Palstailevat opettajat, auttakaa noviisia!

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 11:48"]

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 23:14"]

Ihania vinkkejä, kiitos! Minulla (hirveä) toka vuosi menossa luokanopettajana, teen töitä hereillä ja unissa, aamusta iltaan. Samaan aikaan pyöritän perhettä. Edelliseltä työyhteisöltä sai tukea ja tsemppiä, nykyinen jättää yksin eikä tue. Kovaa työtä, tunnit suunnittelen huolella mutta joskus on vaikea löytää punaista lankaa. Jotkut aineet ovat tosi vaikeita. En olisi uskonut, mutta harkitsen vakavasti alan vaihtoa. Ihmissuhdetyön henkinen kuormittavuus tuli yllätyksenä. En koe hankalaakaan oppilasta ongelmana, en vaikeita ryhmiä. Vaikeimpana asiana koen työyhteisöt, mielestäni opettajat ovat aika hankalia työkavereita. Kilpailu määräaikaisuuksista on raadollista ja rehtoreiden johtajan taidot usein retuperällä... Eräs toinen noviisi

[/quote]

Ei voi olla totta! Itse toista vuotta luokanopena ja en todellakaan tunnista yhtään omia tuntemuksia. Miten ihmeessä saat menemään tuollaisen ajan suunnitteluun? Mulla menee yleensä 10 minuuttia katsoa seuraavan päivän ohjelma, kunnen aloittelijana uskalla ihan ex tempore mennä. Silloin tällöin teen jotain hienompaa, johon saan tuhrattua aikaa loputtomiin. Tärkeintä on säilyttää fokus. Luku- ja kirjoitustaito, lukusuora ja peruslaskutoimitukset matikassa ja koulunkäyntitaidot. Siinä se.

Olen ollut onnekas, kun rehtorit on ihan mukavia. Opettajista osa on nuivia ihmisiä. En jaksa miettiä. Aina juttuseuraa on löytynyt.

[/quote]k

Kadehdin asennettasi! Siinä on munaa! Mitä tarkoitat tuntien suunnittelemisella, kun sanot, että koko päivän paletin miettimiseen menee sinulla 10 minuuttia? Etenetkö vahvasti oppikirjojen pohjalta vai keksitkö omia tehtäviä ja laaditko itse myös materiaalia?

Minullakin tuppaa tuntien suunnittelemiseen menemään aikaa, koska uutena ja ekaa kertaa aineeni asioita opettavana minun pitää aivan ensimmäiseksi varmistaa, hanskaanko itse aihealueet hyvin ja ovatko oppikirjan tarjoamat tiedot oikeita + synkassa oman käsitykseni kanssa. Tämän jälkeen mietin ja suunnittelen, millä tavoin rakennan tunnin niin, että oppilailla olisi mahdollisimman paljon mielekästä ja ehkä jopa mielenkiintoista tekemistä: mitä kaikkea otan kirjasta, mitä panen oppilaat itse vaikka etsimään netistä, mistä minulla on hyviä monistetehtäviä, minkä puolestaan voisi toteuttaa kilpailuna tai visana. Lisäksi varmistan tieytysti, että minulla on keinot purkaa ja tarkistaa tehtävät. Jos jostakin aihepiiristä ei ole hyviä ja innostavia tehtäviä kirjassa, teen itse matskua. Etsin myös havainnollistavia kuvia, sarjiksia jne. netistä. Jos tunnillani tehdään ryhmä- tai paritöitä, pitää sujuvuuden nimissä uhrata jokunen miete ryhmäjaoillekin.

Tottahan toki tiedän seuraavan päivän ja yleensä seuraavan kuukaudenkin ohjelman karkeasti. Sitä varten minulla ovat kurssisuunnitelmat, joissa lukee jokaisen oppitunnin ajankohta ja tunnin aihe. Ei kuitenkaan riitä, että vain aiheen tietää ennalta. Pitää olla myös jonkinlainen käsitys siitä, miten aiheen opiskelu käytännössä tunnilla toteutuu. Suunnitelu on aivan välttämätöntä erityisesti levottomien ryhmien kohdalla, sillä niiden kanssa ei voi tehdä ihan mitä tahansa ja toisaalta on hyvä tehdä tietynlaisesti, jotta homma pelittää.

