Kun mies ei koskaan sano kauniiksi

Jospa et ole kaunis. Mitäs sitä sitten valehtelemaan.

Jotkut ei vaan ole luonnoltaan eikä ole kasvanut sellaisessa ympäristössä, jossa kehutaan. Varsinkaan ihan vaan ulkonäöstä. Ja sitä voi olla tosi vaikea oppia enää vanhempana. Oletko lukenut niistä "rakkauskielistä"? Se kehuminen ei varmaankaan vaan ole se kieli mitä miehesi puhuu. Mun mies ei ainakaan oikein osaa kehua, mutta osoittaa kyllä jatkuvalla hellyydellä ja arjessa muistamisella muilla tavoilla (tuo lempijäätelöä kaupasta ihan muuten vaan, tekee joskus mua aiemmin töihin lähtiessään aamupalan myös mulle jos tietää että tykkään siitä mitä teki itselleen, jne). Juurikin kysyttäessä mies sanoo että tietenkin näytät hyvältä. Ehkä kehuminen ei ole myöskään se mun vahvin rakkauskieli, koska mulle tuo riittää enkä vuolaita sanoja niin kaipaakaan vaan mieluummin noita konkreettisia tekoja. Ei minusta syy masentua tai mollata miestä, mutta jos kehumista kaipaa tuota toki pitäisi pystyä työstämään.

Vierailija kirjoitti:

Ei sano minunkaan mieheni enkä sitä edes odota. Ensinnäkään en ole kaunis, en edes ikäisekseni. Toiseksi, hän on sanonut heti tutustumisemme alkuvaiheissa, että häneltä ei kannata odottaa "harlekiini-romantiikkaa". Eli hän ei myöskään sano rakastavansa eikä puhu muutenkaan pehmeitä vaan osoittaa rakkautensa teoillaan. Parhaillaan tekee minulle jälleen smoothieta ja sen jälkeen aikoo fiksata erään jutun työhuoneessani. Ei siksi, etten minäkin osaisi vaan siksi, että haluaa kuulemma ilahduttaa minua.

Voi huokaus. Mun mies on aika samanlainen, ja kohta varmaan entinen.

Nuo ruoanlaitot, smoothiet ja fiksaukset kotona sun muut kuuluvat ihan arkeen ja niitä tehdään parisuhteessa ja perheessä puolin ja toisin ihan normisti. Eivät todellakaan ole mitään erityisiä huomion osoituksia.

Se, että mies sanoo, ettei harrasta mitään 'harlekiini-romantiikkaa' on vain osoitus laiskuudesta, itsekkyydestä ja toisen tarpeiden mitätöimisestä.

En mäkään usko mihinkään prinsessasatuihin, mutta haluan oikeaa huomiointia joskus, kauniita sanoja, kivan lahjan jouluna ja syntymäpäivänä, jne. Teen saman miehelleni, mutta koska hän ei usko romantiikkaan, usein jään itse ilman. Kuten sanottua, pian ex.

Ja kauneudesta, kuka sut on saanut uskomaan, ettet ole kaunis? Tuo laiska ja itsekäs smoothien tekijäkö?

Itsekin uskoin, etten ole kaunis tai edes nätti vuosikausia. Tästä saan syyttää väkivaltaista isääni ja nykyistä miestäni.

Jostain sain sisua nostaa selän suoraksi ja pään pystyyn ja opiskelin uuden ammatin, korkeakoulututkinnon, josta olin kauan haaveillut. Tämä aloitti muutoksen, jonka tiellä olen nyt.

Uudessa työssäni olen tavannut ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka kertovat, että olen älykäs, ihana, hauska, osaan ajatella nopeasti, ns. jaloillani, hyvä ihmisten kanssa ja kyllä, kauniskin.

Vähän aikaa sitten töissä tapasin sattumalta kivan näköisen ja kivan oloisen miehen, joka pyysi numeroani. Vielä en ollut tähän valmis, mutta ehkä pian.

