Kun kodin siisteys ei muita perheenjäseniä kiinnosta…

Laita mies vaihtoon! Miehesi on vapaamatkustaja. Mies ei ole oppinut kotona siivoamaan eikä hänelle ole opetettu kotitaloustöitä ja järjestyksenpitoa. Tästä voit antaa suorasanaisen ja tulikivenkatkuisen palautteen miehen vanhemmille eli appivanhemmillesi. Appivanhemmat ovat syypäitä tilanteeseen, koska eivät ole opettaneet lapselle kotitöitä. Onko miehen lapsuudenkodissa mahdollisesti jopa sovinistinen ilmapiiri?

Vanha koira ei opi enää uusia temppuja!

Vierailija kirjoitti:

Laita mies vaihtoon! Miehesi on vapaamatkustaja. Mies ei ole oppinut kotona siivoamaan eikä hänelle ole opetettu kotitaloustöitä ja järjestyksenpitoa. Tästä voit antaa suorasanaisen ja tulikivenkatkuisen palautteen miehen vanhemmille eli appivanhemmillesi. Appivanhemmat ovat syypäitä tilanteeseen, koska eivät ole opettaneet lapselle kotitöitä. Onko miehen lapsuudenkodissa mahdollisesti jopa sovinistinen ilmapiiri?

Vanha koira ei opi enää uusia temppuja!

Kyllä. kyllä. Joku muu on tilanteeseen syyllinen, en minä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se siivoaa, joka haluaa siivota. Ihan turha kiusata muita siksi, että itse ei kykene elämään haluamaansa elämää.

Yleensähän sotkusta valittajat nimenomaan eivät haluaisi siivota paljon, mutta muut talouden asukkaat kiusaavat häntä levittelemällä ympäriinsä pyykkiä, jättämällä roskat tasoille, läikyttämällä kahvia ja kulkemalla sisälle kengät jalassa hiekkaa ja kuraa levittäen, ja valittaja joutuu valitsemaan siivoamisen (jota ei halua tehdä) tai sotkussa elämisen (jota ei halua tehdä) välillä.

No nimen omaan! Minä vihaan siivoamista ja siksi v*tutus toisten jättämistä sotkuista on ihan todellinen. Kun se sotkukin häiritsee ja olisi tosiaan kiva voida päästää ihmisiä kylään lyhyelläkin varoitusajalla. Minun mies kyllä pitää harrastusvälineensä tiptop-järjestyksessä, mutta jostain syystä lasten tavaroiden paikoilleen laitto (ovat niin pieniä etteivät osaa itse ainakaan ilman apua) ei onnistu saati sitten tiskirättiin tai vessanpesuharjaan koskeminen. Minun harrastustavarat on syvällä kaapin perällä sikin sokin kun aika ja energia menee muuhun kodin ylläpitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne teinit heti pihalle, kun tulee 18-v mittariin. Ja ukko siihen perään ovesta ulos. Oppiipahan sekin tekeen kotihommia, kun ei ole enää palvelijaa ympärillä pyörimässä.

Sitten hankit kivan kaksion itsellesi ja nautit siististä kodista ja mukavasta olemisesta jota kukaan ei tule pilaamaan.

Ei ole kovin miellyttävää asua saman katon alla ihmisten kanssa jotka eivät arvosta sua.

Tämä varmaan on monelle se suurin tavoite elämässä. Kunhan saa olla rauhassa siisteissä ja kauniissa oloissa. Parisuhde ja perhe - kunhan saa siivota niin elämä on hallinnassa. 

Nuo oman, siisti kotiin perään haaveilevat nimenomaan eivät halua siivota. Koti on siisti, jos ei sotke ja jokainen korjaa omat jälkensä. Heidän perheissään ei noin tapahdu.

Jep, ei ne oikeat siivousfriikit sotkusta valita. He kun tykkää kulkea ympäriinsä puunamassa kämppää niin ei se ole mikään ongelma heille. Mutta me laiskat vätykset toivottaisiin, ettei tarvitsisi käyttää aikaansa muiden jälkien siivoukseen vaan voisi keskittyä johonkin mukavampaan.

