Kerrassaan järkyttävä tuo Hesarin ystävänhylkäämisjuttu
http://www.hs.fi/elama/Yst%C3%A4v%C3%A4+vain+valitti+v%C3%A4lit+poikki+tekstarilla/a1410320891249
Ihan järkyttävää. Ymmärrän sen, jos joku hyväksikäyttää ystäviään ja ystävä ei pitkän ajan jälkeen enää jaksa. Minullekin on käynyt yhden ihmisen kanssa näin, kun olin toiminut epävirallisena terapeuttina hänelle vuosia, saamatta koskaan mitään vastavuoroisuutta.
Mutta Hesarissa on haastateltu jotain "Pirjoa", joka heitti ystävänsä yli laidan akuutissa kriisitilanteessa, kun tällä oli suuri tarve puhua juuri sattuneesta veljensä itsemurhasta. "Pirjon" mukaan he todella olivat hyviä ystäviä tätä ennen ja puhuivat kaikesta. Mutta kesken akuuteimman kriisin ystävän olisi pitänyt "Pirjolle" jutustella vain kevyistä aiheista. Ja nyt tämä "Pirjo" tyytyväisenä elättelee toiveita, että ystävyys vielä palaa.
Tuollaiseen "Pirjoon" en kyllä ainakaan minä enää ikinä luottaisi missään enkä alkaisi uudestaan ystäväksi! En edes kaveriksi.
Kommentit (65)
Toi Pirjo olis voinu tarjota muuta tukea jos ei kerran kestänyt kuunnella. Ei se tukeminen kuitenkaan paljoa vaadi, loppujen lopuksi. Jos siis oikeasti on ystävä tärkeä...
Musta se oli hyvä juttu. Emmehän me voi tietää, vaikka Pirjo olisi aiemmin elämässään joutunut psykoosiin läheisen itsemurhan/kuoleman takia ja siksi ei voinut olla tukena, kun pelkäsi sen uusivan.
Olen sitä mieltä, ettei ystävyyden tarvitse olla ikuista. Aikansa kutakin.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:13"]
Musta se oli hyvä juttu. Emmehän me voi tietää, vaikka Pirjo olisi aiemmin elämässään joutunut psykoosiin läheisen itsemurhan/kuoleman takia ja siksi ei voinut olla tukena, kun pelkäsi sen uusivan.
Olen sitä mieltä, ettei ystävyyden tarvitse olla ikuista. Aikansa kutakin.
[/quote]
Sama tuli minulle mieleen. Ihmettelen sitä, että miksi juuri Pirjon pitää auttaa ystävää tässä, eikö hänellä ole muita joille puhua? Jotenkin epäkypsää ettei tajuta, että meitä on tosiaan monenlaisia eikä kaikki käytös ole ilkeyttä...
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 22:00"]
No mä kyllä tajuan että joskus itseään pitää säästää. Koska kuten artikkelissa, murtuneesta ystävästä ei oo tukea. Itse olen ollut aivan liian monen ihmisen tukipilari ja pilannut näin omaata elämästäni monia vuosia. Sitten yhtenä päivänä tajusin. Eräs naimisissa olevalle miehelle raskaaksi tullut ns toinen nainen tukeutui minuun abortissaan. Olen itse käynyt vuosien lapsettomuushoidot läpi rakkaan mieheni kanssa. Niin monet itkut itkenyt. Ja siihen se raja oli vedettävä. Hän pyysi minua mukaansa aborttiin! En kokenut pystyväni tukemaan tätä ihmistä abortissa ja sanoin sen suoraan ja hän ymmärsi. Asiat ovat mutkikkaita. Lähtökohtana on että ystävä tukee aina mutta jos sitä noudattaa orjallisesti niin palaa kertakaikkiaan loppuun.
[/quote]
Oletpa kyllä itsekäs paska sinäkin.
Ystävyyttä voi olla niin monenlaista. Jos sulkee Pirjon pois niin toivottavasti on edes vähän parempi mieli. Parempaa ihmistä mä en siinä poissulkijassa näe. Yhtä heikon.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 22:00"]
No mä kyllä tajuan että joskus itseään pitää säästää. Koska kuten artikkelissa, murtuneesta ystävästä ei oo tukea. Itse olen ollut aivan liian monen ihmisen tukipilari ja pilannut näin omaata elämästäni monia vuosia. Sitten yhtenä päivänä tajusin. Eräs naimisissa olevalle miehelle raskaaksi tullut ns toinen nainen tukeutui minuun abortissaan. Olen itse käynyt vuosien lapsettomuushoidot läpi rakkaan mieheni kanssa. Niin monet itkut itkenyt. Ja siihen se raja oli vedettävä. Hän pyysi minua mukaansa aborttiin! En kokenut pystyväni tukemaan tätä ihmistä abortissa ja sanoin sen suoraan ja hän ymmärsi. Asiat ovat mutkikkaita. Lähtökohtana on että ystävä tukee aina mutta jos sitä noudattaa orjallisesti niin palaa kertakaikkiaan loppuun.
[/quote]
Oletpa kyllä itsekäs paska sinäkin.
[/quote]
Koita nyt vain johdattaa keskustelu omasta paskuudestasi sivuraiteelle, mutta tiedät sen silti itse: hylkäsit toisen koska SINÄ näit hänessä vikaa, vaikka toinen oli vain keskeneräinen.
Aikuisen täytyy kestää hetkellinen huono olo jos toinen kertoo itsarista, eikä ruveta heti pillittämään kun " mulle tuli muistot mieleen".
Antaa tulla!
