" mulla ei ole varaa jäädä kotiin hoitamaan lapsia"

Vähän eriasia kun kodinhoidon tuki..

on se niin väärin!



Lusmut lusimaan

Kyllä aikuisen pitää pystyä sen verran ennakoimaan!



15

minä haluan tarjota lapselleni omakotitalon ja OMAN pihan, jossa voi rauhassa leikkiä ja uida ja temmeltää ilman että jonkun täytyy koko ajan vahtia vieressä. Minä haluan että lapseni asuu sellaisella alueella jossa hän voi rauhassa pyöräillä kavereille/kouluun/puistoon, vuorkakasarmeissa kun tällasta vaihtoehtoa ei ole.

Jos joku haluaa tarjota lapselleen tällaisen lapsuuden niin oma on vikansa. Minä käyn töissä että perheen ei tarvitse asua vuokrakerrostalossa huonolla alueella

kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Joku säästää vuositolkulla rahaa, että voi sitten tehdä lapsia; mutta mitä jos ei lasta saakaan? Toiset meistä elää päivä/viikko/kuukausi kerralla, eikä niin suunnittele. Elämä on laiffii:)

Ei siis ollut mahdollisuuksia säästellä yhtään mitään? Kenties opintolainaakin? Ja pk- seudun asuinkustannukset (älä pliis neuvo muuttamaan maalle!).

Ihan heitän tässä vertailun vuoksi, että vielä viime vuonna kun opiskelin, sain rahaa 440 euroa kuussa, mies opiskeli myös ja sai saman verran. Vuokra kaksiosta 600 euroa, maksettiin miehen kans puoliks. Tän jälkeen molemmille jäi 140 euroa rahaa " muuhun elämiseen" . Puhelinlasku 20 euroa per nuppi, sähkö 20 euroa/kk, vesi 15 euroa/hlö.



85 euroa jäi per nenä ruoka-ostoksiin ja ns. yllättäviin menoihin.

Ja täällä vielä joku kehtaa valittaa, että miten joku ei elä.. Huh.

Jos saat 294e/kk ni eihän sillä paljoo 2 lasta kotona hoida että jäis jotain säästöönkin...?



Ja katsos kun kaikki eivät saa sitä ASUMISTUKEA vai mikä se nyt onkaan!!!!

voin luvata että kadut sitä vielä kun lapsesi löytää muiden syrjöytyneiden joukosta kavereita ja tekee samoja juttuja kuin kaverit....

Et ilmeisesti halua tarjota lapsellesi turvallista lapsuutta hyvällä alueella ? Vai oletko kouluttamaton nainen, jolla ei ole työpaikkaa ?? Viittaa kyllä siihen kun asutte vuorkalla

Että jos ostaa ison asunnon lainarahalla, niin jossain taka-alalla on ollut ajatus lapsista? Vai meinaatko, ettei elämää kuulukaan suunnitella muutamaa kuukautta pitemmälle eteenpäin? Vahnikolapset on sitten asia erikseen.



Minä aikoinaan hankin ensin vakinaisen työn ja säästin rahaa erityiselle varatilille, jonka turvin pystyin olemaan kotona ensin kaksi ja kuopuksen kanssa kolme vuotta. Lainan takaisinmaksua pidennettiin, uusia hankintoja ei tuona aikana tehty eikä paljon lomamatkojakaan. Kun palasin ¿lopullisesti¿ työelämään oli tilit nollilla ja rahat tiukilla, mutta parin palkan jälkeen alkoi elintaso taas nousta. Ei alle kouluikäiset lapset tarvitse mitään mihin menisi isoja rahoja eikä edes kovin suurta asuntoa. Kyllä se elintaso lapsille alkaa jotain merkitä vasta kouluiässä.

Tämä yhteiskunta jostain syystä toimii niin, että veronmaksajat iloisesti maksavat vuokra-asunnossa loisivien vuokraan tukea, mutta omaansa maksavat saavat selvitä omillaan.

