Isä tutkii huoneeni - vanhemmat, onko oikein?

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 13:48"]

Jos kerta olet jäänyt jo kerran kiinni tupakasta, en ihmette että isäsi penkoo huonettasi. Milloin tämä tapahtui? Vasta äskettäin? Silloin se on normaalia että vanhemmat ovat tarkkoja, mutta jos vuosia sitten niin voisi isäsikin jo unohtaa tapahtuneen. Oletko muuten ollut luotettava vanhemmillesi? Se, että isäsi jo pienempänä kävi lukemassa viestejä ja päiväkirjoja, on väärin. Ne ovat yksityisiä asioita.

[/quote]

Siitä on pari viikkoa. Muuten valehtelen aika paljon puolin ja toisin, koska et halua kavereiden tietävän tästä ja vanhemmat suuttuisivat, jos saisivat tietää monista jutuista. Valehtelu on väärin, mut ilman sitä mulla ei olisi minkäänlaista sosiaalista elämää.

- ap

On jatkuva huoneen tutkiminen törkeetä. Isäs pitäs kyllä jättää sut ja tavarasi rauhaan. Ei ole oikein, mutta on laillista kun vanhempiesi luona asut.

Isäs on mulkku

Sitten vielä: miten voisin perustella, etten halua että tavaroitani tongitaan??? Olen kuitenkin jo kohta 16, vaikka alaikäinen vielä. Ahdistaa jatkuvasti, kun tiedän että mun yksityisyyttä loukataan mun ollessa poissa.

No ei tässä nyt todellakaan mitään lakia rikota, älkäähän nyt. Kyseessä on alaikäinen lapsi. Moraalisesti on kuitenkin arvelluttavaa tehdä tuollaisia tupatarkastuksia, ja varsinkin ilkkuminen on törkeää. Mutta jos mun teinit jäisi röökistä kiinni, niin kyllä minäkin vähintään taskut joskus tutkisin.

Mun 16-vuotias lukion ekaluokkalainen tyttö on kärsinyt masennuksesta ja tutkin salaa hänen huoneensa tasaisin väliajoin. Hän mm. piti kirjaa mitoistaan (reiden ympärys, vuötärö, ym) ja laihtui rajusti. Olin hänestä erittäin huolissani. En kuitenkaan ikinä näistä "nuuskimisista" tytölle kertonut, mutta niiden ansiosta osasin kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin hänen elämässään. 

Ahdistut, eli on salattavaa?

Ei ole laitonta. Jos pari viikkoa sitten olet jäänyt röökäämisesta kiinni, on ihan aiheellistakin että tutkivat huoneesi. Tiedän et se on nyt omg niin noloo tai whatever ärsyttävää, mutta myöhemmin tulet ymmärtämään että tekevät sen koska välittävät susta ja haluavat sun parasta. Mieti jos eivät välittäisi ollenkaan ja antaisivat sun röökätä/kännätä ihan vapaasti.

Todella kamalaa, olen itsekin 17 vuotias ja muutin kotoa pois 16 vuotiaana opiskelujen perään. Jos äitini olisi penkonut tavaroitani, olisin kanssa ihan hajalla tuollaisesta. Mielestäni tuo on todella epäkunnioitettavaa, luottamus puuttuu kokonaan pelistä.
Hanki arimmille tavaroille jokin lukollinen säilytyslaatikko jos puhe ei käy isäsi päähän?

Itse olen vielä sentyyppinen, että ahdistun jos joku ystäväkin koskisi minun tavaroihini. Olen jotenkin nuoresta ollut senverran tarkka, huone kuvasti juuri minua sekä sen tavarat jotka oli mielestäni todella yksityisiä. En vieläkään anna ihmisten koskea tavaroihini ilman lupaa, todellakaan.

Luottamus hyvä, valvonta paras. Olet pettänyt isäsi luottamuksen, hän on huolissaan sinusta, ja koska olet alle 18-vuotta, myös vastuussa sinusta. Tupakat ei kuulu sinulle.

Ymmärrän kyllä, että homma on ahdistavaa. Voisitko puhua isäsi kanssa?

Kyllä ne vanhemmat ovat jo oppineet milloin valehtelet ja siksi isä tutkii huoneesi. Luottamus sinuun on heikoilla. Sinun pitää voittaa se takaisin.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:02"]Ahdistut, eli on salattavaa?
[/quote]

28 jatkaa. Ei se pakosti tarkoita sitä että olisi jotain "salattavaa" ; päiväkirjatkin ovat yksityisiä eivätkä ne kuulu muiden kuin kirjoittajan silmille näin halutessaan.
Tuohon ahdistumiseen mikä liittyi tavaroideni kosketteluun, saattoi liittyä myös se että yh-perheeni ei ollut mikään rikas. Koin jotain häpeänsekaisia tunteita myös siitä miten minun tavarani eivät riittäisikään muille ihmisille.

