" mulla ei ole varaa jäädä kotiin hoitamaan lapsia"

Mulla oli siinä vaiheessa ihan muut jutut ja biletykset mielessä.

Vierailija:

Että jos ostaa ison asunnon lainarahalla, niin jossain taka-alalla on ollut ajatus lapsista? Vai meinaatko, ettei elämää kuulukaan suunnitella muutamaa kuukautta pitemmälle eteenpäin? Vahnikolapset on sitten asia erikseen.

Minä aikoinaan hankin ensin vakinaisen työn ja säästin rahaa erityiselle varatilille, jonka turvin pystyin olemaan kotona ensin kaksi ja kuopuksen kanssa kolme vuotta. Lainan takaisinmaksua pidennettiin, uusia hankintoja ei tuona aikana tehty eikä paljon lomamatkojakaan. Kun palasin ¿lopullisesti¿ työelämään oli tilit nollilla ja rahat tiukilla, mutta parin palkan jälkeen alkoi elintaso taas nousta. Ei alle kouluikäiset lapset tarvitse mitään mihin menisi isoja rahoja eikä edes kovin suurta asuntoa. Kyllä se elintaso lapsille alkaa jotain merkitä vasta kouluiässä.

Liikaa näkee näitä perheitä joissa palataan töihin heti vanheimpainloman jälkeen ja laitetaan n 9 kk ikäinen lapsi hoitoon, vain siksi ettei haluta tinkiä mistään. Tai jos joku sairastuu, niin perheen talous menee sekaisin jne.



Hiukan etukäteissuunnittelua. Jos haluaa lapsia, niin niihin pitää olla myös varaa. Hiukan rahaa säästöön pahan päivän varalle.

3 lasta kotihoidossa 4-6v. Tällähetkellä minulla ei ole tuloja ollenkaan!

Lapsilisät menevät lasten tileille. Mies keskituloinen.

Omakotitalo on (asuntolainaa jäljellä 100 000e), 2 autoa, lapsilla kunnon vaatteet (Reimatecia ym., tosin alennusmyynneistä hankitut).



Juuri laskeskelimme, että jos menisin töihin, jäisi minulle nettona käteen n. 200e (siis pakolliset tarha- ja bensakulut + verot vähennettynä)! Tästä summasta en tahdo tuota rumbaa aloittaa..

Mielenkiintoista lukemista. Itse en varmaan olisi jäänyt kotiin, vaikka olisi ollut mahdollista. Pidän työstäni ja työpaikastani, enkä ole kotiäiti tyyppiä. Siitä huolimatta halusin lapsen ja haluan toisenkin, enkä ole huono äiti, vaikka työssä käynkin; olen paremmalla tuulella ja kärsivällisempi kotona, kun olen päivän ollut töissä. Kaikki illat omistan lapselleni ja harrastuksiin menen vasta lapsen nukkumaan menon jälkeen. Meidän lapsi oli 1v, kun aloitti perhepäivähoidon ja kaikki on mennyt hyvin.

Nämä keskustelut ovat niin turhia. : ) Nämä kaksi kantaa taistelevat aina vaan. Mutta mitäpä siitä, kun itse tietää tekevänsä oikein ja omaan elämäntilanteeseensa sopivalla tavalla. Kiva ap, että sinä voit olla kotona.



Asuntolainan monet ottavat, koska vuokralla sama raha katoaa taivaantuuliin. Täysin turha väittää nykymaailmassa, että rahaa ei tarvitse. Kyllä tarvitsee. Valtavasti on julkaistu viitteitä siitä, että rahanpuute altistaa psyykkisille sun muille ongelmille. Katsotaan vaikka näitä kantakaupungin lähiöitä. Ja ap, tämä ei tietenkään tarkoita, että aina ja kaikissa tilanteissa.



Moni haluaa maksaa omistusasuntoa, että jää lapsille jotain sitten tulevaisuudessa. Ja kun asuntolaina on otettu, harva haluaa kotiaan pistää myyntiin, jotta voisi hoitaa lapsensa kotona. Varsinkin jos uskoo ja näkee, että lapsilla on hyvä olla, vaikka hoidossa käyvätkin.



Itse kaksikymppisenä ajattelin, että mitä väliä asuuko vauokralla vai omistusasunnossa. Ajatukseni ovat muuttuneet.



