Miesten saamattomuus yhteydenpidossa
Olisi mukava kuulla näkökulmia miehiltä ja naisiltakin, joilla on kokemusta seuraavasta: nimittäin miesten saamattomuus yhteydenpidossa.
Olen sekä deittailusuhteissa että kaverimiesten kohdalla törmännyt samaan. Tällä hetkellä pohdintani liittyvät lähinnä kaverimiehiin, koska en jaksa deittailla. Ollaan kyllä ilahtuneita kun minä ehdotan jotain kivaa tekemistä. Olen ulospäinsuuntautunut ja kokelunhaluinen ja bongaan helposti uusia juttuja. Olen kyllä ehdottanut usein ihan tavallistakin tekemistä, kuten vaikka urheilu tai kahvittelu. Olen myös järjestänyt aika paljon juhlia tarjoiluineen, mutta viime aikoina on alkanut tökkiä. En jaksaisi aina olla se, joka järjestää ja kutsuu kun en itse koskaan ole se, jolle järjestetään ja joka kutsutaan.
En todellakaan odota, että mua varten järjestettäisiin joku kuumailmapalloajelu tai viiden ruokalajin illallinen. Ihan vaikka kyläily kera noutopizzan tai mun kutsuminen joskus mukaan jonkun kaveriporukan menoihin ilahduttaisi. Miesten on täytynyt huomata, että ihan perus kahvilatapaaminenkin on ilahduttanut mua. En varsinaisesti kaipaa mitään ihmeempää kuin juuri vaikkapa porukan kokoaminen kahvilaan, jossa jokainen maksaisi itse. Näillä miespuolisilla kavereilla tuntuu siis kyllä olevan menoja ja kavereita, joten kyse ei ole siitä, että he eivät tekisi mitään, jos minä en järjestä. Ja selvennettäköön vielä, että odottaisin tapaamista ehkä n. kerran kuussa, se riittäisi hyvin.
Nyt kun olen lakannut vaivautumasta, niin hiljaista on ollut. Jos musta ei ollenkaan pidettäisi, niin tuskin nämä tyypit olisivat vaivautuneet paikalle minun järjestämiinkään tapaamisiin (vai?) Mutta koskaan ei jakseta nähdä vaivaa mun eteen. Turhautta ja ärsyttää. Olisiko neuvoja tai näkökulmia asiaan?
Kommentit (46)
Sit jos kamumies tekee noin niin nainen kokee sen iskuyrityksenä. "Mitä sä oikein kuvittelet?" jne plaa plaa.
Kiitos näkökulmasta. Nämä kaverimiehet, joihin viittaan, ovat kyllä vuosia vaivautuneet järkkäämiini tapaamisiin ja juhliin, vaikka koskaan ei olla pantu. Jälkeenpäin vielä kiitelleet, että hauskaa oli. Tämä siis ei selitä asiaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on puolestaan päinvastainen kokemus. Kaikenlaista yritän aina järkätä, mutta kaverinaisilla on aina jäätävä kiire ja sopivaa ajankohtaa ei ole löytynyt yli kolmeen vuoteen.
Olen pahoillani puolestasi. Vieläkö kuitenkin jatkat yhteydenpitoa heihin? Oletko varma, että yhteydenpitoon suhtaudutaan molemminpuolin kaverillisena?
Ap
Mulla taas lasten isä ei pidä mitään yhteyttä eikä huolehdi että lapset pitäisivät minuun yhteyttä kun tällä hetkellä asuvat isällään. Lähes kaikki yhteydenpito on minun varassani vaikka minusta luontevinta olisi että heiltä päin pidetään yhteyttä koska minä asun yksin ja lasten isä taas uuden puolisonsa ja lasten kanssa joten heillä enemmän hetkiä, jolloin ei yhteydenpito sovi. Minulle sopii milloin vain. Olen jopa ehdottanut säännöllisiä aikoja, milloin soittaisivat videopuhelun ja milloin tavataan mutta ei vaan toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on puolestaan päinvastainen kokemus. Kaikenlaista yritän aina järkätä, mutta kaverinaisilla on aina jäätävä kiire ja sopivaa ajankohtaa ei ole löytynyt yli kolmeen vuoteen.
Olen pahoillani puolestasi. Vieläkö kuitenkin jatkat yhteydenpitoa heihin? Oletko varma, että yhteydenpitoon suhtaudutaan molemminpuolin kaverillisena?