Nykyisin kun katson peiliin näen ihan hyvän näköisen naisen, joka tietää olevansa hyvä monissa asioissa ja joka osaa antaa paljon muille elämässään, joten miksi jäisin myöskään paljolta paitsi.

Mies ei vain halua valehdella että olisit kaunis.

Jos mies ei kehu kauniiksi, ei pidä sinua kovin kauniina. Etenkin jos ei sano mitään, vaikka olisit laittautunut juhliin tai seksikkäimmilläsi makuuhuoneessa. Varmasti jos olisi mallin tai missin kanssa, niin kehuisi spontaanisti.

Muistuttaa minua karmeasta dokumentista, jossa näytettiin, kuinka pariskunnat menivät naimisiin Las Vegasissa pikahäissä. Yksi pariskunta oli sellainen, että molemmat olivat ylipainoisia eivätkä mitenkään hyvännäköisiä. Nainen joutui vuokraamaan hääpukunsa. Oli jo hääpäivän ilta ja nainen valitti kameroille mies vierellään, ettei mies ollut kertaakaan kehunut häntä kauniiksi hääpäivänä. Itselleni tuli vaikutelma, että miehen oli varmaan täytynyt tyytyä ”huonompaan” naiseen samoin kuin halppisbudjetin häihin, kun ei parempaakaan saanut. Siksi miehelle ei ollut tullut pieleen mieleenkään kehua vaimoaan, vaikka nainen oli varmasti laittautunut niin hyvin kuin vain suinkin voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sano minunkaan mieheni enkä sitä edes odota. Ensinnäkään en ole kaunis, en edes ikäisekseni. Toiseksi, hän on sanonut heti tutustumisemme alkuvaiheissa, että häneltä ei kannata odottaa "harlekiini-romantiikkaa". Eli hän ei myöskään sano rakastavansa eikä puhu muutenkaan pehmeitä vaan osoittaa rakkautensa teoillaan. Parhaillaan tekee minulle jälleen smoothieta ja sen jälkeen aikoo fiksata erään jutun työhuoneessani. Ei siksi, etten minäkin osaisi vaan siksi, että haluaa kuulemma ilahduttaa minua.

Voi huokaus. Mun mies on aika samanlainen, ja kohta varmaan entinen.

Nuo ruoanlaitot, smoothiet ja fiksaukset kotona sun muut kuuluvat ihan arkeen ja niitä tehdään parisuhteessa ja perheessä puolin ja toisin ihan normisti. Eivät todellakaan ole mitään erityisiä huomion osoituksia.

Se, että mies sanoo, ettei harrasta mitään 'harlekiini-romantiikkaa' on vain osoitus laiskuudesta, itsekkyydestä ja toisen tarpeiden mitätöimisestä.

En mäkään usko mihinkään prinsessasatuihin, mutta haluan oikeaa huomiointia joskus, kauniita sanoja, kivan lahjan jouluna ja syntymäpäivänä, jne. Teen saman miehelleni, mutta koska hän ei usko romantiikkaan, usein jään itse ilman. Kuten sanottua, pian ex.

Ja kauneudesta, kuka sut on saanut uskomaan, ettet ole kaunis? Tuo laiska ja itsekäs smoothien tekijäkö?

Itsekin uskoin, etten ole kaunis tai edes nätti vuosikausia. Tästä saan syyttää väkivaltaista isääni ja nykyistä miestäni.

Jostain sain sisua nostaa selän suoraksi ja pään pystyyn ja opiskelin uuden ammatin, korkeakoulututkinnon, josta olin kauan haaveillut. Tämä aloitti muutoksen, jonka tiellä olen nyt.

Uudessa työssäni olen tavannut ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka kertovat, että olen älykäs, ihana, hauska, osaan ajatella nopeasti, ns. jaloillani, hyvä ihmisten kanssa ja kyllä, kauniskin.