Muuten, miksi en tunne yhtään ihmistä, jotka vastustaisivat lapsen hoitoon viemistä, kuten täällä jotkut vastustavat? Hassuja nämä vastustajat, jos he ajattelevat, että ainoa oikea tapa on hoitaa kotona. Eivät he kuitenkaan voi hävittää maailmasta meitä työssä käyviä äitejä. Mahtaa olla rankkaa, kun koko ajan näkee ympärillään tällaista epätäydellisyyttä. No, ehkä se saa aikaan omanarvontunnon nousua. Sallittakoon se heille.



Ai niin ,joillakin ei pää kestä työssäoloa. Sääli.

minä olin 26 v. ja naimisissa ekan vakipaikan saadessani. Kyllä siinä vaiheessa jo osasin ajatella lasten tekoa ja niiden hoitoa. Yliopistosta kun ei parissa vuodessa valmistunut. Sitten kun töihin pääsin, jäi palkasta helposti 500-1000 markkaa yli kuussa, kun ei enää tarvinnut niin hirveästi bilettää...

Vierailija:

Mulla oli siinä vaiheessa ihan muut jutut ja biletykset mielessä.

Vierailija:

Että jos ostaa ison asunnon lainarahalla, niin jossain taka-alalla on ollut ajatus lapsista? Vai meinaatko, ettei elämää kuulukaan suunnitella muutamaa kuukautta pitemmälle eteenpäin? Vahnikolapset on sitten asia erikseen.

Minä aikoinaan hankin ensin vakinaisen työn ja säästin rahaa erityiselle varatilille, jonka turvin pystyin olemaan kotona ensin kaksi ja kuopuksen kanssa kolme vuotta. Lainan takaisinmaksua pidennettiin, uusia hankintoja ei tuona aikana tehty eikä paljon lomamatkojakaan. Kun palasin ¿lopullisesti¿ työelämään oli tilit nollilla ja rahat tiukilla, mutta parin palkan jälkeen alkoi elintaso taas nousta. Ei alle kouluikäiset lapset tarvitse mitään mihin menisi isoja rahoja eikä edes kovin suurta asuntoa. Kyllä se elintaso lapsille alkaa jotain merkitä vasta kouluiässä.

Jumalauta te jotkut olette uskomattomia!

Pitää olla velaton asunto, VUOSIA kestänyt parisuhde, alle 25v ja vaikka mitä ja vielä säästäänytkin ennen lasten tekoa!

Ei kaikkea voi tehdä yhdellä kertaa!

Jos ihmiset alkaisivat vielä säästääkin lasten tekoa varten niin ei taitaisi olla tänä vuona syntymässä ennätysmäärä lapsia 10 vuoteen...

Vierailija:

Hiukan etukäteissuunnittelua. Jos haluaa lapsia, niin niihin pitää olla myös varaa. Hiukan rahaa säästöön pahan päivän varalle.

Vierailija:

Tätä lausetta en oikein ymmärrä.

Itselläni on todellakin varaa(rahassa katsottuna) jäädä kotiin hoitamaan lapsia vaikka tuloni ovat juuri ja juuri 1000¿/kk. Sillä maksan vuokran 680¿ ja muut menot mainiosti laskut mukaanlukien.

Me pärjätään vallan mainiosti! Rahaa jää parhaimmillaan jopa säästöön.

Sitä ihmettelenkin, että elättekö yli varojenne jos rahat ei riitä vai eikö lastenhoito kotona olekkaan niin kivaa?

Minulla olisi kyllä varmasti varaa jäädä kotiin hoitamaan lapsia mutta kun haluan palata omaan, haastavaan (vaikkakin välillä raskaaseen) työhöni. Olen edelleen sitä mieltä, että työ, perhe ja koti eivät ole toisensa poissulkevia asioita. Ne voidaan myös yhdistää. Vaatii vähän avarakatseisuutta, suvaitsevaisuutta ja järjestelykykyä mutta se onnistuu oikein hienosti, kunhan vaan haluaa :)

vaihtoehtoja mistä valita, hih. Onneksi en ole niin mammonan perään, että olisi pitänyt kysyä ekaksi mieheltä, et mitkä on sun vuositulot:)

Ei se ole lapselle laatuelämää, että joutuu pienenä sen vuoksi hoitoon kun äiti haluaa ostaa merkkivaatteita...Kyllä on pinnallista porukkaa! Hyviä elämänarvoja sä ainakin lapsilles opetat.