Ap
Jatkan tietysti yhteydenpitoa. Ei kai sille voi mitään, että elämässä tulee kiireisiä jaksoja.
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas lasten isä ei pidä mitään yhteyttä eikä huolehdi että lapset pitäisivät minuun yhteyttä kun tällä hetkellä asuvat isällään. Lähes kaikki yhteydenpito on minun varassani vaikka minusta luontevinta olisi että heiltä päin pidetään yhteyttä koska minä asun yksin ja lasten isä taas uuden puolisonsa ja lasten kanssa joten heillä enemmän hetkiä, jolloin ei yhteydenpito sovi. Minulle sopii milloin vain. Olen jopa ehdottanut säännöllisiä aikoja, milloin soittaisivat videopuhelun ja milloin tavataan mutta ei vaan toimi.
Eivätkö he siis suostu videopuheluihin? He ilmeisesti ovat tottuneet siihen, että sinä lopulta otat yhteyttä, jos heistä ei kuulu. Itsekästä ja laiskaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas lasten isä ei pidä mitään yhteyttä eikä huolehdi että lapset pitäisivät minuun yhteyttä kun tällä hetkellä asuvat isällään. Lähes kaikki yhteydenpito on minun varassani vaikka minusta luontevinta olisi että heiltä päin pidetään yhteyttä koska minä asun yksin ja lasten isä taas uuden puolisonsa ja lasten kanssa joten heillä enemmän hetkiä, jolloin ei yhteydenpito sovi. Minulle sopii milloin vain. Olen jopa ehdottanut säännöllisiä aikoja, milloin soittaisivat videopuhelun ja milloin tavataan mutta ei vaan toimi.
Kyllä se tatuoitu naama, kilometrin pituinen maksuhäiriömerkintärekisteri sekä jatkuva linnassa istuminen vaan kertovat jotain :(
Vierailija kirjoitti:
Kiitos näkökulmasta. Nämä kaverimiehet, joihin viittaan, ovat kyllä vuosia vaivautuneet järkkäämiini tapaamisiin ja juhliin, vaikka koskaan ei olla pantu. Jälkeenpäin vielä kiitelleet, että hauskaa oli. Tämä siis ei selitä asiaa.
Ap
Tai juuri selittää. "ehkä tällä kertaa"
Mutta on minullakin kaverinaisia, joita ei saa koskaan minnekään ellei idea ole heidän
Naisten on vaikea ymmärtää sitä, että mies ei kaipaa naisia kavereiksi. Miehet pitävät aina varanaista ja tälle pitää joskus heittää luita eli käydä kyläilemässä jos oikein erikseen kutsutaan. Mutta yksikään mies ei ota yhteyttä naiseen, joka ei kiinnosta. Se olisi täydellistä ajan hukkaa. Mies ottaa yhteyttä vain naiseen, jota haluaa panna. Muut kaveruusjutut haetaan toisilta miehiltä.
Vierailija kirjoitti:
Naisten on vaikea ymmärtää sitä, että mies ei kaipaa naisia kavereiksi. Miehet pitävät aina varanaista ja tälle pitää joskus heittää luita eli käydä kyläilemässä jos oikein erikseen kutsutaan. Mutta yksikään mies ei ota yhteyttä naiseen, joka ei kiinnosta. Se olisi täydellistä ajan hukkaa. Mies ottaa yhteyttä vain naiseen, jota haluaa panna. Muut kaveruusjutut haetaan toisilta miehiltä.
Kiitos rehellisestä näkökulmasta. Kuvittelin että meillä oli hauskaa yhdessä ilman seksiäkin, ja että ihan vain ihmisenä olisin yhteydenpidon arvoinen, mutta näin ei ilmeisesti ole. Haluaisin olla kaveri siinä missä ne toiset miehetkin, joiden kanssa vaivaudutaan sopimaan tapaamisia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Naisten on vaikea ymmärtää sitä, että mies ei kaipaa naisia kavereiksi. Miehet pitävät aina varanaista ja tälle pitää joskus heittää luita eli käydä kyläilemässä jos oikein erikseen kutsutaan. Mutta yksikään mies ei ota yhteyttä naiseen, joka ei kiinnosta. Se olisi täydellistä ajan hukkaa. Mies ottaa yhteyttä vain naiseen, jota haluaa panna. Muut kaveruusjutut haetaan toisilta miehiltä.
