Miesten saamattomuus yhteydenpidossa
Olisi mukava kuulla näkökulmia miehiltä ja naisiltakin, joilla on kokemusta seuraavasta: nimittäin miesten saamattomuus yhteydenpidossa.
Olen sekä deittailusuhteissa että kaverimiesten kohdalla törmännyt samaan. Tällä hetkellä pohdintani liittyvät lähinnä kaverimiehiin, koska en jaksa deittailla. Ollaan kyllä ilahtuneita kun minä ehdotan jotain kivaa tekemistä. Olen ulospäinsuuntautunut ja kokelunhaluinen ja bongaan helposti uusia juttuja. Olen kyllä ehdottanut usein ihan tavallistakin tekemistä, kuten vaikka urheilu tai kahvittelu. Olen myös järjestänyt aika paljon juhlia tarjoiluineen, mutta viime aikoina on alkanut tökkiä. En jaksaisi aina olla se, joka järjestää ja kutsuu kun en itse koskaan ole se, jolle järjestetään ja joka kutsutaan.
En todellakaan odota, että mua varten järjestettäisiin joku kuumailmapalloajelu tai viiden ruokalajin illallinen. Ihan vaikka kyläily kera noutopizzan tai mun kutsuminen joskus mukaan jonkun kaveriporukan menoihin ilahduttaisi. Miesten on täytynyt huomata, että ihan perus kahvilatapaaminenkin on ilahduttanut mua. En varsinaisesti kaipaa mitään ihmeempää kuin juuri vaikkapa porukan kokoaminen kahvilaan, jossa jokainen maksaisi itse. Näillä miespuolisilla kavereilla tuntuu siis kyllä olevan menoja ja kavereita, joten kyse ei ole siitä, että he eivät tekisi mitään, jos minä en järjestä. Ja selvennettäköön vielä, että odottaisin tapaamista ehkä n. kerran kuussa, se riittäisi hyvin.
Nyt kun olen lakannut vaivautumasta, niin hiljaista on ollut. Jos musta ei ollenkaan pidettäisi, niin tuskin nämä tyypit olisivat vaivautuneet paikalle minun järjestämiinkään tapaamisiin (vai?) Mutta koskaan ei jakseta nähdä vaivaa mun eteen. Turhautta ja ärsyttää. Olisiko neuvoja tai näkökulmia asiaan?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen melko passiivinen yhteydenpitäjä miehiin ja usein tilanteessa, että toivoisin, että toinen antaa sen verran tilaa, että voisin itse olla yhteydenottaja. Yleensä tuntuu, että "en saa happea" ja vaikka kuinka siitä on ihan suoraan sanonutkin niin ei ehdi tulla tilannetta, että itse alkaisi kaivata toista. Hetki menee suoraan sanottuna helpottuneena, kun viestitys ja soittelu taukoaa (teen muutenkin välillä niin, että pidän puhelinta äänettömällä esim. koko illan). Sit kun tulee mieleen, että voisin kysellä kuulumisia niin puhelin on täynnä kyselyä mikä on ja voitko soittaa... Enkä sanoisi, että kyse on siitä ettei kiinnosta. Tai no pidemmän päälle siihen se menee, jos toinen ei anna tilaa.
Sitten jos mietin joitain kavereita niin on ollut aikoja, että aloite näkemiseen tai muuten soittelu on ollut yksipuolisesti esim. mun "vastuulla". Voihan noita tulkita niin, että toista ei kiinnosta, mut en silloinkaan kuitenkaan kokenut niin. Ja myöhemmin tilanne tasoittui. Ehkä kyse on osittain opitustakin tavasta?
Koitan nyt antaa happea olla muhun yhteydessä. Useampi kuukausi mennyt...
Ap
Niin no ei tuo ihan puhtaasti kavereihin päde. Ei ne useita kertoja päivässä kuitenkaan ikinä ole yhteydessä.
Ovat vain tottuneet, että otat aina ensin yhteyttä?