" Niin ja asumme Helsingin keskustan kupeessa rauhallisella ja arvostetulla alueella. ap"

Elämä on valinnoista kiinni. Itse en ainakaan lapsia tehtaile ja vie alle kolmi vuotiaina muiden hoitoon. Ja tiukkaa on, mutta on nämä vuodet sen arvoisiakin ja meillä myös lainaa TOSI paljon, silti voi maksaa vaikka korkoja sen aikaa. Se on siitä kiinni ettei kaikkien pää vain kestä sitä lasten kasvatusta. Myöntäisivät edes sen : )



av ammattilainen

Aluksi kirjoitit näin:

Hyvä 2! Täällä näyttää liikkuvan todella paljon

ihmisiä, joille kaikki on niin mustavalkoista! [color=red]No, onneksi elämä opettaa taatusti kaikille, että asiat ei mene aina suunnitelmien mukaan. [/color]

Mitäs sanot tästä AP: 160000 asuntolaina + autolaina (ym autokulut), opintolaina+ruoat ym? Riittäisikö sun 1000-lappunen? Ei taatusti, kyllä täytyy töitä paiskia!

Ja nyt yhtäkkiä sanotkin että:

hyvin ja [color=red]kaikki valinnat on tietoisesti tehty.[/color] Yhdyn näihin muihin, jotka eivät halua asua jossain kaupungin lähiön vuokraloukussa, vaan rauhallisella alueella,missä lapsen mahdollisimman turvallista kasvaa. Opiskeluajan kituuttelin kamalassa loukossa ja nyt on mulla oikeus jo elää " paremmin" .

Huomaat kai pienen ristiriidan merkityissä kohdissa? ;)

Ja lisäksi on pakko huomauttaa, että

1) Aloituksessa kommentoitiin joidenkin tapaa väittää, ettei ole varaa jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Tämähän ei pidä paikkaansa, vaan kaikilla ei vain ole halua tinkiä omasta hyvästään lasten takia. En tajua miten sinä kuvittelit oman viestisi kumoavan ap:n tekstin??? Sinähän olit juuri malliesimerkki tällaisesta ihmisestä!

2) Tutkimusten mukaan alle 3v. lapset eivät osaa arvostaa materiaa ja elämyksiä kovinkaan paljon, vaan kaipaavat nimenomaan sitä kiireetöntä aikaa vanhempien seurassa. Mutta tätähän oman elintasonsa nostajat eivät ikimaailmassa myönnä.

Meillä kolme lasta ja haluamme elämäämme laatua.

Itse asiassa olen kotihoidontuella ja isäntä teke sen verran hyväpalkkasta työtä, että elelemme aivan mainiosti näin.



Valinnoista tosiaan on kiinni... kannattaa jo miettiä opiskeluaikana, millaiselle alalle hakeutuu. Miehet tienaa helposti sievoisia summia, kunhan vaan opiskelee hyvän alan ja riittävästi...

Eli olet kyllä aika jäävi sanomaan tähän mitään, mielestäni. Harvapa miestään valitsee niillä kriteerein, että " mies elättää kun olen kotona hoitamassa lapsia" .



Mutta kiva kuulla että sulla on tommonen mahdollisuus, nauti siitä!

kyse ei ole kilpailusta, eli siitä kenen arvomaailma on oikea. Kaikilla ihmisillä on omat arvot ja on hyväksyttävä että ne mitä itse koet oikeaksi eivät ole sitä kaikille. Minä hyväksyn sen että ap kokee tärkeäksi lasten kotona hoitamisen ja elää sen mukaan, mutta hyväksyt ap sinä että joku muu elää eri tavalla?

Miksi naisten pitää aina kilpailla keskenään siitä mikä on hyvä äiti ja mikä on lapsille parasta. Ei ole olemassa listaa joka kertoisi tarkat ohjeet joka sopisi kaikille perheille. Jokainen perhe luo oman arvomaailmansa ja elää sen mukaan.