Puolison kanssa toimii musta jätesäkki. Kun löydän lattialta hujan hajan jätetyn vaatekappaleen, keskelle lattiaa jätetyt kengät, väärään paikkaan jätetyn tavaran jota ei ole viety paikoilleen tai jotain muuta, heitän löytyneet vaatteet ja tavarat sekaisin yhteen isoon mustaan jätesäkkiin kaapissa. Jos sinne sitten päätyy sekaisin samaan säkkiin esimerkiksi kuraiset kengät, puhdas paita ja kännykkäkotelo, niin sittenpähän oppii nopeasti. Samoin jos joutuu kovassa kiireessä lähtiessään etsimään jätesäkistä jotain tiettyä esinettä.

Kannattaa kerätä koko perhe pöydän ääreen keskustelemaan. Ihan asiallisesti ja syyttelemättä jokainen saisi kertoa, miltä tuntuu, kun talo on sotkussa tai kun joku on aina sanomassa että tee sitä ja tota.

Voitte myös ottaa tavaksi, että jokainen tiskaa omat astiansa, pesee ja viikkaa omat pyykkinsä, jne.

Tehkää lista, että minä päivänä on kenenkin vuoro tehdä hommansa.

- Maanantaina Henkilö1 (vaikka äiti) laittaa omat tiskinsä koneeseen ja koneen pestyä tyhjentää koneen. Samoin omat pyykkinsä koneeseen, ja ripustaa ne myös.

- Tiistaina Henkilö2 (vaikka isä) laittaa omat tiskinsä ja pyykkinsä koneisiin. Henkilö1 ottaa omat pyykkinsä kuivaustelineestä/narulta että Henkilö2 saa laitettua omat kuivumaan.

- Keskiviikkona Henkilö3 tiskaa ja pyykkää omansa, Henkilö2 ottaa pyykkinsä pois seuraavan tieltä.

- Torstaina Henkilö4 tiskaa ja pyykkää omansa, Henkilö3 ottaa pyykkinsä pois seuraavan tieltä.

Tiskien laittamisen yhteydessä pyyhitään myös keittiön tasot. Pyyhkeet voi pestä vaikka perjantaina, lakanoita lauantaina. Mutta vaatepyykkinsä jokainen hoitaa itse ja omana päivänään.

Lisäksi jaatte muita hommia, esim. imurointi, luutuaminen, roskien vienti, pölyjen pyyhintä, jne. Laittakaa listaan tietyt päivät ja siihen saa laittaa rastin kun on tehty. Jokainen tekee osansa.

Jokaisella on oma pyykkikorinsa mihin lappaa omat pyykkinsä. Ja puhtaita varten on vain yksi kori, johon puhtaat pyykit saa latoa, jos edellinen ei ole niitä vielä narulta kerännyt. Mutta jos korissa on vielä edellisen pyykit kun seuraavankin pyykit pitäisi siihen laittaa, ne saa kipata lattialle. Peskööt uudelleen sitten ensi viikolla omalla vuorollaan.

Sopikaa yhteiset säännöt ja pitäkää niistä kiinni vaikka kuukauden ajan.

Ja sitten voitte keskustella että olisiko sittenkin mukavampaa, jos jokainen tekisi oman osansa pyytämättä niin että kaikki olisi sujuvaa, eikä teidän tarvitsisi elää sotkun keskellä tai vain yhden olla siivousvastuussa.

Tai voit ottaa vaikka jätesäkin ja ison pahvilaaatikon, johon aina iltaisin ennen nukkumaanmenoa keräät levälleen jätetyt vaatteet, roskat, tiskit, jne. Kaikki samaan säkkiin ja säkki olkkarin nurkkaan. Sieltä jokainen etsikööt sen mitä tarvitsee. Jos ei osaa laittaa likaisia astioita koneeseen niin etsikööt niitä sitten romusäkistä.

Voitte myös sopia että joka päivä imuroidaan enimmät pois, jokainen vuorollaan. Ja kerran viikossa imuroidaan nurkkia myöten, tuokin vuorotellen kaikille. Ei siis tarvitse himosiivota päivittäin, mutta enimmät pois niin pahaa sotkua ei pääse syntymään. Jos joku on jättänyt tavaraa lojumaan, niin jätesäkkiin vaan niin on helppo nostaa syrjään.

Kukaan ei enää vingu ettei oo puhtaita astioita ja puhdasta pyykkiä, kun jokainen on vastuussa omistaan. Teineille ei myöskään tarvitse antaa rahaa huvituksiin jos kotityöt ei maita.

