Lue keskustelun säännöt.
Jos mies muuttaa omistusasuntooni asumaan kanssani...
18.08.2021 |
...niin mikä olisi kohtuullinen osuus hänen maksaa asumiskustannuksista?
Olisiko se a) puolet asunnon markkinahintaisesta vuokrasta b) puolet hoitovastikkeesta ja asuntolainan koroista vai c) joku muu summa, mikä? Perustelut myös kuulisin mielelläni.
Tämä nyt sillä oletuksella, että mies ei pysty saamaan asuntolainaa ja ostamaan puolia asunnosta, jolloin kulut menisi automaattisesti puoliksi.
Kommentit (262)
Nro 240 jatkaa vielä: niin, ja kun muutimme yhteen, asumiskuluni oli lainat mukaan lukien noin 1200 e/kk ja kun mies muutti taloon, ne putosivat noin 390 e, eli kuukaudessa jäi maksettavaa 810 e.
Minun kukkarossani se kyllä tuntui, tosin tylsänä ihmisenä ohjasin sen suoraan lainan maksuun, mikä kyllä sitten tarkoitti, että laina tuli maksettua muutamaa vuotta aiemmin kuin suunnitelma oli.
Puhumattakaan tietysti sitten siitä, että sain kumppanin talon hoitoon. Siitä olisin nimittäin joutunut monessa kohtaa maksamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nro 240 jatkaa vielä: niin, ja kun muutimme yhteen, asumiskuluni oli lainat mukaan lukien noin 1200 e/kk ja kun mies muutti taloon, ne putosivat noin 390 e, eli kuukaudessa jäi maksettavaa 810 e.
Minun kukkarossani se kyllä tuntui, tosin tylsänä ihmisenä ohjasin sen suoraan lainan maksuun, mikä kyllä sitten tarkoitti, että laina tuli maksettua muutamaa vuotta aiemmin kuin suunnitelma oli.
Puhumattakaan tietysti sitten siitä, että sain kumppanin talon hoitoon. Siitä olisin nimittäin joutunut monessa kohtaa maksamaan.
No eihän tätä laske ollenkaan nämä markkina-arvointoilijat. Itse ajattelin aivan samoin, olin joka tapauksessa mitoittanut elämäni siten, että maksan lainan + asumiskulut yksin. Kyllä se tuntui omassa lompakossa, kun asumiskulut puolittui ja lainasta pääsi nopeammin eroon.
Mieheni muutti tähän minun omistusasuntooni ja laittoi oman kämppänsä vuokralle. Hän on sitä mieltä, että minulle maksetaan puolet siitä voitosta, jonka hän saa omalta vuokralaiseltaan, siis puolet siitä, mitä jää jäljelle kun vuokrarahalla on maksettu miehen asunnon yhtiövastike ja lainanlyhennys. Minusta hölmö ja epäreilu logiikka, mutta summa sattuu olemaan juuri puolet mun yhtiövastikkeesta. :D Lisäksi mies käy useammin kaupassa ja omistaa ja tankkaa taloutemme ainoan auton, jolla minuakin usein kuskataan. Hänellä on myös selkeästi pienemmät tulot kuin mulla.
Voisiko nyt vaan muuttaa yhteen ja unohtaa se kuka asunnon omistaa? Kaikki menisi puoliksi vaikka olisi 50/60 omistus, eikö niin? Ihme sakkia
Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta käyttää höysteenä mansikkahilloa. Kummallekaan meistä ei tulisi mieleenkään vaatia toiselta vuokraa yhteisestä asunnostamme. Olemme asuneet tässä jo 17 vuotta ja kertaakaan ei ole asiasta kiistelty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa mieheltä joka aikoo asua siivellä
Onnellinen pikku untuvakerä kirjoitti:
Minä syön joka aamu suuren lautasellisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta käyttää höysteenä mansikkahilloa. Kummallekaan meistä ei tulisi mieleenkään vaatia toiselta vuokraa yhteisestä asunnostamme. Olemme asuneet tässä jo 17 vuotta ja kertaakaan ei ole asiasta kiistelty.
VÄÄRIN!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea kysymys. Minusta enemmän, kuin puolet juoksevista kuluista (vastike+vesi+sähkö), koska asunto kuluu ja omistamiseen liittyy riskejä, jotka ap yksin kantaa. Mutta vähemmän kuin puolet vastaavan asunnon vuokrasta, koska kumppani ei pääse omistamaan ja osalliseksi asunnon arvonnousu.
