Miksi korkeasti koulutettuja arvostetaan?
Korkeakoulutetut tienaavat tilastollisesti alemmin koulutettuja enemmän, ovat terveempiä, ja varmaankin myös saavat tilastollisesti haluttavampia kumppaneita. Mistä tämä johtuu?
Ehkä ensimmäisenä mieleen tuleva selitys on se, että korkeasti koulutetut ihmiset ovat oppineet kouluissa arvokkaita taitoja, joita soveltamalla he ovat tuotteliaampia ja arvostettuja yhteiskunnan jäseniä.
Tämä selitys ei kuitenkaan vaikuta olevan ihan ongelmaton, sillä esimerkiksi ns. eliittikouluista valmistuvat saattavat tienata huomattavasti taviskouluista valmistuneita enemmän, eikä ole ehkä selvää, miksi opetus eliittikouluissa olisi niin huomattavasti taviskoulujen opetusta parempaa. On myös epäselvää, miksi nimenomaan valmistuminen ja todistuksen saaminen tässä selitysmallissa olisi niin tärkeää; jos olet opiskellut vaikka puolet opiskelumateriaalista, pitäisi sinun saada noin puolikas valmistuneen menestyksestä, mutta tosielämässä nimenomaan valmistuminen on tietääkseni tilastollisesti kriittistä. Korkeakoulutetut myös tietääkseni tienaavat enemmän, vaikka eivät olisikaan suoraan koulutustaan vastaavassa työssä, eivätkä koulujen oppimateriaalit aina tähtää alan työpaikoissa tarpeellisimpiin asioihin.
Toinen mahdollinen selitysmalli korkeakoulutuksen arvostukselle voisi olla se, että koulusta valmistuminen viestii sisäisistä kyvyistäsi, kuten esimerkiksi älykkyydestä ja tunnollisuudesta, joita yhteiskunta arvostaa. Tässä mallissa älykkäiden ja tunnollisten kannattaisi ehkä henkilökohtaisen etunsa vuoksi hankkia todistus kyvyistään, mutta yleisellä tasolla korkeakouluihin sijoittaminen ei välttämättä olisi yhteiskunnallisesti hyödyllistä. Myöskään oppimateriaalilla sinänsä ei tässä mallissa olisi väliä, kunhan se olisi riittävän haastavaa karsiakseen vähemmän älykkäät ja pitkäjänteiseen panostukseen kykenemättömät pois.
On myös varmasti olemassa muita selitysmalleja, kuten esimerkiksi se, korkeakoulutus ei vaikuttaisi menestykseen lainkaan, ja että lahjakkaammat ihmisillä olisi jo lähtökohtaisesti paremmat mahdollisuudet tienata koulutuksesta riippumatta.
Mihin selitysmalliin sinä itse uskot? Ota huomioon, että aiheessa on kyse on lähinnä vapaaehtoisesta korkeamman asteen koulutuksesta, eikä esimerkiksi kaikille pakollisesta peruskoulusta.
Kommentit (20)
Ei niin, minkä takia selitysmallin 2 korkeakoulujärjestelmää ei voisi välttämättä korvata pelkällä älykkyystestillä. Älykkyys ja tunnollisuus olivat toisaalta vain mahdollisia vaihtoehtoja yhteiskunnan arvostamille kyvyille, ja selitysmallissa 2 olennaista olisi se, että koulujärjestelmä antaisi todistuksen osoitetuista kyvyistä, joita se ei varsinaisesti itse loisi.
Tulkitsisin vastauksesi ehkä hieman selitysmallia 2 tukevaksi, jos sinusta on hienoa, että joku on pystynyt keskittymään ja pitkäjänteisesti opiskelemaan suuren määrän tietoa opiskellun materiaalin itsensä merkityksellisyydestä riippumatta.
Koulutuksella saadaan valmiudet tehdä tietynlaisia asioita. Korkeakoulutus myös osoittaa, että on kykenevä omaksumaan asioita, joita tietyissä ammateissa vaaditaan. Olisi aika kummallista, jos vuosikausien opiskelusta ei olisi mitään taloudellista hyötyä ja palkka olisi samaa tasoa kuin niillä, jotka ovat aloittaneet työuransa jo silloin, kun toiset ovat vasta aloittaneet korkeakouluopintonsa. Moni ammattikoulusta valmistunut on ehtinyt 30-vuotiaana ansaita työstään enemmän rahaa kuin korkeakoulutettu, joka on päässyt aloittamaan työuransa täysipäiväisesti vasta valmistumisen jälkeen.
