Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Antaisitteko aikuisen lapsen muuttaa teille takaisin lapsuudenkotiin?
20.08.2021 |
Eräs lapsistani on aina ollut vähän raskas, ja nyt ilmoitti muuttavansa takaisin meille. Asuu toisessa kaupungissa ja olen käynyt siellä järjestelmässä hänen asioitaan. Ei jaksa mm peseytyä tai syödä ja toivoo että me autamme häntä.
Mutta me käymme töissä, en tiedä miten sanoa lapselleni että ei minusta ole omaishoitajaksesi.
Kommentit (65)
No kyllä. Sen verran tunnen lapsiani, että he eivät ole luonteeltaan laiskoja tai mukavuudenhaluisia, ja heille on vastenmielistä olla vaivaksi kellekään. Jos ilmaisisivat tällaisen halun, niin en kyselisi enempää, kotiin saa aina tulla. Kun ovat oikeasti valmiit asumaan itsekseen, muuttavat aivan varmasti taas omilleen.
Minulla on ihan liian monta tuttua, jotka ovat nuorena masentuneet, menettäneet työ- ja opiskelupaikkoja, lääkinneet itseään päihteillä ja tehneet itselleen velkaa elämän lähdettyä käsistä. Lähes kaikilla olisi teoriassa ollut lapsuudenkoti, mihin mennä. Jollekulle kuviossa on kuitenkin ollut tärkeämpää, että "tulee toimeen omillaan" vaikka, loppupeleissä ei sitten ole tullutkaan. Hyväksyntää ja ymmärrystä on lähdetty hakemaan sellaisista piireistä, joiden avulla matka on ollut vain alaspäin.
Monesti asia olisi selvinnyt vain sillä, että lapsi muuttaa takaisin kotiin siksi aikaa kun masennus/muu ongelma on akuutisti päällä. Sitten olisi voinut jatkaa kohta matkaa ilman velkoja ja muuta painolastia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen kotia ottamista jos ei löydy tukiasuntoa. Tukiasunnosta voisit kysyä esim. sossulta.
Mun kaveri lakkasi ottamasta psykoosilääkkeitään aivan yhtäkkiä ollessaan kylässä äidillään. Laittoi minulle viestiä ja sanoin että kertoo heti äidilleen, jotta lähtevät hakemaan yhdessä apua. Oli siis jo sairastunut uudestaan oltuaan viikon ottamatta lääkkeitä. Tämän jälkeen sopivaa lääkettä oli todella vaikea löytää, lopulta vain 1 lääke auttoi. Tosi rankka toipumiskausi oli hänelle.
Omassa perheessä aikuinen sisareni pyysi taloudellista apua velkoihinsa, johon vanhempani ei suostuneet, vaikka rahaa olisi ollut.
Kun apua ei tullut, niin sisareni päätyi lopulliseen ratkaisuun.
En syytä vanhempiani mistään, ja ymmärrän heidän ratkaisunsa siinä tilanteessa. Sitä rahaa olisi saanut jäädä antamaan. Mutta kieltämättä he itsekin miettivät, etttä olisiko pitänyt sittenkin menetellä toisin.
Ei pysty enää kun mun lapsuudenkoti on myyty.
Ap,
Kehottaisin että mietit omia voimavarojasi ja turvallisuuttasi ennen kuin teet päätöksen. Psyykkisesti vaikeasti sairas lapsi ei ole yhtään verrattavissa niihin ketjun tapauksiin joissa on välillä muutettu kotiin vaikka työttömyyden takia mutta omat asiat osataan hoitaa.
Minä yritin oman nykyisin nuoren aikuiseni kanssa vuosia. Hän sairastaa ykköstyypin bipoa ja väärinkäyttää päihteitä. Koko perhe elimme hänen mielialojensa mukaan. Tein kaiken mitä pystyin mutta se ei riittänyt. Tilanne päättyi lopulta siihen, kun hän pahoinpiteli minut koska en antanut rahaa. Oma terveyteni romahti siihen, se oli viimeinen niitti jaksamiselleni. Nykyään olen määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. En enää pystynyt hoitajan työhöni.
Lapsesi voi hakea kotikuntansa aikuissosiaalityöstä tuettua asumista. Sinun ei tarvitse ottaa häntä kotiin ratkaisuna tilanteeseen. Vaikeasti sairaan ihmisen kanssa ammattilaistenkin tarvitsee jaksaa vain se työvuoro. Perheen 24/7.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En asu enää paikassa, joka oli lapseni lapsuudenkoti. En tiedä, mitä tekisin, jos lapseni sairastuisi tuolla tavalla psyykkisesti mutta ehdottomasti auttaisin parhaani mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö näitä ongelmia huomattu kun lapsi oli alaikäinen? Eikö häntä autettu silloin? Mä tuntisin niin suurta syyllisyyttä jos aikuinen lapseni osoittautuisi ongelmaiseksi, että tekisin mitä vain auttaakseni. Poikkeuksena ehkä varasteleva tai väkivaltainen lapsi.
Lapsen ongelmat alkoivat hänen ollessa noin 20-vuotias, asui silloin jo omillaan.
T ap
Ja siihen asti hän oli hyvin pärjäävä ja tasapainoinen, ja teillä oli turvallinen koti? Oletko kysynyt onko tapahtunut jotain mikä on aiheuttanut muutoksen? Onko lapsi ollut tietämättäsi koulukiusattu? Kiusatulle on tyypillistä esittää kotona reipasta koska ei halua aiheuttaa huolta vanhemmilleen. Mutta trauman jälkeinen stressihäiriö voi iskeä kun on omillaan.
