Kun mies ei koskaan sano kauniiksi

Mies rakastaa silmillään, nainen korvillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea ymmärtää, miksi joku odottaa kehuja ulkonäöstään. Mitä väliä sillä on. Miehesi on aika viisas kun ei tuollaiseen seikkaan lähde mukaan. Välittäminen voi näkyä niin monin muin tavoin. Kysy, millä tavoin hän ilmaisee välittämistään?

Riittää kun itse pidät ulkonäöstäsi. Vaan entäpä jos et pidäkään, ja odotatkin ulkoista tukea?

Ymmärrän, että kehuista tulisi hyvä mieli, mut eikö tuo ole vähän lapsellista. Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin - satu tulee mieleen…

Ihan oikeasti ihmettelet huuli pyöreänä näin normaalia asiaa? Onpa erikoista! Kautta aikain on kehuttu omaa siippaa puolin ja toisin, ja haluttu tehdä hänen olonsa mahdollisimman kivaksi, ja elämä mukavaksi myös kehumalla siipan ominaisuuksia. Tätä tinun on todella vaikea ymmärtää? Ja useita peukuttelijoita? Taitaa olla semmoinen haihattelukuvitelma tuo, ja totuus taas jotain ihan muuta ;)

En ole alkuperäinen mutta uskon itse että kautta aikain tai ainakin rakkauteen perustuvien parisuhteiden aikana tuo kehuminen ym on itse asiassa liittynyt lähinnä suhteen alkuhuumaan. Kun on alettu yhdessä rakentaa taloa ja kasvattaa lapsia, kumppanuus ja toimiva arki on riittänyt aika pitkälle. Kautta aikain on kyllä varmasti myös ajoittain tympäännytty suhteen arkistumiseen, osapuolten vanhenemiseen ja itse kunkin huonoihin puoliin ja kyselty, miksei meillä ole enää sellaista kuin alkuaikoina. Mutta alkuhuumalle on oma aikansa, arjelle omansa. Jos emme koskaan tyydy mihinkään, jäämme loppuiäksemme etsimään.

Ap on tuskin enää linjoilla mutta mietin vain kehuuko hän miestään komeaksi vai onko kehuodotukset vain yhdensuuntaisia.

Ei pitäisi pihistellä kehuja, nehän parantavat parisuhdetta. Jokainen haluaa olla rakkaansa silmissä kaunis.

Jos mies ei esim ihastele naistaan, kun ollaan vaikka lähdössä hienoina juhliin, on hän täysi tollo.

Mutta tämä on pahin moka mieheltä: ei kehu oman puolison viehättävyyttä, mutta vilkuilee ja ihailee muita naisia. Siinä saa ihmetellä, miksi edes olla enää yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on tätä että kumppani ei vastaa kaikkia odotuksia ja se pitää hyväksyä tai lähteä. Tai niin itse ajattelen. Jos toiselle ei ole luontevaa kehua kauniiksi spontaanisti, haluaisitko edes että hän tekisi sitä mekaanisesti vain miellyttääkseen sinua? Oma mieheni ei myöskään kehu kauniiksi, ja olen itsekin lakannut kehumasta hänen ulkonäköään, koska huomaan että tuollainen "pinnallisuus" vain kiusaannuttaa häntä. Emme ole ulkonäkökeskeisiä. Jos joskus haluan laittautua kauniiksi, teen sen itseäni varten, puolisolleni sillä ei ole väliä. Mutta osoitamme toisillemme ihailua ja rakkautta teoin, hellin kosketuksin ym. Kysy sinäkin itseltäsi, uskotko miehesi rakastavan ja arvostavan sinua. Onko ongelma ulkokultaisten kehujen vai todellisen arvostuksen puute?