Ja totuus on, että monissa tehtävissä tarvitaan vaan vahva perusosaaminen sellaisista asioista, joita ei peruskoulu- tai lukiopohjalta ole ollut mahdollista omaksua. Sillä ei ole suurta merkitystä, onko osaaminen saavutettu älykkyyden vai tunnollisuuden kautta. Perustiedot pitää olla kuitenkin hallussa, olipa kyseessä sitten lääkäri, opettaja tai rakennuksia suunnitteleva insinööri. Itse en ainakaan haluaisi asua talossa, jonka lujuuslaskut olisi tehnyt joku sellainen, jolla ei ole edes muodollista pätevyyttä moisiin laskuihin.
Enpä tiedä, mutta hiukan ihmettelen tätä tavoitetta että tulevaisuudessa puolet porukasta olisi korkeakoulutettuja. Miksi? Suurin osa meistä on älykkyydeltään vain vaatimatonta keskitasoa. Korkeakouluihin (yliopistoon erityisesti) kannattaisi pyrkiä vain niiden, jotka ovat tarpeeksi välkkyjä, ei keskinkertaisuuksien. Mitä me teemme keskinkertaisilla asiantuntijoilla? Kuka ne duunarihommat tulee hoitamaan, ma.mutko?
Vierailija kirjoitti:
Koulutuksella saadaan valmiudet tehdä tietynlaisia asioita. Korkeakoulutus myös osoittaa, että on kykenevä omaksumaan asioita, joita tietyissä ammateissa vaaditaan. Olisi aika kummallista, jos vuosikausien opiskelusta ei olisi mitään taloudellista hyötyä ja palkka olisi samaa tasoa kuin niillä, jotka ovat aloittaneet työuransa jo silloin, kun toiset ovat vasta aloittaneet korkeakouluopintonsa. Moni ammattikoulusta valmistunut on ehtinyt 30-vuotiaana ansaita työstään enemmän rahaa kuin korkeakoulutettu, joka on päässyt aloittamaan työuransa täysipäiväisesti vasta valmistumisen jälkeen.
Ja totuus on, että monissa tehtävissä tarvitaan vaan vahva perusosaaminen sellaisista asioista, joita ei peruskoulu- tai lukiopohjalta ole ollut mahdollista omaksua. Sillä ei ole suurta merkitystä, onko osaaminen saavutettu älykkyyden vai tunnollisuuden kautta. Perustiedot pitää olla kuitenkin hallussa, olipa kyseessä sitten lääkäri, opettaja tai rakennuksia suunnitteleva insinööri. Itse en ainakaan haluaisi asua talossa, jonka lujuuslaskut olisi tehnyt joku sellainen, jolla ei ole edes muodollista pätevyyttä moisiin laskuihin.
Eli sinusta asia on 50/50; koulussa oppii työn kannalta tärkeitä asioita, mutta todistus on myös osoitus kyvystä omaksua asioita?
Eikä se minusta vaikuttaisi niin kummalliselta, että palkka olisi koulun penkiltä tulleilla pienempi kuin niillä, jotka ovat käyttäneet sen ajan työn harjoitteluun ja tekemiseen. Haluasinko, että minut leikkaa kirurgi, joka on ollut 8 vuotta koulussa ja 2 vuotta työssä, vai joka on ollut 2 vuotta koulussa ja 8 vuotta työssä? Tosiasiat viittaavat siihen, että ihmiset suosivat koulutetumpaa ammattilaista, mutta en sanoisi, että syy siihen on mitenkään ilmiselvä.
En arvosta yhtään, koska käyttäytyvät huonosti, eivät omaa edes alkeellisia käytöstapoja, ovat ylimielisiä.
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä, mutta hiukan ihmettelen tätä tavoitetta että tulevaisuudessa puolet porukasta olisi korkeakoulutettuja. Miksi? Suurin osa meistä on älykkyydeltään vain vaatimatonta keskitasoa. Korkeakouluihin (yliopistoon erityisesti) kannattaisi pyrkiä vain niiden, jotka ovat tarpeeksi välkkyjä, ei keskinkertaisuuksien. Mitä me teemme keskinkertaisilla asiantuntijoilla? Kuka ne duunarihommat tulee hoitamaan, ma.mutko?