Vähän aikaa sitten töissä tapasin sattumalta kivan näköisen ja kivan oloisen miehen, joka pyysi numeroani. Vielä en ollut tähän valmis, mutta ehkä pian.

Nykyisin kun katson peiliin näen ihan hyvän näköisen naisen, joka tietää olevansa hyvä monissa asioissa ja joka osaa antaa paljon muille elämässään, joten miksi jäisin myöskään paljolta paitsi.

Kuulostat hyvin vaativalta ihmiseltä. Jos joku tekee sinulle smoothien, se on vain hänen velvollisuutensa suhteessa sinuun eikä sinun tarvitse pitää sitä erityisenä huomionosoituksena tai edes ilahtua siitä mitenkään. Päälle haukut smoothien tekijän laiskaksi ja itsekkääksi, kun ei ole huomannut tai osannut imarrella sinua oikein smoothieta tuodessaan.

No, tämä oli vähän kärjistystä, mutta aidosti kuulostaa, että parisuhteessasi teillä on aivan erilainen "rakkauden kieli". Jotkut osoittavat rakkauttaan sanoin, jotkut teoin, jotkut vaikkapa kosketuksin. Yleensä ihminen tunnistaa vain sen kielen mitä itse käyttää, eikä pidä toisen rakkaudenosoituksia "oikeina" tai arvokkaina. On kuitenkin mahdollista oppia tulkitsemaan toisen käyttämää kieltä. Toki silti voi olla mukavaa saada rakkaudenosoituksia myös sillä omalla kielellään, mutta usein myös tajuaa, miten onttoa ja pakotettua toisen käyttämä, itselleen väärä kieli on. 

Joillekin tämä voi tietenkin olla myös niin iso asia että mieluummin eroaa kuin alkaa arvostaa toisen käyttämää kieltä. Ja se on tietenkin ihan hyvä ratkaisu siinä tilanteessa. 

Koska olet itse sanonut miehellesi, että hän on kaunis?

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä yli 15 vuotta eikä hän ole kertaakaan sanonut minua kauniiksi

No haluasitko että hän valehtelisi siis?

Minun neljästä poikaystävästäni kaikin puolin kurjin oli se, joka kehui minua lähes päivittäin kauniiksi. 

En usko, että muille syy kehumattomuuteen olisi ollut se etteivät olisi pitäneet minua kauniina. Olen tehnyt mallin töitäkin, joten luulisin että olin heidänkin mielestään ihan kaunis. He vain kiinnittivät huomiota minussa muihin asioihin, toisin kuin tuo yksi, jolle olin kai lähinnä koriste-esine.

Miksi aloittakaa pitäisi kehua? Onko hänellä itsetunto-ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sano minunkaan mieheni enkä sitä edes odota. Ensinnäkään en ole kaunis, en edes ikäisekseni. Toiseksi, hän on sanonut heti tutustumisemme alkuvaiheissa, että häneltä ei kannata odottaa "harlekiini-romantiikkaa". Eli hän ei myöskään sano rakastavansa eikä puhu muutenkaan pehmeitä vaan osoittaa rakkautensa teoillaan. Parhaillaan tekee minulle jälleen smoothieta ja sen jälkeen aikoo fiksata erään jutun työhuoneessani. Ei siksi, etten minäkin osaisi vaan siksi, että haluaa kuulemma ilahduttaa minua.

Voi huokaus. Mun mies on aika samanlainen, ja kohta varmaan entinen.

Nuo ruoanlaitot, smoothiet ja fiksaukset kotona sun muut kuuluvat ihan arkeen ja niitä tehdään parisuhteessa ja perheessä puolin ja toisin ihan normisti. Eivät todellakaan ole mitään erityisiä huomion osoituksia.

Se, että mies sanoo, ettei harrasta mitään 'harlekiini-romantiikkaa' on vain osoitus laiskuudesta, itsekkyydestä ja toisen tarpeiden mitätöimisestä.