Me asutaan miehen omistamassa asunnossa (ei naimisissa). Asumiskulut laitetaan puoliksi. Mies lyhentää lainaansa kuukausittain ja minä laitan suunnilleen saman verran osakesalkkuun. Molempien asumiskulut puolittuu, molemmat sijoittavat omaa rahaansa, ja jos ero tulee vuosien päästä niin kumpikaan ei jää tyhjin käsin vaan molemmille jää sijoittamansa rahat korkojen kera. Tosin eron sijaan suunnitelmissa on mennä naimisiin ja jakaa talous.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asunnon oletettu markkinavuokra jaetaan puoliksi.
Lainan lyhennyksiä ei huomioida tässä.
Asumiskulut jaetaan siinä suhteessa, mikä teidän tulotasonne on.
Sinun tuloiksesi lisätään se osuus, joka sinulta ”säästyy” koska asunto on oma: puolikas markkinavuokra - vastike
Markkinavuokrassa on kuitenkin otettu huomioon verotus ja mahdolliset rempat. En todellakaan mitään markkinavuokraa pitäisi lähtökohtana.
Vierailija kirjoitti:
Kai ilmoitat verottajalle että saat ylimääräisiä tuloja?
Ne pitää ilmottaa.
Ei tarvitse ilmoittaa, jos toinen maksaa summalla kuluja. Ei kannata siirtää rahaa kumppanin tilille vaan maksaa vaikka sen vastikkeen ja puolet juoksevista kuluista ja jotain muuta tarvittaessa. Ei mitään tilisiirtoja keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon oletettu markkinavuokra jaetaan puoliksi.
Lainan lyhennyksiä ei huomioida tässä.
Asumiskulut jaetaan siinä suhteessa, mikä teidän tulotasonne on.
Sinun tuloiksesi lisätään se osuus, joka sinulta ”säästyy” koska asunto on oma: puolikas markkinavuokra - vastike
Aika jännä, että kumppanin kohdalla laskutetaan oletetun markkinavuokran mukaan, kun yleensä lähisukulaisen kohdalla ei käytetä samoja kiskurivuokria, mitä tuntemattomien - esim. omalle lapselle vuokrataan mielellään asunto halvemmalla kuin mikä vastaavan asunnon markkinahintainen vuokra olisi. Jännä, että kumppanin lähtökohta on markkinahintainen vuokra.
Juuri näin. Minun mieheni muutti omakotitalooni, sillä se oli suvun omistuksessa ollut talo ja minulle ei tullut kuuloonkaan muutto muualle. Ostin aiemmin siis sisaruksen ulos talosta lainalla, milläs muulla.
Miehen muuttaessa laskimme asumiskulut ja puolitimme ne. Lainan korkoineen maksoin minä. Minua ei kiinnostanut tippaakaan, mitä tuloja tai menoja miehellä oli ennen yhteen muuttoamme tai mitä tuloja hän sai omasta asunnostaan, jonka ensin vuokrasi ja sitten möi pois. Tiedän kertomastaan tosin, että ihan hyvin näillä tienasi.
OK-talossa on kaikenlaisia kuluja, joita kerrostalossa ei ole, jos taloa haluaa kunnossa pitää. Nämä katsomme asumiskuluiksi, jos tarvitsee joku hana vaihtaa tms. niin se menee yhteistililtä.
Näin olemme asuneet nyt 25 v, laina on aikaa sitten maksettu, talo on minun nimissäni, mutta avioehtoa en ole halunnut, koska olemme tässä pitkään yhteistä kotia asuneet ja yhdessä sitä kunnossa pitäneet ja remontteja tehty.
Jos ero tulisi, katsoisin, että mies on puolensa talosta ansainnut. Onneksi en antanut koko homman sissahtaa siihen, että olisin alkanut höperöidä markkina-arvoisista vuokrista tai siitä, miten minulle kuuluu osa miehen ennen yhteen muuttamista ansaitsemasta omaisuudesta.
Pitkän avioliiton jälkeen tuo voi olla oikeudenmukainen tilanne. Mutta jos pariskunnan varallisuusero on heti alkuunsa suuri, on kohtuutonta ajatella että parin vuoden yhdessäolon perusteella kaikki menisi puoliksi.
