Palstailevat opettajat, auttakaa noviisia!

Kiitos kaikille hienoista vinkeistä! :) T. Lyhyitä sijaisuuksia tekevä kieltenope

Huippua! Kiitos vinkeistä :)

t. yksi äikänopeksi opiskeleva

Up

Ja jottei hyvä ketju hautautuisi, päivitän taas. Uskon, että tästä voi olla jollekulle muullekin hyötyä. Ainakin itse vasta-aloittaneena googlasin maanisesti erilaisin hakusanoin muiden opettajien kokemuksia ja neuvoja haastaviin tilanteisiin.

Nyt on siis joululoma kohta lopussa ja töihin palaaminen edessä. Olin raskaan ja uusien kokemuksien kuormittaman syksyn jälkeen niin sekaisin ja väsynyt, että loma tuli todella tarpeeseen. Nyt päälimmäisenä mielessä on ajatus, etten haluaisi mennä takaisin. Pelkään, että joudun uudelleen samaan hirveään shokkimyllyyn, jossa olin syksyllä. Tämähän ei tietysti pidä paikkaansa, sillä olen jo paljon valmistautuneempi kevätlukukauteen kuin mitä syyslukukauteen olin.

Ahdistavimpana pidän sitä, että syksyn aikana tulin siihen tulokseen, että joidenkin ryhmieni tiettyjen tapausten ongelmat juontavat niin kaukaa ja niin syvältä, etten minä osaa enkä pysty niitä ratkaisemaan. En voi siis muuttaa ryhmän dynamiikkaa täysin, vaan minun on pakko vain luovia eteenpäin tavoilla ja metodeilla, jotka saavat hankalassa ryhmässä vähiten kaaosta aikaiseksi. Koska levottomissa ja häiriköivissä ryhmissä työskentely ei ole sattuneesta syystä kovin palkitsevaa, ottaa päähän, että joutuu juuri näiden ryhmien tekemiset suunnittelemaan tavallistakin paneutuneemmin ja näkemään ylimääräistä vaivaa. En jaksaisi. Väsyttää. Tuntuu ikävältä, että niin iso haukkaus työstä on sellaista vääntämistä - lähes tuloksettomalta tuntuvaa ojentamista ja kasvattamista. Hyvääkin on, mutta se paha vasta päähän potkii.

Noh, syksyn kokemusten tarjoaman realismin avulla voin sentään todeta, etten tule epäonnistumaan keväällä täysin. En tule menettämään mielenterveyttäni. Tulen mokaamaan, mutten niin pahasti, ettenkö selviäisi. Selätin ensimmäisen syksyni, joten selätän ensimmäisen keväänkin. Joka päivän jälkeen on ilta ja joka viikon päätteeksi viikonloppu. Molemmat olen päättänyt viettää mukavia puuhaillen ja leväten, en töitä tehden.

Vinkki: Jos on kova kiire, ja tuntuu, että juuri tuntien suunnittelusta napsaisemalla saa työtaakkaa kevennettyä, pane oppilaat itse työstämään tunnin aiheesta kokonaisuus muistiinpanoineen. Valitse aihetta käsittelevän luvun lopusta sopiva pikkupaketti oppikirjan tehtäviä. Ne ovat lisätehtäviä niille, jotka saavat tunnin päätyön valmiiksi ennen muita.

Laske, montako kappaletta aihetta käsittelevässä luvussa on oppikirjassa. Jaa luokka yhtä moneen ryhmään. Jokainen ryhmä lukee oman kappaleensa huolellisesti ja tekee siitä muistiinpanot. Kirjoita taululle tai tykillä näkyviin heijastettavaan tyhjään tiedostoon numerot (luvun kappaleiden määrä). Sitä mukaa kun joku ryhmistä on valmiina, saa se mennä kirjoittamaan muistiinpanonsa oman kappaleensa järjestysnumeroa vastaavan numeron perään. Koko luokka kirjoittaa vihkoonsa kaikki muistiinpanot, siis myös muiden kuin oman ryhmän aikaansaannokset. Ennen kirjoittamista ope tietty tarkastaa, että faktat ovat oikein. Jos jollakulla ryhmällä meinaa jossain välissä tekeminen loppua, ohjaa ryhmä lisätehtävien pariin. Monista openoppaasta ratkaisupumaska ja tee johonkin luokan nurkkaan tarkistuspiste, jolla oppilaat voivat itsenäisesti käydä varmistamassa tehtävien ratkaisut.