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:13"]
Toi Pirjo olis voinu tarjota muuta tukea jos ei kerran kestänyt kuunnella. Ei se tukeminen kuitenkaan paljoa vaadi, loppujen lopuksi. Jos siis oikeasti on ystävä tärkeä...
[/quote]
Pirjohan tarjosi:
"Yritin kyllä pahoitella tilannetta ja selittää, että voisin muuten yrittää piristää häntä tai keskustella kevyistä aiheista. Mutta koska hän painokkaasti vaati kuuntelijaa, asia oli yksinkertaisesti liian vaikea minulle."
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:30"]
Aikuisen täytyy kestää hetkellinen huono olo jos toinen kertoo itsarista, eikä ruveta heti pillittämään kun " mulle tuli muistot mieleen". Antaa tulla!
[/quote]
Jos sinulla onkin noin niin kaikilla ei ole. Koita nyt ymmärtää, että toisille siinä voi olla muutakin, esim. juuri pelko omasta sekoamisesta.
Mietin esim. jos Eerika olisi saanut elää. Millaistakohan hänen elämänsä olisi ollut. Jos joku olisi halunnut valittaa surujaan, niin olisiko mahdollista, että Eerika ei olisi halunnut kuulla? Ei kaikki todella vailla turvaa ja järkyttäviä asioita kokeneet koskaan toivu teidän terveet eväät saaneiden tasolle. Osa toipuu, osa ei ja samanlaisesta ihmiskohtalosta voi jäädä kahdelle eri ihmiselle aivan erilaiset jäljet. Kyllä vähän pitäisi ymmärtää ns. heikkojakin.
Heikkojen ymmärrys on tällä palstalla vaikeaa. Ikävää havaita olevansa itsensä toisten yläpuolella oleviksi kokevien seurassa.
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 21:37"]
Miten tuollainen "pirjo" voi olla yhtään kenenkään ystävä? Jokaiselle tulee jossain vaiheessa elämää isoja suruja ja kriisejä, jos vain riittävän vanhaksi elää. Ehkä pirjon ja kaltaistensa kannattaisi pitää sitten vain pelkkiä hyvänpäiväntuttuja.
[/quote]
Ja "pirjo" varmaan kantaa kaikki traumansa yksin, eikä 'rasita' niillä ympäristöään. Toivottavasti hänen traumansa oli tuore ja aktiivisesti hoidossa, muuten on aika vaikea elämä edessä.
[/quote]
Niin ajattele. Ja miten olit ajatellut olla tukena ja ymmärtää hänenlaistensa heikkoutta? Vai jakeletko täältä vain ennustuksia ja tuomiota? Mahtaa SULLA olla helppo elämä!
Joku taisi sanoa, että Pirjon kannattaisi pitää vain enää hyvänpäiväntuttuja, kun ei ole luotettava ystävä. Minulla on juuri tuo tunne. En kaipaa syvällistä ystävyyttä juuri sen vuoksi, että en jaksa erään ystävyyssuhteen jälkeen enää olla kuuntelija. Kamelinselkä katkesi. Ja oikeasti kuuntelin vuosia.
Minulle sopii ihan hyvin pinnallisempi seura. En kaipaa ystävyydeksi yksipuolista ongelmien ruotimista. Minulla on omat huoleni, voin myös pitää ne itselläni. Erakko en halua olla kokonaan, kiva seura sopii, yksityisasioiden päälleoksentaminen ei.
Sovitaan, että olen heikko tai sovitaan että olen kusipää. Ihan sama. En vain jaksa enää kuunnella.
Helppoa elämäähän te siis loppujenlopuksi vietättekin!
[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 23:44"]
Joku taisi sanoa, että Pirjon kannattaisi pitää vain enää hyvänpäiväntuttuja, kun ei ole luotettava ystävä. Minulla on juuri tuo tunne. En kaipaa syvällistä ystävyyttä juuri sen vuoksi, että en jaksa erään ystävyyssuhteen jälkeen enää olla kuuntelija. Kamelinselkä katkesi. Ja oikeasti kuuntelin vuosia.
Minulle sopii ihan hyvin pinnallisempi seura. En kaipaa ystävyydeksi yksipuolista ongelmien ruotimista. Minulla on omat huoleni, voin myös pitää ne itselläni. Erakko en halua olla kokonaan, kiva seura sopii, yksityisasioiden päälleoksentaminen ei.
Sovitaan, että olen heikko tai sovitaan että olen kusipää. Ihan sama. En vain jaksa enää kuunnella.
[/quote]
Juuri näin. Mäkin selvitän mun ongelmani lähinnä terapiassa, koska mun ystävien kommenteissa ei ole hurraamista, ne ovat tämän ketjun "ystävien" ymmärryksen tasoa. Kun oma elämä on ilmeisen helppoa ilman vakavia itsetunto-ongelmia niin on varaa suhtautua Pirjoihin näin. Ei kiitos. En avaudu kauheista murheistani kellekään, enkä vastavuoroisesti osaa ratkoa muiden ongelmia. Ehkä mulla vain on liika omia.
Mun kamalin ystävä oli sellainen, jonka eteen olis pitänyt maat ja mannut kantaa, että on hyvä. Kuunnella ja jakaa kaikki omat asiat. Sitten kun kerroin, hän arvosteli valintojani. Omana itsenäni kelpaamisesta sai vain haaveilla. Jätin sen kun hän sanoi mulle: mä odotin, että me oltais oltu ystäviä. Itse hän ei tehnyt tikkua ristiin ystävyyden eteen ja tutustuakseen minuun oikeasti. Oletti vain, että olen kuin hän.
Mä ymmärrän hyvin myös sen, että kaikki eivät vain pysty kuuntelemaan toisten vaikeita asioita ja ettei siinä ole aina todellakaan kyse ilkeydestä.