Poikaystävä haluaa hallita? Osa 2
Kirjoitin tänne muutama kuukausi sitten seuraavan aloituksen, eli "Poikaystävä haluaa hallita?" http://www.vauva.fi/keskustelu/3983321/ketju/poikaystava_haluaa_hallita
Sain paljon vastauksia että minun pitäisi olla varuillaan ja olen ollutkin. On mennyt aika hyvin suhteessa koko kesän ja olen ollut onnellinen. Suhde on tuntunut toimivan hyvin ja olin jo unohtanut koko jutun.
Päätimme kuukausi sitten muuttaa yhteen ja hänen käytöksensä on sen jälkeen pahentunut. Ei asuta vielä yhdessä mutta n. 2kkden kuluttua pitäisi muuttaa. Viimeiset 4 viikkoa on ollut yhtä tuskaa. Tässä kaksi esimerkkiä:
- Olimme kaupungilla ja näin vanhoja tuttuja, joita en olisi halunnut nähdä. Olin siis hieman kireällä tuulella juuri sillä hetkellä. Kun poikaystävä yritti selittää jotain juttua, hermostuin ja tokaisin "mitä sitten?" kireään sävyyn. Minuutin päästä rauhotuin ja kysyin "niin mitä olitkaan sanomassa?" ja hän murjotti loppuillan ja syytti minua siitä että olen kiukkuinen enkä hallitse itseäni ja mitä minun kanssani pitäisi tehdä kun olen täysin hallitsematon! Tästä käytiin pitkä keskustelu ja lopputulos oli se että minun päässäni on vikaa ja minulla on tunteiden hallinnan kanssa jotain ongelmia, koska en voinut aikuismaisesti sanoa hänelle "ei nyt". Vaikka YHDEN ainoan kerran vain tokaisin kiukkuisesti "mitä sitten?" enkä ollut ilkeänä muuten tai huutanut tai kiukutellut mitään. Pikemminkin itselläni oli sillä hetkellä vain "huono hetki" kuunnella hänen juttuaan.
- Muutama päivä oli mennyt niin, ettei meidän välillä ollut ollut kunnolla hellyyttä, enkä ollut saanut häneltä paljoakaan tunnetta, että han rakaistaisi minua vaikka olin yrittänyt olla hänelle rakastavainen ja antaa mahdollisuuksia olla minulle rakastava. Pyysin että poikaystävä halaisi minua, kun olimme julkisella paikalla. Hän sanoi ettei nyt. Myöhemmin illalla pyysin että hän voisi pitää minua hyvänä. Aika vaillinaista hänen hellyytensä minua kohtaan oli, joten kävin masentuneena nukkumaan. Heräsin keskellä yötä siihen, että hän kolisteli vihaisesti jotain tavaroita ja nousin kysymään että "kulta, mikä hätänä?". Hän kertoi minulle, että hän ei jaksa minun epävarmaa ja rakkautta vaativaa luonnettani ja sitä että aina pitäisi olla todistelemassa rakkautta minulle, että olen kuulemma kuluttavaa seuraa ja jos pyydän häneltä rakkaudenosoitusta niin se on kuulemma merkki siitä että "en luota hänen rakkauteensa". Olin täysin järkyttynyt ja yritin selittää, että minulla on rakkaudentarve eikä se aikaisemmin ole tuottanut hänelle ongelmia näyttää rakkauttaan minulle. Taas pitkä keskustelu, joka päättyi siihen, että minulla on joku tunnevika joka saa minut anelemaan liikaa rakkautta häneltä eli syy vain minussa.
Olen hajalla ja täysin rikki. En tunne olevani rakkauden arvoinen, vaan vaativa lapsellinen yliherkkä kakara, vaikka en sellainen tietääkseni ole. Toisaalta tuntuu etten ole enää varma itsestäni ja vielä vähemmän miehestä. Hän on usein niin ihana minua kohtaan mutta yhä useammin saan ihan valtavasti pa**aa niskaani ja se vie todella paljon voimia. Olen joutunut kerran jopa hakemaan töistä sairaslomaa pariksi päivää, kun olin niin väsynyt erääseen tällaiseen tilanteeseen, jossa mies haukkui minut niin totaalisesti ja rauhallisesti perusteli minulle uuden vian. Hän ei siis huuda hauku vaan haukkuu keskustelemalla ja "järkeilemällä" minulle miksi syy on minussa ja mikä syy on, ja sanon vastaan mitä vain, hänellä on aina parempi perustelu, ja silloinkin kun se ei ole parempi, se on hänen mielestään parempi ja minä olen vaikea ihminen joka kiistää ongelman. :( Olen väsynyt kuulemaan todella kipeitä minuun liittyviä hänen tulkintoja minun vajavaisuuksistani. Minä myös kaipaisin enemmän rakkautta, alussa sitä oli paljon enemmän. Kyllä hän joskus ilkeilynsä jälkeen hieroo minua vähän aikaa tai sanoo että "vaikka meillä oli tällainen pikku kina, niin tiedäthän että silti rakastan sinua".
Minusta nämä ei tunnu miltään pikku kinoilta, vaan miehen saarnoilta ja hiljaiselta vihalta, joka hajoittaa minua henkisesti pala palalta.