Tämän kirjoittanut jatkaa vielä luettuaan ketjun. En usko hetkeäkään että ulkonäön kehumattomuus yksistään olisi osoitus siitä ettei pidä kauniina tai haluaa vain s...iä, ja edellisessä viestissä mielestäni avasin miksi. Jos mies on kanssasi vuodesta toiseen, se lienee merkki siitä että hän haluaa sinut. Elämänkumppanuus on niin paljon muutakin kuin ulkonäkö. Ulkonäkö on katoavainen, ja siihen keskittyvä mies on taatusti herkemmin vaihtamassa nuorempaan ja nätimpään kun oma akka rupsahtaa. Ehkä olen vain yli kolmekymppisenä perheenäitinä liian vanha tähän ketjuun.

Enpä usko ett äolet. Mun lapsi on sua alle 10v nuorempi, ja mieheni poitää minua hyvin kauniina ja sanoo sen ihan päivittäin. Paljon ollaan myös puhuttu siitä mitä tarkoittaa kauneus, miten sen kumpainenkin itse kokee, ja mitä se ei ole.

Olen se jolle vastasit. Kuulostaapa ihanalta. :) kauneus on tosiaan paljon muutakin kuin miltä naama tai rintavarustus näyttää. Sinulla on tunteista puhuva mies. Toivon teille ihanaa loppuelämää yhdessä. Ehkä en siis ole liian vanha tähän ketjuun, mutta minulla on joidenkin ketjuun vastanneiden kanssa tosi erilainen arvomaailma. Minua ei ole nimittäin koskaan haitannut että mies ei kehu ulkonäöstä. Hän kehuu kyllä muista asioista ja ilmaisee muutenkin tykkäämistään lapsiperhearjessa.

Ole hyvä ihminen tyytyväinen! Jos mies on kanssasi ja osoittaa välittämistä muilla tavoin, on vain hyvä ettei hän keskity kauneuteesi! Kauneus on naiselle vain haittatekijä suhteessa - kauniin on kenties helpompi päästä suhteeseen, mutta usein pinnallisten, ulkonäkökeskeisten miesten kanssa. On tutkimusta, jonka mukaan kauniit naiset tulevat useammin petetyiksi ja heidät myös ussein dumpataan kun tulee tilaisuus saada vielä kauniimpi. 

Minulla on ollut aiemmin kaksi pitkää suhdetta joista molemmissa minun ulkonäköäni ylistettiin. Nykyinen mieheni ei ole koskaan sanonut puolikasta sanaa ulkonäöstäni enkä edes olekaan yhtä kaunis kuin ennen. Kaikin puolin nykyinen suhde on paljon aidompi, välittävämpi, vakaampi ja luotettavampi kuin nuo aiemmat suhteet, joissa miehet pitivät, yllätys yllätys, myös muista kauniista naisista.

Varmasti nykyinen mieheni pitää kyllä ulkonäöstäni, mutta muut asiat ovat hänelle tärkeämpiä. Hän arvostaa minua ihmisenä, pitää ajattelustani, huumoristani, seksuaalisuudestani. Nämä asiat kantavat paljon kauemmas kuin ulkonäkö. 

Nykyään ajattelen jo, että kauniin naisen kannattaa hieman "rumentaa" itseään parisuhdemarkkinoille, niin hän saa paremman miehen.

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet ihmetelkö, jos vaimonne lähtee jonkun toisen matkaan, sellaisen, joka osaa kehua.

Nimenomaan. Huomioimaan positiivisesti ja tuntemaan itsensä haluttavaksi. Jos perustarpeet ei täyty vilkuillaan muualle.

Ei sano minunkaan mieheni enkä sitä edes odota. Ensinnäkään en ole kaunis, en edes ikäisekseni. Toiseksi, hän on sanonut heti tutustumisemme alkuvaiheissa, että häneltä ei kannata odottaa "harlekiini-romantiikkaa". Eli hän ei myöskään sano rakastavansa eikä puhu muutenkaan pehmeitä vaan osoittaa rakkautensa teoillaan. Parhaillaan tekee minulle jälleen smoothieta ja sen jälkeen aikoo fiksata erään jutun työhuoneessani. Ei siksi, etten minäkin osaisi vaan siksi, että haluaa kuulemma ilahduttaa minua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun on vaikea ymmärtää, miksi joku odottaa kehuja ulkonäöstään. Mitä väliä sillä on. Miehesi on aika viisas kun ei tuollaiseen seikkaan lähde mukaan. Välittäminen voi näkyä niin monin muin tavoin. Kysy, millä tavoin hän ilmaisee välittämistään?

