselta koiraa ehkä ottaisi.

Parasta olisi, jos koirat olisivat valkoisia. Silloin sen turkin voisi värjätä sopivaksi. Ja kun väri kyllästyttää, uutta väritystä kehiin. Jalostuksen/tuotekehityksen paikka kasvattajille!

Vierailija kirjoitti:

Mä en myis teille ollenkaan koiraa. Multa ei saa sisustuselementtejä vaan eläviä eläimiä. Yksi urpo yritti kerran ostaa multa pentua, koska se sopii valkoiseen sisustukseen. Kasvatin samojedeja silloin valkoisen sisustusbuumin aikaan kahden pentueen verran.

Tuliko hän että; päivää, nimeni cruella de vil. Ottaisin 2, 5 metriä turk... köh eikun siis ottaisin 8 koiranpentua lumenvalkoisena, kiitos.

Ja ajoit hänet pihalle?

Myyjän markkinat ovat tehneet kasvattajista omassa kuplassaan ehkä vähän nokkavia. Ikäänkuin maine menee julkkisten päähän, ”kaikki haluaa minulta jotain” - jotain samaa siinä miten ostajista on tullut kasvattajille välineitä omalle harrastukselle, ja aina enemmän ja enemmän hämärtynyt 1-2t oikeaa rahaa, joka vaihtaa omistajaa.

Ja siis tottakai jokainen valitsee mahdollisuuden koittaessa kivoimmat ostajat. Se on inhimillistä. Mutta tulee kovaa kyytiä sitten, jos tuleekin ostajan markkinat vielä joskus. Itse toivon, että lemmikkikupla puhkeaa, koska koiran hankinta on mennyt ilkeämieliseksi salatieteeksi, jossa vaatimukset aivan pilvissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko lapsenkin jättää synnärille, jos se on ruma? Tai palauttaa, jos ei ole tyytyväinen? Idiootit. Toivottavasti jäätte ilman koiraa. Kuulostatte pinnallisilta tyhjäpäiltä.

En vertaisi koiranpentua lapseen, en edes vitsillä.

Mitä se muutenkaan muilta on pois jos jollakin on väritoive jonka haluaa toteuttaa. Esim. lapsesta saakka haaveillut jonkun rodun tietyn värisestä koirasta. Mitä se on keltään pois jos hän saa haluamansa värin?

Onko tässä joku katkeruus, kun itse ei ole saanut väriä valita vai mikä syynä? Jos itse haluaa satunnaisesti minkänäköisen koiran tahansa, niin ottakoon, mutta ei silti ole yhtään sen enempää koiraa ansainnut.  

Onhan se nyt erikoista jos haluaa perheeseen esim. Saksanpaimenkoiran, mutta saakin kasvattajalta bichon frisen, jonka luonne ja aktiivisuus vastaa kasvattajan mukaan toivottua saksanpaimenkoiraa.  Siinä sitten kiitollisena pennusta vie koiransa kotiin, koska ulkonäöllä ei saa olla väliä. 

Koiranpentu on lapsi. Se ei ole aikuinen kehitysvaiheeltaan. Lisäksi koira jää aika monessa asiassa lapsen tasolle, mikäli verrataan ihmislajiin. Toisissa asioissa taas aikuinen ihminen ei ole edes koiranpennun tasolla.

Saahan sitä haaveilla ihmislapsena vaikka kirahvista, mutta se ei oikeuta ottamaan kirahvia kylmään Suomeen tai kerrostaloon.

Aika monelle saksanpaimenkoirasta haaveilevalle, etenkin ensiomistajalle, sopii se bichon frise paljon paremmin. Kun ei ne taidot riitä spk:n kouluttamiseen, eikä niitä viitsitä lenkittää, saati järjestää kylliksi aktiviteetteja.