Ilmeisesti ovat. Mutta olen kyllä monta kertaa tuonut esiin, että haluaisin itsekin olla se, jota kutsutaan. Esim. jos ovat alkaneet kehittelemään jotain tapaamisideaa, olen aina innoissani kompannut. Mutta ideoita ei vaan ole jaksettu viedä käytäntöön... Mutta nyt siis en aio ehdottaa mitään. Voi olla, että menetän nämä kaverit. Mutta koska en tosiaan jaksa enää olla se, joka aina järkkää, olen päättänyt tämän riskin ottaa.
Ap
No on se aika yksipuolista jos ei mitään kuulu ellei itse ota yhteyttä. Itse ehkä kokeilisin kauanko menee jos minä en ota yhteyttä. Jos menee vuosi niin eipä siinä mitään ystävyyttä sitten ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidät yhteyttä, jos ketään ei kiinnosta?
No esim. näitä miehiä on kiinnostanut tavata lähestulkoon aina kun olen sitä ehdottanut. Itseäni on kiinnostanut, koska koen saavani miespuolisilta ihmisiltä kaivattua laajempaa näkökulmaa asioihin. Haluan ymmärtää ympäröivää maailmaa niin laajasti kuin mahdollista. Tämä ei onnistu, jos hengaan vain naisten kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No on se aika yksipuolista jos ei mitään kuulu ellei itse ota yhteyttä. Itse ehkä kokeilisin kauanko menee jos minä en ota yhteyttä. Jos menee vuosi niin eipä siinä mitään ystävyyttä sitten ollutkaan.
Joo, tätä nyt kokeilen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen melko passiivinen yhteydenpitäjä miehiin ja usein tilanteessa, että toivoisin, että toinen antaa sen verran tilaa, että voisin itse olla yhteydenottaja. Yleensä tuntuu, että "en saa happea" ja vaikka kuinka siitä on ihan suoraan sanonutkin niin ei ehdi tulla tilannetta, että itse alkaisi kaivata toista. Hetki menee suoraan sanottuna helpottuneena, kun viestitys ja soittelu taukoaa (teen muutenkin välillä niin, että pidän puhelinta äänettömällä esim. koko illan). Sit kun tulee mieleen, että voisin kysellä kuulumisia niin puhelin on täynnä kyselyä mikä on ja voitko soittaa... Enkä sanoisi, että kyse on siitä ettei kiinnosta. Tai no pidemmän päälle siihen se menee, jos toinen ei anna tilaa.
Sitten jos mietin joitain kavereita niin on ollut aikoja, että aloite näkemiseen tai muuten soittelu on ollut yksipuolisesti esim. mun "vastuulla". Voihan noita tulkita niin, että toista ei kiinnosta, mut en silloinkaan kuitenkaan kokenut niin. Ja myöhemmin tilanne tasoittui. Ehkä kyse on osittain opitustakin tavasta?
Koitan nyt antaa happea olla muhun yhteydessä. Useampi kuukausi mennyt...
Ap
Niin no ei tuo ihan puhtaasti kavereihin päde. Ei ne useita kertoja päivässä kuitenkaan ikinä ole yhteydessä.
Ovat vain tottuneet, että otat aina ensin yhteyttä?
Ilmeisesti ovat. Mutta olen kyllä monta kertaa tuonut esiin, että haluaisin itsekin olla se, jota kutsutaan. Esim. jos ovat alkaneet kehittelemään jotain tapaamisideaa, olen aina innoissani kompannut. Mutta ideoita ei vaan ole jaksettu viedä käytäntöön... Mutta nyt siis en aio ehdottaa mitään. Voi olla, että menetän nämä kaverit. Mutta koska en tosiaan jaksa enää olla se, joka aina järkkää, olen päättänyt tämän riskin ottaa.
Ap
Juu, ei kannata roikottaa, jos se alkaa siltä itsestä tuntua. On sitä aktiivisiakin ihmisiä olemassa. Paitsi ellei sitten Korona ole vaikuttanut? Toki siitäkin moni saa vaan hyvän syyn olla edes yhteyttä pitämättä, enkä itsekään sellaista katselisi.
