Lue keskustelun säännöt.
Onko sinua "epäilty" apteekissa?
20.08.2021 |
Kirjoitin tuohon toiseen ketjuun, mutta laitetaan tähänkin. Olen kova jännittäjä ja asioidessa alan helposti hermoilla, mikä näkyy lievänä tärinänä ja hikoiluna. Tätä varten minulla on tarvittavat lääkkeet, joita haen ajoittain apteekista. Ilmeisesti apteekissa kuitenkin vedellään nopeita johtopäätöksiä ja joutuu helposti "epäiltyjen listalle". Aikanaan, kun oli vielä paperiset reseptit, menin apteekkiin hakemaan tarvittavaa lääkettä. Jännitin sitä ostamista sen verran, että aloin änkyttää ja käteni tärisivät. Tiskillä ollut farmaseutti vilkuili minua epäluuloisesti ja ilmoitti sitten että reseptissä on jotakin "epäselvää" ja hänen pitää varmistaa se soittamalla määränneen lääkärin numeroon. Eli epäili sitä väärennökseksi. Olin kuolla häpeästä ja nöyryytyksestä. Resepti oli sitten ok, lääkäri selvitti asian, mutta kyllä inhosin tuota ihmistä ja koko apteekkia. En koskaan asioinut siellä uudestaan.
Muilla ikäviä kokemuksia apteekeista?
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Kävin ostamassa lääkeruiskuja pienikokoisen marsunpoikasen käsiruokintaa varten. Heti kun kysyin farmaseutilta ruiskuja, meni varautuneeksi ja kysyi mihin niitä tarvitsen. Voin vannoa etten näytä alaikäiseltä.
Miksi siis edes kysyvät käyttötarkoitusta kun heillehän se ei kuulu millin vertaa mihin niitä tarvitsen? Eikö tuollaiset kyselyt pahimmillaan nosta suonensisäisten huumeiden käyttäjien kynnystä ostaa puhtaita ruiskuja säännöllisesti??
Ja vielä se, että ne ruiskut pidetään jossain takahuoneessa ja niitä joutuu erikseen kysymään. Eikö ne voisi olla ihan hyllyssä esillä hintoineen päivineen niin kuin on kaikki muutkin tarvikkeet. Netistä kuitenkin noita syntistäkin syntisempiä neulattomia ruiskuja saa ostettua vaikka tukkupaketin kerralla eikä kukaan kysele. Olisi kiva saada tähän vastaus joltain apteekkarilta tai farmaseutilta.
No ei voi, kun niitä ei saa myydä vapaana kauppatavarana ja käyttötarkoitusta kysellään tosiaan väärinkäytön vähentämiseksi. Netistä nyt voi maailmalta tilata varmaan vähän mitä tahansa, mutta Suomessa olevissa liikkeissä pitää noudattaa Suomen lakeja, asetuksia ja säädöksiä. Tuskin se apteekkiväkikään nyt kauheasti niistä säädöksistä iloitsee, mutta sääntöjen mukaanhan meistä täytyy jokaisen työnsä hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia asioin farmaseuttien kanssa vain Yliopiston apteekin chatissa reseptilääkeasioissa ja noudan maksetun ostoksen pakettiautomaatista.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ei myyty kahta pakettia ibumaxia. Pidän yhtä pakettia aina laukussa mukana, joten siksi olisin 2 ostanut, kun molemmat loppu. Joku sääntö tuokin oli, mutta kävelin sitten viereiseen apteekkiin ja ostin sieltä toisen. Joskus myös kyselty tarkkaan, kun kysyin ruiskuja, ilman niitä neuloja. Kissalle piti saada.
Perus särkylääkkeiden määrät on jostain syystä rajoitettu. Mies yritti joskus saada ostettua pari pakettia kun koko nelihenkinen perhe oli yhtä aikaa kipeänä, mutta ei käynyt, vaikka mies sanoi että meitä on monta. Jos oltais menty koko perheellä ja jokainen olis ostanut yhden paketin niin oltais saatu tuplat enemmän kuin mitä mies yritti ostaa.
