Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Rahan anto aikuisille lapsille
05.12.2022 |
Olemme molemmat varakkaista (ei rikkaista, mutta hyvin varakkaista) kodeista. Olemme saaneet useita satoja tuhansia euroja jo nuorena rahaa (laillisesti verot maksettuna) etukäteen vanhemmiltamme. Olemme itse myös hyvätuloisia. Olemme omille lapsillemme tehneet myös kohtuulliset rahastot opiskeluaikaa varten. Annamme lisäksi kuukausittaista muuta tukea. Meillä on neljä lasta, joista kolme ottaa avun vastaan ihan tyytyväisenä, mutta yksi loukkaantuu tästä, ja kokee, että hän haluaa aikuisena työssäkäyvänä elättää itse itsensä.
Miten reagoisitte? Minusta suvun raha pitää jakaa tasan lasten kesken, ja verovapaa elatus on oikeasti fiksuin tapa tehdä sitä. Eli emme kuvittele, että lapset eivät pärjää, he ovat kaikki fiksuja nuoria. Vaan haluamme vain siirtää omaisuutta järkevästi eteenpäin.
Kommentit (79)
Jos loukkaantuu, vaikka selität kuten yllä., niin sanoisin, että kunnioitan näkemystäsi. Talletamme sinun rahasi, sillä haluamme kohdella kaikkia tasapuolisesti. Mikäli tulee tarvetta esim. asunnon oston yhteydessä tmv., niin tiedät, että rahat ovat olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aika noloa antaa rahaa aikuisille lapsille. Kyllä he perivät teidät sitten aikanaan. Kunhan perintö jakautuu tasaisesti kaikille lapsille, se riittää.
On hyvä asia että pidetään toisista huolta. Ei kai väkisin voi työntää rahaa sinne sitten, jos yksi ei halua. Saa sen säästöön jos joskus tulee tilanne.
Vierailija kirjoitti:
On aika noloa antaa rahaa aikuisille lapsille. Kyllä he perivät teidät sitten aikanaan. Kunhan perintö jakautuu tasaisesti kaikille lapsille, se riittää.
Ja mitä järkeä tässä nyt sitten on? Vanhukset istuvat miljoonaomaisuuden päällä, ja nuoret lapsiperheet kärvistelevät asuntolainan kanssa? Kuka siitä hyötyy?
Vierailija kirjoitti:
Jos loukkaantuu, vaikka selität kuten yllä., niin sanoisin, että kunnioitan näkemystäsi. Talletamme sinun rahasi, sillä haluamme kohdella kaikkia tasapuolisesti. Mikäli tulee tarvetta esim. asunnon oston yhteydessä tmv., niin tiedät, että rahat ovat olemassa.
Tämä on ihan totta. Ainoa ongelma on siinä, että verot siitä joutuu sitten mahdollisesti maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin jaan sääntöjen puitteissa omaisuutta jälkipolville. Jos teillä lapset rahan jakamisesta loukkaantuvat, voin kyllä antaa tilinumeroni
Ja sitten jossain vaiheessa tulee sukupolvi, jota ei nappaa hirveästi työnteko ja omaisuuden karttuminen lakkaa ja päästään alkupisteeseen, jossa heidän lapsensa saavat hankkia itse elantonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomioi, että rahan antaminen käteisenä tai tilille on verovapaata omille lapsillekin vain 5000,-/3v.
Muutoin kyseessä on lahja, joka on verotettavaa.
Mainitsemasi verovapaa elatus täytyy kohdistaa suoraan esim. maksamalla vuokra, sähkölasku, ruokakaupan lasku.
Täysi-ikäisen lapsen kieltäytyminen tuesta on hyväksyttävää, eikä teille itse asiassa kuulu, mikäli perinnönjaossa alkavat sisaruksiaan vastaan riitelemään.
Varojen tallettaminen erillisenä varantona on luultavimmin myös aihe niiden kolmen nyt tuetun osalta alkaa riitelemään.
Vanhemmuus on ratkaisuja.
Pidätte kirjaa lahjoituksista. Kun teistä aika jättää, niin tämä neljäs lapsi saanpman osuutensa könttäsummana. Joo siitä menee verot ja inflaatio syö osan, mutta olkoon se sakko lapselle maksettavaksi kun ei huolinut suorituksia ajallaan kuten muut lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika noloa antaa rahaa aikuisille lapsille. Kyllä he perivät teidät sitten aikanaan. Kunhan perintö jakautuu tasaisesti kaikille lapsille, se riittää.