En mäkään usko mihinkään prinsessasatuihin, mutta haluan oikeaa huomiointia joskus, kauniita sanoja, kivan lahjan jouluna ja syntymäpäivänä, jne. Teen saman miehelleni, mutta koska hän ei usko romantiikkaan, usein jään itse ilman. Kuten sanottua, pian ex.

Ja kauneudesta, kuka sut on saanut uskomaan, ettet ole kaunis? Tuo laiska ja itsekäs smoothien tekijäkö?

Itsekin uskoin, etten ole kaunis tai edes nätti vuosikausia. Tästä saan syyttää väkivaltaista isääni ja nykyistä miestäni.

Jostain sain sisua nostaa selän suoraksi ja pään pystyyn ja opiskelin uuden ammatin, korkeakoulututkinnon, josta olin kauan haaveillut. Tämä aloitti muutoksen, jonka tiellä olen nyt.

Uudessa työssäni olen tavannut ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka kertovat, että olen älykäs, ihana, hauska, osaan ajatella nopeasti, ns. jaloillani, hyvä ihmisten kanssa ja kyllä, kauniskin.

Vähän aikaa sitten töissä tapasin sattumalta kivan näköisen ja kivan oloisen miehen, joka pyysi numeroani. Vielä en ollut tähän valmis, mutta ehkä pian.

Nykyisin kun katson peiliin näen ihan hyvän näköisen naisen, joka tietää olevansa hyvä monissa asioissa ja joka osaa antaa paljon muille elämässään, joten miksi jäisin myöskään paljolta paitsi.

Kuulostat hyvin vaativalta ihmiseltä. Jos joku tekee sinulle smoothien, se on vain hänen velvollisuutensa suhteessa sinuun eikä sinun tarvitse pitää sitä erityisenä huomionosoituksena tai edes ilahtua siitä mitenkään. Päälle haukut smoothien tekijän laiskaksi ja itsekkääksi, kun ei ole huomannut tai osannut imarrella sinua oikein smoothieta tuodessaan.

No, tämä oli vähän kärjistystä, mutta aidosti kuulostaa, että parisuhteessasi teillä on aivan erilainen "rakkauden kieli". Jotkut osoittavat rakkauttaan sanoin, jotkut teoin, jotkut vaikkapa kosketuksin. Yleensä ihminen tunnistaa vain sen kielen mitä itse käyttää, eikä pidä toisen rakkaudenosoituksia "oikeina" tai arvokkaina. On kuitenkin mahdollista oppia tulkitsemaan toisen käyttämää kieltä. Toki silti voi olla mukavaa saada rakkaudenosoituksia myös sillä omalla kielellään, mutta usein myös tajuaa, miten onttoa ja pakotettua toisen käyttämä, itselleen väärä kieli on. 

Joillekin tämä voi tietenkin olla myös niin iso asia että mieluummin eroaa kuin alkaa arvostaa toisen käyttämää kieltä. Ja se on tietenkin ihan hyvä ratkaisu siinä tilanteessa. 

Olen tuo, jota lainasit.

En varmaankaan ole sen vaativampi ihminen kuin kukaan muukaan, mutta olen opetellut arvostamaan itseäni.

Ilahdun kyllä, jos joku tekee minulle smoothien tai laittaa ruokaa tms. Mutta pointtini oli, että nämä ovat tavallisia juttuja, joita tehdään parisuhteessa ja perheessä puolin ja toisin, eivät mitään erityisspesiaaleja huomionosoituksia.

Kirjoitin myös tekeväni kivoja, hyviä ja joskus myös erityisiä asioita miehelleni, mutta jääväni usein ilman.

Miksi minun pitäisi tyytyä johonkin mieheni 'rakkaudenkieleen' jos se minusta usein tuntuu pettymykseltä ja joudun selittelemään itselleni, että hyväähän tuo tarkoitti, mutta...eikö mieheni vastavuoroisesti voisi opetella minun tapaani, vai onko se naisen paikka tyytyä?