On kai jostain ylemmästä taholta tullut määräys, eli ei voi syyttää farmaseutteja. Määräyksen perusteet olisi kiva tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttu lääkäri kirjoitti koko viisihenkiselle perheellemme malarianestolääkkeet samalle reseptille. Tiesi kyllä että määrä ylitti jonkin maksimin, mutta sanoi, että soittavat kyllä hänelle, jos epäilevät jotain. Epäiväthän ne. Niinkun nyt jollain Malaronella saisi nuppinsa sekaisin. Soitolla siitä selvittiin ja ihan oikein, että ihmisten reseptejä tarkkaillaan. Mutta hassua, että epäillään kaikista isoista lääke-eristä.
Ei ne mitään "epäile" mutta jos määrä on liian suuri mitä kuuri yleensä edellyttää niin varmistussoitto lääkärille ettei ole tahattomasti sekoillut annoksissa. Se on velvollisuus. Lääkäreiden olisi näitä tilanteita varten hyvä osata käyttää SIC-merkintää.
t. farmaseutti
Joillekin ei näköjään tule mieleen, että tarkoituksena ei ole estää päihdekäyttöä vaan suojella potilasta myös muilta haittavaikutuksilta.
Vähän kyllä virnuilin hermostuneisuuteen apua hakevalle ap:lle, joka joutuu kuumottavaan syyniin hermostuneisuutensa takia. Sori siitä ja parempia vointeja. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus ei myyty kahta pakettia ibumaxia. Pidän yhtä pakettia aina laukussa mukana, joten siksi olisin 2 ostanut, kun molemmat loppu. Joku sääntö tuokin oli, mutta kävelin sitten viereiseen apteekkiin ja ostin sieltä toisen. Joskus myös kyselty tarkkaan, kun kysyin ruiskuja, ilman niitä neuloja. Kissalle piti saada.
Perus särkylääkkeiden määrät on jostain syystä rajoitettu. Mies yritti joskus saada ostettua pari pakettia kun koko nelihenkinen perhe oli yhtä aikaa kipeänä, mutta ei käynyt, vaikka mies sanoi että meitä on monta. Jos oltais menty koko perheellä ja jokainen olis ostanut yhden paketin niin oltais saatu tuplat enemmän kuin mitä mies yritti ostaa.
On kai jostain ylemmästä taholta tullut määräys, eli ei voi syyttää farmaseutteja. Määräyksen perusteet olisi kiva tietää.
Itsehoitolääkkeet on kehitetty vain tilapäiseen käyttöön. Buranat ja muut särkylääkkeet voivat aiheuttaa jatkuvassa käytössä suolistoverenvuotoja ja aiheuttavat vuosittain satojen ihmisten kuoleman Suomessa. Tätä pyritään suitsimaan sillä, että särkylääkkeet eivät ole vapaassa myynnissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia asioin farmaseuttien kanssa vain Yliopiston apteekin chatissa reseptilääkeasioissa ja noudan maksetun ostoksen pakettiautomaatista.
Varsinkin näin korona-aikana kaikkinainen puhelin- ja nettiasiointi paikalla asioinnin sijaan ilahduttaa kovasti myös apteekin henkilökuntaa. 🌺
Olin ostamassa desinfiointiainetta ja siitä tuli vähän pidempää juttua siinä farmaseutin kanssa, joka mainitsi kyseisen tuotteen sisältävän jotakin isopropyylialkoholia tai muuta vastaavaa. En ole mikään sanavalmis ihminen, ja menin siihen sitten äkkiä vaan tokaisemaan jotakin, että ai tämäkin on alkoholia. Farmaseutti näytti yhtäkkiä huolestuneelta ja kiirehti sanomaan, että niin siis ei juotavaa alkoholia. Tuijotin hetken farmaseuttia tyrmistyneenä, mikä luultavasti antoi itsestäni vielä vajaamman kuvan, ja sitten katsoin parhaaksi vain poistua kassoille.