Jos lohduttaa Ap., niin omasta kokemuksesta voin kertoa, etä ei tuo ole, mitenkään sukupuoleen sidottu juttu. On mietä -tuskin olen ainoa sinkku ja mies- joka on tottunu siihen, että minun odotetaan olean se, joka järjestää ja toeuttaa.
Aika kauan saisin odottaa, että joku sattuisi soittamaan vaikka vain kysyäkseen, etä miä minulle. Sen sijaan, että kun minulle joskus soitetaan niin tavataan pyytää tai odottaa voisnko tehdä siä tai tätä. Olen ollu myös hämmennyt joitain kertoaj kun olen kohdannu heitä, jotka selittävät. etteivät voi itse koska on tuo kumppani tai koska lapsi. Ihan hyviä tekosyitä.
Mutta käy se vähän turhauttavaksi olla sinkkua se, jonka aina olevan valmiina ja tekemään ja toimimaan, kun hei eihän sulla voi olla mitään, Huomenna pitäs siivottava ku ukko lähee poikien kans mesälle niin voik sä ulla jeesaa ikkunoiden pesussa. En mää ny ehdi ku pitää viedä lapsi hammaslääkäriin ja mieskin aikoo lähtee kattoo futisa pieariin niin kai sä voit käydä leikkaa meidän pihan nurtsin. Voisiks sää varaa siihen Peruna leffaan liput meille ku ollaan lasten kanssa menos ny kauppaa ku huomenna on kuopuksen synttärit. - Ja ukkokoko se lähi viemään auton pesuun, ku huoltsikalla oli kuulemma joku harjauspeesuarjous.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten on vaikea ymmärtää sitä, että mies ei kaipaa naisia kavereiksi. Miehet pitävät aina varanaista ja tälle pitää joskus heittää luita eli käydä kyläilemässä jos oikein erikseen kutsutaan. Mutta yksikään mies ei ota yhteyttä naiseen, joka ei kiinnosta. Se olisi täydellistä ajan hukkaa. Mies ottaa yhteyttä vain naiseen, jota haluaa panna. Muut kaveruusjutut haetaan toisilta miehiltä.
Ja aina kun palstalla tai missä vaan kyselee että voivatko mies ja nainen olla kavereita kun tällainen ja tällainen viritys että onko se kiinnostunut, niin kuorossa vastataan että kavereita vain olette äläkä kuvittelekaan että se olisi sinusta kiinnostunut muuten!
Jep. Ja nyt minä nimenomaan en kuvittele mitään. Jos ei kaikkina näinä vuosina ole koskaan ollut mitään lähentelyä, niin sitä tuskin on tulossakaan. Musta vain olisi kiva pitää ystäväpiirissäni sekä miehiä että naisia. Naisten kanssa ystävyys on ollut vastavuoroisempaa. Toisaalta mulla on ollut todella hauskaa ja ajatuksia avartavaa viettää aikaa miespuolisten kavereiden kanssa, joten en mielelläni heistä kokonaan luopuisi. Ja kuten jo todettu, nämä miehetkin ovat usein kiitelleet jälkeenpäin, että hauskaa oli (!)
Ap
Jos vuosia ollut niin sanoisin, että kyse on tuosta opitusta tavasta, siis tavallaan toteutatte niitä rooleja ystävyyssuhteessa mihin olette tottuneet. Ei kukaan lähde noihin mukaan vuosia jos ei huvittaisi. Sitä en osaa sanoa miten tuon kääntäisi toiseenkin suuntaan.
- edellinen
Kiitos. Näin vähän olen itsekin arvellut, että olen tahtomattani saanut maineen ihmisenä "joka aina järkkää". Mutta nyt siis olen ollut koko kesän järkkäämättä mitään - paitsi niille kavereille, joiden kanssa homma on ollut vastavuoroisempaa.