Ja aina kun palstalla tai missä vaan kyselee että voivatko mies ja nainen olla kavereita kun tällainen ja tällainen viritys että onko se kiinnostunut, niin kuorossa vastataan että kavereita vain olette äläkä kuvittelekaan että se olisi sinusta kiinnostunut muuten!
Itse olen melko passiivinen yhteydenpitäjä miehiin ja usein tilanteessa, että toivoisin, että toinen antaa sen verran tilaa, että voisin itse olla yhteydenottaja. Yleensä tuntuu, että "en saa happea" ja vaikka kuinka siitä on ihan suoraan sanonutkin niin ei ehdi tulla tilannetta, että itse alkaisi kaivata toista. Hetki menee suoraan sanottuna helpottuneena, kun viestitys ja soittelu taukoaa (teen muutenkin välillä niin, että pidän puhelinta äänettömällä esim. koko illan). Sit kun tulee mieleen, että voisin kysellä kuulumisia niin puhelin on täynnä kyselyä mikä on ja voitko soittaa... Enkä sanoisi, että kyse on siitä ettei kiinnosta. Tai no pidemmän päälle siihen se menee, jos toinen ei anna tilaa.
Sitten jos mietin joitain kavereita niin on ollut aikoja, että aloite näkemiseen tai muuten soittelu on ollut yksipuolisesti esim. mun "vastuulla". Voihan noita tulkita niin, että toista ei kiinnosta, mut en silloinkaan kuitenkaan kokenut niin. Ja myöhemmin tilanne tasoittui. Ehkä kyse on osittain opitustakin tavasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten on vaikea ymmärtää sitä, että mies ei kaipaa naisia kavereiksi. Miehet pitävät aina varanaista ja tälle pitää joskus heittää luita eli käydä kyläilemässä jos oikein erikseen kutsutaan. Mutta yksikään mies ei ota yhteyttä naiseen, joka ei kiinnosta. Se olisi täydellistä ajan hukkaa. Mies ottaa yhteyttä vain naiseen, jota haluaa panna. Muut kaveruusjutut haetaan toisilta miehiltä.
Ja aina kun palstalla tai missä vaan kyselee että voivatko mies ja nainen olla kavereita kun tällainen ja tällainen viritys että onko se kiinnostunut, niin kuorossa vastataan että kavereita vain olette äläkä kuvittelekaan että se olisi sinusta kiinnostunut muuten!
Jep. Ja nyt minä nimenomaan en kuvittele mitään. Jos ei kaikkina näinä vuosina ole koskaan ollut mitään lähentelyä, niin sitä tuskin on tulossakaan. Musta vain olisi kiva pitää ystäväpiirissäni sekä miehiä että naisia. Naisten kanssa ystävyys on ollut vastavuoroisempaa. Toisaalta mulla on ollut todella hauskaa ja ajatuksia avartavaa viettää aikaa miespuolisten kavereiden kanssa, joten en mielelläni heistä kokonaan luopuisi. Ja kuten jo todettu, nämä miehetkin ovat usein kiitelleet jälkeenpäin, että hauskaa oli (!)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten on vaikea ymmärtää sitä, että mies ei kaipaa naisia kavereiksi. Miehet pitävät aina varanaista ja tälle pitää joskus heittää luita eli käydä kyläilemässä jos oikein erikseen kutsutaan. Mutta yksikään mies ei ota yhteyttä naiseen, joka ei kiinnosta. Se olisi täydellistä ajan hukkaa. Mies ottaa yhteyttä vain naiseen, jota haluaa panna. Muut kaveruusjutut haetaan toisilta miehiltä.
Ja aina kun palstalla tai missä vaan kyselee että voivatko mies ja nainen olla kavereita kun tällainen ja tällainen viritys että onko se kiinnostunut, niin kuorossa vastataan että kavereita vain olette äläkä kuvittelekaan että se olisi sinusta kiinnostunut muuten!
Jep. Ja nyt minä nimenomaan en kuvittele mitään. Jos ei kaikkina näinä vuosina ole koskaan ollut mitään lähentelyä, niin sitä tuskin on tulossakaan. Musta vain olisi kiva pitää ystäväpiirissäni sekä miehiä että naisia. Naisten kanssa ystävyys on ollut vastavuoroisempaa. Toisaalta mulla on ollut todella hauskaa ja ajatuksia avartavaa viettää aikaa miespuolisten kavereiden kanssa, joten en mielelläni heistä kokonaan luopuisi. Ja kuten jo todettu, nämä miehetkin ovat usein kiitelleet jälkeenpäin, että hauskaa oli (!)