Olen useasti ostanut pelkkiä ruiskuja eläinten lääkitsemistä varten ilman että neuloja on kertaakaan yritetty tarjota mukaan. Mutta sitten yhden kerran ruiskua ostaessa farmaseutti yhtäkkiä väisti katsetta ja kysyi, että otanko ruiskujakin. Vastasin kieltävästi ja rupesin oikein kuuluvasti selostamaan, että mihin käyttötarkoitukseen tarvitsemani ruisku sitten tulee.
Viimeinen tarina ei nyt ole apteekista, vaan lääkäristä, mutta kaiketi sopii teemaan, kun kerran tulin "epäillyksi". Viime vuosi oli elämäni yksi traumaattisimmista ja raskaimmista. Olin niin psyykkisesti kuin fyysisestikin aivan loppu, joten hakeuduin lääkäriin saikkupaperien toivossa. Olen muutenkin todella sählä ihminen, mutta uupumuksen syövereissä olin jo ihan toivoton tapaus. Ensin annoin väärän puhelinnumeron ilmoittautuessani, ja pyysin saada korjata sen. Sitten kävi ilmi, että se olikin oikein, ja pahoittelin sekaannusta. Seuraavaksi ohjeistettiin, mistä päin lääkärin huone löytyy. Mutta en yliväsyneenä ja hermostuksissani kerta kaikkisesti nähnyt huoneiden numeroita, kun ne olivat hieman epätavallisessa paikassakin, seinässä jollakin ihme kiiltomaalilla. Niinpä haahuilin käytävällä ees taas hyvän tovin ennen kuin löysin oikean paikan. Ilmoittautumistiskin työntekijä ilmeisesti varoitti lääkäriä ennakkoon sekavan oloisesta käytöksestäni tai sitten olemukseni välitti jo sellaisenaan niin vahvan narkkarin kuvan, että lääkärin ehkäpä jo kolmas lause taisi olla, että mähän en sitten määrää mitään lääkkeitä. Lääkäri katsoi myös parhaaksi tulla _saattamaan_ lopuksi maksutiskille, ja ohjeisti kädestä pitäen kuin lasta, että anna tuo paperi ja nyt tuo. Enkä edes saanut mitään saikkua! Kunhan vain maksoin itseni kipeäksi ja tulin perusteellisesti nöyryytetyksi. Miten lääkäri voi olla ymmärtämättä, että totta kai yliväsynyt ihminen on olemukseltaan sekava ja silmissä on hyvin ymmärrettävästi väsynyt, tyhjä katse... Ennakkoluulot näemmä voittivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
80 luvulla , ei ollut mitään "koppeja" apteekissa hain pameja. Tuttu hoitoalan työtoveri pelmahti viereeni juttelemaan kun farmaseutti isolla äänellä sanoi "tässä on rouvan diapamit , on varmaan käyttöohje tuttu?".
Ei. Tosin vaitiolovelvollisuus ei kaikissa apteekeissa onnistu ja olen joutunut kuulemaan muiden lääkityksiä vastoin omaa tahtoani. Joskus olen kuullut kuinka alentavasti ja töykeästi apteekin henkilökunta kohtelee päihteiden käyttäjiä tai mielenterveysongelmaisia. Pistää vihaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovathan ne tarkkoja, mutta minusta se on vain hyvä juttu. Olen pari kertaa joutunut ostamaan eläimelle reseptillä kipulääkettä, joka on suosittua myös huumeidenkäyttäjien keskuudessa. Kun oli tuttu apteekki, tiesivät minut ennestään, eivätkä tehneet kontrollisoittoa.
Minä olin ostamassa veljeni lemmikille ruiskuja, kun sille piti antaa antibioottia pistoksina ja vanhat oli loppuneet. Vähän liikaa mielestäni oli kuulustelua, kun kuvittelin että apteekissa tietävät minkälainen ja miten iso ase pitää siihen hommaan olla.