Ap
Jotkut vaan ei saa mitään aikaiseksi. Muutama kuukausi on niille lyhyt aika. Vuosi - pari menee ja alkavat kysellä, että mihin olet kadonnut...
Hyvä näkökulma. Ehkä olen vain hätähousu. Yksi kokonainen kesä on heille ehkä lyhyt aika. Saas nähdä muistavatko mut "jo" ensi kesänä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidät yhteyttä, jos ketään ei kiinnosta?
Av, hyvä paikka käyttää perjantai-ilta olemalla mahdollisimman ilkeä? Nautitko tästä?
Mut vinkkinä, "miksi ihmeessä jne..." olisi toiminut vielä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidät yhteyttä, jos ketään ei kiinnosta?
No esim. näitä miehiä on kiinnostanut tavata lähestulkoon aina kun olen sitä ehdottanut. Itseäni on kiinnostanut, koska koen saavani miespuolisilta ihmisiltä kaivattua laajempaa näkökulmaa asioihin. Haluan ymmärtää ympäröivää maailmaa niin laajasti kuin mahdollista. Tämä ei onnistu, jos hengaan vain naisten kanssa.
Ap
Todennäköisesti kohteliaisuudesta eivät ole kehdanneet kieltäytyä, jos itse eivät vastaavasti tee mitään aloitetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten on vaikea ymmärtää sitä, että mies ei kaipaa naisia kavereiksi. Miehet pitävät aina varanaista ja tälle pitää joskus heittää luita eli käydä kyläilemässä jos oikein erikseen kutsutaan. Mutta yksikään mies ei ota yhteyttä naiseen, joka ei kiinnosta. Se olisi täydellistä ajan hukkaa. Mies ottaa yhteyttä vain naiseen, jota haluaa panna. Muut kaveruusjutut haetaan toisilta miehiltä.
Ja aina kun palstalla tai missä vaan kyselee että voivatko mies ja nainen olla kavereita kun tällainen ja tällainen viritys että onko se kiinnostunut, niin kuorossa vastataan että kavereita vain olette äläkä kuvittelekaan että se olisi sinusta kiinnostunut muuten!
Jep. Ja nyt minä nimenomaan en kuvittele mitään. Jos ei kaikkina näinä vuosina ole koskaan ollut mitään lähentelyä, niin sitä tuskin on tulossakaan. Musta vain olisi kiva pitää ystäväpiirissäni sekä miehiä että naisia. Naisten kanssa ystävyys on ollut vastavuoroisempaa. Toisaalta mulla on ollut todella hauskaa ja ajatuksia avartavaa viettää aikaa miespuolisten kavereiden kanssa, joten en mielelläni heistä kokonaan luopuisi. Ja kuten jo todettu, nämä miehetkin ovat usein kiitelleet jälkeenpäin, että hauskaa oli (!)
Ap
Jos vuosia ollut niin sanoisin, että kyse on tuosta opitusta tavasta, siis tavallaan toteutatte niitä rooleja ystävyyssuhteessa mihin olette tottuneet. Ei kukaan lähde noihin mukaan vuosia jos ei huvittaisi. Sitä en osaa sanoa miten tuon kääntäisi toiseenkin suuntaan.
- edellinen
Kiitos. Näin vähän olen itsekin arvellut, että olen tahtomattani saanut maineen ihmisenä "joka aina järkkää". Mutta nyt siis olen ollut koko kesän järkkäämättä mitään - paitsi niille kavereille, joiden kanssa homma on ollut vastavuoroisempaa.
Ap
Jotkut vaan ei saa mitään aikaiseksi. Muutama kuukausi on niille lyhyt aika. Vuosi - pari menee ja alkavat kysellä, että mihin olet kadonnut...
Hyvä näkökulma. Ehkä olen vain hätähousu. Yksi kokonainen kesä on heille ehkä lyhyt aika. Saas nähdä muistavatko mut "jo" ensi kesänä.