Ei ole enää minun paikkani. Kuten sanoin, olen opetellut arvostamaan itseäni ja annan itsestäni, mutta odotan vastavuoroisuutta parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sano minunkaan mieheni enkä sitä edes odota. Ensinnäkään en ole kaunis, en edes ikäisekseni. Toiseksi, hän on sanonut heti tutustumisemme alkuvaiheissa, että häneltä ei kannata odottaa "harlekiini-romantiikkaa". Eli hän ei myöskään sano rakastavansa eikä puhu muutenkaan pehmeitä vaan osoittaa rakkautensa teoillaan. Parhaillaan tekee minulle jälleen smoothieta ja sen jälkeen aikoo fiksata erään jutun työhuoneessani. Ei siksi, etten minäkin osaisi vaan siksi, että haluaa kuulemma ilahduttaa minua.

Voi huokaus. Mun mies on aika samanlainen, ja kohta varmaan entinen.

Nuo ruoanlaitot, smoothiet ja fiksaukset kotona sun muut kuuluvat ihan arkeen ja niitä tehdään parisuhteessa ja perheessä puolin ja toisin ihan normisti. Eivät todellakaan ole mitään erityisiä huomion osoituksia.

Se, että mies sanoo, ettei harrasta mitään 'harlekiini-romantiikkaa' on vain osoitus laiskuudesta, itsekkyydestä ja toisen tarpeiden mitätöimisestä.

En mäkään usko mihinkään prinsessasatuihin, mutta haluan oikeaa huomiointia joskus, kauniita sanoja, kivan lahjan jouluna ja syntymäpäivänä, jne. Teen saman miehelleni, mutta koska hän ei usko romantiikkaan, usein jään itse ilman. Kuten sanottua, pian ex.

Ja kauneudesta, kuka sut on saanut uskomaan, ettet ole kaunis? Tuo laiska ja itsekäs smoothien tekijäkö?

Itsekin uskoin, etten ole kaunis tai edes nätti vuosikausia. Tästä saan syyttää väkivaltaista isääni ja nykyistä miestäni.

Jostain sain sisua nostaa selän suoraksi ja pään pystyyn ja opiskelin uuden ammatin, korkeakoulututkinnon, josta olin kauan haaveillut. Tämä aloitti muutoksen, jonka tiellä olen nyt.

Uudessa työssäni olen tavannut ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka kertovat, että olen älykäs, ihana, hauska, osaan ajatella nopeasti, ns. jaloillani, hyvä ihmisten kanssa ja kyllä, kauniskin.

Vähän aikaa sitten töissä tapasin sattumalta kivan näköisen ja kivan oloisen miehen, joka pyysi numeroani. Vielä en ollut tähän valmis, mutta ehkä pian.

Nykyisin kun katson peiliin näen ihan hyvän näköisen naisen, joka tietää olevansa hyvä monissa asioissa ja joka osaa antaa paljon muille elämässään, joten miksi jäisin myöskään paljolta paitsi.

Kuulostat hyvin vaativalta ihmiseltä. Jos joku tekee sinulle smoothien, se on vain hänen velvollisuutensa suhteessa sinuun eikä sinun tarvitse pitää sitä erityisenä huomionosoituksena tai edes ilahtua siitä mitenkään. Päälle haukut smoothien tekijän laiskaksi ja itsekkääksi, kun ei ole huomannut tai osannut imarrella sinua oikein smoothieta tuodessaan.

No, tämä oli vähän kärjistystä, mutta aidosti kuulostaa, että parisuhteessasi teillä on aivan erilainen "rakkauden kieli". Jotkut osoittavat rakkauttaan sanoin, jotkut teoin, jotkut vaikkapa kosketuksin. Yleensä ihminen tunnistaa vain sen kielen mitä itse käyttää, eikä pidä toisen rakkaudenosoituksia "oikeina" tai arvokkaina. On kuitenkin mahdollista oppia tulkitsemaan toisen käyttämää kieltä. Toki silti voi olla mukavaa saada rakkaudenosoituksia myös sillä omalla kielellään, mutta usein myös tajuaa, miten onttoa ja pakotettua toisen käyttämä, itselleen väärä kieli on. 