On kuulusteltu silmätipoista.
Onneksi nykyään on nettiapteekit. Ei tarvi selitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme satuilua täällä ettei myytäis jotain ruiskuja kun apteekit myy värkkejä (siis ruiskuja ja neuloja) nimenomaan suonensisäistä huumeiden käyttöä varten. Ei sitä nistinä tarvii keksiä mitään muka legittejä tarkoituksia vaan sanoo että tarviin noita värkkejä et voin heittää hihaan. Kyllä myyvät.
Muutama vuosi sitten Helsingissä menin ostamaan ruiskuja antaakseni lääkettä pienelle lapselle. Lääkkeen annosteluohjeessa neuvottiin käyttämään ruiskua. Niitä ei myyty ja kehotettiin käyttämään lusikkaa annosteluun.
Ilmoittaisin, että lähden toiseen apteekkiin ja jos tullimies penkoisi laukun niin tekisin rikosilmoituksen tästä .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Tosin vaitiolovelvollisuus ei kaikissa apteekeissa onnistu ja olen joutunut kuulemaan muiden lääkityksiä vastoin omaa tahtoani. Joskus olen kuullut kuinka alentavasti ja töykeästi apteekin henkilökunta kohtelee päihteiden käyttäjiä tai mielenterveysongelmaisia. Pistää vihaksi.
Juuri näin. Ja muutenkin olen samaa mieltä.
Ei ole. Olen elinsiirtopotilas ja sitä ennen olin dialyysipotilas. Ne tyyliin laittaa punasen maton ku menen sinne, ku oon niin paljon tuonut rahaa niille valtion kassasta mun sairauden vuoksi. Syön jotain 8 eri lääkettä nyt vaikka siiron saanut, siis eri. Tabletteja on pari-kolkyt päivässä.
Töölön Yliopuston apteekissa eräs myyjä neuvoi, olla syömättä minulle määrättyä resepti lääkettä. Siihen kun voi jäädä koukkuun jo kolmessa päivässä. Kun hän kuuli elämän tilanteeni, hän perui heti puheensa ja käski syömään lääkettä siitäkin huolimatta, että jäisin koukkuun ja joutuisin syömään isoa annosta lopun ikääni.
Sen jälkeen hän oma aloitteisesti neuvoi, miten toimia sairaalan kanssa. Ilman hänen arvokkaita ohjeitaan, minun olisi käyny todella huonosti. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Haluaisin myös itse osata kuunnella ihmisiä ja olla yhtä hyvä ihminen. Ja etenkin oma-aloitteinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin ostamassa lääkeruiskuja pienikokoisen marsunpoikasen käsiruokintaa varten. Heti kun kysyin farmaseutilta ruiskuja, meni varautuneeksi ja kysyi mihin niitä tarvitsen. Voin vannoa etten näytä alaikäiseltä.
Miksi siis edes kysyvät käyttötarkoitusta kun heillehän se ei kuulu millin vertaa mihin niitä tarvitsen? Eikö tuollaiset kyselyt pahimmillaan nosta suonensisäisten huumeiden käyttäjien kynnystä ostaa puhtaita ruiskuja säännöllisesti??
Ja vielä se, että ne ruiskut pidetään jossain takahuoneessa ja niitä joutuu erikseen kysymään. Eikö ne voisi olla ihan hyllyssä esillä hintoineen päivineen niin kuin on kaikki muutkin tarvikkeet. Netistä kuitenkin noita syntistäkin syntisempiä neulattomia ruiskuja saa ostettua vaikka tukkupaketin kerralla eikä kukaan kysele. Olisi kiva saada tähän vastaus joltain apteekkarilta tai farmaseutilta.