Ap
No tiedäthän heidät, "Ei olla tavattu tai oltu missään tekemisissä kymmeneen vuoteen ja taas juttu jatkuu kuin ei olisi aikaa välissä ollutkaan!! <3 <3" ;) Eikä siinä mitään, voihan noihinkin kevyttä yhteyttä sit pitää jos viiden vuoden päästä huvittaakin, mutta sillä aikaa kannattaa keskittyä parempiin ihmissuhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Jos lohduttaa Ap., niin omasta kokemuksesta voin kertoa, etä ei tuo ole, mitenkään sukupuoleen sidottu juttu. On mietä -tuskin olen ainoa sinkku ja mies- joka on tottunu siihen, että minun odotetaan olean se, joka järjestää ja toeuttaa.
Aika kauan saisin odottaa, että joku sattuisi soittamaan vaikka vain kysyäkseen, etä miä minulle. Sen sijaan, että kun minulle joskus soitetaan niin tavataan pyytää tai odottaa voisnko tehdä siä tai tätä. Olen ollu myös hämmennyt joitain kertoaj kun olen kohdannu heitä, jotka selittävät. etteivät voi itse koska on tuo kumppani tai koska lapsi. Ihan hyviä tekosyitä.
Mutta käy se vähän turhauttavaksi olla sinkkua se, jonka aina olevan valmiina ja tekemään ja toimimaan, kun hei eihän sulla voi olla mitään, Huomenna pitäs siivottava ku ukko lähee poikien kans mesälle niin voik sä ulla jeesaa ikkunoiden pesussa. En mää ny ehdi ku pitää viedä lapsi hammaslääkäriin ja mieskin aikoo lähtee kattoo futisa pieariin niin kai sä voit käydä leikkaa meidän pihan nurtsin. Voisiks sää varaa siihen Peruna leffaan liput meille ku ollaan lasten kanssa menos ny kauppaa ku huomenna on kuopuksen synttärit. - Ja ukkokoko se lähi viemään auton pesuun, ku huoltsikalla oli kuulemma joku harjauspeesuarjous.
Nuo naisethan käyttävät sua hyväksi! Itse en tuollaiseen suostuisi ollenkaan.
Mun kaverimiehet eivät käytä mua mitenkään hyväksi ja tavatessamme ovat kyllä oikein hyvää seuraa. Mutta ovat vain niin saamarin passiivisia, että jättävät yhteydenpidon mulle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidät yhteyttä, jos ketään ei kiinnosta?
No esim. näitä miehiä on kiinnostanut tavata lähestulkoon aina kun olen sitä ehdottanut. Itseäni on kiinnostanut, koska koen saavani miespuolisilta ihmisiltä kaivattua laajempaa näkökulmaa asioihin. Haluan ymmärtää ympäröivää maailmaa niin laajasti kuin mahdollista. Tämä ei onnistu, jos hengaan vain naisten kanssa.
Ap
Todennäköisesti kohteliaisuudesta eivät ole kehdanneet kieltäytyä, jos itse eivät vastaavasti tee mitään aloitetta.
Kohteliaisuudesta vuodesta toiseen? Tapaamisissa on usein ollut oikein hauska tunnelma ja joskus jälkeenpäinkin on muisteltu naureskellen kuinka hauskaa olikaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten on vaikea ymmärtää sitä, että mies ei kaipaa naisia kavereiksi. Miehet pitävät aina varanaista ja tälle pitää joskus heittää luita eli käydä kyläilemässä jos oikein erikseen kutsutaan. Mutta yksikään mies ei ota yhteyttä naiseen, joka ei kiinnosta. Se olisi täydellistä ajan hukkaa. Mies ottaa yhteyttä vain naiseen, jota haluaa panna. Muut kaveruusjutut haetaan toisilta miehiltä.
Ja aina kun palstalla tai missä vaan kyselee että voivatko mies ja nainen olla kavereita kun tällainen ja tällainen viritys että onko se kiinnostunut, niin kuorossa vastataan että kavereita vain olette äläkä kuvittelekaan että se olisi sinusta kiinnostunut muuten!