Totta kai koiran ulkonäöllä saa olla väliä, onhan nyt sakemannin ja bichonin kokoerokin valtava, sekä turkki vaatii ihan erilaista hoitoa. Sakemanni on kuitenkin sakemanni, on se sitten harmaa, musta, tai mustaruskea. Sama koskee kaikkia muitakin rotuja. Siinä mielessä ajatus että hakisi sakua ja saisi bichonin on älytön. Yleensä ihmisellä on jotain perusajatuksia koiran ulkonäöstä, koosta, korvien asennosta, kuonon pituudesta, turkin vaativuudesta, karvanlähdöstä.. ja sitten etsitään rotu joka ulkoisesti vastaa eniten omaa toivetta. Tämän jälkeen sitten vasta tulee väri, ja se on yleensä lopulta melko joustava, jos ei nyt kasvatusta varten hae tiettyä. Toki sitten jos ei ole valmis väristä joustamaan, saattaa joutua odottamaan vuosia sitä oikean väristä pentua. Se on ihan oma valinta.

Ihmiset eivät lopultakaan viitsi paljoa tutustua rodun historiaan, käyttötarkoitukseen ja siihen mitä kaikkea rotu vaatii. Kuten ap ja moni muu tässä ketjussa on osoittanut tietämättömyytensä ja sen, että heille ulkonäkö on ykkösasia. Hyvä ja etenkin pitkään toiminut kasvattaja oppii todellakin näkemään ihmisestä sopiiko hänen rotunsa ostajalle vai ei. Joku voi kasvattaa useampaa rotua ja joskus ostajat ovat itsekin huomanneet, että ehkä se "vaatimattomampi" rotu sopiikin itselle paremmin.

Jokaisen pitäisi lukea koirarotukirjaa niin, että peittää koirien kuvat. Sitten lukea luonnekuvaukset ja vaatimukset ja katsoo vasta sitten mikä rotu se on ja mille se näyttää. 

Tämä on liian totta. Kaveri otti ”pikkukoiran” ymmärtämättä että kyse on edelleen työkoirana käytettävä rotu. Työhön kuuluu mm. pienpetojen ajaminen luolista, eli tiettyä ärhäkkyyttä vaatii rodulta. Nyt on sitten ihan ongelmissa kun koira olisi oikeasti vaatinut kunnon kasvattamista. Laumanvartijoiden kanssa usein näkee samaa. Luullaan että otetaan vaan iso paimenkoira, eikä ymmärretä eroa laumanvartijan ja jonkun border collien välillä.

Mun kaveri sai koiran, jonka piti olla pentu, mutta olikin käynyt usean vuoden "ärhäkkyys kasvatuskoulun" jo ennen kun myytiin. Ostakaa ehdottomasti pentu, jos ette halua ehdottomasti osallistua jo vanhemman ongelmakoiran koulutukseen.

Ja pas......kapuhetta, että kasvattaja näkisi juuri luovutusikäisistä pennuista, millaisia tasan tarkkaan tulevat olemaan, kuten myöskään ostajasta on kasvattajan kyllä aika mahdoton sanoa tasan tarkkaan, miten koira tullaan hoitamaan.

Täällä on näitä suu täynnä vaahtoa kasvattajia, minä päätän kenelle myyn ja mitä. Ei kai kukaan ole niin epätoivoinen, että antaa myyjän päättää mitä sinun pitää ostaa. Omat koirakaupat olen tehnyt latelemalla ikä, rotu, väri, sukupuoli. Jos joutuu huijatuksi, joissain edellämainituissa, harmi, mutta tää on tosi naurettava ketju. Ostaisikohan seuraavaksi ranskanbuldogin, kun ovat niiiin ihku söpöjä ja hei, mikä olisi sellanen rotu, jolle riittää minimaaliset kävelyt, chihu? Anyone?

Vierailija kirjoitti:

Myyjän markkinat ovat tehneet kasvattajista omassa kuplassaan ehkä vähän nokkavia. Ikäänkuin maine menee julkkisten päähän, ”kaikki haluaa minulta jotain” - jotain samaa siinä miten ostajista on tullut kasvattajille välineitä omalle harrastukselle, ja aina enemmän ja enemmän hämärtynyt 1-2t oikeaa rahaa, joka vaihtaa omistajaa.