En asu avoliitossa, mutta kaihertaa jo nyt se että miesystävä tykkää viettää aikaa pääasiassa minun kämpillä, jolloin syödään minun ruokia, kulutetaan mun sähköä ja vettä jne. En halua alkaa elättämään aikuista miestä, tienasin sitten miten paljon tahansa. Tämä voi vielä olla syy siihen, että seurustelu ei jatku, jos asia ei tästä muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon oletettu markkinavuokra jaetaan puoliksi.
Lainan lyhennyksiä ei huomioida tässä.
Asumiskulut jaetaan siinä suhteessa, mikä teidän tulotasonne on.
Sinun tuloiksesi lisätään se osuus, joka sinulta ”säästyy” koska asunto on oma: puolikas markkinavuokra - vastike
Aika jännä, että kumppanin kohdalla laskutetaan oletetun markkinavuokran mukaan, kun yleensä lähisukulaisen kohdalla ei käytetä samoja kiskurivuokria, mitä tuntemattomien - esim. omalle lapselle vuokrataan mielellään asunto halvemmalla kuin mikä vastaavan asunnon markkinahintainen vuokra olisi. Jännä, että kumppanin lähtökohta on markkinahintainen vuokra.
Juuri näin. Minun mieheni muutti omakotitalooni, sillä se oli suvun omistuksessa ollut talo ja minulle ei tullut kuuloonkaan muutto muualle. Ostin aiemmin siis sisaruksen ulos talosta lainalla, milläs muulla.
Miehen muuttaessa laskimme asumiskulut ja puolitimme ne. Lainan korkoineen maksoin minä. Minua ei kiinnostanut tippaakaan, mitä tuloja tai menoja miehellä oli ennen yhteen muuttoamme tai mitä tuloja hän sai omasta asunnostaan, jonka ensin vuokrasi ja sitten möi pois. Tiedän kertomastaan tosin, että ihan hyvin näillä tienasi.
OK-talossa on kaikenlaisia kuluja, joita kerrostalossa ei ole, jos taloa haluaa kunnossa pitää. Nämä katsomme asumiskuluiksi, jos tarvitsee joku hana vaihtaa tms. niin se menee yhteistililtä.
Näin olemme asuneet nyt 25 v, laina on aikaa sitten maksettu, talo on minun nimissäni, mutta avioehtoa en ole halunnut, koska olemme tässä pitkään yhteistä kotia asuneet ja yhdessä sitä kunnossa pitäneet ja remontteja tehty.
Jos ero tulisi, katsoisin, että mies on puolensa talosta ansainnut. Onneksi en antanut koko homman sissahtaa siihen, että olisin alkanut höperöidä markkina-arvoisista vuokrista tai siitä, miten minulle kuuluu osa miehen ennen yhteen muuttamista ansaitsemasta omaisuudesta.
Pitkän avioliiton jälkeen tuo voi olla oikeudenmukainen tilanne. Mutta jos pariskunnan varallisuusero on heti alkuunsa suuri, on kohtuutonta ajatella että parin vuoden yhdessäolon perusteella kaikki menisi puoliksi.
En asu avoliitossa, mutta kaihertaa jo nyt se että miesystävä tykkää viettää aikaa pääasiassa minun kämpillä, jolloin syödään minun ruokia, kulutetaan mun sähköä ja vettä jne. En halua alkaa elättämään aikuista miestä, tienasin sitten miten paljon tahansa. Tämä voi vielä olla syy siihen, että seurustelu ei jatku, jos asia ei tästä muutu.
Juu, kannattaa erota, jos materia on tärkeämpää kuin parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nro 240 jatkaa vielä: niin, ja kun muutimme yhteen, asumiskuluni oli lainat mukaan lukien noin 1200 e/kk ja kun mies muutti taloon, ne putosivat noin 390 e, eli kuukaudessa jäi maksettavaa 810 e.
Minun kukkarossani se kyllä tuntui, tosin tylsänä ihmisenä ohjasin sen suoraan lainan maksuun, mikä kyllä sitten tarkoitti, että laina tuli maksettua muutamaa vuotta aiemmin kuin suunnitelma oli.
Puhumattakaan tietysti sitten siitä, että sain kumppanin talon hoitoon. Siitä olisin nimittäin joutunut monessa kohtaa maksamaan.