Jos teini pyytää että vie hänet harkkoihin/kaverin luo, niin ehtona on että ensin pitää tiskikone olla tyhjennetty/täytetty, likapyykit lajiteltuna koreihin, omat pyykit viikattu ja talo imuroitu. Ja tästä ei luisteta, eli jatkossa teinit osaavat itsekin tehdä jotain jos autokyytiä ovat vailla. Samoin jos rahaa ovat vailla, niin kotityöt ensin. Ei niihin loppujen lopuksi paljon aikaa mene kun jokaienn tekee osansa eikä sotkua pääse syntymään.

Tai sitten anna kaiken olla, ja tiskaa vain omat astiasi, pyykkää vain omat pyykkisi ja tee ruokaa vain itsellesi. Muut voivat sitten keskenään valittaa kun ei oo puhtaita vaatteita ja lakanoita ja kauhee nälkä. Ehtona sille että sinä enää teet mitään muiden puolesta, on se, että he tekevät kaikesta edes osan sinun puolestasi. Hanki itsellesi jotkut kotitohvelit niin kestät kävellä likaisilla lattioilla, ja ota itsellesi joku viltti ja lakana jonka levität sohvalle ja ota se aina pois kun nouset sohvalta. Niin et itse joudu lojumaan paskassa.

Kun minä olin teini, niin kodin siivoaminen oli ihan yhtä tuskaa.

Mitään ei sanut koskaan heittää pois. Kaapit ja laatikot tursusivat tavaraa, ja sen sijaan että tavarat olisi saanut käydä läpi, niin äiti osteli lisää koreja, pahvilaatikoita ja pikkulipastoja. Ja oman huoneen siistinä pitäminen oli mahdotota kun kaikki oikeasti vyöryi päälle, kun kaappien ovetkaan eivät menneet kiinni. Koko talo oli yksi romuvarasto. Eikä äiti edes ole mikään himohamstraaja, vaan ei ostellut mitään uutta (paitsi niitä lootia ja laatikoita mihin tavaraa saa säilöön) joten kaikki piti säästää kun sitä voi vielä tarvita.

Siivousvälineet olivat todella hunooja, jos niitä edes oli. Imuri oli tehoton, kovaääninen ja haisi pahalta. Eikä sillä edes saanut siistiä.

Ei ollut mitään millä luututa lattioita. Joku sinipiika 80-luvulta (ja elettiin kuitenkin 90-luvun loppua-2000-luvun alkua...) ja sellainen suikalemoppi jota uitetaan sankossa, ja parkettilattiathan eivät sitä kestä.

Luutuina jotain vanhoja räsyvaatteita. Eipä niillä kovin siistiä saanut.

Siivousaineet jotain swipen litkuja joilla ei lähtenyt mikään irti. Mistään. Ei tiskeistä, pyykeistä, pinnoilta.

Ja jatkuvasti huudettiin että siivoa huoneesi, imuroi talo, pese vessa, jne. No, millä? Hankkisivat kunnon siivousvälineet ja -aineet ja antaisivat käydä tavarat läpi ja heittää roinat roskiin ja turhat vaikka kirppikselle, niin ehkä silloin siivoaisimme ihan pyytämättä...

Vaatteet minulla olivat jotain vanhoja puhkikuluneita rääsyjä. Uusia en saanut kun ei ollut varaa kun vanhemmat käyttivät rahansa kaikkeen turhaan, kuten baarit, kirja- elokuva- ja musiikkikerhot. Meille lapsille ei koskaan tietenkään tilattu mitään CD:itä kun ihan turhaa, ei ole varaa...

Kun muutin omaan kämppään, pakkasin kamojani sillä mentaliteetilla että jotkut pussukat nakkasin suoraan molokkiin, jotkut laitoin kirppikselle "saa ottaa" ja jotkut pikkurahalla myyntiin. Mutta roskat piti viedä roskiin tosiaan kodin ulkopuolelle, ei omaan roskikseen. Ja kirppiksellekin vein kamat muualle, en kotikylään.

Miten ihmeessä pitää jokapäivä imuroida. Onko pakko kylvää niitä lattialle. Miksi pitää ulkokengillä kävellä eteistä pidemmälle. Entä ne ruuanmurut lattialla, miksi ne sinne laitetaan- eri asia on ihan pienet alle 5-vuotiaat, mutta teinit ja aikuiset. Jos elätte ,kuin pellossa niin siivoamista riittää. Meillä ei imuroida edes kertaa viikossa ja silloinkin pölyä tai villakoiria ja eteisestä sitä ulkomurua.