Minun kokemukseni koulun työyhteisöstä ovat tähän asti positiivisia. Olen löytänyt juttuseuraa ja kollegiaalista tukea. Kauhujuttujakin olen kuullut, ja voin vain kuvitella, miten monta mutkaa matkaan tulisi silloin, jos työyhteisön ilmapiiri olisi täysin tulehtunut...

Ap

Ap tässä jälleen. Nostan tämän hienon ja kannustavan ketjun, sillä taas se on niin meille uusille kuin kokeneillekin edessä, lukuvuosi nimittäin. Ap:lle pukkaa taas uutta työpaikkaa uudessa kaupungissa. Onneksi työsuhde on sentään koko lukuvuoden mittainen. Alalla kuin alallla ilmeisesti saa pätkiin ja työpaikan vaihtamisiin tottua.

Tämä ketju auttoi minua viime vuonna tosi paljon. Oli lohdullista kuulla muiden kokemuksia ja aivan mahtavaa huomata, että muutkin uudet opet olivat hyötyneet täällä annetuista vinkeistä. Minä olen jälleen tuntemattoman edessä, sillä nyt  tulen opettamaan omaa ainettani alakoulussa, kun kokemusta minulla on vain yläkoulusta. Taas siis tulee materiaalintekourakkaa samalla tavalla kuin täysin uran alussakin. Viime lukuvuoden kokemuksen perusteella minua vähän pelottaa. Olin niin järkyttävän uupunut, että näin jälkikäteen arvioituna burn out ei varmasti ollut kaukana. Onneksi nyt tiedän jo sen verran enemmän, että osaan ehkä vähän varoa ylilyöntejä ja pitää itsestäni parempaa huolta.

Ap:n vinkit uusille opettajille ja muille alallansa uusille:

1. Kerro itsellesi, että pystyt siihen. Ruoki tietoisesti tätä ajatusta.

2. Pidä kiinni vapaa-ajastasi äläkä tee omalla ajallasi töitä. Rentoudu ja virkistäydy viikonloppuna. 

3. Säilytä ainakin yksi urheiluharrastus. Ihan vaikka puolen tunnin rauhallinen kävely on jo hyvä.

4. Älä tee ylipitkää päivää. Lopeta viimeistään, kun olet tehnyt 9 tuntia. Pyri kahdeksaan tuntiin.

5. Ota rohkeasti ja siekailematta yhteyttä työterveyteen HETI, jos sinusta tuntuu, että olet aivan liian väsynyt. Älä sinnittele esimerkiksi univaikeuksien kanssa paria viikkoa kauempaa.

6. Ihan ok suoritus riittää. Ekoina vuosina ei tarvitse pystyä loihtimaan vuosisadan oppituntia toisensa perään. Tärkeintä on, että tutustuu oppilaisiinsa ja tietää edes vähän, mitä heille kuuluu.

Ihania vinkkejä, kiitos!

Minulla (hirveä) toka vuosi menossa luokanopettajana, teen töitä hereillä ja unissa, aamusta iltaan. Samaan aikaan pyöritän perhettä. Edelliseltä työyhteisöltä sai tukea ja tsemppiä, nykyinen jättää yksin eikä tue. Kovaa työtä, tunnit suunnittelen huolella mutta joskus on vaikea löytää punaista lankaa. Jotkut aineet ovat tosi vaikeita.

En olisi uskonut, mutta harkitsen vakavasti alan vaihtoa. Ihmissuhdetyön henkinen kuormittavuus tuli yllätyksenä. En koe hankalaakaan oppilasta ongelmana, en vaikeita ryhmiä. Vaikeimpana asiana koen työyhteisöt, mielestäni opettajat ovat aika hankalia työkavereita. Kilpailu määräaikaisuuksista on raadollista ja rehtoreiden johtajan taidot usein retuperällä...

Eräs toinen noviisi

Koetta edeltävän oppitunnin voi aina käyttää siihen, että kerrataan koealuetta. Jaa esim. pareille yksi jakson kappale, josta he keksivät 5 kysymystä. Lopuksi kysymykset esitetään ja muut vastaavat. Muista ryhmä- ja paritöissä AINA sattumanvaraiset parit/ryhmät. Älä koskaan anna oppilaiden itse valita pareja/ ryhmiä. Jos opettaja näin tekee, hän antaa luvan koulukiusaamiselle. Leikkaa esim. postikortteja kahtia ja laita pussiin. Oppilaat nostavat pussista kortinpuolikkaan, ja etsivät työskentelyparinsa. Kortit voi myös leikata kolmeen tai neljään osaan, ja näin muodostuu ryhmät. Tai pyydä oppilaita muodostamaan jono etunimen ensimmäisen kirjaimen mukaan aakkosjärjestykseen ja ota sitten jonosta luku kahteen. Jonon voi muodostaa myös esim. syntymäpäivän tai pituuden mukaan. Vain taivas on rajana. Näin saat myös hieman toiminnallisuutta tunnille. Tsemppiä!