Jep. Ja nyt minä nimenomaan en kuvittele mitään. Jos ei kaikkina näinä vuosina ole koskaan ollut mitään lähentelyä, niin sitä tuskin on tulossakaan. Musta vain olisi kiva pitää ystäväpiirissäni sekä miehiä että naisia. Naisten kanssa ystävyys on ollut vastavuoroisempaa. Toisaalta mulla on ollut todella hauskaa ja ajatuksia avartavaa viettää aikaa miespuolisten kavereiden kanssa, joten en mielelläni heistä kokonaan luopuisi. Ja kuten jo todettu, nämä miehetkin ovat usein kiitelleet jälkeenpäin, että hauskaa oli (!)
Ap
Jos vuosia ollut niin sanoisin, että kyse on tuosta opitusta tavasta, siis tavallaan toteutatte niitä rooleja ystävyyssuhteessa mihin olette tottuneet. Ei kukaan lähde noihin mukaan vuosia jos ei huvittaisi. Sitä en osaa sanoa miten tuon kääntäisi toiseenkin suuntaan.
- edellinen
Kiitos. Näin vähän olen itsekin arvellut, että olen tahtomattani saanut maineen ihmisenä "joka aina järkkää". Mutta nyt siis olen ollut koko kesän järkkäämättä mitään - paitsi niille kavereille, joiden kanssa homma on ollut vastavuoroisempaa.
Ap
Jotkut vaan ei saa mitään aikaiseksi. Muutama kuukausi on niille lyhyt aika. Vuosi - pari menee ja alkavat kysellä, että mihin olet kadonnut...
Hyvä näkökulma. Ehkä olen vain hätähousu. Yksi kokonainen kesä on heille ehkä lyhyt aika. Saas nähdä muistavatko mut "jo" ensi kesänä.
Ap
No tiedäthän heidät, "Ei olla tavattu tai oltu missään tekemisissä kymmeneen vuoteen ja taas juttu jatkuu kuin ei olisi aikaa välissä ollutkaan!! <3 <3" ;) Eikä siinä mitään, voihan noihinkin kevyttä yhteyttä sit pitää jos viiden vuoden päästä huvittaakin, mutta sillä aikaa kannattaa keskittyä parempiin ihmissuhteisiin.
Touche. Näitä olen itsekin ihmetellyt. Miten syvällistä voi ystävyys olla, jos se heitetään välillä vuosiksi syrjään? Nykyään voi WhatsAppiailla halutessaan vaikka Australiaan ja kysellä kuulumisia vaikka joka päivä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pidät yhteyttä, jos ketään ei kiinnosta?
Av, hyvä paikka käyttää perjantai-ilta olemalla mahdollisimman ilkeä? Nautitko tästä?
Mut vinkkinä, "miksi ihmeessä jne..." olisi toiminut vielä paremmin.
:) Kiitos.
Ap
Kai heteromiehillä on parempaa tekemistä kuin olla naisen kanssa, joka ei pane. Esimerkiksi olla naisen kanssa, joka panee. Näin yksinkertaisia miehet voivat olla.
Vierailija kirjoitti:
Kai heteromiehillä on parempaa tekemistä kuin olla naisen kanssa, joka ei pane. Esimerkiksi olla naisen kanssa, joka panee. Näin yksinkertaisia miehet voivat olla.
Mutta kuitenkin jaksavat panematta olla kaverimiesten kanssa. MIksi en pääse samalle tasolle kaverimiesten kanssa, kun meidän välillämme ei ole kipinää?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lohduttaa Ap., niin omasta kokemuksesta voin kertoa, etä ei tuo ole, mitenkään sukupuoleen sidottu juttu. On mietä -tuskin olen ainoa sinkku ja mies- joka on tottunu siihen, että minun odotetaan olean se, joka järjestää ja toeuttaa.