Esimerkkinä voisin sanoa että minuun ja ystäväni lapset ovat suunnilleen samanlaisia näin hieman vanhempana ja arvotkin on aika lähellä toisiaan. Molemmin puolin koetaan että toisen lapset on kuin omia ja hoisetaan mielellään toisten lapsia. Silti minun lapset menivät hoitoon suht pieninä ja ystäväni hoiti lapsia pitkään kotona. Ja ystäväni olisi ollut huonompi äiti jos ei olisi ollut kotona, sillä hän nautti siitä ajasta ja heillä oli hänen vanhempien taloudellinen tuki siihen kotona oloon. Jos taas itse olisin jäänyt kotiin, niin meillä olisi lapset kärsineet kun olisi pitänyt muuttaa pienempään asuntoon ja äiti olisi ollut stressaantunut kun olisi pitänyt laskea rahoja joita en ole tottunut tekemään. Ja vaikka meillä on ystävän kanssa eri näkökanta lasten hoitoon, niin silti me molemmat arvostetaan toisia äiteinä ja molempien mielestä toisen lapset on tasapainoisia ja ihania. Me ei koskaan asetata viivalle sitä kumpi on ollut parempi vaihtoehto, vaan molempien mielestä kumpikin on tehnyt oikeat valinnat.

itse koen että jos jollakulla on tarve päivitellä ja arvostella toisten tapaa hoitaa lapsia, niin vika on omassa itsetunnossa tai siinä ettei ole tehnyt ratkaisua jonka itse kokee parhaimmaksi.

Toinen puoli on se etten haluakaan. Eikä siinä ole mielestäni mitään hävettävää. En ole kotiäitityyppi. Rakastan silti lastani yli kaiken ja työtä tekemällä voin vielä tarjota lapselleni asioita mihin ei kotonaollessa olisi varaa. Aloitin työt heti äitiysloman loputtua enkä edes selvittänyt mitä muutoksia kotiinjäämiseni olisi aiheuttanut taloudellemme. Kukaan ei ole ihmetellyt ratkaisuani. Kokemukseni mukaan enemmän ihmetellään vuosikausia kotona loisivia.

Kannattaa todella miettiä valintojaan jo pitkällä tähtäyksellä. Itse aloin säästää omakotitaloa, autoa, venettä, kesämökkiä ja kultaista noutajaa varten jo lukiovuosien jälkeen. Opintotuesta laitoin aina 10 markkaa syrjään ja samalla luin kallispalkkaiseen ammattiin. Miehen valitsin tietysti myös ylemmän sosiaaliluokan keskuudesta, jotta ei tarvitse sitten itkeä, kun mies on työtön ja juo kaikki rahansa. Tällä hetkellä asumme pääkaupunkiseudulla omakotitalossa (300 000 e), josta puolet jo maksettu. Minä olen kotona lasteni 5 v, 3 v ja 6 kk kanssa ja aion tietysti olla vielä vähintään sen kolme vuotta kotona, jotta lapseni saavat parhaan mahdollisen kasvupohjan elämälleen. Päivämme täyttyvät ihanista yhteisistä puuhista. Näin syksyllä suuntaamme joka aamu raikkaaseen ilmaan, kävelemme läheisissä puistoissa ja vaeltelemme metsissä eväät mukana. Kotiin palattuamme keitän meille terveellisen ranskalaisen kalakeiton. Sen jälkeen askartelemme. Pienten nukkuessa päiväunia teen taidetta. Se on henkireikäni, jonka avulla jaksan raskasta arkeani. Miehen kotiuduttua lähdemme usein yhdessä ulos syömään. Ja lasten nukkumaan mentyä meillä on miehen kanssa laatuaikaa.



Minun esimerkistäni voi päätellä, että kun on kaikki riittävän hyvin suunniteltu ja elämä hallinnassa, niin voi saada kaiken, mitä haluaa: olla lasten kanssa kotona ja silti elää niin kuin kunnon ihmiset elävät. Ei missään vuokraslummeissa vaan laatuasunnoissa laatualueilla laadukkaissa vaatteita pienistä elämän ihmeistä iloiten ja laatukansalaisia kasvattaen.

Sitä varten hoitopaikat ovat olemassa, että sinne viedään lapsi kun vanhemmat töissä. Yksinkertaista.