Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eikö koiranpennun väriä saa valita?
Tulevaisuudessa on tarkoitus hankkia koira perheeseen. Rodulla on useita eri värejä, joista 3 on meidän mieleen, muut ei. Nyt kuitenkin selvisi, että kasvattajat suhtautuvat ylimielisesti väritoiveisiin, että pennun hankkijan pitäisi olla tyytyväinen siihen minkä KASVATTAJA meille päättää? Minkä ihmeen takia roduille on sitten jalostettu niin monta eri väriä ja on "sallittuja" ja epäsallittuja värejä, jos niistä ei saa olla mielipiteitä? Miksi koiranäyttelyitäkään pidetään jos ulkonäkö ei saa olla kriteeri?
Tottakai meille prioriteetti 1. on koiran terveys ja luonne, mutta kyllä se väri silti vaikuttaa. Rakastumme varmasti uuteen perheenjäseneen turkinväristä riippumatta, mutta miksi pitäisi ottaa itselle epämieluisan värinen pentu, joka kuitenkin on perheenjäsenenä seuraavat 10+ vuotta. Kyseessä on puhtaasti seurakoira.
Pentu maksaa kuitenkin sen +-2000e, joten haluaisimme kyllä valita meille mieleisen, eikä vaan tyytyä siihen minkä joku muu kokee meille sopivaksi.
Kommentit (1021)
Vierailija kirjoitti:
Täällä monet kritisoivat sitä, että koiria valitaan värin ja ulkonäköseikkojen perusteella. Mitä jos otetaan askel taaksepäin ja puhutaan rodusta?
Miten teet loppujenlopuksi päätöksen siitä, minkä rotuisen koiran haluat?
Ensin toki mietitään koiran muita ominaisuuksia. Koko, liikunnan tarve, rodun luonne, turkin hoidon tarve, käyttötarkoitus jne.
On kuitenkin rotuja joilla nuo kriteerit suurimmalta osin täsmäävät. Jos sinulla on harkinnassa vaikka 3 rotua, jonka edustajilla on samat ominaisuudet, mikä on se aisa, mikä saa sinut taipumaan yhden tietyn rodun puolelle?
Olisikos se ulkonäkö?
Rakastan koiria, mutta ihan suoraan sanottuna, jotkut rodut ovat omaan silmääni rumia.
Eli jos valitsen rodun samat ominaisuudet omaavista koirista sen perusteella, mikä miellyttää silmääni eniten, onko se ok?
Jos on, niin miksi sen jälkeen yksilön valitseminen ulkoisten seikkojen takia ei olisi ok?
Missä menee raja?
Tämä. Tein sen koiravalintatestin ja sieltä osa sopivista oli ihan hirvittävän rumia rotuja. Juu ei kiitos. Itselleni esteetikka on tärkeä asia MUIDEN OMINAISUUKSIEN ohella. Koskee puolisoa, kotia, koiraa, autoa, vaatteita, puutarhaa.
En ota koiraa, jolla on pitkä selkä, lyhyt kuono tai lyhyet jalat. Enkä ota koiraa, jonka turkki näyttää sotkuiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti kun ostaja on valinnut juuri tietyn rodun, niin hän ei halua mitä tahansa koiraa, vaan juuri "tietynlaisen"..... Silloin hän myös etsii pennun joka vastaa odotuksia.. Sitten ääripäässä on ihminen joka haluaa koiran.,muttei välitä sen koosta, luonteeesta, turkista pätkääkään kuhan on koira... No näistä ääripäistä valitsisin kriittisemmän ostajan...... Jos olisin kasvattaja.....
Jos koiralle eo ole mitään väliä, ne haetaan vaan pentutehtaalta. Jos kunnon kasvattajaan on yhteydessä, niin eiköhän sitä rotua ole mietitty tarkemmin.
En jaksa enää edes lukea kaikkia sivuja, mutta VIELÄKÖ TE JANKKAATTE tästä.