Viestin 15 kirjoittaja, tiedän täysin mitä kirjoitat. Minullekaan ongelma ei ole oppilaat vaan aikuiset ja kaikki se tilpehööri mitä kasataan varsinaisen työn ympärille. On eri vastuualueita,työryhmiä,palavereita,koulutuksia,kulttuuripolkuja jne. Voi kun saisin ensimmäisen vuoteni keskittyä vain tähän opetustyöhön. Saisin tutustua luokkaani kunnolla ja luoda omat tapani toimia.

Olen niin kyllästynyt myös loputtomiin luokka-astetiimeihin ja suunnittelukompromisseihin. En haluaisi omasta luokastani muiden kakkosien klooneja. Koulussamme kaikki kakkoset tekevät samoja kuvis ja käsityötöitä. Tämä kuulemma helpottaa opettajien työmäärää. Ok, mutta haluaisin määritellä töitämme meidän ryhmällemme sopivimmaksi. Kynnys kritisoida on suuri. Minulla on vain sopimus täksi lukuvuodeksi ja haluaisin jatkaa. Mitä sopii sanoa ääneen kokeneille kolleegoille,

Tein virheen ja annoin puhelinnumeroni. Nyt sunnuntai-iltana paukkuu tekstiviestillä kysymyksiä vanhmmilta, joihin vastaus olisi Wilmassa. Voinko vastata, että katso Wilmasta.

Olin niin varma itsestäni kesälomalla, nyt tuntuu, että en osaakaana hukun töihini.:(

17

Minulla on myös kokemusta tuosta luokka-asteiden rajoittavuudesta... Nyt ongelmana on työpari joka on täysin kykenemätön yhteistyöhön ja omii ohjaajaa omavaltaisesti, puhuu p*skaa selän takana ja tekee arjesta vaikeaa.

Haluaisin kokeilla uusia juttuja ja tehdä yhteistyötä joidenkin oppiaineiden sisällä eri luokka-asteiden kanssa. Opettajat suhtautuvat nuivasti ja tuntuu etteivät ota tosissaan/luota noviisiin. Alentuvaa suhtautumista ja ohittamista joudun sietämään aika paljon, myös vanhemmilta.

Ilmoita vanhemmille että siirryt viestinnässä Wilmaan etkä enää käytä puhelinta työasioihin. ymmärtävät varmasti. Ilmoita puhelinnumero, josta tavoittaa koululta, esim. opettajanhuone.

Näin teen. Ilmoitin vanhemmille lukuvuoden alussa, että olen perheellinen ja toivoisin yhteydenottoja kello kuuteen mennessä, koska sen jälkeen meillä alkaa jo iltatoimet. Tänään puoli kahdeksalta paukkuu tekstiviestiä, että onko sisä-vai ulkoliikuntaa, ei yhdeltä vaan kahdelta vanhemmalta. Olen perjantaina tiedottanut että ilmojen salliessa olemme ulkona. Käsittämätöntä!

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 00:23"]Näin teen. Ilmoitin vanhemmille lukuvuoden alussa, että olen perheellinen ja toivoisin yhteydenottoja kello kuuteen mennessä, koska sen jälkeen meillä alkaa jo iltatoimet. Tänään puoli kahdeksalta paukkuu tekstiviestiä, että onko sisä-vai ulkoliikuntaa, ei yhdeltä vaan kahdelta vanhemmalta. Olen perjantaina tiedottanut että ilmojen salliessa olemme ulkona. Käsittämätöntä!

 
[/quote]

Älä missään tapauksessa vastaa.

Tuntuu niin tutulta! Kiitos tästä ketjusta, ap ja kaikki vastaajat. Harvinaisen asiallista av-palstaksi.

