Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ymmärrä kuinka kärsin mun sairaudesta.
14.09.2014 |
Ahdistuneisuushäiriö. Ei vaan tajua kuinka paljon kärsimystä se aiheuttaa joka päivä. Ei tajua ettei seksi aina kiinnosta, vaan rauhallinen halailu ja sylissä oleminen rauhoittaa paremmin. Nyt stressaan jo sitä halaamista kun pelkään koska se seksin vonkaaminen alkaa.
Ei tajua ettei aina jaksa ilosta kiljuen lähteä sen mukaan sinne tänne ja tonne.
Kodinhoitokin vaatii suunnatonta ponnisteluja ahdistavan työpäivän jälkeen.
Jos alan keskustelemaan asiasta, niin mies vaihtaa puheenaihetta tai sanoo "älä aina valita".
Kommentit (29)
Ei luoja tätä touhua.. Helpompi varmaan olis kaikille ottaa ihan reilusti vaan lääkkeitä kaikkiin sairauksiin ja jäädä sairaseläkkeelle kun on niin vaikeata. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap saanut diagnoosin lääkäriltä vai itseltään? Valitettavasti turha se on valittaa jos mitään ei asialle tee
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 15:07"]
Jospa ottaisit itseäs vaan niskasta kiinni aikuinen ihminen. Eipä ollut moista vinkumista parikymmentä vuotta sitten. Heti kun keksittiin että pieni ahdistuneisuus on sairaus ja lihavuus diabetes niin yllättäen joka toinen vässykkä suomessa nojaa näihin sairauksiin kun pitäisi jotain elämässään saada aikaan. Lopeta vinkuminen ja yritäppä saada selkä kerrankin suoraksi.
[/quote]
Vittu mitä paskaa.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 15:29"]Millä ihmiset hoitivat näitä sairauksia ja tulivat toimeen ennenkuin tämä luokiteltiin "sairaudeksi" ja sitä ruvettiin lääkitsemään kaiken maailman lääketehtaitten koelääkkeillä joilla lampaat saadaan hiljaisiksi ??
[/quote]
Viinalla ja haulikolla. Minä luulen että aiemmin ahdistuneilla oli helpompaa esim maaseudulla. Ei juurikaan tarvinnut tavata ihmisiä eikä ollut palavereja ja presentaatioita ja tiimejä. Esim isoäitini oli todnäk ahdistunut mutta hän lähinnä lypsi lehmiä ja vaelsi luonnossa. Hän sai olla sellainen kuin oli. Nykyään erilaisia siedetään huonommin. Kylähullut takaisin!!!
Olen eläkkeellä vaikean masennuksen ja ahdistuneisuushäiriön johdosta. Sairauteni syitä en lähde tässä avaamaan, tulisi liian pitkä juttu:) Sairastuttuani mietin kovasti, kuinka tämä vaikuttaa perheeseeni. Päätin siis kaikin voimin yrittää olla mahdollisimman "normaali" puoliso ja äiti. Vaikka työkykyni meni sairauden myötä, enkä ole esimerkiksi jaksanut pitää kotia samalla lailla yllä, olen perheeni mielestä kuitenkin ollut läsnäoleva, rakastava ja heidän asioistaan kiinnostunut. Siihen keskityinkin, koska en halunnut "sairastuttaa" myös muita perheenjäseniä. Harjoitin siis mindfullnessia ilman, että olin siitä mitään kuullut:)
Ap:lle sanoisin, että nyt lääkäriin, sitä kautta tilanne alkaa helpottaa. Oman kokemukseni perusteella ahdistuneisuushäiriöön voi itse vaikuttaa paljonkin, mutta siihen tarvitsee myös ammattilaisen apua, ainakin alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ehkä kannattaa harkita niitä normaaleja ihmisten toimintoja (ulkoilu jne) . Ja lopettaa se itsesäälissä pyöriminen. Selkärangattomien kuuluukin kärsiä. Elämän kiertokulku.
Mulla on ihan samanlaista, mutten tiennyt, että siitä voi saada jonku diagnoosinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa ottaisit itseäs vaan niskasta kiinni aikuinen ihminen. Eipä ollut moista vinkumista parikymmentä vuotta sitten. Heti kun keksittiin että pieni ahdistuneisuus on sairaus ja lihavuus diabetes niin yllättäen joka toinen vässykkä suomessa nojaa näihin sairauksiin kun pitäisi jotain elämässään saada aikaan. Lopeta vinkuminen ja yritäppä saada selkä kerrankin suoraksi.
Millä ihmiset hoitivat näitä sairauksia ja tulivat toimeen ennenkuin tämä luokiteltiin "sairaudeksi" ja sitä ruvettiin lääkitsemään kaiken maailman lääketehtaitten koelääkkeillä joilla lampaat saadaan hiljaisiksi ??