Riittää kun itse pidät ulkonäöstäsi. Vaan entäpä jos et pidäkään, ja odotatkin ulkoista tukea?

Ymmärrän, että kehuista tulisi hyvä mieli, mut eikö tuo ole vähän lapsellista. Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin - satu tulee mieleen…

Ihan oikeasti ihmettelet huuli pyöreänä näin normaalia asiaa? Onpa erikoista! Kautta aikain on kehuttu omaa siippaa puolin ja toisin, ja haluttu tehdä hänen olonsa mahdollisimman kivaksi, ja elämä mukavaksi myös kehumalla siipan ominaisuuksia. Tätä tinun on todella vaikea ymmärtää? Ja useita peukuttelijoita? Taitaa olla semmoinen haihattelukuvitelma tuo, ja totuus taas jotain ihan muuta ;)

En ole alkuperäinen mutta uskon itse että kautta aikain tai ainakin rakkauteen perustuvien parisuhteiden aikana tuo kehuminen ym on itse asiassa liittynyt lähinnä suhteen alkuhuumaan. Kun on alettu yhdessä rakentaa taloa ja kasvattaa lapsia, kumppanuus ja toimiva arki on riittänyt aika pitkälle. Kautta aikain on kyllä varmasti myös ajoittain tympäännytty suhteen arkistumiseen, osapuolten vanhenemiseen ja itse kunkin huonoihin puoliin ja kyselty, miksei meillä ole enää sellaista kuin alkuaikoina. Mutta alkuhuumalle on oma aikansa, arjelle omansa. Jos emme koskaan tyydy mihinkään, jäämme loppuiäksemme etsimään.

Olen 45v, ollut 10 v mieheni kanssa yhdessä, ja edelleen hän sanoo minua kauniiksi. En olisi vähempään tyytynytkään.

Joidenkin ihmisten sielu menee rikki siitä, kun sanovat kivoja asioita toisille. Jotkut ajattelevat, että ne kivat asiat pystyy lukemaan heidän ajatuksistaan ja teoistaan. No onhan se niin, että teot ratkaisee eikä kissa kehuilla elä, mutta on se tärkeää kuulla niitä kivojakin asioita. 

Mun mies sanoo aina mua tyhmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut miehet ei vaan osaa

Naisen ulkonäön kehuminen on naisen esineellistämistä.

Ja kuten hyvin tiedämme,  seksuaalisen esineellistämisen kohtena olleet naiset ahdistuvat, alkavat tarkkailla ulkonäköään enemmän, alkavat miettiä pukeutumistaan ja saavat jopa syömishäiriöitä.

Kuka hullu siis kehuu naisia?

Vierailija kirjoitti:

Ole hyvä ihminen tyytyväinen! Jos mies on kanssasi ja osoittaa välittämistä muilla tavoin, on vain hyvä ettei hän keskity kauneuteesi! Kauneus on naiselle vain haittatekijä suhteessa - kauniin on kenties helpompi päästä suhteeseen, mutta usein pinnallisten, ulkonäkökeskeisten miesten kanssa. On tutkimusta, jonka mukaan kauniit naiset tulevat useammin petetyiksi ja heidät myös ussein dumpataan kun tulee tilaisuus saada vielä kauniimpi. 

Minulla on ollut aiemmin kaksi pitkää suhdetta joista molemmissa minun ulkonäköäni ylistettiin. Nykyinen mieheni ei ole koskaan sanonut puolikasta sanaa ulkonäöstäni enkä edes olekaan yhtä kaunis kuin ennen. Kaikin puolin nykyinen suhde on paljon aidompi, välittävämpi, vakaampi ja luotettavampi kuin nuo aiemmat suhteet, joissa miehet pitivät, yllätys yllätys, myös muista kauniista naisista.

