Isä tutkii huoneeni - vanhemmat, onko oikein?

Samanikäisen tyttären isänä voin kertoa... Ei se ole helppoa, jos joutuu penkomaan lapsen yksityisyyttä. Yleensä siihen liittyy syy, huoli tai pahimmillaan lapsen muuttunut käytös siitä pikkutytöstä ns. ankstiteiniin. Vanhemman vastuu lapsen hyvinvoinnista menee joskus ristiin lapsen omien tuntemusten kanssa.

Vähän rajatapaus. Itse olet tupakkaa siellä säilönyt, joten on ihan hyvä että huolehtivat että olet ottanut opiksesi. Huolehtiminen on kuitenkin välittämistä, vaikka se ei siltä tunnu. Ymmärrän kuitenkin tuon tunteen, omatkin vanhempani nuoruudessani penkoivat kaiken, eivätkä kunnioittaneet yksityisyyttäni. Paukkasivat huoneeseen ja vaikka sanoin että vaihdan vaatteita, älä tule, niin oli pakko tulla. Silloin angsteissa kirjoitin päiväkirjaani isolla "vihaan sinua, toivottavasti kuolet" kun tiesin että lukevat niitä. :D

Toisten viestejä ei kuitenkaan saa lukea eikä kirjeitä availla. Minun henkilökohtaiset kotiintulleet kirjeetkin avattiin ja luettiin, edelleen ärsyttää kun muistelen. Olin kotiarestissa ja koulupäivän aikana oli tullut kirje, jossa oli tulevasta rippikoulusta infoa. Isäni luki sen ja heitti roskiin antamatta minun lukea sitä koska olin kotiarestissa.. Sitten salaa teippailin palaset yhteen että sain luettua kirjeen.

Voisit yrittää asiallisesti keskustella asiasta. Sanot että teit väärin ja kadut sitä, mutta toivot saavasi yksityisyyttä näihin asioihin. Totuus on kuitenkin se, että olet alaikäinen ja jos vanhempasi päättävät tehdä asiat tietyllä tavalla ja eivät kuuntele sinua, ei auta muuta kuin alistua ja totella. Reilua se ei välttämättä ole, mutta hetki vain niin olet jo itsekin täysi-ikäinen. 

Aikoinaan äitini teki tuota samaa minulle: tutki huoneeni, luki päiväkirjani jne. Silloin päätin, että jos joskus saan lapsia, niin luotan heihin sen verran, ettei huonetta tarvitse tutkia. Olen saanut lapsia (nyt "lapset" jo yli 20v) enkä ole kertaakaan tutkinut heidän huoneitaan (silloin kun vielä asuivat luonani, ennen opiskelijakämppään muuttoa). Luotan, että minulle kerrotaan jos jotain kertomisen aihetta on.

Minulla on aivan toisenlaiset välit lapsiini kun itselläni aikoinaan äitiini. Meillä keskustellaan asioista, pohditaan asioita yhdessä. Aivan toisenlainen meininki kun omassa lapsuudenkodissani. Edelleen meillä on hyvät välit ja asioista puhutaan ja autan lapsiani parhaani mukaan, vaikka asuvat jo opiskelukämpissään.

Ap:lle sanoisin, että isäsi käytös on törkeää. Itse koin äitini syynäämisen todella loukkaavana eikä välit myöhemminkään palautuneet normaaleiksi (äitini on jo kuollut). Laitonta ei, mutta tuolla käytöksellään isäsi saa sinut vain kauemmas hänestä.

ymmärrän sinua ap. omassa lapsuudenkodissani tuota harrastivat molemmat vanhemmat, ja isoveli myös. vanhemmat ja isoveli ei kaiken lisäksi ole lopettaneet tuota vieläkään, vaan laukku pengotaan jos olen käymässä. olen yli kolmekymppinen ihminen.

onneksi nykyään on oma asunto.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 13:37"]

Minun isäni tutki jopa roskani... Jotkut vanhemmat ovat täysin sekaisin. Muutin heti pois kotonta kun siihen tuli mahdollisuus.

[/quote]Sama. Ja välit laitoin poikki ikuisiksi ajoiksi. 

Vanhempieni harrastamat yksityisyyden loukkaukset (jotka kohdistuivat paitsi tavaroihini myös ruumiiseeni - jouduin kerran jopa antaa heidän tutkia perseeni!!!!!) olivat niin traumatisoivia, että luottamus muihin on 0 enkä ole pystynyt minkäänlaisiin ihmissuhteisiin. 

Itse eivät edelleenkään ymmärrä tehneensä mitään väärin.

Monesti sanotaan, että odota kun olet täysi-ikäinen. Mitäs sitten kun pitääkin ottaa itse vastuu omista tekemisistä. Monet tarvitsee silloinkin vanhempien tukea muutenkin kuin rahallisesti. Jossain vaiheessa myöhemmin olet vanhempana samassa tilanteessa, etkä todellakaan mieti, mitä itse tunsit nuorena.