Mulla oli päin vastoin: koska mies ei omistanut taloani itse yhtään, ei juurikaan suostunut tekemään mitään ylläpitotöitäkään. No erohan siitä tuli, mitä tein työnarkomaanisohvaperunalla???!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon oletettu markkinavuokra jaetaan puoliksi.
Lainan lyhennyksiä ei huomioida tässä.
Asumiskulut jaetaan siinä suhteessa, mikä teidän tulotasonne on.
Sinun tuloiksesi lisätään se osuus, joka sinulta ”säästyy” koska asunto on oma: puolikas markkinavuokra - vastike
Aika jännä, että kumppanin kohdalla laskutetaan oletetun markkinavuokran mukaan, kun yleensä lähisukulaisen kohdalla ei käytetä samoja kiskurivuokria, mitä tuntemattomien - esim. omalle lapselle vuokrataan mielellään asunto halvemmalla kuin mikä vastaavan asunnon markkinahintainen vuokra olisi. Jännä, että kumppanin lähtökohta on markkinahintainen vuokra.
Juuri näin. Minun mieheni muutti omakotitalooni, sillä se oli suvun omistuksessa ollut talo ja minulle ei tullut kuuloonkaan muutto muualle. Ostin aiemmin siis sisaruksen ulos talosta lainalla, milläs muulla.
Miehen muuttaessa laskimme asumiskulut ja puolitimme ne. Lainan korkoineen maksoin minä. Minua ei kiinnostanut tippaakaan, mitä tuloja tai menoja miehellä oli ennen yhteen muuttoamme tai mitä tuloja hän sai omasta asunnostaan, jonka ensin vuokrasi ja sitten möi pois. Tiedän kertomastaan tosin, että ihan hyvin näillä tienasi.
OK-talossa on kaikenlaisia kuluja, joita kerrostalossa ei ole, jos taloa haluaa kunnossa pitää. Nämä katsomme asumiskuluiksi, jos tarvitsee joku hana vaihtaa tms. niin se menee yhteistililtä.
Näin olemme asuneet nyt 25 v, laina on aikaa sitten maksettu, talo on minun nimissäni, mutta avioehtoa en ole halunnut, koska olemme tässä pitkään yhteistä kotia asuneet ja yhdessä sitä kunnossa pitäneet ja remontteja tehty.
Jos ero tulisi, katsoisin, että mies on puolensa talosta ansainnut. Onneksi en antanut koko homman sissahtaa siihen, että olisin alkanut höperöidä markkina-arvoisista vuokrista tai siitä, miten minulle kuuluu osa miehen ennen yhteen muuttamista ansaitsemasta omaisuudesta.
Pitkän avioliiton jälkeen tuo voi olla oikeudenmukainen tilanne. Mutta jos pariskunnan varallisuusero on heti alkuunsa suuri, on kohtuutonta ajatella että parin vuoden yhdessäolon perusteella kaikki menisi puoliksi.
En asu avoliitossa, mutta kaihertaa jo nyt se että miesystävä tykkää viettää aikaa pääasiassa minun kämpillä, jolloin syödään minun ruokia, kulutetaan mun sähköä ja vettä jne. En halua alkaa elättämään aikuista miestä, tienasin sitten miten paljon tahansa. Tämä voi vielä olla syy siihen, että seurustelu ei jatku, jos asia ei tästä muutu.
Tämä varmaan onkin hankalin tilanne, käytännössä asutaan yhdessä, mutta teoriassa molemmilla on oma asunto, jota toinen ei vaan juuri käytä.
Ja tämä on se syy, miksi me kohtuullisen nopeasti muutimme yhteen minun talooni, sillä näimme, että tilanteesta tulee muutoin juuri edellisen kaltainen ja päätös on tehtävä joka tapauksessa jonnekin suuntaan, joten tehtiin se näin. Ja kyllähän mies varulta piti omaa kämppäänsä ensin vuokralla, sillä olisihan ollut ihan mahdollista, että yhteiselämä ei sujukaan.
En keksi muuta ratkaisua kuin ottaa vaan rohkeasti puheeksi. Jos toinen suuttuu niin sehän kertoo jo paljon.