Ja mitä järkeä tässä nyt sitten on? Vanhukset istuvat miljoonaomaisuuden päällä, ja nuoret lapsiperheet kärvistelevät asuntolainan kanssa? Kuka siitä hyötyy?
Mulla ei ole kuin yksi perillinen. Annan hänelle rahaa, kaikenlaisissa muodoissa. Ostan pakastimen täyteen ruokaa, ostin pesukoneen, aion ostaa uuden hellan, tilaan joitain ammattilehtiä ja jaan isompia summia pankkiin, saa maksaa seiniään.
Nyt hän sitä rahaa tarvitsee, vaikka on hyvä palkka, niin silti, pääsee äkkiä velattomaksi.
Vierailija kirjoitti:
On aika noloa antaa rahaa aikuisille lapsille. Kyllä he perivät teidät sitten aikanaan. Kunhan perintö jakautuu tasaisesti kaikille lapsille, se riittää.
Mitä noloa siinä on että suunnittelee taloutta ja varojen jakamista jälkikasvulleen, etteivät he joutuisi maksamaan kateusveroa? Minusta se taas nimenomaan on fiksua. Esim 100 000 euron siirtäminen verotta lapsille (4) vie 15 vuotta joten sitä on hyvä suunnitella. Minulla tosin se ongelma että omaisuus kasvaa nopeammin kuin sitä ehtii verotta siirtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuinen ihminen saa kieltäytyä lahjasta. Antakaa hänen osuus vaikka hyväntekeväisyyteen, jos rahoista on pakko päästä eroon. Yhdellä lapsella on selkärankaa ja haluaa tulla toimeen itsenäisesti, mikäs tässä on ongelmana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan häntä hävettää olla kermaperse, oppinut kodin ulkopuolella toisenlaista arvomaailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aika noloa antaa rahaa aikuisille lapsille. Kyllä he perivät teidät sitten aikanaan. Kunhan perintö jakautuu tasaisesti kaikille lapsille, se riittää.
Ja mitä järkeä tässä nyt sitten on? Vanhukset istuvat miljoonaomaisuuden päällä, ja nuoret lapsiperheet kärvistelevät asuntolainan kanssa? Kuka siitä hyötyy?
Kyllähän siitä on hyötyä ihmisen itsekunnioitukselle.
Me olemme köyhistä lähtökohdista, nyt keskituloisia. Lapset ovat kokeneet rahallisen avun kiusallisena koska he tienaavat enemmän kuin me. Tyhmältä se itsestäkin tuntuu tarjota rahaa mitä eivät tarvitse. Toki jos jotain tapahtuisi auttaisimme rahallisesti, nyt apu lähinnä vakuus asuntolainaa varten.
Ennemmin ostan jotain mitä haluavat
Siispä olen antanut rahaa lastenlapsille kun olen voinut. Ne on laitettu rahastoihin ja toivottavasti ilahduttaa kun lähtevät omilleen.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan häntä hävettää olla kermaperse, oppinut kodin ulkopuolella toisenlaista arvomaailmaa.
No kyllä mun nuorellani on rahasta huolimatta hyvät arvot, ja ihan kotoa opittuna.
Antaisin toki lapsenlapsille, mutta kun ei ole.
Niiniin voisin tukea kodittomia kissoja, mutta en halua tukea kenopäitä jotka hylkäävät eläimiään!
Mukavampi antaa lämpimällä kuin kylmällä kädellä. Minulta ei tule jäämään mitään perintöjä, sen vähän mitä pystyn antamaan muille annan jo eläessäni ja saan siitä silloin
myös itselleni antamisesta iloa.
Onko lapsi minkä ikäinen? Nuorempana se voi tuntua loukkaukselta omaa itsenäisyyttä kohtaan.
Mäkään en nuorena ottanut mitään vastaan vanhemmilta. Liittyi myös siihen, että en halunnut antaa heille vaikutusvaltaa elämääni (rahan antajat usein haluavat vaikuttaa siihen, mihin raha käytetään ainakin suosittamisen tasolla). Toisekseen kun ystäväpiirissä oli useita köyhistä oloista ponnistaneita, omat etuoikeudet olisivat hävettäneet. Nuorempana ne ystävät on läheisempiä kuin suku, mm. arvoiltaan.
Nyt oon 40 ja toinen vanhempi on kuollut. Perintö on silleen itse ansaitsematonta etua, että ei mua perintöveron maksaminen ole haitannut, tuntunut jopa moraalisesti oikealta. Elossa olevalta vanhemmalta oon nyt kahdesti ottanut vastaan sen vähän alle 5000 euroa. Iän myötä ei oo niin periaatteellinen.
Alue: Aihe vapaa
Miten toimisitte?