Varmasti nykyinen mieheni pitää kyllä ulkonäöstäni, mutta muut asiat ovat hänelle tärkeämpiä. Hän arvostaa minua ihmisenä, pitää ajattelustani, huumoristani, seksuaalisuudestani. Nämä asiat kantavat paljon kauemmas kuin ulkonäkö. 

Nykyään ajattelen jo, että kauniin naisen kannattaa hieman "rumentaa" itseään parisuhdemarkkinoille, niin hän saa paremman miehen.

Kyllä meillä toteutuu ihan samanlainen liitto, ja sen lisäksi mies sanoo minua kauniiksi varmaan ihan viikottain. Ei sulje pois toisiaan onnellinen parisuhde ja toisen kehuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on tätä että kumppani ei vastaa kaikkia odotuksia ja se pitää hyväksyä tai lähteä. Tai niin itse ajattelen. Jos toiselle ei ole luontevaa kehua kauniiksi spontaanisti, haluaisitko edes että hän tekisi sitä mekaanisesti vain miellyttääkseen sinua? Oma mieheni ei myöskään kehu kauniiksi, ja olen itsekin lakannut kehumasta hänen ulkonäköään, koska huomaan että tuollainen "pinnallisuus" vain kiusaannuttaa häntä. Emme ole ulkonäkökeskeisiä. Jos joskus haluan laittautua kauniiksi, teen sen itseäni varten, puolisolleni sillä ei ole väliä. Mutta osoitamme toisillemme ihailua ja rakkautta teoin, hellin kosketuksin ym. Kysy sinäkin itseltäsi, uskotko miehesi rakastavan ja arvostavan sinua. Onko ongelma ulkokultaisten kehujen vai todellisen arvostuksen puute?

Tämän kirjoittanut jatkaa vielä luettuaan ketjun. En usko hetkeäkään että ulkonäön kehumattomuus yksistään olisi osoitus siitä ettei pidä kauniina tai haluaa vain s...iä, ja edellisessä viestissä mielestäni avasin miksi. Jos mies on kanssasi vuodesta toiseen, se lienee merkki siitä että hän haluaa sinut. Elämänkumppanuus on niin paljon muutakin kuin ulkonäkö. Ulkonäkö on katoavainen, ja siihen keskittyvä mies on taatusti herkemmin vaihtamassa nuorempaan ja nätimpään kun oma akka rupsahtaa. Ehkä olen vain yli kolmekymppisenä perheenäitinä liian vanha tähän ketjuun.

Vanhakin on kaunis.

Jotkut miehet sanovat vaimoaan kauniiksi, ovat vailla. He sanovat koska vaimo haluaa sen kuulla. Oikeasti, kauniita naisia Suomessa ei ole. Joskus häpeän miesten puolesta, joiden vaimo on se kotihiiri, hoitamaton lihava lyllertäjä. Ja sitten he katsovat muita, jotka ovat ok muttei suinkaan kauniita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ole hyvä ihminen tyytyväinen! Jos mies on kanssasi ja osoittaa välittämistä muilla tavoin, on vain hyvä ettei hän keskity kauneuteesi! Kauneus on naiselle vain haittatekijä suhteessa - kauniin on kenties helpompi päästä suhteeseen, mutta usein pinnallisten, ulkonäkökeskeisten miesten kanssa. On tutkimusta, jonka mukaan kauniit naiset tulevat useammin petetyiksi ja heidät myös ussein dumpataan kun tulee tilaisuus saada vielä kauniimpi. 