Ja siis tottakai jokainen valitsee mahdollisuuden koittaessa kivoimmat ostajat. Se on inhimillistä. Mutta tulee kovaa kyytiä sitten, jos tuleekin ostajan markkinat vielä joskus. Itse toivon, että lemmikkikupla puhkeaa, koska koiran hankinta on mennyt ilkeämieliseksi salatieteeksi, jossa vaatimukset aivan pilvissä.

 Valitettavasti nyt  korona-aikana on  ollut liikkellä todella paljon sellaisia ihmisä joilla ei ole hajuakaan mihin ovat ryhtymässä, mutta "nythän ois kiva ottaa koira kun etätyöt ja kaikkee".

Sellaisia jotka eivät ole etukäteen ottaneet rodusta yhtään selvää, ehkä nähneet naapurissa tai telkkarissa ja miellytti silmää. Sellaisia jotka kysyvät, kuinka pitkä palautusoikeus koiralla on jos se ei esim. opi sisäsiitstiksi tai vaativat kasvattajalta hyvitystä kun luovutusikäinen pentu ensitöikseen pissii olkkarin matolle tai muutamaa viikkoa myöhemmin järsii emännän parhaat bilebootsit rikki. Tai puolen vuoden kohdalla vaativat rahojaan takaisin kun murkkuikäinen pentu näykkii ja komentaa, onhan se selvästi luonnevikainen.

Moni kasvattaja ei tällä hetkellä myy pentuja kuin tutuille tai ei ainakaan ensimmäisen koiran hankkijoille, jotkut ovat ottaneet kennelin sivuilta yhteystiedot pois. Harva ilmoittaa missään julkisesti että pentuja on tulossa, koska sen seurauksena sähköpostilaatikko on hetkessä ääriään myöten täynnä ja puhelin pirisee yötäpäivää.

Nokkavaa tai ei, pakko niitä hakijoita on tällä hetkellä jotenkin seuloa. Itse ihan normaaliaikanakin valitsen kokemattomille hakijoille pennun itse, tai vähintään vahvasti suosittelen jotakin, joskus myös yksinkertaisesti kieltäydyn tiettyä pentua johonkin perheeseen myymästä jos epäilen että ei sinne istu. Ei ole mitään järkeä myydä pentueen rasavilliä ensimmäistä koiraansa etsivälle pikkulapsiperheelle, vaikka se olisikin kivan värinen ja perheen 5v kuopuksen mielestä vallattomuudessaan vastustamaton. Se ei pysy perheessä vuottakaan vaan etsii kohta uutta kotia.

Supervastuullinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko lapsenkin jättää synnärille, jos se on ruma? Tai palauttaa, jos ei ole tyytyväinen? Idiootit. Toivottavasti jäätte ilman koiraa. Kuulostatte pinnallisilta tyhjäpäiltä.

En vertaisi koiranpentua lapseen, en edes vitsillä.

Mitä se muutenkaan muilta on pois jos jollakin on väritoive jonka haluaa toteuttaa. Esim. lapsesta saakka haaveillut jonkun rodun tietyn värisestä koirasta. Mitä se on keltään pois jos hän saa haluamansa värin?

Onko tässä joku katkeruus, kun itse ei ole saanut väriä valita vai mikä syynä? Jos itse haluaa satunnaisesti minkänäköisen koiran tahansa, niin ottakoon, mutta ei silti ole yhtään sen enempää koiraa ansainnut.  

Onhan se nyt erikoista jos haluaa perheeseen esim. Saksanpaimenkoiran, mutta saakin kasvattajalta bichon frisen, jonka luonne ja aktiivisuus vastaa kasvattajan mukaan toivottua saksanpaimenkoiraa.  Siinä sitten kiitollisena pennusta vie koiransa kotiin, koska ulkonäöllä ei saa olla väliä. 

Koiranpentu on lapsi. Se ei ole aikuinen kehitysvaiheeltaan. Lisäksi koira jää aika monessa asiassa lapsen tasolle, mikäli verrataan ihmislajiin. Toisissa asioissa taas aikuinen ihminen ei ole edes koiranpennun tasolla.