Minä ostin yksiön, sisustin mieleisekseni. Täällä on ihana olla. Suihkun lattiakin on siisti :) Käyn viikottain katsomassa, miten mies ja hänen lapsensa pärjäävät. Anoppi käynyt siellä pari kertaa siivoamassa, mutta hänkin lopetti kun huomasi ettei siitä ole mitään hyötyä. Hukkukoot paskaansa.

Veikelä kirjoitti:

Tuttuja puheita ketju täynnä. Meillä tilanne vain eroaa niin, että luonamme asuu miehen edellisestä liitosta aikuinen lapsi(20v), joka vasta lähdössä opiskelemaan, tällä hetkellä ei siis tee mitään ja tarkoitan tällä ettei tee myöskään kotona YHTÄÄN MITÄÄN. Meillä siis kotona alle vuoden ikäinen vauva, mies töissä ja minäkin olen alkanut tehdä työkeikkoja vaikka vauva edelleen valvottaa ihan joka ikinen yö, kuten on valvottanut syntymästään saakka. Me miehen kanssa hoidetaan ihan kaikki kotityöt ja siivotaan myös tämän aikuisen lapsen esimerkiksi ruuanlaitto(eli pizzan lämmitys) jäljet, vaikka ollaan usein pyydetty häntä osallistumaan hommiin. Lisäksi tämä aikuinen lapsi syö kaapin tyhjäksi niin, että aina kun haluaisit napata jonkun helpon välipalan vauvan nukkuessa ne välipalat ovat loppu. Kaikki vauvan nukkumisajat käytän tietysti siivoamiseen ja ruuanlaittoon, kun aikuinen ihminen makaa sängyssään plaraten puhelinta. Mikään sanominen, pyyntö tai kovempikaan käsky ei auta. Olen ihan loppu. Mikä noita nuoria ihmisiä vaivaa???

Mitä ihmettä teillä tehdään, jos kaiket päivät joudut laittamaan ruokaa ja siivomaan. Meillä on 7 kk ikäinen vauva eikä tarvitse siivota kuin kerran viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä pitää jokapäivä imuroida. Onko pakko kylvää niitä lattialle. Miksi pitää ulkokengillä kävellä eteistä pidemmälle. Entä ne ruuanmurut lattialla, miksi ne sinne laitetaan- eri asia on ihan pienet alle 5-vuotiaat, mutta teinit ja aikuiset. Jos elätte ,kuin pellossa niin siivoamista riittää. Meillä ei imuroida edes kertaa viikossa ja silloinkin pölyä tai villakoiria ja eteisestä sitä ulkomurua.

Ihmettelin samaa. Mitä siellä lattialla on imuroitavaksi, jos kengät jätetään eteiseen ja leivänmurut jne. sipaistaan lattialta samantien, jos niitä putoaa.

Just tilasin lennot. Lähden kuukaudeksi italiaan. Pärjätköön miten haluavat.

Ongelma on se toinen aikuinen, joka ei siivoa. Miksi lasten sitten pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä pitää jokapäivä imuroida. Onko pakko kylvää niitä lattialle. Miksi pitää ulkokengillä kävellä eteistä pidemmälle. Entä ne ruuanmurut lattialla, miksi ne sinne laitetaan- eri asia on ihan pienet alle 5-vuotiaat, mutta teinit ja aikuiset. Jos elätte ,kuin pellossa niin siivoamista riittää. Meillä ei imuroida edes kertaa viikossa ja silloinkin pölyä tai villakoiria ja eteisestä sitä ulkomurua.

Ihmettelin samaa. Mitä siellä lattialla on imuroitavaksi, jos kengät jätetään eteiseen ja leivänmurut jne. sipaistaan lattialta samantien, jos niitä putoaa.

No huoh. Yhtä hyvin voi inttää, miksi sipaista leivänmuruja vähän väliä, kun keittiön voi myös imuroida kerran päivässä.

Meillä ainakin imuroidaan eteinen ja keittiö lähes päivittäin. Aikaa menee ehkä 3 min.

Kun muutettiin nykyiseen 450m2 taloon, sanoin että nyt ei me miehen kanssa tätä yksin siivota.

Jaettiin viikkosiivous 4 osaan ja perhekalenteriin laitettiin joka viikolle kullekin perheenjäsenelle (2 aikuista ja 2 lasta) yksi osa, tehtävät kiersivät viikottain.

Siivouspäivä torstai.

Lapset tuolloin 12 ja 10.