Ymmärrän kyllä että tuo raivostuttavaa. Itse poltin ja ryyppäsin teininä, ja äiti sitten "siivosi" huoneeni kun olin poissa kotoa. Minut laitettiin tilille kaikesta mitä löytyi, myös tampoonipakkaukset syynättiin. Roskat käytiin läpi, joka ikinen pikkulappu roskiksesta luettiin ja kommentoitiin.

Näin jälkikäteen se oli ihan hyvä juttu. Ensinnäkin opin, ettei murkkuteinikapina ole suotavaa käytöstä. Toisekseen opin, että jos on jotain piiloteltavaa, älä jätä todisteita. Vasta myöhemmin, kun tutuistuin tyttöön jonka äitiä ei olisi voinut vähempää tyttärensä elämä kiinnostaa, opin kuinka arvokasta tuo kyttääminen on.

Hyi mitä tarinoita täällä on. Sinä jonka persettä tutkittiin, mitä ihmettä, mitä ne vanhempasi luulivat että olet sinne piilottanut? Ydinkärjen?

Ap, olen itse ratsannut teinipoikani huoneen pari kertaa. Ensimmäisen kerran 7-vuotiaana, toisen kerran 15-vuotiaana. 7-vuotiaana narahti varastamisesta eikä kyse ollut mistään pienistä rahoista.

15-vuotiaana jouduin etsimään alkoholit pojan huoneesta. Ikinä en koske poikani tavaroihin ellei olisi ollut näitä pakottavia kertoja. En lue kännykkää enkä tietokonetta. Tietokoneessa ei ole salasanaa minun vaatimuksestani, mutta en mene hänen fb-tilille tai sähköpostille. Niitä ei saa tehdä.

Teinillä on oikeus yksityisyyteen joka on ihan yhtä suuri kuin aikuisilla. Jos lapsi sen sijaan tekee jotain rikollista kuten oma lapseni teki, silloin voi etsiä huoneesta näitä esim alkoholia mutta ei muuta. 

Lapsi on yksilö, jolla on oma oikeus yksityisyyteen ja ajatustensa suojaan. Jos vanhempasi eivät tätä käsitä, näytäpä tämä ketju heille.

Jos neuvottelu ei tuota tulosta, sinun kannattaa ajatella, että tämähän on hyvin väliaikainen tilanne. Muutat kotoa pois lähivuosina. Siihen asti älä jätä mitään löydettäväksi. Tupakointi ja siitä kiinni jääminen ovat luonnollinen syy vanhemmalle käyttäytyä näin, vaikka en itse ihan noin toimisi. Isäsi ei ole täydellinen, kuten et sinäkään. Ole käytännöllinen. Pidä huoneesi siistinä ja vältä salaisen yksityisten tavaroiden pitämistä siellä löydettävänä.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 13:48"]Mikset muuta pois kotoa? Ohan niitä solu kimppa ja muita opiskelija kämppiä? Kyllä tuollanen varmaan ahdistaa. 
[/quote][quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 13:48"]Jos kerta olet jäänyt jo kerran kiinni tupakasta, en ihmette että isäsi penkoo huonettasi. Milloin tämä tapahtui? Vasta äskettäin? Silloin se on normaalia että vanhemmat ovat tarkkoja, mutta jos vuosia sitten niin voisi isäsikin jo unohtaa tapahtuneen. Oletko muuten ollut luotettava vanhemmillesi?

Se, että isäsi jo pienempänä kävi lukemassa viestejä ja päiväkirjoja, on väärin. Ne ovat yksityisiä asioita.
[/quote] Miksi tätä alapeukutetaan? Missä kohtaa olette eri mieltä? Isän toiminta on väärin, mutta ap vastasi viestiini ja kertoi ettei muutenkaan ole luotettava ja että valehtelee vanhemmilleen paljon. Onko silloin ihme, että vanhemmat ovat vielä normaalia tarkempia?

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:01"]

No ei tässä nyt todellakaan mitään lakia rikota, älkäähän nyt. Kyseessä on alaikäinen lapsi. Moraalisesti on kuitenkin arvelluttavaa tehdä tuollaisia tupatarkastuksia, ja varsinkin ilkkuminen on törkeää. Mutta jos mun teinit jäisi röökistä kiinni, niin kyllä minäkin vähintään taskut joskus tutkisin.