Joillekin tämä voi tietenkin olla myös niin iso asia että mieluummin eroaa kuin alkaa arvostaa toisen käyttämää kieltä. Ja se on tietenkin ihan hyvä ratkaisu siinä tilanteessa. 

Tämä syyllistäminen on epäsopivaa. Itse olen ymmärtänyt teorian ohjenuoran niin, että molemmat opettelisivat puhumaan toistensa rakkauden kieltä. Ei ole mitään vikaa siinä, että tarvitsee toisen puhuvan omaa rakkauden kieltään, koska jokaisella on tarve kokea rakastetuksi tuleminen omalla tavallaan. Eli stereotyyppisessä tilanteessa mies oppii sanoa ”Minä rakastan sinua” vaimolle ja vaimo joskus ajaa nurmikon miehen puolesta. Ei niin, että vaimo jää kärvistelemään, kun mies ei koskaan sano helliä sanoja - mieshän kun sentään kolaa lumet niin, että vaimon on helpompi aamulla kävellä autolle ja sen pitäisi muka riittää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks mun pitäis mun vaimoa kehua kauniiksi jos hän ei mun silmissä ole mikään erityinen? En mä ole valinnut häntä ulkonäön perusteella ollenkaan, muistan joskus seurustelu aikana kuinka jopa ajattelin että en halua ollenkaan ulkonäön takia. Sisin ja hyvä seksi olivat tärkeämmät.

Kehutko sisintä ja hyvää seksiä kuitenkin?

En kyllä, en ikinä koska nekin ovat nykyään vähän niin ja näin, seksi nyt on kivaa, mutta niin vähän että ei paljon innosta kehumaan. Sekin olis parempaa jos sitä olis ihan reilusti enemmän.

Eikö oo tullut mieleen, että kehumalla voisit saada enemmän. Pelimiehet osaa..

Ei saanut. Kyllä mä kehun vieraita naisia, harrastan paljon irtosuhteita ja en esim koskan pyydä naiselta seksiä, kerron vain toki mitä haluan, mutta haluan että puheet, teot ja sanat ajavat tilanteeseen että sitä seksiä ei voi vastustaa... Ei ole siitä kiinni etten osaisi, olen juurikin se pelimies. Mutta sen kerran kun vaimo torui kun kysyin voisiko olla enemmän läheisyyttä, hän vastasi että ei halua, joten sitten kyllä ei...

Vierailija kirjoitti:

Mun mies sanoo aina mua tyhmäksi.

Samoin. Ja tyhmähän minä olenkin. En vaan ymmärrä miksi se täytyy sanoa. En minä sille asialle mitään mahda.

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet ihmetelkö, jos vaimonne lähtee jonkun toisen matkaan, sellaisen, joka osaa kehua.

Ei meillä kehu vaimokaan, kannattaisi se joskus huomata että mieskin on matkassa mukana. Itse olen tosi osallistuva mies kotona ja teen paljon, en käy missään, koska kotona on perhe ja tehtävää paljon. Vaimo valitti seksiä pyydettäessä väsymystään. Kysyin suoraan että onko koskaan miettinyt että miten toisten kotona, ne miehet käyvät vain syömässä valmiit ruoat ja menevät vain jossain, äidit hoitaa lapset. Oli miettinyt, mutta koskaan ei sanallakaan kehu, ei vahingossakaan anna kiitoksen sanaa, eikä seksiä. Kyllä mä olen todella monesti miettinyt heittäytymistä sellaiseksi perus mieheksi. Huomaisikohan tuo sitäkään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sano minunkaan mieheni enkä sitä edes odota. Ensinnäkään en ole kaunis, en edes ikäisekseni. Toiseksi, hän on sanonut heti tutustumisemme alkuvaiheissa, että häneltä ei kannata odottaa "harlekiini-romantiikkaa". Eli hän ei myöskään sano rakastavansa eikä puhu muutenkaan pehmeitä vaan osoittaa rakkautensa teoillaan. Parhaillaan tekee minulle jälleen smoothieta ja sen jälkeen aikoo fiksata erään jutun työhuoneessani. Ei siksi, etten minäkin osaisi vaan siksi, että haluaa kuulemma ilahduttaa minua.