Näin toimimalla sinun ei tarvitse tuntia varten itse luoda muistiinpanoja oppilaiden kirjoitettaviksi eikä oppitunnin aikana muuta kuin ohjeistaa selvästi ja valvoa ryhmien työskentelyä. Näin ei voi vetää kaikkia kurssin tunteja mutta ihan mainiosti  3 - 4 tuntia. Samaan syssyyn oppilaat harjoittelevat ryhmätyötaitoja ja muistiinpanotekniikkaa. Molemmat äärimmäisen hyödyllisiä osata, ensimmäinen ihan tulevaisuuden työelämää varten, toinen vähintääkin opiskelutekniikan tehostamista varten.

Ap

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 23:14"]

Ihania vinkkejä, kiitos! Minulla (hirveä) toka vuosi menossa luokanopettajana, teen töitä hereillä ja unissa, aamusta iltaan. Samaan aikaan pyöritän perhettä. Edelliseltä työyhteisöltä sai tukea ja tsemppiä, nykyinen jättää yksin eikä tue. Kovaa työtä, tunnit suunnittelen huolella mutta joskus on vaikea löytää punaista lankaa. Jotkut aineet ovat tosi vaikeita. En olisi uskonut, mutta harkitsen vakavasti alan vaihtoa. Ihmissuhdetyön henkinen kuormittavuus tuli yllätyksenä. En koe hankalaakaan oppilasta ongelmana, en vaikeita ryhmiä. Vaikeimpana asiana koen työyhteisöt, mielestäni opettajat ovat aika hankalia työkavereita. Kilpailu määräaikaisuuksista on raadollista ja rehtoreiden johtajan taidot usein retuperällä... Eräs toinen noviisi

[/quote]

Ei voi olla totta! Itse toista vuotta luokanopena ja en todellakaan tunnista yhtään omia tuntemuksia. Miten ihmeessä saat menemään tuollaisen ajan suunnitteluun? Mulla menee yleensä 10 minuuttia katsoa seuraavan päivän ohjelma, kunnen aloittelijana uskalla ihan ex tempore mennä. Silloin tällöin teen jotain hienompaa, johon saan tuhrattua aikaa loputtomiin. Tärkeintä on säilyttää fokus. Luku- ja kirjoitustaito, lukusuora ja peruslaskutoimitukset matikassa ja koulunkäyntitaidot. Siinä se.

Olen ollut onnekas, kun rehtorit on ihan mukavia. Opettajista osa on nuivia ihmisiä. En jaksa miettiä. Aina juttuseuraa on löytynyt.

Hui, kuinka suurta helpotusta tuova ketju

Ootte mahtavia! Voi kun minunkin äikän opettajani olisi ollut joku teistä..
Meidän opettaja koki tärkeimmäksi lytätä oppilaat etenkin kirjallisuuden saralla.
T. 20v

Kiitos taas kaikille uusille vastanneille! Täällä on jo aivan valtavasti käyttökelpoisia vinkkejä.

Voin aivan rehellisesti sanoa, että suunnittelen tuntini aina hyvin. Kirjallisesti, sillä muuten asiat eivät pysy päässäni. Tuntisuunnitelma on aina helposti nähtävilläni oppitunnin aikana, jotta voin tarkistaa, missä mennään, jos jonkin kommervenkin seurauksesta on eksytty hieman sivuraiteille. Tunnille en siis mene valmistautumatta.

