Voitteko pitää ne kurittomat pellossa kasvaneet kakaranne pois harrasteryhmistä? Me ollaan myös maksettu siitä harrastuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika pelasi joskus fudista pienenä. Olin aina seuraamassa treenejä. Siellä oli pari poikaa, jotka aina häiriköi. Teki mieli mennä ja kantaa ne pois niskaperseotteella. Muiden treeniaika tuhraantui, kun valkku joutui puuttumaan. Jos olisin ollut näiden vanhempi, olisin lopettanut harrastuksen. Ei ihme, ettei Suomi pärjää potkupallossa.

Poika harrasti myös korista ja oli aivan mahtavaa, että siellä ei huonoa käytöstä katsottu yhtään. Samoin tytön voimistelussa. Oli tiukka kuri.

Pärjääkö Suomi sitten mielestäsi kansainvälisesti jotenkin paremmin koripallossa tai naisvoimistelussa?

Minun mielestäni Suomella menee jalkapallossa varsin hyvin ottaen huomioon että kyseessä on maailman harrastetuin laji. Ja ainakin oma lapseni käy jalkapallossa liikunnan ilon vuoksi, ei siksi että maajoukkue siitä menestyisi.

Samoin suhtaudun varauksella ajatukseen, että Suomen maajoukkueen menestys paranisi siitä, että häiriköt kannetaan kentältä ulos. Päinvastoin tarvittaisiin laajaa harrastajapohjaa, jotta huiput nousevat esiin, ja aika monella menestyvällä urheilijalla on diagnosoitu aikuisiällä adhd. Hankalia kysymyksiä.

Ekaa kertaa pääsi EM kisoihin, jep. En hehkuttaisi.

Mulla on kaveri joka ohjaa tuon tyyppistä harrasteryhmää, ja on kyllä monesti avautunut siitä, miten hankalaa on kun on muutama tällainen nuori/lapsi, jotka häiritsee koko ryhmän toimintaa. Jossain vaiheessa sai olla lähes joka tunnin jälkeen soittelemassa näiden lasten vanhemmille. Auktoriteettia kyllä löytyy, mutta kun laji on sellainen, jossa kuitenkin pitäisi olla kivaa ja vanhemmat maksaa siitä pitkän pennin, niin ei se ohjaaja voi siellä naama punaisena lapsille huutaakaan. Ongelma tuntuu eniten olevan joku keskittymiskyvyn puute, ei jakseta kuunnella ohjeita vaan aletaan pelleillä jotain omaa. Sitten saa olla jatkuvasti torumassa ja paimentamassa näitä häirikkölapsia... Onneksi vanhemmat ovat kuitenkin ottaneet aina tilanteen vakavasti, mutta mitään pitkäaikaista muutosta ei kuitenkaan ole näkynyt. Eikä hän voi itse tehdä päätöstä olla ottamatta jotakuta tunnillle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surkea seura, jos ei saa heitettyä häiriköitä pihalle. Itse valmentajana / ohjaajana ilmoitan vanhemmille, että lapsilla ei ole kerhoon / treeneihin asiaa, jos eivät osaa käyttäytyä.

Valitettavasti tämä ei toimi kaikkialla. Esimerkiksi itse ohjasin yhtä harrastusryhmää ja heti ensimmäisellä tunnilla oli ongelmia erään lapsen kanssa. Puhuttiin mielestäni ihan rakentavassa hengessä vanhemman kanssa heti tunnin jälkeen, käytiin haasteita läpi jne. Ehdotin että vanhempi voisi olla lähettyvillä jatkossa kaikkien tuntien ajan, jotta hän voi ottaa oman lapsensa "taolle" kun homma alkaa kuumenemaan liikaa. Tämä ei käynyt vanhemmille. Kun puhuin työnantajan kanssa asiasta, niin hän oli sitä mieltä että lasta ei saa pakottaa lopettamaan harrastusta. Lopputuloksena melkein kaikki muut lapset lopettivat, kun eivät jaksaneet enää sekoilua vierestä. 

Minä taas vaadin päiväkodissa, että omaa lastani toistuvasti pahoinpitelevä häirikkö pidetään etäällä. En helposta hermostu, mutta kun muutenkin ylikiltti 5-vuotias tulee kotiin verisen nenän kanssa, silloin meni kuppi nurin. Päivästä toiseen jatkuva väkivalta ei kuitenkaan ollut ryhmän opettajan mielestä tarpeeksi vakavaa, hän vaan tuimani toisteli "x:llä on OIKEUS olla ryhmässä ilman että leimautuu kiusaajaksi". Sanoin, että minun lapsellani taas on OIKEUS olla rauhassa hoidossa, varsinkin kun on tunnettu pidetyksi kaveriksi eikä kenenkään muun lapsen kanssa ole vastaavia ongelmia koskaan ollut. Opettaja lupasi lopulta pitää lapset erillään.

Ihan kummalliseksi on mennyt maailma, kun ihan pieniä lapsiakin saa pahoinpidellä, eikä näiden häiriköiden vanhempiakaan kiinnosta. Itse olisin aivan kauhuissani, jos saisin tietää että oma lapseni esim. sanallisesti kiusaisi muita, saati kävisi näihin toistuvasti käsiksi!

Kannattaa ottaa juristiin yhteyttä ja hakea lähestymiskieltoa. Alkaa yleensä siinä vaiheessa päiväkotia ja vanhempia kiinnostaa. Väkivaltaisella lapsella pitää olla päiväkodissa henkilökohtainen avustaja AINA ettei pääse satuttamaan muita.