Voi huokaus. Mun mies on aika samanlainen, ja kohta varmaan entinen.

Nuo ruoanlaitot, smoothiet ja fiksaukset kotona sun muut kuuluvat ihan arkeen ja niitä tehdään parisuhteessa ja perheessä puolin ja toisin ihan normisti. Eivät todellakaan ole mitään erityisiä huomion osoituksia.

Se, että mies sanoo, ettei harrasta mitään 'harlekiini-romantiikkaa' on vain osoitus laiskuudesta, itsekkyydestä ja toisen tarpeiden mitätöimisestä.

En mäkään usko mihinkään prinsessasatuihin, mutta haluan oikeaa huomiointia joskus, kauniita sanoja, kivan lahjan jouluna ja syntymäpäivänä, jne. Teen saman miehelleni, mutta koska hän ei usko romantiikkaan, usein jään itse ilman. Kuten sanottua, pian ex.

Ja kauneudesta, kuka sut on saanut uskomaan, ettet ole kaunis? Tuo laiska ja itsekäs smoothien tekijäkö?

Itsekin uskoin, etten ole kaunis tai edes nätti vuosikausia. Tästä saan syyttää väkivaltaista isääni ja nykyistä miestäni.

Jostain sain sisua nostaa selän suoraksi ja pään pystyyn ja opiskelin uuden ammatin, korkeakoulututkinnon, josta olin kauan haaveillut. Tämä aloitti muutoksen, jonka tiellä olen nyt.

Uudessa työssäni olen tavannut ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka kertovat, että olen älykäs, ihana, hauska, osaan ajatella nopeasti, ns. jaloillani, hyvä ihmisten kanssa ja kyllä, kauniskin.

Vähän aikaa sitten töissä tapasin sattumalta kivan näköisen ja kivan oloisen miehen, joka pyysi numeroani. Vielä en ollut tähän valmis, mutta ehkä pian.

Nykyisin kun katson peiliin näen ihan hyvän näköisen naisen, joka tietää olevansa hyvä monissa asioissa ja joka osaa antaa paljon muille elämässään, joten miksi jäisin myöskään paljolta paitsi.

Kuulostat hyvin vaativalta ihmiseltä. Jos joku tekee sinulle smoothien, se on vain hänen velvollisuutensa suhteessa sinuun eikä sinun tarvitse pitää sitä erityisenä huomionosoituksena tai edes ilahtua siitä mitenkään. Päälle haukut smoothien tekijän laiskaksi ja itsekkääksi, kun ei ole huomannut tai osannut imarrella sinua oikein smoothieta tuodessaan.

No, tämä oli vähän kärjistystä, mutta aidosti kuulostaa, että parisuhteessasi teillä on aivan erilainen "rakkauden kieli". Jotkut osoittavat rakkauttaan sanoin, jotkut teoin, jotkut vaikkapa kosketuksin. Yleensä ihminen tunnistaa vain sen kielen mitä itse käyttää, eikä pidä toisen rakkaudenosoituksia "oikeina" tai arvokkaina. On kuitenkin mahdollista oppia tulkitsemaan toisen käyttämää kieltä. Toki silti voi olla mukavaa saada rakkaudenosoituksia myös sillä omalla kielellään, mutta usein myös tajuaa, miten onttoa ja pakotettua toisen käyttämä, itselleen väärä kieli on. 