Tänään on kuitenkin sanottava, että minulla oli taas vaihteeksi ihan hirveä päivä. Suurin osa oppitunneista sujui, ja minulla oli jopa ihan mukavaa, mutta 1 * 75 minuuttia sitten veti taas pakan täysin sekaisin ja lannisti mielen. Oppilaat melusivat ja sähläsivät. Lähtivät luvatta luokasta. Kinasivat ryhmäjaoista ja tehtävistä. Puhuivat epäkunnioittavasti. Meininki oli ihan villi. Totaalinen eläintarha. Koko tunti oli yksi jättimäinen kivireki. Olin suunnitellut kokonaisuuden mahdollisimman toiminnalliseksi niin, ettei oppilaiden tarvinnut kovin paljon kuunnella minua, muttei sekään toiminut. Läskiksi meni. Tuli jälleen tosi paha mieli, vaikka minun pitäisikin pystyä olemaan aikuisen roolissa ja ymmärtää, että oppilaani ovat vain lapsia. Silti. Harmittaa ja uuvuttaa. Tuntuu melkein siltä, kuin minut olisi hakattu.

Olen pyytänyt apua koulun muilta tahoilta ja ongelmani on noteerattu. Ratkaisua yritetään etsiä, mutta silti minua todella lähes PELOTTAA jatko. Ennen joulua on luvassa intensiivinen jakso ko. ryhmän kanssa, ja pelkään pääni hajoavan, jos tähän hulluun menoon ei saada muutosta. No, katsotaan ja toivotaan. Tänään en kuitenkaan ajatellut itkeä, vaikka jo koululla läheltä liippasi. Edistystä kai tämäkin. Prkl.

ap

Ap, älä huoli. Monipuolisessa ja montaa erilaista työtehtävää sisältävässä työssä, jossa kaiken lisäksi on paljon itsenäistä käytännön puuhaa, alku vain ON vaikeaa. Pitää tehdä, jotta oppii. Ei voikaan tuntea itseään täysin osaavaksi, ennen kuin on opetellut. Hyväksy, ettei se opetteluvaihe ollut vielä opintojen aikana vaan vasta nyt, ensimmäisten työvuosien aikana. Ole lempeä itsellesi ja kärsivällinen. Jos vielä sittenkin, kun jo hallitset kurssisisällöt ja materiaalin, olet ahdistunut, voit miettiä, oletko oikealla alalla. 

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 07:44"]

Mitä ainetta opetat, voisin antaa valmiita tehtävävinkkejä?

[/quote]

Kiitos. En kyllä tiedä, mahdatko osata vinkata tarkemmin. Opetan äidinkieltä ja kirjallisuutta sekä suomea toisena kielenä. Yläkoulun kursseja pyöritän. (PS Tänään oli oikein mukava päivä. Kaikki sujuikin kivasti, ja oppilaat saivat paljon aikaan. En ole överiuupunut, vaikka koululla vierähtikin reippaat yhdeksän tuntia. Ehkäpä näitä päiviä tulee ajan kuluessa vielä lisää.)

ap

Mulle yksi kolleega sanoi, että kolme vuotta, kun on ollut talossa, alkaa työ sujua. Itse en ole vielä ikinä saanut olla samassa talossa kolmea vuotta, mutta työkokemusta on jo enemmän. Nyt menee jo mukavasti, vaikka työpaikat vaihtelevat. Sujuvasti solahdan jo oikeastaan minne ja milloin vaan. Samat asiat tulevat vastaan ja asiat osaa jo suhteuttaa. Täytyy kyllä myöntää, että eka vuosi vastavalmistuneena runsaine ylitunteineen oli käsittämättömän karmeaa verrattuna siihen millaista työ kuin työ nykyään on. 

T. Aineenope

Äikkä on oppisisällöltään niin käsittämättömän laaja aine verrattuna muihin. Mukaan pitäisi mahtia mediakasvatusta,Draamaa, kirjallisuushistoriaa,kielioppia,tietoisuutta maailman kielistä, puheviestintää, lukemista, kirjoittamista etc. Tästä ainakin oma tuskani johtui pitkälti. Miten tehdä järkevä kokonaisuus niin, että kaikki osa - alueet tulee huomioitua.