Vaan taitaa se olla vähän niin kuin täällä on myös sanottu, että jotkut tahtovatkin lokkeilla ja sille ei sitten muuta mahda kuin pistää itse peli poikki. Nimittäin meidän tapauksessa mies itse otti puheeksi, että menee vähän vaikeaksi tämä kun hän yrittää kompensoida yhteiseloa, ettei mene koko ajan mun piikkiin ja ei viitsi lähtiessään sentään rahaa yöpöydälle jättää:-) :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista, että jos asutte tarpeeksi kauan samassa asunnossa ja mies maksaa tarpeeksi kuluja niin mahdollisen eron koittaessa hän on oikeutettu saamaan ehkä jopa puolet asunnon arvosta vaikka ette olisi naimisissa.
Että te viitsitte länkyttää tätä samaa shittiä. Ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.
Mun mies muutti mun omistamaan velkaiseen asuntoon. Maksaa asumisestaan alueen vuokratasoa vastaavasta summasta vähän päälle puolet. Vakuutuksesta sekä sähköistä puolet. Hänelle jää siltikin rahaa minkä sijoittaa kuten haluaa. Oma ukko omistaa kaksi yksiötä, jotak maksaa itseään vuokrattuina. Löytyy myös muita sijoituksia. Ruokakuluista ukko maksaa leijonanosan koska syö enemmän kuin minä ja kalliita ruokia kuten pihvit, joita itse en syö ollenkaan. Ukko harrastaa erikoisoluita ja viskejä, nekin jouttuu rassu ihan itse maksamaan.
Onneksi ei ole tarvinnut fiksun miehen kanssa liikoja raha-asioista tapella. Ymmärtää itsekin, ettei ole mitenkään päin mahdollista asua 150e/kk näin hyvällä paikalla uudehkossa asunnossa. Vastike siis noin 300e/kk. Jos asiasta olisi tullut ongelma niin ei oltaisi muutettu yhteen. Jos tilanne olisi toistepäin niin maksaisin itse saman periaatteen mukaisesti.
"Avoliitto ei muodosta puolisoille avioliiton kaltaista avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Näin ollen myöskään avoliiton päättyessä puolisot eivät voi joutua tasingonmaksuvelvollisiksi, eikä heille muodostu avio-oikeutta muullakaan lailla toistensa omaisuuteen. Omaisuus erotellaan nimiperusteen perusteella omistajalleen kuuluvaksi."
Jätit sitten loppupuoliskon pois tuosta lainauksestasi. Käytännössä nämä tasinko/hyvitysasiat eivät ole yksioikoisia ja ratkaistaan tapauskohtaisesti viimeistään siinä vaiheessa kun on lapsia.
Vuokranmaksu toiselle puoliskolle hänen asunnossaan asumisesta ei ole panostusta toisen omaisuuden kartuttamiseen. Se on korvaus asumisesta. Sen sijaan jos vaikkapa teet hänen firmansa kirjanpidon ilmaiseksi, silloin kartutat hänen omaisuuttaan, ja voit myöhemmin hake korvausta/tasankoa. Get it?
Ja yleisenä kysymyksenä miksi kukaan ’lyhentää’ toisen velkaa. Ei sitä asumisesta maksettua korvausta tarvitse korvamerkitä mihinkään. Asumisesta maksetaan asumiskorvaus, jota voidaan kutsua myös vuokraksi, ja asunnon omistaja käyttää sen sitten ihan mihin haluaa, esimerkiksi lainanlyhennyksiin tai lenkkimakkaraan.
Ainoastaan silloin jos omistat asunnon ja olet ostanut sen velalla, maksat lainalyhennyksiä. Toisin sanoen, jos haluat osasi asunnosta otat sen muutama kymmenen tai sata tonnia velkaa ja ostat osuuden asunnosta. Millään juoksevilla kuluilla tai asumiskorvauksella et kämppää voi osamaksulla ostaa tai vedota siihen, edes eron sattuessa, edes vaihtoehtoisella logiikalla.
Tarjoaako jompikumpi nyt rakkautta rahasta?
Ainoa oikea ratkaisu:
Puolet yhtiövastikkeesta ja muista asumisen kuluista (lämmitys, sähkö, kotivakuutus jne).
Asuntolaina ja seniorit kuuluvat vain ja sijastaan sille, jonka laina se on.
Ylipäänsä jonkun vu8kran periminen on naurattavaa. Asumismenot puoliksi, se on se reiluin tapa kummallekin.
Kaikki REALISTISET kulut puoliksi kiinteistön ja ruoan osalta.