Ap
Jos vuosia ollut niin sanoisin, että kyse on tuosta opitusta tavasta, siis tavallaan toteutatte niitä rooleja ystävyyssuhteessa mihin olette tottuneet. Ei kukaan lähde noihin mukaan vuosia jos ei huvittaisi. Sitä en osaa sanoa miten tuon kääntäisi toiseenkin suuntaan.
- edellinen
Vierailija kirjoitti:
Itse olen melko passiivinen yhteydenpitäjä miehiin ja usein tilanteessa, että toivoisin, että toinen antaa sen verran tilaa, että voisin itse olla yhteydenottaja. Yleensä tuntuu, että "en saa happea" ja vaikka kuinka siitä on ihan suoraan sanonutkin niin ei ehdi tulla tilannetta, että itse alkaisi kaivata toista. Hetki menee suoraan sanottuna helpottuneena, kun viestitys ja soittelu taukoaa (teen muutenkin välillä niin, että pidän puhelinta äänettömällä esim. koko illan). Sit kun tulee mieleen, että voisin kysellä kuulumisia niin puhelin on täynnä kyselyä mikä on ja voitko soittaa... Enkä sanoisi, että kyse on siitä ettei kiinnosta. Tai no pidemmän päälle siihen se menee, jos toinen ei anna tilaa.
Sitten jos mietin joitain kavereita niin on ollut aikoja, että aloite näkemiseen tai muuten soittelu on ollut yksipuolisesti esim. mun "vastuulla". Voihan noita tulkita niin, että toista ei kiinnosta, mut en silloinkaan kuitenkaan kokenut niin. Ja myöhemmin tilanne tasoittui. Ehkä kyse on osittain opitustakin tavasta?
Koitan nyt antaa happea olla muhun yhteydessä. Useampi kuukausi mennyt...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten on vaikea ymmärtää sitä, että mies ei kaipaa naisia kavereiksi. Miehet pitävät aina varanaista ja tälle pitää joskus heittää luita eli käydä kyläilemässä jos oikein erikseen kutsutaan. Mutta yksikään mies ei ota yhteyttä naiseen, joka ei kiinnosta. Se olisi täydellistä ajan hukkaa. Mies ottaa yhteyttä vain naiseen, jota haluaa panna. Muut kaveruusjutut haetaan toisilta miehiltä.
Ja aina kun palstalla tai missä vaan kyselee että voivatko mies ja nainen olla kavereita kun tällainen ja tällainen viritys että onko se kiinnostunut, niin kuorossa vastataan että kavereita vain olette äläkä kuvittelekaan että se olisi sinusta kiinnostunut muuten!
Jep. Ja nyt minä nimenomaan en kuvittele mitään. Jos ei kaikkina näinä vuosina ole koskaan ollut mitään lähentelyä, niin sitä tuskin on tulossakaan. Musta vain olisi kiva pitää ystäväpiirissäni sekä miehiä että naisia. Naisten kanssa ystävyys on ollut vastavuoroisempaa. Toisaalta mulla on ollut todella hauskaa ja ajatuksia avartavaa viettää aikaa miespuolisten kavereiden kanssa, joten en mielelläni heistä kokonaan luopuisi. Ja kuten jo todettu, nämä miehetkin ovat usein kiitelleet jälkeenpäin, että hauskaa oli (!)
Ap
Jos vuosia ollut niin sanoisin, että kyse on tuosta opitusta tavasta, siis tavallaan toteutatte niitä rooleja ystävyyssuhteessa mihin olette tottuneet. Ei kukaan lähde noihin mukaan vuosia jos ei huvittaisi. Sitä en osaa sanoa miten tuon kääntäisi toiseenkin suuntaan.
- edellinen
Kiitos. Näin vähän olen itsekin arvellut, että olen tahtomattani saanut maineen ihmisenä "joka aina järkkää". Mutta nyt siis olen ollut koko kesän järkkäämättä mitään - paitsi niille kavereille, joiden kanssa homma on ollut vastavuoroisempaa.