Jaaha. Ja mistäs löytyy se superasiantuntija joka kertoo koiran luonteen ja terveyden vuoden, kahden ja viiden päästä? Sinä tietysti osaat. Kasvattajilla on usein noussut se ja aamukeltaisena päähän. Kuvittelevat itsestään aivan liikoja. Jos kasvattaja alkaa sanelemaan minkälaisen pennun minä voin vapaista pennuista valita niin tasan jää ilman minun rahojani. Aika on nyt valitettavasti sellainen, että on myyjän markkinat. Kohta tilanne taas muuttuu ja pennuilla rahastajille jää monta suuta ruokittavaksi.
Kerran Vaasassa silloin opiskellut tyttö myi sakemannin pentuja kuselta haisevasta opiskelija asunnosta. Vastasin myynti-ilmoitukseen ja sovittiin hinta silloinen 2500mk. 200km matkan jälkeen ihastuimme yhteen pennuista ja tyttö ajatteli vedättä 3000mk juuri siitä pennusta. Lähdimme muka syömään ja jätimme tytön pentuineen haisevaan läävään. Periaatteenkaan takia emme maksaneet extraa juuri siitä pennusta. Tyttö soitteli perään ja polki hintaa. Turhaan.
Nyt meillä on kaksi ihanaa bichonin teinityttöä. Ylläri, valkoisia kun halusimme valkoisia ja kasvattajat antoivat valita valkoisista valkoisia. Kumoikaan tytöistä ei ole rahakiimaiselta itseän täynnä olevalta oikeasta kennelkasvattajalta. Ovat tavallisista perheistä joissa koira on perheenjäsen, ei rahasampo. Kennelkasvatus pitäisi lailla kieltää. Samoin kun kennelliiton rahastaminen yhteistyössä rahakiimaisten kanssa. Onneksi tulee valtion koirarekisteri ja kennelliiton rahastus vähenee.
Montako puolisoehdokasta sai kenkää parin kk päästä kun luonne ei ollutkaan sun makuusi? Se puolisokanditaatti kun on helppo heivata talvipakkaseen. Koiran pennusta ei tiedä mitään muuta kun iän, sukupuolen ja sen hetkisen värin. Luonteesta ei tiedä mitään, edes se kaiken tietävä ja osaava jumalankin yläpuolella oleva kasvattaja. Siispä valinnan kriteeri voi olla vain sukupuolen lisäksi se pinnallinen ulkonäkö. Minulle esim rodulla ei ole mitään väliä kunhan se näyttää tietyltä. En ole tosin vielä löytänyt haluamaani ulkonäköä kun yhdestä tietystä rodusta. Koskee myös puolisoni valintaa. Luonnollisesti hänkin on tietyn sukupuolinen ja ehdottomasti tietystä rodusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa enää edes lukea kaikkia sivuja, mutta VIELÄKÖ TE JANKKAATTE tästä.
Jaha. Keskustelupalstalla ei saa enää keskustella. Ihmiset varmasti vaihtuneet täälläkin moneen kertaan ja aina välillä joku tuo taas uutta näkökulmaa esille. On se kumma kun tällaisesta pitää valittaa. En näe tässä mitään pahaa, koska pääpiirteittäin keskustelu on kyllä pysynyt ihan asiallisena. Selvästi näkee, että tämä jakaa ihmisiä. Omasta mielestäni mielenkiintoista.
Väriä ei saa valita koska koirille olisi silloin kovin vaikea löytää perhettä. Ei-suositun värisille varsinkaan. Kun väriä ei saa valita niin pennun varanneet ottavat sen koska vaikka väri olisi mikä, tietävät he, että tuskin seuraavakaam varaus olisi omaa lempivärit. Ei kannata varata sen rotuista koiraa, jonka ulkonäöstä ei mahdollisesti pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä monet kritisoivat sitä, että koiria valitaan värin ja ulkonäköseikkojen perusteella. Mitä jos otetaan askel taaksepäin ja puhutaan rodusta?