Minä olen tokaa vuotta yläkoulun aineenopettajana, ekaa vuotta luokanvalvojana. Hyvin samoja fiiliksiä kuin ap olen käynyt läpi! Vielä en osaa keroa, miten kahdesta ekasta vuodesta pääsee läpi, mutta sen voin jo kertoa, että kyllä tää toinenkin vuosi jo on ensimmäistä helpompi. Tuntuu ihan ihmeelliseltä, ettei jokaista tehtävää tarvitse tehdä alusta alkaen, ja että minulla on jo tiettyjä omia, toistuvia juttuja. Suhde oppilaisiin on kunnossa ja olen (ainakin oman käsitykseni mukaan) ihan pidetty opettaja. Silti koen edelleen riittämättömyyttä ja sinnittelen ajan riittämisen ym. haasteiden kanssa jatkuvasti. En myöskään osaa asettaa vielä kylliksi rajoja, vaan käytän työhön ihan hirveästi aikaa.

Taemppiä, ap!

Kiitos ihan hirveästi kaikille rehellisistä ja inhimillisistä vastauksista. Auttaa todella tätä henkistä sekamelskaani lukea tällaista! Olette ihania!

Ja tosiaan, paljon tsemppiä teillekin, varsinkin uusille!

Edellinen oli siis AP

Mitä ainetta opetat, voisin antaa valmiita tehtävävinkkejä?

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 16:00"]

Noin pienissä sijaisuuksissa ei auta valitettavasti yhtään mikään, vaikka olisi millainen auktoriteettiluonne muuten. Voit toki komentaa idiootteja, mutta jos he eivät tottele, sille ei mahda mitään. Kaikkein parasta on komentaa kerran ja jättää sitten kyseiset oppilaat täysin vaille huomiota. Joskus huutelu lakkaa tai ainakin lievenee, kun et enää kiinnitä huomiota siihen etkä provosoidu huonosta käytöksestä. Voit muuttaa esim. istumajärjestystä niin, että mölyapinat menevät takariviin, ja sitten opetat edempänä olevia, jotka haluavat osallistua tuntiin.

Jos oppilaan komentaa ulos luokasta, hänelle pitää sanoa, että hänen kuuluu seistä/istua heti oven ulkopuolella niin, että opettaja voi välillä käydä vilkaisemassa ja ohjaamassa hänen opiskeluaan. Poistettava oppilaskin kun on oikeutettu opetukseen. Jos oppilas siitä huolimatta lähtee omille teilleen, se ei sitten enää ole sinun vikasi.

Tunnin tai päivän sijaisuudet ovat hirveitä, jos kohdalle osuu huonokäytöksinen luokka. On paljon helpompaa, kun on pidempi sijaisuus, esim. yksi jakso, lukukausi tai lukuvuosi. Silloin voi ainakin vedota siihen, että sinä olet se, joka antaa arvosanan, joten käytöksen on parasta parantua.

[/quote]

Tähän pitää kommentoida, että alaikäisen oppilaan on oltava aina valvottavissa. Koulun alueella, koulupäivän aikana koulu ja koulun edustajana opettaja on vastuussa oppilaan turvallisuudesta. Siksi on harkittava tarkkaan, milloin oppilaan voi poistaa luokasta. Jos oppilas on kovin kiihtyneessä tilassa ja on suuri todennäköisyys, että hän lähtee omille teilleen palloilemaan ympäri koulua, häntä ei kannata poistaa luokasta ilman, että häntä valvoo toinen aikuinen.

Lyhyen ajan sijainen ei voi paljon tehdä, jos työrauhaongelma on todella vakava. Jos taas opettaa jotakin ryhmää pitkän aikaa, on parasta sitkeästi pitäytyä työrauhan vaatimisessa. Ystävällisesti mutta äärimmäisen tiukasti. Luovuttajafiilis tulee helposti, mutta pitää vain jotenkin yrittää olla näyttämättä sitä oppilaille ja vaatia loppuun asti sitä, mihin alkujaan on lähtenyt. Jos ei vie loppuun aloittamaansa, oppilaat uskovat, että periksi saa sitten myöhemminkin. Tämä on kyllä hirveän vaikeaa, kun koko ajan on paine edetä myös asiasisällöissä ja opettajalla on osavastuu oppilaidensa edistymisestä. Yhtään mitään edistymistä ei voi siinäkään tapauksessa tapahtua, jos työrauha on ihan surkea, joten parempi jankuttaa ja vaatia käytöstapoja, vaikka siihen tuhraantuisikin aikaa. Pääsee sitten lopun ajasta ainakin tehokkaasti aiheisiin käsiksi.