Jos korkeakoulussa opitaan tärkeitä taitoja, niin korkeakoulutuksen tarjoaminen useammalle pitäisi johtaa taidokkaampaan ja tuottavampaan väestöön.
Jos korkeakoulussa ei niinkään opita mitään oleellista, on korkeakoulutuksen tyrkyttäminen "keskinkertaisuuksille" tosiaan hieman kyseenalaista. Jos koulut eivät tingi haastavuudestaan tavoitteen toteuttamiseksi, voisi se ehkä silti olla hyödyllistä osoituksena siitä, että Suomen keskinkertainen on maailmalla melko kovatasoinen, ja että Suomen yhteiskunnalliset järjestelyt ovat siinä mielessä tehokkaita, että monet saavuttavat ns. täyden potentiaalinsa, eivätkä jätä koulutusta saavuttamatta esimerkiksi rahajärjestelyiden tai sosiaalisen asemansa vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
En arvosta yhtään, koska käyttäytyvät huonosti, eivät omaa edes alkeellisia käytöstapoja, ovat ylimielisiä.
Joopa joo.
En "usko" mihinkään yhteen selitysmalliin. Kuten itsekin kirjoitit, syitä ja seurauksia voi olla monenlaisia. Ihmisiä, elämäntarinoita, persoonallisuuksia/temperamentteja ja korkeakouluja on monenlaisia. Sattumallakin on osuutta - ihan väistämättäkin jo siitä lähtien, minkälaisena ja minkälaisiin olosuhteisiin sattuu syntymään.
Vierailija kirjoitti:
En "usko" mihinkään yhteen selitysmalliin. Kuten itsekin kirjoitit, syitä ja seurauksia voi olla monenlaisia. Ihmisiä, elämäntarinoita, persoonallisuuksia/temperamentteja ja korkeakouluja on monenlaisia. Sattumallakin on osuutta - ihan väistämättäkin jo siitä lähtien, minkälaisena ja minkälaisiin olosuhteisiin sattuu syntymään.
Saan hieman sellaisen vaikutelman, että viestissäsi puhuisit lähinnä yksilön kouluttautumiseen vaikuttavista tekijöistä. Ilmeisesti siis monessa eri maassa toistuva tilastollinen ilmiö on se, että yhteiskunta arvostaa keskimäärin enemmän korkeakoulutettuja kuin vähemmän koulutettuja. Yksilöiden kouluttautumistarinat voivat tietenkin antaa vinkkejä tai ehkä olla osa yhteiskunnalisen arvostuksen selittämistä, mutta ne vaikuttavat minusta hieman eri aiheelta.
Arvostamisella tarkoitan lähinnä palkkaa, ja yhteiskunnalla työnantajia, mutta oletettavasti koulutuksen arvostus näkyisi myös esimerkiksi politiikassa ja parisuhteissa, vaikka minä en mistään arvostusta mittaavista tilastoista niiden kohdalla olekaan tietoinen.
Tietenkin jokainen yksittäinen korkeakoulutettu voi olla enemmän tai vähemmän arvostettu liittyen muista hänen tilanteeseensa liittyvistä tekijöistä.
Uskon selitykseen, että koska korkeakoulutus on arvostettua ja mittaa menestystä ja älykkyyttä, korkeakoulutukseen pyrkivät arvostuksesta ja menestyksestä kiinnostuneet ihmiset, jotka haluavat suoriutua mahdollisimman hyvin. Korkeakoulujen kriteereillä menestyvät, usein älykkäimmät hakijat valitaan.
Korkeakoulutetut ovat viettäneet aikaa älykkäiden seurassa ja todennäköisesti päätyvät töihin, joissa on töissä muitakin älykkäitä ihmisiä. Siitä seuraa, että älykkäät arvostavat korkeakoulutusta ja keskimäärin menestyvät paremmin. Alasta riippuu, seuraako menestyksestä rahaa vai sivistystä.
Vierailija kirjoitti:
En arvosta yhtään, koska käyttäytyvät huonosti, eivät omaa edes alkeellisia käytöstapoja, ovat ylimielisiä.
Olet stereotypioinesi itse aika ylimielisen oloinen.
Suomi on titteleillään ja tutkinnoillaan pätevien yliopistosnobien luvattu maa.
Veroprosentin perusteella ei arvosteta.