Miten teet loppujenlopuksi päätöksen siitä, minkä rotuisen koiran haluat?
Ensin toki mietitään koiran muita ominaisuuksia. Koko, liikunnan tarve, rodun luonne, turkin hoidon tarve, käyttötarkoitus jne.
On kuitenkin rotuja joilla nuo kriteerit suurimmalta osin täsmäävät. Jos sinulla on harkinnassa vaikka 3 rotua, jonka edustajilla on samat ominaisuudet, mikä on se aisa, mikä saa sinut taipumaan yhden tietyn rodun puolelle?
Olisikos se ulkonäkö?
Rakastan koiria, mutta ihan suoraan sanottuna, jotkut rodut ovat omaan silmääni rumia.
Eli jos valitsen rodun samat ominaisuudet omaavista koirista sen perusteella, mikä miellyttää silmääni eniten, onko se ok?
Jos on, niin miksi sen jälkeen yksilön valitseminen ulkoisten seikkojen takia ei olisi ok?
Missä menee raja?
Minulla on ykköskriteerinä se, että koira ajaa kaikki vieraat ihmiset pois ympäriltäni.
Rumuus taitaa olla siinä hommassa vain plussaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hurttatietäjä kirjoitti:
Jos värillä on teille väliä, se kertoo kasvattajalle että motiivinne koiran ottamiseen ovat jotain muuta, kuin vain halu tarjota hyvä koti eläimelle :) Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta miksi ulkonäöllä on niin paljon merkitystä?
Ps. Suosittelen kasvattajan sijaan ottamaan kodin tarpeessa olevan kodinvaihtajan tai rescuekoiran. Tähän maailmantilanteeseen ei tarvita yhtään pentua lisää.
Millä perusteella? Miksi motiivi ei ole antaa sille tietyn väriselle koiralle hyvää kotia? Miten nämä ovat toisiaan poissulkevia? Vaikka asiaa kuinka vääntelee ja tiedetään, että koira on elävä olento kyseessä on silti edelleen (kallis) ostotapahtuma. Ostajalla on täysi oikeus arvioida mihin haluaa rahansa sijoittaa ja väri on yksi kriteeri siinä missä muutkin. Millä perusteella harrastukseen koiraa vailla olevalla on motiivina yhtään sen enempää tarjota hyvää kotia eläimelle? Itseään ja harrastustaanhan hänkin siinä samalla tavalla ensimmäisenä ajattelee, jos ei halua lemmikiksi sellaista joka ei täydellisesti tähän harrastukseen sovi. Samalla tavalla myös kodinvaihtajaan tai rescuekoiraankin tutustutaan ja mietitään sopiiko se juuri teille (oli syy mikä hyvänsä) eikä oteta vain sikaa säkissä, että ihan sama mitä sieltä tulee, koska onhan meillä täällä hyvä koti tarjolla.
Erittäin kummallisia johtopäätöksiä.
Täysin samaa mieltä. Lisään vielä, että jokaikisellä sivustolla on rescuekoirat kuvien kanssa tarjolla. Jos niitä otettaisiin puhtaasti vain halusta tarjota hyvä koti, ei kuvia tarvittaisi. Sieltä voisi lukea listasta luonteenpiirteitä ja saada sen näköisen koiran mikä sattuu tulemaan.
Ja vaikka moni täällä väittää, että koiran ulkonäöllä ei ole väliä, niin varmasti niilläkin rescuesivuilla kiinnittyy alitajuntaisesti huomio itselle miellyttävämpiin ulkonäköihin.
Niin tekee. Se ulkonäkö on yleensä ensimmäinen asia, joka kiinnittää huomion ja eikö se nyt ole ihan luonnollista? Käytännössä et siitä eläimestä kovin paljon pysty etukäteen muuta edes tietämään.