Miten sitten? Siihen en osaa vastata. Jokaisen kai pitää selvittää itselleen, riittääkö kärsivällisyys ja mistä sitä ammentaa. Kärsivällisyys ja lempeys myös itseä kohtaan ovat kerrassaan kultaa. Se, että aidosti yrittää ratkaista ongelmia, on jo merkki välittämisestä, joka puolestaan on hyvän opettajuuden kulmakiviä. Luokan ongelmista stressaantuminen kertoo velvollisuudentunnosta ja kiinnostuksesta oppilaita kohtaan. Kyynisyys ja piittaamattomuus ovat paljon pahempia asiota, kuin se, että kuitenkin jaksaa taistella edes jotenkin työrauhan ja oppilaiden luokkaviihtyvyyden puolesta.

Jaksamista ja tsemppiä kaikille!

[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 19:06"]

Tänään on kuitenkin sanottava, että minulla oli taas vaihteeksi ihan hirveä päivä. Suurin osa oppitunneista sujui, ja minulla oli jopa ihan mukavaa, mutta 1 * 75 minuuttia sitten veti taas pakan täysin sekaisin ja lannisti mielen. Oppilaat melusivat ja sähläsivät. Lähtivät luvatta luokasta. Kinasivat ryhmäjaoista ja tehtävistä. Puhuivat epäkunnioittavasti. Meininki oli ihan villi. Totaalinen eläintarha. Koko tunti oli yksi jättimäinen kivireki. Olin suunnitellut kokonaisuuden mahdollisimman toiminnalliseksi niin, ettei oppilaiden tarvinnut kovin paljon kuunnella minua, muttei sekään toiminut. Läskiksi meni. Tuli jälleen tosi paha mieli, vaikka minun pitäisikin pystyä olemaan aikuisen roolissa ja ymmärtää, että oppilaani ovat vain lapsia. Silti. Harmittaa ja uuvuttaa. Tuntuu melkein siltä, kuin minut olisi hakattu.

[/quote]

Unohda toiminnallisuus, jos se kerran ei toimi. Pidä muutama puuduttava "kalvolta vihkoon ja työkirjatehtäviä" -kaksituntinen. Jos kuuluu mutinaa, sano, että yritit jo kerran ryhmätöitä muttei onnistunut ja tämä on sitten se toinen vaihtoehto. Kyllä ne oppilaat muutaman viikon päästä tajuavat, että vapaampi opiskelu on ehkä sittenkin kivempaa - vaikkei siitä välttämättä opi paremmin.

Jos minulle osuu kaksoistunti yhteen putkeen ilman välituntia, pidän välillä taukojumppaa, jos luokka on vallaton. Ensin oppilaat ovat ihmeissään, mutta kyllä ne siitä alkavat tehdä kyykkyä ja käsillä kurkotteluja, kun opettaja käskee ja näyttää mallia :) . Saatan myös pitää viidne minuutin tauon siellä luokassa, jolloin oppilaat saavat rupatella ja käyttää puhelinta. Sitten opetus taas jatkuu.

Epäkunnioittavaan käytökseen puutu aina. Oppilaalla voi ja saa olla välillä paha päivä, mutta sinä et ole se, johon sen saa purkaa. Älä huuda oppilaalle tunnilla muiden kuullen vaan ota hänet puhutteluun tunnin päätteeksi kahden kesken. Sano, että oppilaan ei ole asiallista puhua tuohon sävyyn opettajalle tai kenellekään koskaan missään. Kysy, onko hänellä huolia, jotka hän purkaa sinuun. Kysy, saako hän tarpeeksi unta vai onko hän päivisin uupunut ja se sitten purkautuu noin. Utele, juttele, ole aikuinen, vaikka mielesi olisi kuinka musta. Lopuksi sano, että et halua kuulla hänen suustaan enää tuollaista kieltä. On hyvin tärkeää meille kaikille, kun olemme tehneet typeryyksiä ja joudumme niitä sitten selvittelemään, että haluamme säilyttää kasvomme. Kasvojen menetys on hirveää oppilaalle. Jos se tapahtuu, oppilas ei enää kykene kohtaamaan sinua rauhallisin mielin hyvänäkään päivänä. Laita huonosta käytöksestä merkintä Wilmaan ja kerro se myös oppilaalle. Kirjoita Wilmaan myös, että olet keskustellut käytöksestä oppilaan kanssa kahden kesken.