No ei voi, kun niitä ei saa myydä vapaana kauppatavarana ja käyttötarkoitusta kysellään tosiaan väärinkäytön vähentämiseksi. Netistä nyt voi maailmalta tilata varmaan vähän mitä tahansa, mutta Suomessa olevissa liikkeissä pitää noudattaa Suomen lakeja, asetuksia ja säädöksiä. Tuskin se apteekkiväkikään nyt kauheasti niistä säädöksistä iloitsee, mutta sääntöjen mukaanhan meistä täytyy jokaisen työnsä hoitaa.
Nyt kiinnostaa, onko tosiaan jossain laissa säädetty että lääkeruiskut (huom ruiskut ilman neuloja) on jonkun rajoituksen alla? Ihan suomalaisesta verkkokaupasta olen ostanut niitä netistä eikä kukaan kysellyt mihin tarkoitukseen. Eikö se olisi kaikkien etu että ruiskut on vapaasti myytävää tavaraa? Vai alkaako monikin spontaanisti tykittää huumetta suoneen jos niitä saa hyllystä ilman kysymyspatteria? En käsitä mikä niissä ruiskuissa on vaarallista?
Hain keskosvauvalle valmistetta ja epäilivät
1) onko resepti aito
2) miksihän sitä naapurikunnasta(omasta kotikunnasta lähetettiin tuonne, kun kotikunnasta sitä ei ollut saatavilla)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin ostamassa lääkeruiskuja pienikokoisen marsunpoikasen käsiruokintaa varten. Heti kun kysyin farmaseutilta ruiskuja, meni varautuneeksi ja kysyi mihin niitä tarvitsen. Voin vannoa etten näytä alaikäiseltä.
Miksi siis edes kysyvät käyttötarkoitusta kun heillehän se ei kuulu millin vertaa mihin niitä tarvitsen? Eikö tuollaiset kyselyt pahimmillaan nosta suonensisäisten huumeiden käyttäjien kynnystä ostaa puhtaita ruiskuja säännöllisesti??
Ja vielä se, että ne ruiskut pidetään jossain takahuoneessa ja niitä joutuu erikseen kysymään. Eikö ne voisi olla ihan hyllyssä esillä hintoineen päivineen niin kuin on kaikki muutkin tarvikkeet. Netistä kuitenkin noita syntistäkin syntisempiä neulattomia ruiskuja saa ostettua vaikka tukkupaketin kerralla eikä kukaan kysele. Olisi kiva saada tähän vastaus joltain apteekkarilta tai farmaseutilta.
No ei voi, kun niitä ei saa myydä vapaana kauppatavarana ja käyttötarkoitusta kysellään tosiaan väärinkäytön vähentämiseksi. Netistä nyt voi maailmalta tilata varmaan vähän mitä tahansa, mutta Suomessa olevissa liikkeissä pitää noudattaa Suomen lakeja, asetuksia ja säädöksiä. Tuskin se apteekkiväkikään nyt kauheasti niistä säädöksistä iloitsee, mutta sääntöjen mukaanhan meistä täytyy jokaisen työnsä hoitaa.
Nyt kiinnostaa, onko tosiaan jossain laissa säädetty että lääkeruiskut (huom ruiskut ilman neuloja) on jonkun rajoituksen alla? Ihan suomalaisesta verkkokaupasta olen ostanut niitä netistä eikä kukaan kysellyt mihin tarkoitukseen. Eikö se olisi kaikkien etu että ruiskut on vapaasti myytävää tavaraa? Vai alkaako monikin spontaanisti tykittää huumetta suoneen jos niitä saa hyllystä ilman kysymyspatteria? En käsitä mikä niissä ruiskuissa on vaarallista?
Vinkit lopetettiin myös, päätteleppä siitä...
Minulle kieltäydyttiin myymästä ruiskuja, vaikka selitin että tarvitsen niitä tapetin kuprujen liimaukseen. Näytin varmaan joltain narkilta, lasten kanssa väsyneenä asioin. Mutta oikeesti meni kyllä herne nenään.