Siksipä ihmisten avioerot ovat yleisiä. Otetaan se, joka näyttää hyvältä, mutta jonka kanssa ei sovita yhteen. Pinnallisten ihmisten ongelmia.
Ikävä jos koet saaneesi ruman puolison ja pidät sitä jotenkin meriittinä. Itse kuulun siihen enemmistöön, joka on rakastunut puolisonsa ulkonäköön ja luonteeseen. Nämä kun ei poissulje toisiaan ja jokaisella on oma maku.
Hmmmm.. Outoa miten tuosta kommentista saa väännettyä oletuksen, että A) tuolla toisella kommentoijalla itsellään on puoliso, B) että kommentoija kertoisi millään tavalla puolisonsa ulkonäöstä mitään. Puolisosi voi olla pettynyt sinun luonteeseesi jos vääntelet hänen kommenttejaan yhtä vinoon :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väriä ei saa valita koska koirille olisi silloin kovin vaikea löytää perhettä. Ei-suositun värisille varsinkaan. Kun väriä ei saa valita niin pennun varanneet ottavat sen koska vaikka väri olisi mikä, tietävät he, että tuskin seuraavakaam varaus olisi omaa lempivärit. Ei kannata varata sen rotuista koiraa, jonka ulkonäöstä ei mahdollisesti pidä.
Myy halvemmalla niin sillähän niistä eroon pääsee. + tässä ketjussa on monet sanoneet että koira saa olla minkä näköinen tahansa, niin kyllä jokaiselle pennulle ottaja löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä monet kritisoivat sitä, että koiria valitaan värin ja ulkonäköseikkojen perusteella. Mitä jos otetaan askel taaksepäin ja puhutaan rodusta?
Miten teet loppujenlopuksi päätöksen siitä, minkä rotuisen koiran haluat?
Ensin toki mietitään koiran muita ominaisuuksia. Koko, liikunnan tarve, rodun luonne, turkin hoidon tarve, käyttötarkoitus jne.
On kuitenkin rotuja joilla nuo kriteerit suurimmalta osin täsmäävät. Jos sinulla on harkinnassa vaikka 3 rotua, jonka edustajilla on samat ominaisuudet, mikä on se aisa, mikä saa sinut taipumaan yhden tietyn rodun puolelle?
Olisikos se ulkonäkö?
Rakastan koiria, mutta ihan suoraan sanottuna, jotkut rodut ovat omaan silmääni rumia.
Eli jos valitsen rodun samat ominaisuudet omaavista koirista sen perusteella, mikä miellyttää silmääni eniten, onko se ok?
Jos on, niin miksi sen jälkeen yksilön valitseminen ulkoisten seikkojen takia ei olisi ok?
Missä menee raja?Minulla on ykköskriteerinä se, että koira ajaa kaikki vieraat ihmiset pois ympäriltäni.
Rumuus taitaa olla siinä hommassa vain plussaa :)
Jaahas jaahas, eli ulkonäkökriteeri! taidatkin olla pinnallinen ja täten joudat mustalle listalle. t.tämän ketjun kasvattajat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hurttatietäjä kirjoitti:
Jos värillä on teille väliä, se kertoo kasvattajalle että motiivinne koiran ottamiseen ovat jotain muuta, kuin vain halu tarjota hyvä koti eläimelle :) Ymmärrän kyllä pointtisi, mutta miksi ulkonäöllä on niin paljon merkitystä?
Ps. Suosittelen kasvattajan sijaan ottamaan kodin tarpeessa olevan kodinvaihtajan tai rescuekoiran. Tähän maailmantilanteeseen ei tarvita yhtään pentua lisää.