Saahan sitä haaveilla ihmislapsena vaikka kirahvista, mutta se ei oikeuta ottamaan kirahvia kylmään Suomeen tai kerrostaloon.

Aika monelle saksanpaimenkoirasta haaveilevalle, etenkin ensiomistajalle, sopii se bichon frise paljon paremmin. Kun ei ne taidot riitä spk:n kouluttamiseen, eikä niitä viitsitä lenkittää, saati järjestää kylliksi aktiviteetteja.

Totta kai koiran ulkonäöllä saa olla väliä, onhan nyt sakemannin ja bichonin kokoerokin valtava, sekä turkki vaatii ihan erilaista hoitoa. Sakemanni on kuitenkin sakemanni, on se sitten harmaa, musta, tai mustaruskea. Sama koskee kaikkia muitakin rotuja. Siinä mielessä ajatus että hakisi sakua ja saisi bichonin on älytön. Yleensä ihmisellä on jotain perusajatuksia koiran ulkonäöstä, koosta, korvien asennosta, kuonon pituudesta, turkin vaativuudesta, karvanlähdöstä.. ja sitten etsitään rotu joka ulkoisesti vastaa eniten omaa toivetta. Tämän jälkeen sitten vasta tulee väri, ja se on yleensä lopulta melko joustava, jos ei nyt kasvatusta varten hae tiettyä. Toki sitten jos ei ole valmis väristä joustamaan, saattaa joutua odottamaan vuosia sitä oikean väristä pentua. Se on ihan oma valinta.

Ihmiset eivät lopultakaan viitsi paljoa tutustua rodun historiaan, käyttötarkoitukseen ja siihen mitä kaikkea rotu vaatii. Kuten ap ja moni muu tässä ketjussa on osoittanut tietämättömyytensä ja sen, että heille ulkonäkö on ykkösasia. Hyvä ja etenkin pitkään toiminut kasvattaja oppii todellakin näkemään ihmisestä sopiiko hänen rotunsa ostajalle vai ei. Joku voi kasvattaa useampaa rotua ja joskus ostajat ovat itsekin huomanneet, että ehkä se "vaatimattomampi" rotu sopiikin itselle paremmin.

Jokaisen pitäisi lukea koirarotukirjaa niin, että peittää koirien kuvat. Sitten lukea luonnekuvaukset ja vaatimukset ja katsoo vasta sitten mikä rotu se on ja mille se näyttää. 

Tämä on liian totta. Kaveri otti ”pikkukoiran” ymmärtämättä että kyse on edelleen työkoirana käytettävä rotu. Työhön kuuluu mm. pienpetojen ajaminen luolista, eli tiettyä ärhäkkyyttä vaatii rodulta. Nyt on sitten ihan ongelmissa kun koira olisi oikeasti vaatinut kunnon kasvattamista. Laumanvartijoiden kanssa usein näkee samaa. Luullaan että otetaan vaan iso paimenkoira, eikä ymmärretä eroa laumanvartijan ja jonkun border collien välillä.

Mun kaveri sai koiran, jonka piti olla pentu, mutta olikin käynyt usean vuoden "ärhäkkyys kasvatuskoulun" jo ennen kun myytiin. Ostakaa ehdottomasti pentu, jos ette halua ehdottomasti osallistua jo vanhemman ongelmakoiran koulutukseen.

Ja pas......kapuhetta, että kasvattaja näkisi juuri luovutusikäisistä pennuista, millaisia tasan tarkkaan tulevat olemaan, kuten myöskään ostajasta on kasvattajan kyllä aika mahdoton sanoa tasan tarkkaan, miten koira tullaan hoitamaan.