Joillekin tämä voi tietenkin olla myös niin iso asia että mieluummin eroaa kuin alkaa arvostaa toisen käyttämää kieltä. Ja se on tietenkin ihan hyvä ratkaisu siinä tilanteessa. 

Tämä syyllistäminen on epäsopivaa. Itse olen ymmärtänyt teorian ohjenuoran niin, että molemmat opettelisivat puhumaan toistensa rakkauden kieltä. Ei ole mitään vikaa siinä, että tarvitsee toisen puhuvan omaa rakkauden kieltään, koska jokaisella on tarve kokea rakastetuksi tuleminen omalla tavallaan. Eli stereotyyppisessä tilanteessa mies oppii sanoa ”Minä rakastan sinua” vaimolle ja vaimo joskus ajaa nurmikon miehen puolesta. Ei niin, että vaimo jää kärvistelemään, kun mies ei koskaan sano helliä sanoja - mieshän kun sentään kolaa lumet niin, että vaimon on helpompi aamulla kävellä autolle ja sen pitäisi muka riittää!

Ei ollut tarkoitus syyllistää, ennemmin tarkoitin että on aivan ok pyytää toiselta huomiota sillä tavalla, joka itselle on se merkityksellisin! Oma kokemukseni kuitenkin on se, että toisen toteuttaessa tuota pyyntöä, saattaa alkaakin arvostaa hänen alkuperäistä tapaansa koska huomaa miten paljon kauniimpi se luontevasti tuleva tapa loppujen lopuksi on. 

Minun mieheni tekisi kaikkensa puolestani. Jopa puhuisi kauniita sanoja jos pyydän, vaikka se ei hänelle ole yhtään luontevaa. Joskus olen pyytänytkin, mutta lopettanut, koska minusta se on tuntunut loppujen lopuksi hieman väkivaltaiselta, vaikka toki liikuttavalta (ja koomiseltakin). Minä en ole kovin hyvä ilmaisemaan rakkauttani teoilla, olen luonteeltani melko hajamielinen ja tuntuu ahdistavalta ja myös väkivaltaiselta ajatuskin, että minun pitäisi yrittää löytää sellaisia tapoja mitä mieheni käyttää, pysyä perillä vaikkapa siitä mikä hänen tietokoneistaan vaatii korjausta tai uusia osia, tai muistaa mihin ravintolaan hän haluaa mennä, tai käydä säännöllisesti testaamassa hänen työhuoneensa nettiyhteyttä tai muuta vastaavaa mitä mieheni tekee minulle aivan luontevasti. 

Oletko kaunis=huoliteltu, siisti kauniisti pukeutunut ja hyväkäytöksinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miks mun pitäis mun vaimoa kehua kauniiksi jos hän ei mun silmissä ole mikään erityinen? En mä ole valinnut häntä ulkonäön perusteella ollenkaan, muistan joskus seurustelu aikana kuinka jopa ajattelin että en halua ollenkaan ulkonäön takia. Sisin ja hyvä seksi olivat tärkeämmät.

Mä olen välttänyt tällaiset miehimykset sillä että olen jo tapailuvaiheessa sanonut että kaksi asiaa pitää toteutua, se että mies ei valehtele, ja se että hän pitää minua hyvin kauniina.

Mä en osaa miehenä sanoa minkä näköinen olisi kaunis nainen. Voin mä sanoa että näytät hyvältä. Sanoin vaimollenikin joskus että tykkään siitä miltä näytät. Mulle esim missi voi olla sellainen että näyttää hyvältä, mutta myös voi olla xxl nainen ja näyttää yhtä hyvältä. Tietysti kaikki kuitenkaan ei sytytä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kaunis=huoliteltu, siisti kauniisti pukeutunut ja hyväkäytöksinen?

Ei... Miehen näkökulmasta juuri tuo ei tee automaattisesti sitä kaunista. Viereen voi kävellä ihan ääripäästä oleva nainen ja näyttää paremmalta.