Minulla on ollut aiemmin kaksi pitkää suhdetta joista molemmissa minun ulkonäköäni ylistettiin. Nykyinen mieheni ei ole koskaan sanonut puolikasta sanaa ulkonäöstäni enkä edes olekaan yhtä kaunis kuin ennen. Kaikin puolin nykyinen suhde on paljon aidompi, välittävämpi, vakaampi ja luotettavampi kuin nuo aiemmat suhteet, joissa miehet pitivät, yllätys yllätys, myös muista kauniista naisista.

Varmasti nykyinen mieheni pitää kyllä ulkonäöstäni, mutta muut asiat ovat hänelle tärkeämpiä. Hän arvostaa minua ihmisenä, pitää ajattelustani, huumoristani, seksuaalisuudestani. Nämä asiat kantavat paljon kauemmas kuin ulkonäkö. 

Nykyään ajattelen jo, että kauniin naisen kannattaa hieman "rumentaa" itseään parisuhdemarkkinoille, niin hän saa paremman miehen.

Kyllä meillä toteutuu ihan samanlainen liitto, ja sen lisäksi mies sanoo minua kauniiksi varmaan ihan viikottain. Ei sulje pois toisiaan onnellinen parisuhde ja toisen kehuminen.

Huolettaako sinua ollenkaan, miten sitten käy kun et enää ole kaunis, kun kauneutesi on miehellesi noin tärkeä asia nyt?

No mitä jos nainen ei ole kaunis, ja tietää sen itsekin. Mies tietää, että nainen ei ole kaunis ja koko maailma tietää, että nainen ei ole kaunis. Pitääkö silti väkisin kehua kauniiksi? Siitähän tulee vain kiusaantunut olo kaikille.

Voihan rakkautta olla ilman kauneuttakin. Se, että ei kehu kauniiksi, ei tarkoita että ei rakasta.

Enpä koskaan ole seurustellut naisen kanssa, jonka ainoa tai tärkein ominaisuus olisi kauneus. Muutamaan olen tutustunut kyllä viehättävän ulkonäön takia, mutta heidän kanssaan olen harvemmin seurustellut.

Muutaman kanssa seurustelin niin pitkään, että alon pitää heitä kauniina, ja toisinaan saatoin sen sanoakin.

En välttämättä viihtyisi naisen kanssa, joka odottaa jatkuavaa kehumista, kiintymystä ja rakkautta voi osoittaa muutenkin. Ehkä olenkin täysin väärässä ja siksi sinkku, vaikka luulen, että sinkkuuteeni on ihan muut syyt.

Mieluummin otan miehen, joka osoittaa rakkauttaan teoilla kuin sellaisen joka osoittaa sitä sanoilla. Jos pitäisi valita. Nykyiselle miehelleni on jokseenkin vaikeaa kehua oma-aloitteisesti, mutta kaikki hänen toimintansa osoittaa syvää rakkautta minua kohtaan, sellaista joka saa minut aivan liikuttumaan vuodesta toiseen. 

Suhteellamme vei pitkän aikaa käynnistyä. Alku oli raastavaa aikaa, mutta nyt pidän sitäkin hyvänä koska tiedän ettei mies rakastunut ulkonäkööni vaan luonteeseeni, johon tutustuminen vei aikansa. Sen jälkeen hän ei esimerkiksi ole koskaan kulkenut ohitseni koskettamatta minua. Hän pitää kalenterissaan myös minun menoni. Hän muistaa aina mistä pidän ja mistä en. Hän huomaa jos minulta puuttuu jotain ja hankkii tai korjaa sen pyytämättä. Hänen kanssaan olo on aina täydellisesti huomioitu ja valitsisin hänen tapansa koska tahansa ennemmin kuin vaikkapa eksäni, joka jatkuvasti puhui ummet ja lammet rakkaudesta ja kauneudestani ja odotti sitten että siitä mielissäni toisin hänelle sohvalle olutta siivotessani yksin asuntoamme  työpäivän jälkeen.

LÄHDE,

ei oikeasti muu auta. Ei kenenkään tarvitse kituuttaa tuollaisessa, löydät paljon paremman!