Täällä on näitä suu täynnä vaahtoa kasvattajia, minä päätän kenelle myyn ja mitä. Ei kai kukaan ole niin epätoivoinen, että antaa myyjän päättää mitä sinun pitää ostaa. Omat koirakaupat olen tehnyt latelemalla ikä, rotu, väri, sukupuoli. Jos joutuu huijatuksi, joissain edellämainituissa, harmi, mutta tää on tosi naurettava ketju. Ostaisikohan seuraavaksi ranskanbuldogin, kun ovat niiiin ihku söpöjä ja hei, mikä olisi sellanen rotu, jolle riittää minimaaliset kävelyt, chihu? Anyone?

Eihän sitä 100% varmaksi voi mitään sanoa, mutta kyllä sitä silti mielellään ihan koiran takia yrittää löydää sille sopivan kodin. Ikävää jos joku sen takia pahoittaa mielensä, mutta pienempi paha kuin se että koira on puolen vuoden päästä pitovaikeuksien takia laitettava kiertoon. 

Hohhoijaa. Laittakaa jo tämä tyhmä ketju lukkoon. Koiraihmiset ovat fanaattisempia kuin vauvamammelit. Eli sulla on rotu valikoituna ja haluat tietyn värisen pennun. Lähesty valikoituja kasvattajia ja kerro toiveesi - heillä on oma kysymyslista sulle. Jos sopivia pentuja ei löydy, kysy toisaalta tai odotatte.

Tästä sen huomaa, kun alkaa olla monopoli markkinat, on aika ostajien vähän boikotoida. Myyjän tehtävä on myydä juuri kuvauksen mukainen tuote, ilman huijauksia ja koiraa ostaessa ostajan kannattaa lukaista mikä rotu sopii parhaiten. Huvittavia myös nämä ensi koiran ostajat, jotka heti palauttavat koiran, jos matolle lirahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyjän markkinat ovat tehneet kasvattajista omassa kuplassaan ehkä vähän nokkavia. Ikäänkuin maine menee julkkisten päähän, ”kaikki haluaa minulta jotain” - jotain samaa siinä miten ostajista on tullut kasvattajille välineitä omalle harrastukselle, ja aina enemmän ja enemmän hämärtynyt 1-2t oikeaa rahaa, joka vaihtaa omistajaa.

Ja siis tottakai jokainen valitsee mahdollisuuden koittaessa kivoimmat ostajat. Se on inhimillistä. Mutta tulee kovaa kyytiä sitten, jos tuleekin ostajan markkinat vielä joskus. Itse toivon, että lemmikkikupla puhkeaa, koska koiran hankinta on mennyt ilkeämieliseksi salatieteeksi, jossa vaatimukset aivan pilvissä.

 Valitettavasti nyt  korona-aikana on  ollut liikkellä todella paljon sellaisia ihmisä joilla ei ole hajuakaan mihin ovat ryhtymässä, mutta "nythän ois kiva ottaa koira kun etätyöt ja kaikkee".

Sellaisia jotka eivät ole etukäteen ottaneet rodusta yhtään selvää, ehkä nähneet naapurissa tai telkkarissa ja miellytti silmää. Sellaisia jotka kysyvät, kuinka pitkä palautusoikeus koiralla on jos se ei esim. opi sisäsiitstiksi tai vaativat kasvattajalta hyvitystä kun luovutusikäinen pentu ensitöikseen pissii olkkarin matolle tai muutamaa viikkoa myöhemmin järsii emännän parhaat bilebootsit rikki. Tai puolen vuoden kohdalla vaativat rahojaan takaisin kun murkkuikäinen pentu näykkii ja komentaa, onhan se selvästi luonnevikainen.

Moni kasvattaja ei tällä hetkellä myy pentuja kuin tutuille tai ei ainakaan ensimmäisen koiran hankkijoille, jotkut ovat ottaneet kennelin sivuilta yhteystiedot pois. Harva ilmoittaa missään julkisesti että pentuja on tulossa, koska sen seurauksena sähköpostilaatikko on hetkessä ääriään myöten täynnä ja puhelin pirisee yötäpäivää.