Kommentit (27)
Ikävä kuulla, että tilanne on mennyt huonompaan päin. Se tuskin kuitenkaan tuli sinulle yllätyksenä. Ei yllättänyt myöskään meitä lukijoita.
Sait useita vinkkejä ja tarinoita, kuinka olosi hankaloituu pikku hiljaa, niin on käynyt. Eikö vain?
Älä tyttö hyvä muuta yhteen sen miehen kanssa. Sieltä sinun olisi vielä vaikeampaa irrottautua kuin nyt. Nyt katso totuutta silmiin ja tee niin kuin on oikein Sinulle. Olet sen arvoinen.
Niin... Mitäs me sulle sanottiin?
Joko nyt uskot, että ei tuosta tule mitään. Jos et itsestäs piittaa yhtään, niin muuta yhteen. Mutta sen lapsen annat pois, häntä et tuohon soppaan saa sotkea.
Sen kun eroat, mutta katsokin ettet tuolla luonteella etsi mitään mukavaa ja kilttiä miestä sitten!
Käsi sydämellä, kannattaisi erota. Parempi teille molemmille.
No, omapa on elämäsi, ei me täältä netin takaa voida päätöksiä sun puolesta tehdä.
Mies on narsisti ja sinä ap läheisyysriippuvainen.
Poikaystävä on erittäin mukava silloin, kun alkaa pelätä että lähdet livohkaan. Kun hän aistii, ettet ole riidan jälkeen tyytyväinen, tunteesi pyyhitään pois nimittämällä raastavaa yhteenottoa pikkukinaksi, vaikka sinun tunteittesi hoitamiseksi ei ole tehty mitään. Sitten kun hän on unohtanut jo koko asian vakuututtuaan ettei saalis karkaa, hän toistaiseksi pystyy vielä kuvittelemaan sinut ihannetyttikseksi, ja hellii tätä mielikuvitusyksilöä. Mitä parempaa kohtelua saat näinä väliaikoina, sitä enemmän olisin huolissani.
Jokainen päivä vain pakottaa hänet lähemmäs totuutta - että sinä oletkin jotain muuta kuin hänen ihanteensa. Oletkin ihan todellinen ihminen, ja koko ajan hänen haaveittensa murskaaja. Se aiheuttaa jatkuvasti pahenevaa raatelua. Olet sitoutumassa jättikokoiseen vauvaan, joka puree ja lyö tissiä, josta ei tule siihen tahtiin ja sen makuista maitoa kuin hän haluaa. Omassa sielussasi on jotain pohjattoman lapsellista, jos et tätä kykene ymmärtämään. Älä katso toista omien tarpeittesi tyydyttäjänä, vaan kysy, mitä tarpeita sinut on haluttu hänen elämäänsä hoitamaan. Se kun tulee olemaan suhteen ainoa sisältö. Omat tarpeesi voit haudata juhlallisin menoin ja hyvästellä ne pysyvästi.
Pitäisköhän sun mennä kotiin kasvamaan
Ihmisellä on sellainen puoliso minkä ansaitsee ja kansalla on sellainen johtaja minkä ansaitsee.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 21:03"]
minä minä minä.
[/quote]
En nimenomaan haluaisi että kyse on aina "minusta". Minun vioistani.
-ap
Luin molemmat ketjut, ja suren ap:n pientä lasta, joka joutuu äitinsä vetämänä hyvin inhottavan kuuloiseen tilanteeseen - kotiin, jossa äiti ei voi olla oma itsensä, ja isäpuoli on täysin arvaamaton, mahdollisesti väkivaltainen myöhemmin. Onko lapsen elämässä biologista isää, joka voisi ehkä pelastaa lapsen parempaan kotiin? Tuntuu siltä, että ap ajautuu asumaan yhdessä tuon narsistisen miehen kanssa kaikista saamistaan varoituksista huolimatta.
Nämä "osa 2" -jutut eivät yksistään mielestäni olleet muuta kuin jonkinlaista lapsellisuutta kummankin puolelta. Mutta luin tuon alkuperäisen ketjun ja mies ei tosian vaikuta ihan normaalilta. Kukaan normaali ihminen ei huomauttele toisen varpaankynsien lakasta ja muutenkin todella outoa settiä. Koska sinulla on lapsi, sinun täytyy olla tavallista varovaisempi huonon käytöksen kanssa. Ottaisin ainakin vähäksi aikaa etäisyyttä mieheen ja katsoisin mitä tapahtuu.
Ap, ehkäpä on aika katsoa peiliin. Kuulostat vaikealta kumppanilta!
ainakaan sinulla ei ole kykyä asettua toisen asemaan. Ette sovi toisillenne.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 21:04"][quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 21:03"]
minä minä minä.
[/quote]
En nimenomaan haluaisi että kyse on aina "minusta". Minun vioistani.
-ap
[/quote]
No mutta kun on. Kuuntele mitä poikaystäväsi sanoo ja kasva aikuiseksi...
Laitoin äsken poikaystävälle txt että haluan pitää taukoa suhteessa ja miettiä miten kannattaa edetä. Pelolla odotan vastausta..
-ap
No hyvä että laitoit. Mutta lopeta nyt se oman navan tuijottelu myöskin. Katso uutisia, lue lehtiä, viisastu. Aseta omat ajatuksesi oikeaan mittakaavaan!
Kiasus miten hankalia ihmisä maa päällään kantaakaan. Sovitte täysin toisillenne.