Lapsella puhkesi psykoosisairaus. Suvussa kyllä altiutta siihen.
Ja kyllä suostuisin että muuttaa lähelle, mutta että samaan asuntoon... ei kyllä käy. T ap
Olisit aloitukseen laittanut tuon psykoosisairauden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei te jotka puhutte tukiasunnosta, miten sellaisen saa? Mitä sellainen maksaa?
Proventian sivuilta löytyy.
Jos on psykoottinen, niin eiköhän yksin asuessa tule pikainen luonnollinen poistuma ja huoli on pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pyrkinyt antamaan lapsilleni sellaiset eväät elämään, että he pärjäävät ja ennen muuta myös haluavat pärjätä omillaan. Jos jostain syystä kuitenkin tarvitsisivat väliaikaisesti paikan jonne palata päästäkseen takaisin omille jaloilleen, olisivat ehdottomasti tervetulleita kattoni alle asumaan - väliaikaisesti, joskaan sillä, olisiko kyseessä viikkoja vai vuosia ei olisi niin väliä kunhan pyrkisivät kuitenkin jollain tapaa kursimaan elämäänsä kasaan.
Tilanteet on kuitenkin erilaisia, ja jos itsestä tuntuu, ettei omat voimavarat riitä, niin sitten ehdottomasti yhdessä lapsen kanssa pohtimaan, kuinka voisitte auttaa oman jaksamisenne rajoissa ja tukien hänen mahdollisuuksiaan tulevaisuudessa pärjätä omillaan. Siitä ei ole hyöytyä kellekään, että te ylitätte omat voimavaranne ja lapsi passivisoituu, kaikki katkeroituu ja lopulta rikotte välinne pysyvästi...
Tottakai antaisin muuttaa kotiin. Kaikkien lastemme huoneet ovat heidän itsensä käytössä koska haluavat. Vanhemmalla on aina vastuu lapsistaan. Ihme itsekästä porukkaa täällä kitisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh suokapaiset vanhemmat ovat kyllä karskin kylmäävää sakkia. Ulkolaiset ystäväni aina ihmettelivät sitä kylmää kohtelua ja kuinka kaoarat laitetaan lapsina jo yksin pårjäämään. Ei ihme ettå on itsemurhien kultakaivos. Just
Kaverin mutsi laittoi heti tän huoneen omaan kåyttöön joksikin joogahuoneeksi kun sai kamun ulos varhaisteininä ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietystiotat kirjoitti:
Melkosia vanhempia jotka neuvoo ettei pidä ottaa kotiin.
Pois pennut tuommosilta itsekkäiltä ämmiltä.En ota kantaa ap:n tilanteeseen, vaan yleensä. Ongelma on siinä, että lapsi taantuu lapseksi ja vanha lapsuuskodin dynamiikka alkaa toistaa itseään. Lapsi odottaa palvelua, vanhempi suuttuu pienistä, lapsi hyväksikäyttää, lapsi suuttuu, kun vanhempi ei kohtele kuin aikuista…. Yms yms.
Ulkomailla on tavallista et asutaan kotona jos ei töitä tai naimisissa. Lapset ja vanhemmat huolehtii toisistaan. Toisin kuin Suomessa.
Tottakai antaisin muuttaa luokseni. Mutta vaihtoehtona toki miettisin hänen kanssa yhdessä myös tuota että jos hankkisi asunnon jostain naapurustosta? Kokonaistilanne ratkaisee, lapsen oma tahto ja se mikä olisi oikeasti hänelle parasta, sen mukaan ratkaisut.
Kun en tiedä taustoja, niin vaikea on kommentoida. Mutta kyllä oma lapsi olisi niin tärkeä, että aikuisenakin haluan häntä auttaa. Toki, kotiin muuttaminen olisi oletettavasti väliaikaista. Ja muutenkin minä sanelisin ehdot kotona. Mutta en voi kuvitella tilannetta, että sulkisin oveni omalta lapseltani.
Itse jouduin työttömäksi -90 luvun lamassa (25 v). Tuolloin muutin kotiini muutamaksi kuukaudeksi. Mielestäni se oli aivan luonnollinen ja normaali ratkaisu. Ja totta kai nuorena miehenä halusin kotoa pois mahdollisimman pian. Ja pääsinkin sitten opiskelemaan jne. Mutta olisin kokenut erittäin pahana ja loukkaavana, jos en olisi päässyt kotiini, silloin kun maa katosi jalkojeni alta.
Lapsesi toivoo apua teiltä..... suomalaisessa kulttuurissa avun pyytäminen on yleensä korkean kynnyksen takana. Veikkaisin, että ihan tosissaan pyytää. Mutta, en tiedä teidän tilannetta, paha mennä sanomaan. Omat lapset ovat 20 ja 17 vuotiaat. Nuorempi vielä kotona ja vanhempi on armeijassa.
t.isä
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. Ei aikuisia lapsia ja vanhempia ole tarkoitettu asumaan yhdessä.
No ainakin noin 40 000 - 50 000 vuoden ajan aikuiset lapset ja omat vanhemmat ovat asuneet yhdessä tai ainakin samassa pihapiirissä. Eli miten niin ei ole "tarkoitettu?"
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla on tavallista et asutaan kotona jos ei töitä tai naimisissa. Lapset ja vanhemmat huolehtii toisistaan. Toisin kuin Suomessa.
Todennäköisesti ikisinkkuja
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/italian-aikamiespojat-pysyvat-mamma…
Alue: Aihe vapaa
Ei varmaan mitään jos ei välitä lapsen sairastumisen syistä ja taustoista.