Nokkavaa tai ei, pakko niitä hakijoita on tällä hetkellä jotenkin seuloa. Itse ihan normaaliaikanakin valitsen kokemattomille hakijoille pennun itse, tai vähintään vahvasti suosittelen jotakin, joskus myös yksinkertaisesti kieltäydyn tiettyä pentua johonkin perheeseen myymästä jos epäilen että ei sinne istu. Ei ole mitään järkeä myydä pentueen rasavilliä ensimmäistä koiraansa etsivälle pikkulapsiperheelle, vaikka se olisikin kivan värinen ja perheen 5v kuopuksen mielestä vallattomuudessaan vastustamaton. Se ei pysy perheessä vuottakaan vaan etsii kohta uutta kotia.

Kun liikkeellä on paljon hakijoita, on joukossa myös paljon niitä aloittelijoita. Mutta en missään nimessä allekirjoita, että siinä olisi syy ja totuus, että vain ostajat ovat yksipuolisesti syyllisiä. Paljon myös ihan tavallisia kokeneita pennunostajia jää ilman koiraa, ja kasvattajilla on mahdollisuus nostaa rimaa. Ja kun rimaa on nostettu on taso äkkiä uusi normaali. Ja kaikki mikä jää vaatimusten alle, niin sille voi nauraa ja pyöritellä silmiä. Näin ei toki tee kaikki, mutta kyllä sen näkee koirayhteisöissä, miten ivataan jos ei osaa kontaktoida oikein, ja miten kannattaisi olla vähemmän tyhmä, ettei tuhlaa kasvattajien aikaa.

Itse omaan paljon kokemusta vaikeista isoista roduista, kisoistakin. Tiedän tasan mitä pitää sanoa, ja tehdä. Mutten ala ylimieliseksi ja kuvittele että tämä buumi tulee kestämään. Jokainen loukattu kyselijä varmasti muistaa kyllä kasvattajat, joilta pentubuumi vei arvostelukyvyn kommunikaatiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myyjän markkinat ovat tehneet kasvattajista omassa kuplassaan ehkä vähän nokkavia. Ikäänkuin maine menee julkkisten päähän, ”kaikki haluaa minulta jotain” - jotain samaa siinä miten ostajista on tullut kasvattajille välineitä omalle harrastukselle, ja aina enemmän ja enemmän hämärtynyt 1-2t oikeaa rahaa, joka vaihtaa omistajaa.

Ja siis tottakai jokainen valitsee mahdollisuuden koittaessa kivoimmat ostajat. Se on inhimillistä. Mutta tulee kovaa kyytiä sitten, jos tuleekin ostajan markkinat vielä joskus. Itse toivon, että lemmikkikupla puhkeaa, koska koiran hankinta on mennyt ilkeämieliseksi salatieteeksi, jossa vaatimukset aivan pilvissä.

 Valitettavasti nyt  korona-aikana on  ollut liikkellä todella paljon sellaisia ihmisä joilla ei ole hajuakaan mihin ovat ryhtymässä, mutta "nythän ois kiva ottaa koira kun etätyöt ja kaikkee".

Sellaisia jotka eivät ole etukäteen ottaneet rodusta yhtään selvää, ehkä nähneet naapurissa tai telkkarissa ja miellytti silmää. Sellaisia jotka kysyvät, kuinka pitkä palautusoikeus koiralla on jos se ei esim. opi sisäsiitstiksi tai vaativat kasvattajalta hyvitystä kun luovutusikäinen pentu ensitöikseen pissii olkkarin matolle tai muutamaa viikkoa myöhemmin järsii emännän parhaat bilebootsit rikki. Tai puolen vuoden kohdalla vaativat rahojaan takaisin kun murkkuikäinen pentu näykkii ja komentaa, onhan se selvästi luonnevikainen.

Moni kasvattaja ei tällä hetkellä myy pentuja kuin tutuille tai ei ainakaan ensimmäisen koiran hankkijoille, jotkut ovat ottaneet kennelin sivuilta yhteystiedot pois. Harva ilmoittaa missään julkisesti että pentuja on tulossa, koska sen seurauksena sähköpostilaatikko on hetkessä ääriään myöten täynnä ja puhelin pirisee yötäpäivää.