Että nää on arvokysymyksiä ja mulle lapset on tärkeitä mutta koen että se että vein ne hoitoon 1,5v ikäisenä enkä 3v ikäsenä on pienempi paha kuin asua ahtaasti ja tinkiä muutenkin elämän laadusta.

[/quote]

Töissä on kivempaa. Ja saa enemmän rahaakin! Sitten on

vara jopa törsäillä vähän mm. matkusteluun, merkkivaatteisiin,

harrastuksiin jne.

Vierailija:

Sitä ihmettelenkin, että elättekö yli varojenne jos rahat ei riitä vai eikö lastenhoito kotona olekkaan niin kivaa?

Vierailija:

!

2) Tutkimusten mukaan alle 3v. lapset eivät osaa arvostaa materiaa ja elämyksiä kovinkaan paljon, vaan kaipaavat nimenomaan sitä kiireetöntä aikaa vanhempien seurassa. Mutta tätähän oman elintasonsa nostajat eivät ikimaailmassa myönnä.

pois Helsingin kaupungin vuokra-asunnosta hyvälle alueelle. Tunnen olevani paljon ihanampi äiti, kun saan ensin olla töissä. Meillä lapsi on 2v. ja hänellä sekä hoitotäti että oma mummo hoitajina omassa kodissa.

Kyllä kaukaa jo tunnistaa lapsen, joka on ollut vuosikausia äitin helmoissa. Itku tulee samantien näillä kultamussukoilla, kun äiti menee nurkan taakse...



KÄRJISTÄN, mutta asiat voi ajatella totaalisen toisinpäinkin!!!!

tällä periaatteella Suomen väkiluku laskisi ihan minimiin, kun kaikilla vanhemmiksi kelpaavilla pitää olla tietty määrä säästöjä eikä liian isoa lainaa jne.



Minä olen jotenkin niin vastaan sitä, että vuosikausia suunnitellaan lasten saantia ja eletään vain ja ainoastaan sitä ajatusta varten että sitten kun..



Kyllä elämä on elettäväksi tarkoitettu eikä etukäteen voi tietää tuleeko lapsia vai ei.



Lasten saaminen on luonnollinen asia ja perheet ovat erilaisia. Ei jokaisen perheen tarvitse eikä kuulu elää samanlaista elämää. Nämä " supermammat" haluaisivat vissiin vanhat hyvät ajat takaisin jolloin naisen paikka oli kotona eikä kuviteltukaan että naiset opiskelisivat jne.

Vierailija:

Kyllä kaukaa jo tunnistaa lapsen, joka on ollut vuosikausia äitin helmoissa. Itku tulee samantien näillä kultamussukoilla, kun äiti menee nurkan taakse...

KÄRJISTÄN, mutta asiat voi ajatella totaalisen toisinpäinkin!!!!

Vaikka opiskelisi 10 vuotta, se olisi yhteensä vasta 1200 MARKKAA eli euroissa sen noin 204 euroa. Kyllähän sillä jo lapsia hoitaa kotona useamman vuoden.



Täällä av:lla saa kyllä aina päivän parhaat naurut.

ja nämä lusmut elävän meidän työssäkäyvien rahalla !!!

kun opintosuuntaa valitsin. Ja en säästänyt opintotuesta tulevia lapsia varten, en miettinyt mistä saan rikkaan miehen, ja otin opintolainaa ja vielä säästin kesätöistä tulevaa lukukautta varten ENKÄ tulevia lapsia varten JA ELIN TÄYTTÄ OPISKELIJA ELÄMÄÄ, eikä tarvii nyt aikuisena harmitella, että kaikki aika nuorena meni SÄÄSTÄMISEEN TULEVIA LAPSIA VARTEN. Nyt maksan mukisematta opintolainaa takaisin mielessä se, että opiskeluaika oli huoletonta ja hauskaa. Nyt on hauskaa oman lapsen kanssa ja miehen kanssa ja työssä on käytävä, jotta saadaan kaikki lainat kuukausittain lyhennettyä.

Ihan turha minun olisi alkaa tuota virttä veisaamaan, kun ei sitä kukaan meidän lähipiiristä uskoisi. Sanon ihan suoraan, että menen takaisin töihin.