Aika kauan saisin odottaa, että joku sattuisi soittamaan vaikka vain kysyäkseen, etä miä minulle. Sen sijaan, että kun minulle joskus soitetaan niin tavataan pyytää tai odottaa voisnko tehdä siä tai tätä. Olen ollu myös hämmennyt joitain kertoaj kun olen kohdannu heitä, jotka selittävät. etteivät voi itse koska on tuo kumppani tai koska lapsi. Ihan hyviä tekosyitä.
Mutta käy se vähän turhauttavaksi olla sinkkua se, jonka aina olevan valmiina ja tekemään ja toimimaan, kun hei eihän sulla voi olla mitään, Huomenna pitäs siivottava ku ukko lähee poikien kans mesälle niin voik sä ulla jeesaa ikkunoiden pesussa. En mää ny ehdi ku pitää viedä lapsi hammaslääkäriin ja mieskin aikoo lähtee kattoo futisa pieariin niin kai sä voit käydä leikkaa meidän pihan nurtsin. Voisiks sää varaa siihen Peruna leffaan liput meille ku ollaan lasten kanssa menos ny kauppaa ku huomenna on kuopuksen synttärit. - Ja ukkokoko se lähi viemään auton pesuun, ku huoltsikalla oli kuulemma joku harjauspeesuarjous.
Nuo naisethan käyttävät sua hyväksi! Itse en tuollaiseen suostuisi ollenkaan.
Mun kaverimiehet eivät käytä mua mitenkään hyväksi ja tavatessamme ovat kyllä oikein hyvää seuraa. Mutta ovat vain niin saamarin passiivisia, että jättävät yhteydenpidon mulle.
Ap
Jos k-miehenä haluat olla naisen kanssa kaveri niin sitä on välillä uhrauduttava. (kuullostipa ahattoman masentavalta) - Mutta joo. Osaan kyllä sanoa nykyisin myös ei. Mutta kun on melko monelle olen tullut vastanneeksi ei, niin ei sitten, niin se on merkinnyt, etteivät halua viettää kanssani aikaa muutoinkaan.
Onneksi minulla on myös sellaisia naispuolisia läheisiä ystäviä -ei monaa mutta niin paljon, että voin sanoa olevan,- joiden kanssa "suhteemme" koen olevan vastavuoroisempi.
Turhauttaa vain se, että huomaan aina "päätyväni" korkeintaan ystäväksi en siksi mieheksi, jonka kanssa nainen olisi ollut halukas suunnillen yhtä paljon kuin minä hänen kanssa asettua parisuheeseen.
En tietenkään ajattele tai ole ajatellut jokaista naista kumppaniehdokkaan, vaan olen yrittäny tututua heistä jokaiseen avoimesti ja ennakkoluulottomasti ja antaen ajan näyttää, miten tai kuinka "suhteemme" kehittyy. - Jos nyt kehittyy yhtään miksikään.
Olen senkin oppinut, että kun nainen sanoo, että "Emmekö kaikesta huolimatta voisi olla vain ystäviä (tms). niin useimmille tuo on vain kaunis tapa sanoa hyvästit. - Toki tämäkin parempi ja huomaavaisempi apa kuin hävitä ja kadota sanomatta sanaakaan. Onko se oikeasti niin vaikea laittaa vaikka tekstiviesti, jollei kasvokkain halua sanoa hyvästejä
Nä kaverimiehet kuitenkin tapaavat muita ystäviään ja järjestävät muiden kanssa illanistujaisia? Kaunistelematta sanoisin, ettei heitä kiinnosta sinun seura.
Seurailen vähän samanlaista tilannetta etänä. Miehelläni on laaja ystäväpiiri (kaikki miehiä, tutustuivat saman harrastuksen kautta), on sinkkua ja seurustelevaa. Tapaamisia on eri kokoonpanoilla, joskus miehet keskenään, joskus kumppanit mukana ja kaikkea tältä väliltä.