Mun 16-vuotias lukion ekaluokkalainen tyttö on kärsinyt masennuksesta ja tutkin salaa hänen huoneensa tasaisin väliajoin. Hän mm. piti kirjaa mitoistaan (reiden ympärys, vuötärö, ym) ja laihtui rajusti. Olin hänestä erittäin huolissani. En kuitenkaan ikinä näistä "nuuskimisista" tytölle kertonut, mutta niiden ansiosta osasin kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin hänen elämässään. 

[/quote]

Yksityisyyden suoja se alaikäiselläkin on, jopa vanhempiaan "vastaan" ja sen rikkominen on laitonta siinä missä täysi-ikäisenkin kohdalla.

Saa tietysti. Nettipoliisikin välillä muistuttaa miten tärkeää on että selataan tietokoneen muistia, lapsen kännykän käyttöä saa valvoa ja päiväkirjaakin saa selata jos tuntuu ettei kaikki ole kohdillaan.

Alaikäinen lapsi ON vanhempien vastuualueella, jos joku ei tätä käsitä niin voi miettiä miten lasta vaikka lastenkodissa kasvatettaisiin: RAJAT on monella hukassa. Ja se täysin väärä käsitys ettei lapsen kännykän/tietokoneen yms vahtimista tee mahdollistaa että lapsi jää uhriksi TAI hän voi kiusata muita!

http://www.iltalehti.fi/perhe/2014040218177033_pr.shtml

Tottakai vanhempien yliholhoaminen tai kiusaaminen on väärin, mutta vanhempien pitää olla tietoinen MITÄ lapsi toimii sosiaalisen media tai kännykän viestimen kautta. Minua huolestuttaa se, miten jotkut eivät siitä olisi kiinnostuneita: ei ihme jos lapsella menee huonosti!

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:05"]

Todella kamalaa, olen itsekin 17 vuotias ja muutin kotoa pois 16 vuotiaana opiskelujen perään. Jos äitini olisi penkonut tavaroitani, olisin kanssa ihan hajalla tuollaisesta. Mielestäni tuo on todella epäkunnioitettavaa, luottamus puuttuu kokonaan pelistä. Hanki arimmille tavaroille jokin lukollinen säilytyslaatikko jos puhe ei käy isäsi päähän? Itse olen vielä sentyyppinen, että ahdistun jos joku ystäväkin koskisi minun tavaroihini. Olen jotenkin nuoresta ollut senverran tarkka, huone kuvasti juuri minua sekä sen tavarat jotka oli mielestäni todella yksityisiä. En vieläkään anna ihmisten koskea tavaroihini ilman lupaa, todellakaan.

[/quote]

Ystävä on täysin eri kuin vanhempi! Huhhuh mitä kakkaa. Jos oma teini laittaisi lukollisia laatikoita huoneeseensa niin kyllä saisi niitä välillä avata. Ei sitä tarvitse koluta yksi pieni herne kerrallaan, kyllä tupakat tms siitä näkee ilman suurempaa tutkimista.

Ei kenenkään vanhemman kuulu sallia ala-ikäisen tupakan/huumeiden/alkon piilottelua.

Jos minun lapsi lähettelisi kiusausviestejä jollekin niin se jäisi yritykseksi. Ei sellaista kuulu sallia -tai ajatella "ettei minun oma lapsi" sitä tekisi. Mitä jos tekee?

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:08"]

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 14:02"]Ahdistut, eli on salattavaa? [/quote] 28 jatkaa. Ei se pakosti tarkoita sitä että olisi jotain "salattavaa" ; päiväkirjatkin ovat yksityisiä eivätkä ne kuulu muiden kuin kirjoittajan silmille näin halutessaan. Tuohon ahdistumiseen mikä liittyi tavaroideni kosketteluun, saattoi liittyä myös se että yh-perheeni ei ollut mikään rikas. Koin jotain häpeänsekaisia tunteita myös siitä miten minun tavarani eivät riittäisikään muille ihmisille.

[/quote]

Itse purin ahdistustani hyväksikäytön uhrina päiväkirjaan, olisi ollut hyvä jos sen joku olisi nähnyt!

Väärin isäsi tekee. Se mitä ainakin voit tehdä on huolehtia ettei huoneessasi ole mitään henkilökohtaista. Kun tilanne on mikä se on.