Monessako päiväkodissa toteutuu? Oma poika joutui yhden aakkostapauksen silmätikuksi, ja ihan joka päivä tapahtui jotain ikävää. Tiputti tuolilta, löi, puri... Päiväkodissa kukaan ei nähnyt ikinä mitään, kun ei ollut vähintään avomurtuma.

Mun lapsi ei ollut ainoa uhri. Minä ja toisen kiusatun lapsen äiti käytiin kotona juttelemassa, ja tämä lähihoitaja-äippä kikatteli iloisesti, että pojat on poikia. Miten keskustella tuollaisen kanssa, jolla ei ole sen vertaa älyä, ettei tajua lapsensa pilaavat täysin monen muun lapsen elämän. Huono, väkivaltainen käytös ei saa selittyä sanalla poika, tai jollain duagnoosilyhenteellä.

Mun poika sitten loppujen lopuksi löi takaisin, ja kiusaaminen loppui siihen. Tämän tapahtuman kumma kyllä henkilökunta näki. Äkkiä tuo kiusaaja poika löysi uuden uhrin, kun tajusi, että mun poika lyö takaisin.

Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä, että käytännössä ainoa tapa saada kiusaaminen loppumaan, on vastata samalla mitalla.  Kun lyö takaisin ja vielä erityisesti tähtää tärkeisiin osiin, kuten silmiini, niin tyhminkin kiusaaja uskoo. Niitä lässyttäjiä, joiden mielestä väkivalta ei poista ongelmaa, ei ole koskaan kiusattu kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Surkea seura, jos ei saa heitettyä häiriköitä pihalle. Itse valmentajana / ohjaajana ilmoitan vanhemmille, että lapsilla ei ole kerhoon / treeneihin asiaa, jos eivät osaa käyttäytyä.

Valitettavasti tämä ei toimi kaikkialla. Esimerkiksi itse ohjasin yhtä harrastusryhmää ja heti ensimmäisellä tunnilla oli ongelmia erään lapsen kanssa. Puhuttiin mielestäni ihan rakentavassa hengessä vanhemman kanssa heti tunnin jälkeen, käytiin haasteita läpi jne. Ehdotin että vanhempi voisi olla lähettyvillä jatkossa kaikkien tuntien ajan, jotta hän voi ottaa oman lapsensa "taolle" kun homma alkaa kuumenemaan liikaa. Tämä ei käynyt vanhemmille. Kun puhuin työnantajan kanssa asiasta, niin hän oli sitä mieltä että lasta ei saa pakottaa lopettamaan harrastusta. Lopputuloksena melkein kaikki muut lapset lopettivat, kun eivät jaksaneet enää sekoilua vierestä. 

Minä taas vaadin päiväkodissa, että omaa lastani toistuvasti pahoinpitelevä häirikkö pidetään etäällä. En helposta hermostu, mutta kun muutenkin ylikiltti 5-vuotias tulee kotiin verisen nenän kanssa, silloin meni kuppi nurin. Päivästä toiseen jatkuva väkivalta ei kuitenkaan ollut ryhmän opettajan mielestä tarpeeksi vakavaa, hän vaan tuimani toisteli "x:llä on OIKEUS olla ryhmässä ilman että leimautuu kiusaajaksi". Sanoin, että minun lapsellani taas on OIKEUS olla rauhassa hoidossa, varsinkin kun on tunnettu pidetyksi kaveriksi eikä kenenkään muun lapsen kanssa ole vastaavia ongelmia koskaan ollut. Opettaja lupasi lopulta pitää lapset erillään.

Ihan kummalliseksi on mennyt maailma, kun ihan pieniä lapsiakin saa pahoinpidellä, eikä näiden häiriköiden vanhempiakaan kiinnosta. Itse olisin aivan kauhuissani, jos saisin tietää että oma lapseni esim. sanallisesti kiusaisi muita, saati kävisi näihin toistuvasti käsiksi!

Kannattaa ottaa juristiin yhteyttä ja hakea lähestymiskieltoa. Alkaa yleensä siinä vaiheessa päiväkotia ja vanhempia kiinnostaa. Väkivaltaisella lapsella pitää olla päiväkodissa henkilökohtainen avustaja AINA ettei pääse satuttamaan muita.

Monessako päiväkodissa toteutuu? Oma poika joutui yhden aakkostapauksen silmätikuksi, ja ihan joka päivä tapahtui jotain ikävää. Tiputti tuolilta, löi, puri... Päiväkodissa kukaan ei nähnyt ikinä mitään, kun ei ollut vähintään avomurtuma.

Mun lapsi ei ollut ainoa uhri. Minä ja toisen kiusatun lapsen äiti käytiin kotona juttelemassa, ja tämä lähihoitaja-äippä kikatteli iloisesti, että pojat on poikia. Miten keskustella tuollaisen kanssa, jolla ei ole sen vertaa älyä, ettei tajua lapsensa pilaavat täysin monen muun lapsen elämän. Huono, väkivaltainen käytös ei saa selittyä sanalla poika, tai jollain duagnoosilyhenteellä.

Mun poika sitten loppujen lopuksi löi takaisin, ja kiusaaminen loppui siihen. Tämän tapahtuman kumma kyllä henkilökunta näki. Äkkiä tuo kiusaaja poika löysi uuden uhrin, kun tajusi, että mun poika lyö takaisin.

Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä, että käytännössä ainoa tapa saada kiusaaminen loppumaan, on vastata samalla mitalla.  Kun lyö takaisin ja vielä erityisesti tähtää tärkeisiin osiin, kuten silmiini, niin tyhminkin kiusaaja uskoo. Niitä lässyttäjiä, joiden mielestä väkivalta ei poista ongelmaa, ei ole koskaan kiusattu kunnolla.

Just näin, kerrankin asiaa.