Millä perusteella? Miksi motiivi ei ole antaa sille tietyn väriselle koiralle hyvää kotia? Miten nämä ovat toisiaan poissulkevia? Vaikka asiaa kuinka vääntelee ja tiedetään, että koira on elävä olento kyseessä on silti edelleen (kallis) ostotapahtuma. Ostajalla on täysi oikeus arvioida mihin haluaa rahansa sijoittaa ja väri on yksi kriteeri siinä missä muutkin. Millä perusteella harrastukseen koiraa vailla olevalla on motiivina yhtään sen enempää tarjota hyvää kotia eläimelle? Itseään ja harrastustaanhan hänkin siinä samalla tavalla ensimmäisenä ajattelee, jos ei halua lemmikiksi sellaista joka ei täydellisesti tähän harrastukseen sovi. Samalla tavalla myös kodinvaihtajaan tai rescuekoiraankin tutustutaan ja mietitään sopiiko se juuri teille (oli syy mikä hyvänsä) eikä oteta vain sikaa säkissä, että ihan sama mitä sieltä tulee, koska onhan meillä täällä hyvä koti tarjolla.
Erittäin kummallisia johtopäätöksiä.
Täysin samaa mieltä. Lisään vielä, että jokaikisellä sivustolla on rescuekoirat kuvien kanssa tarjolla. Jos niitä otettaisiin puhtaasti vain halusta tarjota hyvä koti, ei kuvia tarvittaisi. Sieltä voisi lukea listasta luonteenpiirteitä ja saada sen näköisen koiran mikä sattuu tulemaan.
Ja vaikka moni täällä väittää, että koiran ulkonäöllä ei ole väliä, niin varmasti niilläkin rescuesivuilla kiinnittyy alitajuntaisesti huomio itselle miellyttävämpiin ulkonäköihin.
Vai saakohan niistä luonteenpiirteistäkään niin kranttuilla, ketjun ensimmäisillä sivuilla joku tiesi kertoa, että nirsoilu ei ole hyve. Todellinen koirafani ottaa minkä tahansa mitä koiraksi väitetään, tai minkä kasvattaja tai muu hänelle suo. Onhan tarjolla hyvä koti.
On korostettu, että ostajan ja pennun luonteiden pitää natsata yhteen. Ostaja ei voi valita dominoivaa koiraa, vaikka kuinka haluaisi, mikäli ostaja on pennulle periksiantava plösö.
Jokainen osaa olla ei-plösö suhteessa koiraan. Pitää vaan opetella, mitä ko. koira vaatii kasvaakseen tasapainoiseksi. Aivan turhaa jaarittelua koiranomistajan luonteen vaikutuksesta koiraan. Mutta yhden ehdon täytyy täyttyä: koiran omistajan täytyy tykätä koirista.
Vierailija kirjoitti:
Jaaha. Ja mistäs löytyy se superasiantuntija joka kertoo koiran luonteen ja terveyden vuoden, kahden ja viiden päästä?
Yksi pahimmista asioista on se, että koiraa hankkivat eivät viitsi tutustua edes perusasioihin. Ei, vaikka tässäkin ketjussa on niitä eteen heitelty. Opettele lukemaan ja hanki tietoa, niin saat vastauksen. Myös sen, että itse voit pennun luonteen huonolla kasvatuksella pilata, niinkuin mitä luultavammin teetkin, koska et viitsi hankkia tietoa mistään. Turhauttavaa tuollaiset, jotka haluavat koiran, mutta mitään ei viitsitä opiskella aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillekin kasvattaja valitsi pennun, mutta valitsi onneksi oikeanväsisen kun olin ensin perustellut miksi juuri tuo väri olisi meille mieluisa. Kyllä mielestäni pennun edun mukaista on sekin että ostaja pitää juuri hänestä.
Vierailija kirjoitti:
Väriä ei saa valita koska koirille olisi silloin kovin vaikea löytää perhettä. Ei-suositun värisille varsinkaan. Kun väriä ei saa valita niin pennun varanneet ottavat sen koska vaikka väri olisi mikä, tietävät he, että tuskin seuraavakaam varaus olisi omaa lempivärit. Ei kannata varata sen rotuista koiraa, jonka ulkonäöstä ei mahdollisesti pidä.
