Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä häpeästä eroon?
Toivoton
18.08.2021 |
Olin teininä 13-16 vuotiaana tosi ärsyttävä. Siis en ollut koulukiusaaja, vaan enemmänkin semmonen kaikkia miellyttävä epävarma teini. Kauhea esitys päällä koko ajan, jotta kaikki aattelisi et olisin cool ja että kaikki pitäisi musta. Se helpotti lukioon mennessä. Tuntuu, että liiottelen päässäni käytöstäni, mutta samalla ahdistaa ihan hirveästi ja koen, että on ok olla ahdistunut, koska olin niin huono persoona.
Olin niin pienestä yläasteesta, että tuntuu, että kaikki jotka olivat samaan aikaan yläasteella kanssani, inhoavat minua edelleen. Ahdistaa ajatella, että joku muistaa minut tuollaisena. Mulla on kuitenkin jäänyt kaksikin kaveriporukkaa tuolta ajoilta; mutta sekin ahdistaa; koska he muistavat mut tälläisenä.
Olin tunneilla äänekkäämpi, en tosin mikään luokan pelle enkä ollut ilkeä muille enkä opettajille (koska halusin että kaikki tykkäis musta), vaan enemmänkin juttelin ystävien kanssa. Tääkin ahdistaa - tuntuu, että tarvisi pyytää anteeksi näiltä opettajilta, vaikka luokallani oli ilkeitäkin oppilaita.
Olin kaikkineen tosi rasittava tyyppi, ja yhden kaveriporukan kanssa tuli draamaa parin nuoremman kanssa, kun yksi tyttö väitti että he kiusaavat tätä ja me puolustimme, vain saadaksemme tietää, että tyttö valehteli. Tästä olen kovin ahdistunut, sillä pelkään, että nämä henkilöt inhoavat minua nyt.
En muista olleeni mitenkään ilkeä enkä kiusaaja, eivätkä ystävänikään. Olin tosi epävarma kuitenkin, ja nyt käytökseni piinaa mua. Oon siis vasta 21 vuotta, joten osa asioista on tuoreessa muistissa.
Miten pääsen eroon tästä häpeästä! Mun pään sisällä tuntuu, että kaikki vihaa minua siellä ja en voi enää palata vanhalle paikkakunnalle. Onks tää tunne normaalia?
Kommentit (10)
Lisäksi on tapahtunut asioita, joista en ole ylpeä. Me tehtiin paljon semmosia kokeiluita ystävien kanssa, ja vaikka olen nyt opiskelemassa muualla ja tosi rauhoittunut, nääkin asiat piinaa mua. En ees tiedä, miks kirjotan tästä, koska ei kukaan voi saada mennyttä tekemättömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taipumus tuntea häpeää on luonteen ominaisuus ja liittyy jotenkin siihen miten sinut on kasvatettu. Sillä mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä ei ole loppujen lopuksi juuri merkitystä, jos se yhtään lohduttaa. Todennäköisesti toiset eivät edes muista noita kuvailemiasi asioita, tai muistavat ne aivan toisella tavalla.
Vaativatko vanhempasi sinulta täydellisyyttä, tai nolasivatko he sinut jos teit jotain väärin? Jätettiinkö sinut yksin ikävien ja vaikeiden tunteiden kanssa?
Opettele tuntemaan itsesi syvästi ja tunne häpeään liittyvät tunteet. Niiden läpi pitää mennä, jos haluaa, että tilanne helpottuu. Usein ihmiset pyrkivät ohittamaan niitä tunteitaan mm. suorittamalla, vahingoittamalla itseään (mättävät ruokaa tai viinaa, viiltelevät...), olemalla superkiltti kaikille jne.
Olet vielä noin nuori, eli eipä sinulla ole vielä ollut aikaakaan kasvaa. Hanki ensin kirjallisuutta aiheesta ja valista itseäsi. Sitten keskustele jonkun ammattilaisen kanssa, jos sinulla on rahaa siihen. Ikävä kyllä terapiapuoli tällä hetkellä on aika tukossa.
Vertaistukiryhmät ovat verrattain edullisia. Liity sellaiseen.
Veikkaan että tuo on melko yleistä, että omaa käytöstä esim teininä häpeää myöhemmin. Ei siitä kuitenkaan kannata tehdä elämää suurempaa asiaa, koska mennyt on mennyttä, niihin hetkiin ei voi palata tai muuttaa niitä, ainoastaan hyväksyä ne ja mennä eteenpäin. Varsinkin teininä ihminen on vielä aika keskeneräinen ja epävarmuus on yleistä, varmasti moni myös ymmärtää itsekin kasvaessaan mistä käytöksesi aikoinaan johtui ja epäilemäsi vihan sijaan saattavatkin tuntea vain myötätuntoa, mutta todennäköisesti eivät juuri edes asialla päätään vaivaa, koska meillä ihmisillä on omatkin elämät ja ongelmat ja häpeät joita työstää.
Keskity mieluummin siihen kuka olet tänään, älä siihen kuka olit 5 vuotta sitten. Jos et ole enää tekemisissä joidenkin sen aikaisten tuttujen kanssa, niin mitä väliä mitä ajattelevat, jos taas olet tekemisissä, he päivittävät arviotaan sinusta koko ajan. Kyllä he huomaavat muutoksen jos olet rauhoittunut ja aikuistunut, eikä sillä kuka olit 16 vuotiaana, ole tänä päivänä enää mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille, jotka vastasivat. Järkeni sanoo samaa, mutta sama ahdistus alkaa välillä, kun törmää vanhoihin kuviin, vanhoihin tuttuihin tai muistaa jonkun ”nolon” muiston. Oon muutenkin helposti ahdistuva, ja oon harkinnut kyllä avun hankkimista yleiseen ahdistukseen. Voi olla, että tän takia mieli liiottelee asioita kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taipumus tuntea häpeää on luonteen ominaisuus ja liittyy jotenkin siihen miten sinut on kasvatettu. Sillä mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä ei ole loppujen lopuksi juuri merkitystä, jos se yhtään lohduttaa. Todennäköisesti toiset eivät edes muista noita kuvailemiasi asioita, tai muistavat ne aivan toisella tavalla.
Vaativatko vanhempasi sinulta täydellisyyttä, tai nolasivatko he sinut jos teit jotain väärin? Jätettiinkö sinut yksin ikävien ja vaikeiden tunteiden kanssa?
Kiitos vastauksesta. Koen, että vanhempani ovat itse kasvatettu häpeässä ja itse kasvattivat minua myös siihen, vaikka eivät suoraan sitä näyttäneet. Minut tosiaan on jätetty yksin vaikeiden tunteiden kanssa, tunteita ei näytetty ja vanhemmat eivät pyydelleet anteeksi. Olen itse oppinut pyytämään anteeksi, sen olen osannut onneksi jo noinakin aikoina, mitä häpeän. Eivät odottaneet onneksi täydellisyyttä.
Hyvät välit minulla on vanhempiini, mutta huomaan, että kasvatuksella on ollut vaikutuksensa. Lisäksi mun suvussa paljon mt-häiriöitä, etenkin ahdistuneisuuteen liittyviä, joten varmaan muutenkin oon taipuvainen murehtiin ja ahdistumaan.
Alue: Aihe vapaa
vmp, huonot provot tänään