Ap
Ei niitä lopulta kiinnosta seurasi. Jostain velvollisuuden tunteesta ovat olleet yhteydessä, kun sinä itse olet pitänyt yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen melko passiivinen yhteydenpitäjä miehiin ja usein tilanteessa, että toivoisin, että toinen antaa sen verran tilaa, että voisin itse olla yhteydenottaja. Yleensä tuntuu, että "en saa happea" ja vaikka kuinka siitä on ihan suoraan sanonutkin niin ei ehdi tulla tilannetta, että itse alkaisi kaivata toista. Hetki menee suoraan sanottuna helpottuneena, kun viestitys ja soittelu taukoaa (teen muutenkin välillä niin, että pidän puhelinta äänettömällä esim. koko illan). Sit kun tulee mieleen, että voisin kysellä kuulumisia niin puhelin on täynnä kyselyä mikä on ja voitko soittaa... Enkä sanoisi, että kyse on siitä ettei kiinnosta. Tai no pidemmän päälle siihen se menee, jos toinen ei anna tilaa.
Sitten jos mietin joitain kavereita niin on ollut aikoja, että aloite näkemiseen tai muuten soittelu on ollut yksipuolisesti esim. mun "vastuulla". Voihan noita tulkita niin, että toista ei kiinnosta, mut en silloinkaan kuitenkaan kokenut niin. Ja myöhemmin tilanne tasoittui. Ehkä kyse on osittain opitustakin tavasta?
Koitan nyt antaa happea olla muhun yhteydessä. Useampi kuukausi mennyt...
Ap
Niin no ei tuo ihan puhtaasti kavereihin päde. Ei ne useita kertoja päivässä kuitenkaan ikinä ole yhteydessä.
Ovat vain tottuneet, että otat aina ensin yhteyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten on vaikea ymmärtää sitä, että mies ei kaipaa naisia kavereiksi. Miehet pitävät aina varanaista ja tälle pitää joskus heittää luita eli käydä kyläilemässä jos oikein erikseen kutsutaan. Mutta yksikään mies ei ota yhteyttä naiseen, joka ei kiinnosta. Se olisi täydellistä ajan hukkaa. Mies ottaa yhteyttä vain naiseen, jota haluaa panna. Muut kaveruusjutut haetaan toisilta miehiltä.
Ja aina kun palstalla tai missä vaan kyselee että voivatko mies ja nainen olla kavereita kun tällainen ja tällainen viritys että onko se kiinnostunut, niin kuorossa vastataan että kavereita vain olette äläkä kuvittelekaan että se olisi sinusta kiinnostunut muuten!
Jep. Ja nyt minä nimenomaan en kuvittele mitään. Jos ei kaikkina näinä vuosina ole koskaan ollut mitään lähentelyä, niin sitä tuskin on tulossakaan. Musta vain olisi kiva pitää ystäväpiirissäni sekä miehiä että naisia. Naisten kanssa ystävyys on ollut vastavuoroisempaa. Toisaalta mulla on ollut todella hauskaa ja ajatuksia avartavaa viettää aikaa miespuolisten kavereiden kanssa, joten en mielelläni heistä kokonaan luopuisi. Ja kuten jo todettu, nämä miehetkin ovat usein kiitelleet jälkeenpäin, että hauskaa oli (!)
Ap
Jos vuosia ollut niin sanoisin, että kyse on tuosta opitusta tavasta, siis tavallaan toteutatte niitä rooleja ystävyyssuhteessa mihin olette tottuneet. Ei kukaan lähde noihin mukaan vuosia jos ei huvittaisi. Sitä en osaa sanoa miten tuon kääntäisi toiseenkin suuntaan.
- edellinen
Kiitos. Näin vähän olen itsekin arvellut, että olen tahtomattani saanut maineen ihmisenä "joka aina järkkää". Mutta nyt siis olen ollut koko kesän järkkäämättä mitään - paitsi niille kavereille, joiden kanssa homma on ollut vastavuoroisempaa.
Ap
Jotkut vaan ei saa mitään aikaiseksi. Muutama kuukausi on niille lyhyt aika. Vuosi - pari menee ja alkavat kysellä, että mihin olet kadonnut...
Minulla on puolestaan päinvastainen kokemus. Kaikenlaista yritän aina järkätä, mutta kaverinaisilla on aina jäätävä kiire ja sopivaa ajankohtaa ei ole löytynyt yli kolmeen vuoteen.