Tämä kommentti ei nyt ollut mikään kannanotto siihen saako toivoa tietyn väristä koiraa. Ihan vaan toteamus, että miksi sitä ei luultavammin pääse valkkaamaan. On yksi syy siihen miksen itse edes harkitse tiettyjä rotuja. On joitain värejä, joita en vain haluaisi, esim. Kokovalkoinen. Ei värinä huono, mutta no, turkin vähäinen likaantuminen näkyy nopeasti ja en halua karvojen ihan heti erottuvan tummissa vaatteissa. En olisi jaksanut mitään säätöä ja kasvattajien juoruamista jos varaisimme pennun ja peruisimmekin varauksen epämieluisan värin takia (olisihan se syy aika selvä varsinkin jos tiettyä väriä on oikein mennyt kyselemään...) Onneksi löytyi sopiva rotu, jossa vain ruskeita ja mustia värityksiä hieman vaihtelevin kuvioin. Sitten vaan ristittiin sormet, ettei turkin kuvio olisi hirvittävän epäsymmetrinen. Eihän kukaan toivo sysirumaa lastakaan vaikka varmasti (lähes aina) rakastaa vaikka sitten olinkin... koiran sukupuoli oli kyllä sellainen, missä en olisi joustanut yhtään jos ei oltaisi saatu toivomaamme. Se kuitenkin rajaa aika paljon käytöstä koirilla.
Osa koiranomistajista ilmeisesti ajattelee, olevansa koirattomien ihmisten yläpuolella, koska kokevat koiran kanssa olon jotenkin poikkeuksellisen haastavaksi ja kalliiksi.
Todellisuudessa jokainen vähänkään maalaisjärkeä omaava pärjää koiran kanssa oikein hyvin, eikä ne maksut ole sen kalliimpia kuin missään muussakaan harrastuksessa. Verrattuna esim. hevosharrastukseen koiran pitäminen on hyvinkin halpaa.
Mutta jollain kai se on itseään pönkitettävä. Vaikka sitten sillä, että ei ole kiinnostunut lemmikkinsä väristä.
Vierailija kirjoitti:
Osa koiranomistajista ilmeisesti ajattelee, olevansa koirattomien ihmisten yläpuolella, koska kokevat koiran kanssa olon jotenkin poikkeuksellisen haastavaksi ja kalliiksi.
Todellisuudessa jokainen vähänkään maalaisjärkeä omaava pärjää koiran kanssa oikein hyvin, eikä ne maksut ole sen kalliimpia kuin missään muussakaan harrastuksessa. Verrattuna esim. hevosharrastukseen koiran pitäminen on hyvinkin halpaa.
Mutta jollain kai se on itseään pönkitettävä. Vaikka sitten sillä, että ei ole kiinnostunut lemmikkinsä väristä.
Onko sinulta mahdollisesti jäänyt kaikki uutiset huomaamatta joissa on sattunut vanhinkoja naapurille, naapurin lapsille tai naapurin viattomalle koiralle? Sanat on sensattu.
Tiedättehän, että vääränrotuisista väärien omistajien kanssa tulee juuri niitä ongelmakoiria?
Vierailija kirjoitti:
Jokainen osaa olla ei-plösö suhteessa koiraan. Pitää vaan opetella, mitä ko. koira vaatii kasvaakseen tasapainoiseksi. Aivan turhaa jaarittelua koiranomistajan luonteen vaikutuksesta koiraan. Mutta yhden ehdon täytyy täyttyä: koiran omistajan täytyy tykätä koirista.
Eivät osaa. Se ei riitä, että tykkää. Tämän näkee melkein joka lenkillä.
Alue: Aihe vapaa
Tai sitten voi ottaa narttupennun ja ryhtyä kasvattajaksi. Sen jälkeen onkin aivan sallittua olla pinnallinen ja kiinnostunut esimerkiksi koiriensa väreistä.
Jokainen koirankasvattaja on ottanut joskus sen ensimmäisen pentunsa.