Nokkavaa tai ei, pakko niitä hakijoita on tällä hetkellä jotenkin seuloa. Itse ihan normaaliaikanakin valitsen kokemattomille hakijoille pennun itse, tai vähintään vahvasti suosittelen jotakin, joskus myös yksinkertaisesti kieltäydyn tiettyä pentua johonkin perheeseen myymästä jos epäilen että ei sinne istu. Ei ole mitään järkeä myydä pentueen rasavilliä ensimmäistä koiraansa etsivälle pikkulapsiperheelle, vaikka se olisikin kivan värinen ja perheen 5v kuopuksen mielestä vallattomuudessaan vastustamaton. Se ei pysy perheessä vuottakaan vaan etsii kohta uutta kotia.

Kun liikkeellä on paljon hakijoita, on joukossa myös paljon niitä aloittelijoita. Mutta en missään nimessä allekirjoita, että siinä olisi syy ja totuus, että vain ostajat ovat yksipuolisesti syyllisiä. Paljon myös ihan tavallisia kokeneita pennunostajia jää ilman koiraa, ja kasvattajilla on mahdollisuus nostaa rimaa. Ja kun rimaa on nostettu on taso äkkiä uusi normaali. Ja kaikki mikä jää vaatimusten alle, niin sille voi nauraa ja pyöritellä silmiä. Näin ei toki tee kaikki, mutta kyllä sen näkee koirayhteisöissä, miten ivataan jos ei osaa kontaktoida oikein, ja miten kannattaisi olla vähemmän tyhmä, ettei tuhlaa kasvattajien aikaa.

Itse omaan paljon kokemusta vaikeista isoista roduista, kisoistakin. Tiedän tasan mitä pitää sanoa, ja tehdä. Mutten ala ylimieliseksi ja kuvittele että tämä buumi tulee kestämään. Jokainen loukattu kyselijä varmasti muistaa kyllä kasvattajat, joilta pentubuumi vei arvostelukyvyn kommunikaatiossa.

Suurin osa vastuullisista kasvattajista toivoo buumin loppuvan mahdollisimman pian. Tietyt, "tavanomaiset epäillyt", toki ovat pistäneet rahoiksi ja varmaan toivovat että se jatkuu mahdollisimman pitkään.

Ei kai sen koirankaan täydellinen tarvitse olla. Kantsii miettiä ulkonäkö seikkojen lisäksi paljon vaatii liikuntaa ja koulutusta (monille toimii namupalat) sietääkö haukkuherkkää vai pitääkö olla äänetön koira, onko ärhäkkä tai jopa taipumusta agressiivisuuteen. Vähän niinkuin puoliso, yritetään hankkia halutuilla ominaisuuksilla, yritetään kouluttaa hyväkäytöksiseksi ja itselle sopivaksi, jos koulutus ei onnistu pidetään pitovaikeuksien kera tai laitetaan kiertoon.

Umpirehellinen myyjä kirjoitti:

Tästä sen huomaa, kun alkaa olla monopoli markkinat, on aika ostajien vähän boikotoida. Myyjän tehtävä on myydä juuri kuvauksen mukainen tuote, ilman huijauksia ja koiraa ostaessa ostajan kannattaa lukaista mikä rotu sopii parhaiten. Huvittavia myös nämä ensi koiran ostajat, jotka heti palauttavat koiran, jos matolle lirahtaa.

Ei koira, edes rotukoira, ole mikään tuote vaan eläin.

Minulla on ollut 4 russelia, ja 30 vuoden kokemus tästä rodusta. Kaikki koirani ovat olleet ruskea-valkoisia.

Eli jos nyt toivon jälleen ruskea-valkoista, en välitä koirasta, enkä sen terveydestä, en myöskään tunne rotua ja se vaatimuksia. Koko 30 vuoden kokemus nollaantui juuri, koska toivoin tiettyä väriä?

En ole kasvattaja ja koira on lemmikki sekä perheenjäsen, ei näyttelyeläin itselleni.