Jaa, ite halveksin korkeesti koulutettuja elitistejä, ku luulevat olevansa parempii ja arvokkaampii. M26
Vierailija kirjoitti:
En arvosta yhtään, koska käyttäytyvät huonosti, eivät omaa edes alkeellisia käytöstapoja, ovat ylimielisiä.
Kun taas sinä puolestasi olet kovinkin empaattinen ja ymmärtäväinen veijari.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, ite halveksin korkeesti koulutettuja elitistejä, ku luulevat olevansa parempii ja arvokkaampii. M26
Mistä tämä väsymykseen asti toistettu höpöhöpö on lähtöisin? En ole missään kohdannut niin paljon masennukseen, itsekriittisyyteen ja itsetunto-ongelmiin taipuvaisia kuin yliopistossa. YTHS:n terapiajonot olivat aika karua sivustaseurattavaa.
Niin kuka sen kissan hännän nostaa muu kuin kissa itse.
Itse pitävät itseään muita parempina ihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
Uskon selitykseen, että koska korkeakoulutus on arvostettua ja mittaa menestystä ja älykkyyttä, korkeakoulutukseen pyrkivät arvostuksesta ja menestyksestä kiinnostuneet ihmiset, jotka haluavat suoriutua mahdollisimman hyvin. Korkeakoulujen kriteereillä menestyvät, usein älykkäimmät hakijat valitaan.
Korkeakoulutetut ovat viettäneet aikaa älykkäiden seurassa ja todennäköisesti päätyvät töihin, joissa on töissä muitakin älykkäitä ihmisiä. Siitä seuraa, että älykkäät arvostavat korkeakoulutusta ja keskimäärin menestyvät paremmin. Alasta riippuu, seuraako menestyksestä rahaa vai sivistystä.
Korkeasti koulutetut ihmiset myös perustavat elämänsä enemmän tietoon ja soveltavat sitä omaan toimintaansa kuten tietoon tupakoinnin haitallisuudesta, liikunnan hyödyllisyydestä ja ruokavalion merkityksestä omalle terveydelle.
Peruskoulun 9. luokalla koko ikäluokka on viimeisen kerran samaan aikaan samassa paikassa ja sitten alkaa tapahtua sitä eriytymistä. Lukiolaisella se oma ystävä- ja tuttavapiiri saattaa koostua pääosin muista lukiolaisista ja myöhemmin yliopisto-opiskelijalle käy helposti samoin. Semmoiset ihmiset, joilla on samanlaisia koulutuksellisia tavoitteita hakeutuu usein toistensa seuraan. Onhan helpompi puhua esimerkiksi historiasta semmoisen kanssa joka samalla tavalla lähtökohtaisesti kiinnostunut historiasta,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon selitykseen, että koska korkeakoulutus on arvostettua ja mittaa menestystä ja älykkyyttä, korkeakoulutukseen pyrkivät arvostuksesta ja menestyksestä kiinnostuneet ihmiset, jotka haluavat suoriutua mahdollisimman hyvin. Korkeakoulujen kriteereillä menestyvät, usein älykkäimmät hakijat valitaan.
Korkeakoulutetut ovat viettäneet aikaa älykkäiden seurassa ja todennäköisesti päätyvät töihin, joissa on töissä muitakin älykkäitä ihmisiä. Siitä seuraa, että älykkäät arvostavat korkeakoulutusta ja keskimäärin menestyvät paremmin. Alasta riippuu, seuraako menestyksestä rahaa vai sivistystä.
Korkeasti koulutetut ihmiset myös perustavat elämänsä enemmän tietoon ja soveltavat sitä omaan toimintaansa kuten tietoon tupakoinnin haitallisuudesta, liikunnan hyödyllisyydestä ja ruokavalion merkityksestä omalle terveydelle.
Sanoisitko, että korkeasti koulutetut perustavat elämänsä enemmän tietoon johtuu siitä, mitä he ovat oppineet koulussa, vai olisko heillä näitä "hyviä" taipumuksia muita enemmän koulusta riippumatta?
Älykkyys ja tunnollisuus eivät tutkimusten mukaan korreloi keskenään, vaikka korkea älykkyys on luotettavin ennustaja elämässä menestymiselle.
Omalta kohdaltani arvostan sitä koulutetun hankkimaa tietomäärää jostain aiheesta, olisi hienoa olla ekspertti jossain asiassa. Ei siinä muuta ihmeellistä mielestäni ole.