Ryhmään on nyt vuosia pyrkinyt yksi nainen mukaan. Aikoja sitten seurusteli yhden miehen kanssa muutaman kuukauden, mutta ero oli rumaa jälkeä. Tämän jälkeen nainen on kuitenkin yrittänyt olla aktiivisesti yhteydessä kaikkien ryhmän jäsenten kanssa, pyydellen milloin kahville, kylään, leffaan jne. Perusti heille myös uuden whatsapp-ryhmän, sillä ei kuulunut porukan alkuperäiseen ryhmään (mikä on edelleen käytössä). Joskus joku lähtee häntä näkemään, suurin osa ei. Muutaman kerran on kutsunut itse itsensä illanviettoon.
En itse vain käsitä tuota toimintaa. En ole hänen kanssaan montaa sanaa vaihtanut, kun omien sanojensa mukaan "tulee niiiiin paljon paremmin miesten kanssa toimeen". Hänelle ei siis meidän muiden naisten seura ole ikinä kelvannut.
Ap:n tilanne (ei toivon mukaan) ole samanlainen. Sanoisin että jätä itse ottamatta yhteyttä ja katso mitä tapahtuu. Kaikki eivät jaksa edes joka kuukausi nähdä ystäviään, varsinkin jos elämässä on paljon muita menoja. Jos kaverimiehistä ei kuulu mitään niin tiedät, etteivät he oikeasti pidä sinua kaverina. Jos taas yhteydenotto tulee, niin seurasi kiinnostaa edelleen!
En usko että seurassasi on mitään vikaa, ap. Eikä varmaan järkkäämissäsi jutuissa. Miehet kertakaikkiaan ovat tuollaisia. Ainakin suomalaiset heteromiehet.
Minulla on ollut miehiä, on veljiä, on isä, on sukulaismiehet, naapurit, työkaverit jne. Niitähän ei keskimäärin tahdo saada omassa parisuhteessakaan edes kerran vuoteen järkkäämään jotain kivaa sille omalle puolisolleen tämän synttäri-iltana.
On tosi kaukana suomalaisesta arjesta ja sen realiteeteista nämä tv:n ja elokuvien romanttiset huomioijat. Eipä se taannoinen Teboilin Diamond-öljymainos kaukana totuudesta ollut.
Jos sinä haluat näitä miehiä nähdä, se vain onnistuu - kun järjestät. Minun oma, rakas ja rakastava isäni soittaisi mulle ehkä joulupäivänä ja pääsiäisenä jos en itse pitäisi yhteyttä. Kävisi ehkä kerran kesässä. Synttäriäni ei ole muistanut edes lapsena.
Sama veljien kanssa ja mikä ikävintä, sama oman mieheni kanssa. Kun ne ei vaan muista päiviä, kun ei osaa, ei ole tottunut eikä varmaan tarpeeksi kiinnosta. Kun se välittäminen näytetään muutoin. Tai välitetään siellä omassa mielessä :D
Ja varmasti minä olen aina naisena tyttärenä siskona jne se, joka huomioin ja järkkään, soitan, kutsun, tarjoilen... Ja samaa se on kaikkialla. Ystävättärilläni työkavereilla jne suunnilleen samat speksit. Ainakin näin 40+ heteromiesten suhteen.
Niiltä ei kannata odottaa tuommoista kaikkea mitä itselle on helppoa ja tärkeää. Se että ne on jäyhiä ja osaamattomia näissä ei silti tarkoita etteikö ne välitä ja puolisoina, isinä, pappoina ja veljinä myös rakasta.
He vaan eivät osaa eivätkä opettele. Kun ovat tottuneet että se "hameväki" hoitaa nämä tämmöset sosiaaliset kuviot. Näinkin heidän elämänsä sujuu.
Itselleni ollut rankka tie hyväksyä että parisuhteessakaan ei saa ikinä hemmottelua. Mutta kun se miestyyppi, josta tykkään on tuommonen karumpi. Siinä on puolensa.
Miksi pidät yhteyttä, jos ketään ei kiinnosta?