Kaiken kaikkiaan mitä vanhemmaksi tulee ja mitä enemmän on ikää opettajan ja oppilaiden välillä, sitä enemmän auktoriteettia voi saavuttaa.

Minä vein vaikean luokan viimeiselle tunnille pihapuustamme omenoita ja jo oli kumma miten saatiin hommia tehtyä. Vaikeinkin oppilas mussutti ja täytti tehtäväänsä. Homma ei revennyt missään vaiheessa. Kun tehtävä o,i tehty sai hakea toisen.

Lyhyissä sijaisuuksissa on se hyvä, että avaimet saa palauttaa iltapäivän päätteeksi:)

Itse koen lyhyessäkin sijaisuudessa tärkeäksi jonkilaisen tutustumisen tai alkuintron. Tärkeää on olla napakka ja aikuinen ja luoda ilmapiiri siitä, että täällä tehdään hommia, eikä todellakaan löysäillä sen vuoksi, että on sijainen. Nuoret myös rakastavat tarinoita ja kertomuksia, joten jonkun asiaan liityvän oman kokemuksen kertominen usein toimii.

jos joku on poikkeuksen hankala, kannattaa siitä ilmoittaa heti lähtevän viestin kotiin. Lyhyissä sijaisuuksissa on paljon hyvää. Saat jalan oven väliin kyseiseen kouluun, kiertämällä eri kouluja saat käsistystä siitä, missä haluaisit työskennellä ja missä koulussa on hyvä ilmapiiri opettajanhuoneessa ja oppilaiden välillä. Minulle on vastaan tullut pari koulua, joissa tunnelma on opehuoneessa ollut käsittämättömän huono ja rehtori todella vetäytyvä ja jättänyt sijaisen aivan yksin,

39: voi kun olisit lapseni äikän ope!! Aivan upeat systeemit sinulla

Mä taas olen työskennellyt luokanopena vasta 8kk (aloitin viime tammikuussa) ja voin sanoa, että ekan kahden viikon jälkeen helpotti. Ekat kaksi viikkoa olin ihan piipussa työpäivän jälkeen, mutta sitten alkoi jäädä jo muuhunkin energiaa. Taakkaa pahentaa se, että opetan yhdysluokkaa 1-2 (22 oppilasta) ja opetustunteja 27 eli ylituntejakin runsaasti. Suunnittelutyö ei olekaan niin työlästä kuin mietin ja pursun ideoita tuntien toteuttamiseen. Suurin haaste nykyisessä on, kun ei ole yhdysluokassa aikaa ookoilla vaan ohjeistukset pitää tulla apteekin hyllyltä. Toisaalta pedagogiset hienoudet jää sivurooliin, kun ilman ohjaajaa puljaat kahden ryhmän kanssa. Tärkeintä on pitää vain se punainen lanka ja porukka työllistettynä.

Mä taas olen työskennellyt luokanopena vasta 8kk (aloitin viime tammikuussa) ja voin sanoa, että ekan kahden viikon jälkeen helpotti. Ekat kaksi viikkoa olin ihan piipussa työpäivän jälkeen, mutta sitten alkoi jäädä jo muuhunkin energiaa. Taakkaa pahentaa se, että opetan yhdysluokkaa 1-2 (22 oppilasta) ja opetustunteja 27 eli ylituntejakin runsaasti. Suunnittelutyö ei olekaan niin työlästä kuin mietin ja pursun ideoita tuntien toteuttamiseen. Suurin haaste nykyisessä on, kun ei ole yhdysluokassa aikaa ookoilla vaan ohjeistukset pitää tulla apteekin hyllyltä. Toisaalta pedagogiset hienoudet jää sivurooliin, kun ilman ohjaajaa puljaat kahden ryhmän kanssa. Tärkeintä on pitää vain se punainen lanka ja porukka työllistettynä + keventää opetusta tarpeeksi, ettei pienet uuvu.

Tätä ennen olin töissä yläkoulussa (olen siis pätevä luokanope + aineenope) ja siellä tunnit oli siinä mielessä helpompia, että rinnakkaisryhmiä oli aina monta. Valmistelua oli varmaan suunnilleen saman verran kuin nyt, kun joudun miettimään kaksi luokkaa kerralla.

Sori, edellinen ei muka lähtenyt ekalla kerralla ja laitin hiukan lisäystä, niin tuossa se nyt on sitten kahdessa versiossa.:)