Patistelua tarvittiin aluksi, mutta koska jako oli oikeudenmukainen, homma kyllä hoitui.

On tuossa asiassa toinenkin puoli. Miksi juuri nainen saisi yksin määrittää kodin siisteysstandardin?

Paljon on meitä miehiä, jotka eivät kotona niin viihdy. Osasyy on varmasti tämä naisten ikuinen oikeassa oleminen joka asiassa. Ja sitten te valitatte, että mies on aina poissa kavereitaan tapaamassa tai harrastuksissaan.

Suo siellä, vetelä täällä näissä siivousasioissakin.

Meillä sama tilanne, sotkut häiritsevät vain minua. Puoliso jättää kaiken juuri siihen, missä sattuu kädestä irtoamaan. Siivoan kaiken yksin. Omasta mielestään puoliso tekee enemmän kotitöitä kuin minä, käy kaupassa ja laittaa ruokaa aika usein, mikä onkin mukavaa muuten, mutta minä saan siivota jäljet. En kertakaikkiaan tiedä, miten saisin hänet osallistumaan siivoamiseen.

Olen aina opettanut lapsen ja varmaan miehenkin siinä sivussa huolehtimaan omat jälkensä mutta huomasin tässä taannoin että siivoan silti ohimennen ihan hirveästi muiden jälkiä. Joku jättänyt kupin pöydälle, banaaninkuoren sohvapöydälle, pyykit pyykkikorin viereen. Eli tuollaisia pieniä juttuja jotka ohimennen keräilin mukisematta.

Sitten tuli jakso että olin tosi kiireinen enkä ollut kotona kuin myöhään illalla, tajusin että se sotku tulee oikeasti noista pienistä jutuista joita ohimennessä raivailin.

Eihän se auttanut kuin alkaa vahtimaan. Joka kerta kun joku jätti jälkeensä tavaran tai sotkun, pyysin paikalle siivoamaan jälkensä. Enpä muuta kerennyt pariin viikkoon. Koululaiset tuli koulusta, kengät lensi jalasta, takki naulakon vieressä lattialla ja reppu oven edessä. Vahdin vieressä että tavarat menee paikoilleen. Sama toistui koko ajan, jokaisen kolmen lapsen ja välillä puolisonkin kohdalla. Puutuin jokaikiseen kuppiin, avonaiseen kaapinoveen, tyhjään vessapaperirullaan, hammastahnatahroihin, märkiin pyyhkeisiin lattialla, pyykin lajitteluun ja ihan kaikkeen. Seisoin oikeasti vieressä ja katsoin että homma tulee tehdyksi.

Raskasta oli mutta niin oli muillekkin, pikkuhiljaa tajusivat että pääsevät paljon vähemmällä kun laittaavat kamat paikoilleen ennenkuin huomaan. Ihan hullua miten paljon tein sitä näkymätöntä työtä toisten edestä. Ja väitin silti että lapsetkin osaa pitää huolta siisteydestä, väärässä olin.

Nykyään tarvitsee sanoa vain harvoin mistään, teen pistotarkastuksia lasten huoneisiin, sovittiin että joka ilta päivän touhut raivataan ja näin ovat tehneet. Nyt ovat sitä mieltä että heillä on ihan hirveästi tekemistä. Aika uskomatonta kyllä kun en ole vaatinut mitään muuta kuin tasan omien sotkujen siivoamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No sitten väännetään rautalangasta että kotinne ei ole mikään hotelli ja sinä et ole siivooja. Sen tulee olla ehdoton vaatimus, että omat jäljet korjataan aina. Roskat kuuluu laittaa heti roskiin, tiskit pesukoneeseen, vaatteet pyykkikoriin tai paikka puolikäytetyille. Tästä en joustaisi päivääkään!

Entä sitten kun ei edelleenkään toimi - soitanko poliisit vai miten tämä täytäntöönpano? On pyydetty kauniisti, uhkailtu, saatu itkupotkuraivarit… Luvataan, hetken ehkä hyvällä tuurilla toimiikin ja taas ollaan lähtöpisteessä. Ihan niin yksinkertaisesti meillä ei toimi, että ilmoitan että tämä on asia josta en jousta.

Et kuskaa, et anna rahaa, et tee ruokaa, jne ennen kuin sovitut hommat on tehty. Tosin teini-iässä hieman myöhäistä alkaa vaatia tekemään kotitöitä, jos ei ole aiemminkaan vaadittu.